Pääsykokeiden tulokset

Jokin aika sitten pohdin, josko olisi aika nostaa kytkintä ja lopettaa pään hakkaaminen seinään työpaikalla. Tuntui, että osaamiselleni ei ole paikkaa organisaatiossa ja byrokraattisuuden vuoksi muutos on äärimmäisen kankeaa. Näiden pohdintojen kera päädyin sitten työhaastatteluun pari viikkoa sitten. Kyseessä oli kotimainen pörssiyhtiö, joka tarjosi tiiminvetäjän paikkaa mahtavalla sijainnilla. Palkkatoive alkoi vitosella ja kokemuksenikin osui toivottuun jopa liian hyvin. Maanantaina kävin työhaastattelussa, tiistaina tein soveltuvuustestit ja torstaille sain kutsun viimeiseen vaiheeseen eli toiseen haastatteluun.

Torstaiaamuna vilkaisin sähköpostiin ja siellä odotti pääsykokeiden tulokset, joihin olin päntännyt koko kevään. Pääsin sisään ja parin vuoden kuluttua taskussa pitäisi olla MBA-tutkinto!

Aivan mahtava fiilis. Vaikka uskon, että tradenomina minulla olisi mahdollisuudet vielä kivut uralla, tie tulisi kenties tyssäämään koulutukseen ennen pitkään. Nyt pääsen työn ohessa suorittamaan tutkinnon, jonka uskon alallani auttavan minua huomattavasti. Työpaikkani tukee opiskelua, saan luultavasti istua koulunpenkillä työajalla ja työni vastaa jo osittain kouluun tehtävää tutkimusta. Rankkaa tästä varmasti tulee kahden pienen lapsen kanssa, mutta toistaiseksi tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

No mitä tämä vaikuttaa työhaastatteluun? Tuntui, että mieluummin suoritan koulun nykyiselle työnantajalle, joka varmasti tukee koulutusta, jossa kehitettävää löytyy ja on mahdollisuus osallistua korporaatiotason hankkeisiin. Toisessa haastattelussa puhuimme asiasta haastattelijoiden kanssa avoimesti. Lähetin vielä sähköpostilla perään viestin, jossa kysyin muutamaa asiaa, jotka olivat jääneet askarruttamaan. Tuntui, että tämä työ ei ehkä olisikaan oikea suunta urallani vaan askel taakse päin. Seuraavana päivänä sain ilmoituksen, että tehtävään on valittu toinen henkilö ja minä olin helpottunut.

Syksyllä meidän perheessä aloittaa yksi uusi päiväkotilainen, yksi vuoden tauolta palaava ja yksi lähes kymmenen vuoden tauolta palaava opiskelija. Kuinka hauskaa.

Säästöjä lasten kasvaessa

Lapsiperheen arjessamme on koittanut seuraava vaihe. Vauva on oppinut kävelemään ja muuttunut vauhdilla viipottavaksi taaperoksi. Esikoinen taas on selättänyt pahimman uhmaiän ja kasvanut taaperosta pieneksi ihmiseksi.

Luulisi, että lasten kasvaessa myös kulut kasvaisivat. Ei. Tässä vaiheessa tämä on pelkkää säästöä.

1. Vanhempi lapsi on päässyt kokonaan eroon vaipoista. Säästöä n. 30 €/kk, vuositasolla 360 €.
2. Nuorempi juo korvikkeena sijaan tavallista maitoa. Säästöä n. 25 €/kk.
3. Nuorempi syö enemmän samaa ruokaa kuin muu perhe. Säästöä 10 €/kk.

Kuukausitasolla nämä tarkoittavat 65 euron säästöjä meidän kauppalaskuun. 

Tietenkin jossain vaiheessa harrastusmaksut kasvavat ja ruokaan kuluu enemmän. Vaatteet jäävät pieniksi, eikä naapurilta lahjoituksena saadut enää kelpaa.

Nyt kuitenkin ensisijaisesti nautin vaipattomuuden ja yhden maitolaadun tuomasta helppoudesta. Ja tottakai myös säästöt lämmittävät kaltaiseni kuitinsyynääjään mieltä.

Seuraavaa uhmaikää odotellessa!

En usko kiireeseen, mutta...

"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."

Inhoan sitä, että asioita laitetaan kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.

Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole kiireen vaan huonon valmistautumisen.  Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.

Syy minun kiireeseeni

Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.

Tällä hetkellä elämääni täyttää:

• Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
• Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
• Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
• Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa. 
• Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
• Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
• Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
• Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
• Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
• Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.

30 päiväisessä kuukaudessa on 720  tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,

Priorisointia ja multitaskausta

Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?

Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:

6:30 herätys

8:00-16 töissä

17- 20:30 lasten kanssa

22:30 nukkumaan

Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?

Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa,  toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.

Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.

Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.

Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.

Mikä on sinun syysi kiireeseen?

Yhteenveto 4/17: Juhlakuluja

Varallisuus

Tilanne 1.5.2017 (11/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016

Asunnosta maksettu: 68 964 euroa (60 771)
Säästötilillä: 6 055 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 4 429 euroa (?)
Käteisenä: 560 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 109 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 8 739 euroa (324)
Rahastoissa: 5 238 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 95 694 €, tavoitteesta kasassa 60 % (75 296)
Säästöt ilman asuntoa 26 730 €, tavoitteesta 45 % (14 525)


Varallisuus karttui huhtikuussa 2 052 euroa, ilman asunnon osuutta 1 388 euroa.

Menot vs budjetti

Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Viilasin vähän budjetteja vastaamaan paremmin tulojani. Myös kulupuolen budjettia nostin hieman niissä kategorioissa, jotka menevät joka kuukausi yli eli autokuluissa, muissa kuluissa ja ravintolakuluissa.

Käyttötili

Huhtikuussa tulot ylittivät odotukset maksettujen matkakulujen vuoksi. 

• Tulot sisältävät 80 %:n palkan, lisätulot 100 €, lapsilisät ja matkakorvaukset. 
• Ravintolalasku syntyi kuun vaihteessa, jolloin maksoin koko porukalle ruuat ravintolassa edellisen kuun bonusten vuoksi.
• Lasten kulut sisältävät normaalisti vain lapsille siirretyt säästöt, mutta tässä kuussa myös kassillisen vaatteita kaverilta.

Ruokatili

Kulut olivat huhtikuussa huomattavan suuret

• Ruokakulut olivat pienemmät kuin vime kuussa, mutta silti yli budjetin. Uskon kulujen kuitenkin pienenevän koska nuorimmainen on lopettamassa korvikkeen juontia ja vanhempi taas on päässyt huhtikuussa lopullisesti eroon vaipoista. Huhtikuussa lasten päivittäistavarakuluihin meni 78 euroa. Herkkujen suhteen pysyttiin budjetissa.
• Lasten synttärit olivat tämän kuun suurin ylimääräinen erä aiheuttaen melkein 200 euron loven lompakkoon lahjoineen ja tarjoiluineen. 
• Muuten ekstraa meni lapsen parturiin, vappupalloihin ja apteekkikuluihin.

Varsin hyvä kuukausi varallisuuden puolesta, vaikka alkukuusta näytti pahalta. Lasten synttärit eivät tulleet halvaksi, mutta hauskaa oli. Ruokatilin kulutus oli suurta, joskin lähes kaikki tuli tarpeeseen.

Toukokuulle ei ole odotettavissa suurempia kulueriä.

Huhtikuun budjetti meni jo

Ennen kuin jatkan tarinaani yrittäjyydestä, haluan kiinnittää huomioni hetkeksi ylimääräisiin kuluihin, jotka ovat olleet jo tässä vaiheessa kuuta poikkeusellisen suuret.


Apteekki 37 €

• Särkylääke
• Lasten vitamiinit
• Lasten lääkettä

Lasten synttärit 246 €

• Lahjat 65 €
• Tarjoilut ja koristeet 154 €
• Parturi 27 €

Motonet 52 €

• Moottoriöljy
• Suppilo
• Lapselle pyöräilykypärä

Tokmanni 70 €

• Lasinpesuneste
• Wc- ja talouspaperit
• Lapselle sukat
• Lapselle aurinkolasit
• Kumisaappaat

Yhteensä 405 €

Järkyttävä summa muutamalla visiitillä. Toisaalta, jos noita tarkkailee tarkemmin, lähes kaikki kulut ovat tarpeellisia. Kyseenalaisimmat ostokset ovat kumisaappaat, lapsen aurinkolasit ja lasten synttärikulut. 

Kumisaappaat ostin itselleni hajonneiden tilalle. Näissä tosin ehkä käytännöllisyyden voitti turhamaisuus, ja ostin söpöt saappaat ajattelematta laatua.

Aurinkolasit halusi lapsi. Muutamat lasit löytyvät jo lipastosta eli käytännössä olivat ihan turhat. No sain sentään vaihdettua kympin lasit vitosen laseihin. 

Lasten synttäreihin paloi järkyttävästi rahaa. Juhlimassa oli noin 35 henkeä, joten siihen nähden tarjoiluissa päästiin mielestäni aika vähällä. Ostamalla edullisemmat kertakäyttöastiat, minimoimalla koristelua ja tekemällä toisenlaisen kakun, olisin voinut joitakin kymppejä säästää. Pienille lapsille lahjaksi riittäisi vähemmän, varsinkin kun vierailta tavaraa saa enemmän kuin tarpeeksi. Onnistuneet lastenjuhlat näen kuitenkin hintansa väärtinä. Onneksi synttärit ovat niin lähellä toisinaan, että toistaiseksi pääsemme vähemmällä vaivalla ja yksillä tarjoiluilla järjestämällä juhlat vain kerran vuodessa.

Nyt on siis tältä erää kaikki tiedossa olevat tarpeelliset satunnaishankinnat hoidettu ja loppuun voimme keskittyä pelkkiin ruokaostoksiin.

Yhteenveto 3/17: Bonuksia

Varallisuus

Tilanne 1.4.2017 (10/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016

Asunnosta maksettu: 68 300 euroa (60 771)
Säästötilillä: 4 532 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 5 226 euroa (?)
Käteisenä: 505 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 442 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 7 993 euroa (324)
Rahastoissa: 5 040 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 93 642 €, tavoitteesta kasassa 59 % (75 296)
Säästöt ilman asuntoa 25 342 €, tavoitteesta 42 % (14 525)


Varallisuus karttui maaliskuussa 3 080 euroa, ilman asunnon osuutta 2 416 euroa.

Menot vs budjetti

Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili

Maaliskuussa tilille kilahtivat bonukset, jotka äitiysloman vuoksi eivät olleen täydet, mutta yllättävän isot silti

• Tulot sisältävät 80 % palkan, bonuksen ja lisätulot. 
• Vaatteet ja asusteet sisältävät mustat farkut ja muutamat sukkahousut
• Muut ylimääräiset kulut koostuvat lähinnä junalipuista sukuloimaan ja työkuluista, jotka maksetaan takaisin huhtikuussa. Ostin myös muutaman kirjan liittyen työhöni ja lahjan nimiäisiin.
• Lapsiin liittyvät kulut pitävät sisällään normaalisti vain heille menevän säästösumman. Bonusten vuoksi maksoin kuitenkin tässä kuussa harrastusmaksun omalta käyttötililtäni.
• Lisätuloja n. 250 €

Ruokatili

Budjettiin ei päästy tulojen eikä kulujenkaan puolesta

• Ruokakulut olivat suuremmat kuin moneen kuukauteen. Saattoi johtua siitä, että en pitänyt kuluista kirjaa kuukauden aikana vaan vasta nyt tein yhteenvedon. Ostelimme myös aika paljon kalaa ja laadukkaampaa lihaa. Toisaalta minä söin välillä töissä ja olin kolme päivää työmatkallakin. 
• Lastenruokakulut olivat huomattavasti korkeammat kuin aikaisemmin ja tämä johtuu lähes yksinomaan korvikemaidoista. Imetys on vihdoinkin loppumassa ja vielä hetki mennään korvikkeilla ennen normaaliin maitoon siirtymistä.
• Muut ylimääräiset koostuvat lähinnä apteekkikuluista ja muutamasta pääsylipusta
• Laina on vahemmilleni epäsäännöllisesti maksettava summa.
• Vaikka pyrin kiinnittämään erityisesti huomiota roskaruokaan, olivat ravintolakulut taas huomattavasti yli budjetin. Huhtikuussa uusi yritys

Varallisuus kasvoi niin paljon, että oli pakko tarkistaa lukemat muutaman kerran. Bonusten vuoksi myös kulut olivat suuremmat, sillä maksoin asioita, joita olen pantannut odottamaan hyvää hetkeä. Näitä olivat muun muassa lapsen harrastus, junaliput ja laina vanhemmilleni. Mikään kulu ei harmita kuitenkaan, vaan kaikki on ostettu tarpeeseen.

Huhtikuussa kulut tulevat olemaan melko isot, koska alan maksamaan ruokatilille säännöllisesti enemmän ja ehkä myös lainaa vanhemmilleni. Kävimme bonusten innoittamana viimeisenä päivänä ravintolassa ja tuo melkein satasen potti ei näkynyt vielä tililläni. Huhtikuussa aion kiinnittää enemmän huomiota ruokaostoksiin ja varmistaa, että päästään lähemmäs budjettia.

Hyvää vauhtia matkalla burnouttiin?

Pikkulapsiarki on muuttunut pikkulasten täyttämäksi työarjeksi. Viikonloppuisin suorastaan odotan, että maanantai koittaa ja pääsen takaisin töihin. Menen töihin kukonlaulun aikaan, jotta saan tehtyä pidemmän päivän olematta kuitenkaan kauempaa pois lasten luota. Työviikko tuntuu loppuvan kesken osa-aikaisuuden vuoksi. Nettihakuni käsittelevät lähinnä työhöni liittyviä aiheita. Täytän somea työartikkeleilla enkä henkilökohtaisilla kuulumisillani. Haluaisin uskotella itselleni, että olen vain innostunut töistäni näin äitiysloman jälkeen.

Totuus on se, että heräilen yöllä tai aikaisin aamulla pohtimaan työjuttuja. Vapaa-ajalla irrottautuminen on todella haastavaa. Kotona ollessani ajatukset harhailevat jatkuvasti työjuttuihin. Vielä tuntuu hyvältä, mutta onko tällainen pidemmän päälle järkevää? Laantuuko alkuinnostukseni itsestään ja taannun taas ylisuorittajasta perussuorittajaksi?

Haluan oppia uutta, kehittää toimintaa ja vaikuttaa tekemiseen. En kutsu tätä stressiksi vaan ylisuorittamiseksi. Stressiksi koen sen, että tunnit ja päivät eivät riitä työtaakan suorittamiseen. Näin ei minun tapauksessani ole, vaikka kiirettä pitääkin.

Stressiä tai ylisuorittamista, miten varmistan että tämä ei käänny uupumukseksi?

1. Ideointiaikaa
Oman kokemukseni mukaan, minun kannattaa raivata työkalenteriini aikaa kehitys- ja suunnittelutyölle. Kirjoitan ylös kaikki suunnitelmat,  avoimet kysymykset ja innovatiiviset ideat. Kun ne on kirjattu, ei asiaa tarvitse pyöritellä mielessä jatkuvasti vapaa-ajalla.

2. Kalenterin siivous
Jotta saan järjestettyä ideointiaikaa, on minun priorisoitava työni. Työpäiväni koostuu pääosin palavereista, jotka liittyvät eri aihekokonaisuuksiin. Aloitin siivouksen jo listaamalla aihekokonaisuudet ja laittamalla ne tärkeysjärjestykseen.  Sitten mietin paljon aikaani kyseiseen asiaan on allokoitu, paljon on oikea tavoite ja paljon on toteutuma. Tulin siihen tulokseen, että vaikka kalenterini on aivan tukossa, pystyn järjestämään sinne tilaa, jos vain näen asian tärkeäksi.

3. Sometonta aikaa
Vapaa-ajalla käytän ihan liikaa aikaa kännykän pläräykseen, liittyy se työhön tai ei. Usein liittyy. Jatkossa varaan päivästä tietyn hetken, eli lasten nukutuksen työartikkeleille. Henkilökohtaista sometusta tai bloggaamista harrastan lasten nukkuessa. Vielä parempi olisi pyrkiä välillä nukkumaan itsekin päiväunia tai käymään lenkillä.

4. Työläppäri töihin
Avaan työkoneen kotona todella harvoin. Se mahdollisuus on kuitenkin olemassa niin kauan kuin kannan konetta mukana. Mitä, jos jättäisin sen aina välillä töihin?

5. Omaa aikaa
Töihin paluun jälkeen oma aikani on ollut todella kortilla. Iltaisin olen vain kotona lasten kanssa, koska varsinkin nuorempi ottaa työpäivät aika raskaasti. Viikonloppuisin mies on töissä toisena päivänä ja toinen meneekin koko perheen yhteisissä touhuissa. Lenkille pääseminen tuntuu itsekkäältä lapsia kohtaan. Olisiko kuitenkin niin, että itsensä loppuun polttaminen se vasta itsekästä olisikin?

Uupuminen ei käy laatuunsa tässä elämän vaiheessa, joten pakko tehdä jotain muutoksia. Matka ylisuorittamisesta uupumiseen voi olla yllätävän lyhyt.

Äiti lähtee työmatkalle

Ihanaa päästä ulkomaille työmatkalle! Kommentti, josta jotkut kauhistuvat ja salaa minua arvostelevat. Onhan minulla pieniä lapsia.

Olen lähdössä ulkomaille työmatkalle muutamaksi päiväksi ennen kuin lapseni täyttää vuoden. Tein saman esikoisen kanssa ja olin silloin kuten nytkin INNOISSANI.

Totta kai asiaa täytyi pohtia muutaman hetken ja tässä argumentteja lähtemisen puolesta ja vastaan:

Puolesta

• Mielenkiintoinen konferenssi, joka toisi minulle arvokasta tietoa työhöni liittyen
• Matkustelu on harvinaista herkkua nykytyössäni
• Yksin matkustaminen, ilman tavaravuorta ja itkupotkuraivareita lentokoneessa
• Hotellin hiljaisuus
• Hotellin puhtaat lakanat
• Hotellin aamiainen
• Matkakorvaukset
• Ilmaiset sapuskat
• Mielenkiintoinen kohde

Miinukset

• Osittaisen imetyksen handlaaminen
• Miehen selviytyminen lasten kanssa
• Töissä kerääntyvä työvuori
• Huono omatunto perheen vuoksi
• Miehen lastenhoidon vastavapaaillat

Enemmän plussia kuin miinuksia. Miksi kuitenkin joku saattaa pitää minua huonona vanhempana, vaikka lasten toinen vanhempi eli isä on läsnä? Tällaiset matkat tekevät hyvää henkisesit ja sen positiiviset vaikutukset heijastuvat varmasti myös lapsiin. Isän työmatkalle ei kukaan uhraisi ajatustakaan.

No sama se mitä muut ajattelevat, minähän lähden! Oletko sinä matkustanut laten ollessa pieniä?

Ihana, kamala töihin paluu

Olen ollut nyt joitakin viikkoja takaisin työelämässä vanhempainvapaan jälkeen. Ennen paluuta ajattelin, että ihanaa päästä lastenhoidosta aikuiseen seuraan, tekemään asioita joissa olen hyvä ja saamaan tunnustusta siitä. Miltä todellisuus nyt sitten näyttää?

Kotona

Kotona olen saannut huomata, että en todellakaan ole korvaamaton. Lapset ovat viihtyneet hyvin miehen ja mummin kanssa paivisin. Edes nuoremmalle imetyksen vähentäminen ei ole tuottanut ongelmia. Omaan jaksamiseen on ollut vaikutusta sillä, että molemmat lapset sairastuivat juuri töihin paluun kynnyksillä ja olivat ensimmäisen viikon kuumeessa. Yöt menivät lyhyissä pätkissä ja varsinkin iltaisin väsytti. Töissä kuitenkaan olen jaksanut hyvin, koska tilanne on virkistävän erilainen.

Vaikka nuorempi lapsi on viihtynyt päivisin muiden seurassa, on hän täysin ripustautunut minuun iltaisin ja vapaapäivinäni. Olen saanut siis hetkellisesti heittää hyvästit lenkkeilylle ja sosiaaliselle elämälle. Toisaalta taas nautin ihan eri tavalla lasten seurasta ja kaipaan heitä työpäivien ajan. Tuntuu, että yhteisestä ajasta saa nyt paljon enemmän irti.

Töissä

Parasta töihin paluussa ovat ehdottomasti sosiaaliset kontaktit. Ihana päästä puhumaan aikuisten ihmisten kanssa arkisista asioista tai työn vaativammistakin koukeroista. Itse en oikein usko kiiireeseen vaan ennemminkin priorisointiin. Nyt kuitenkin huomaan, että yhden sähköpostin lähettäminen työaikana saattaa olla lähes mahdotonta. Siksi olen varastanut tunnin aamulla ja mennyt töihin hyvissä ajoin setsemältä, jotta ehdin tehdä oikeita töitä ennen palaverirumban alkua. Päivät menevät hirveätä tahtia, enkä ole kertaakaan ajatellut, etten töihin haluisi mennä. Työpäivät päin vastoin tuntuvat levolta ja pieni hoppu on hyväksi.

Työtehtäväni ovat muuttuneet huomattavasti vapaata edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä ennen äitiyslomaa tein työtä asian parissa joka oikeasti kiinnosti minua ja johon minulla oli pätevyyttä, huomaan nyt tekeväni hommia, jotka eivät vastaa kokemustani eivätkä kyvykkyyksiäni. Ennen olin eturintamassa kehittämässä uusia juttuja, ja nyt taustalla pyörittämässä hommia, jotka eivät liiemmin kiinnosta. Vastuuta tai vapauksia minulla ei juurikaan ole, ja pidemmän päälle siitä seuraa motivaatio-ongelmia. Urani kannalta tunnen hetkellisesti ottaneeni askeleen taaksepäin edellisiin tehtäviini ja edelliseen työpaikkaanikin nähden. Henkisesti tuntuu, että olen joka toinen päivä aallon huipulla ja joka toinen uin vastavirtaa pohjalla. Onko minusta tullut äitiyslomalla tarpeeton vai onko tämä vain hetkellinen kupru?

En pelkää työpaikkani puolesta vaan näen, että osastoni on muutoksen edessä ja tuo muutos tuo selvyyden tehtäviini. Suunta näyttää olevan järkevä ja ennen kaikkea näen tässä tilaisuuden oppia uutta ja myös vaikuttaa tuleviin prosesseihin. Uskon vahvasti, että omalla tekemiselläni voin vaikuttaa työkuvan kehittymiseen. Jos hoidan hommani parhaalla mahdollisella tavalla, olen aktiivinen, tuon uusia kehitysideoita, en sorru valittamaan vaan positiivisesti työskentelen tiimissä, kykyni huomataan ja eteeni tulee kiinnostavia tilaisuuksia. En aio kuitenkaan hakata päätä seinään vuosi- tai edes kuukausitolkulla, vaan annan työlleni puoli vuotta aikaa. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, nostan kytkintä.

Nyt menen joka aamu innosta puhkuen töihin, imen tietoa itseeni ja pyrin pääsemään työhön kiinni, jolloin myös ammattitaitoni alkaa näkyä ja onnistumisia syntymään.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

Hyvä turvaistuin halvalla?

Meillä on edessä uuden autoistuimen osto vanhemmalle lapselle. Nopea vilkaisu nettiin kertoo, että hinnat pyörivät satasen ja tonnin välillä ja malleja on pilvin pimein. Miten löytää turvallinen ja edullinen istuin kymmenien joukosta? Ajattelin nyt valottaa meidän valintaprosessia,  jotta löydämme meidän kriteereillemme parhaan turvaistuimen.

1. Kriteerit

• Turvallisuus
• Mahdollisimman pitkä käyttöikä
• Mahdollisimman edullinen
• Isofix-kiinnitys
• Ei pinkkiä
• Saatavilla nettikaupasta

2. Autoliiton testit

Ihan ensimmäiseksi surffaan itseni autoliiton sivuille katsomaan testituloksia. Tässä vaiheessa järkevää on ostaa istuin, joka menee mahdollisimman pitkään. Päädyn tutkimaan tarkemmin vain 9-36 kiloiselle tarkoitettuja penkkeja,  joilla pärjätään jopa seuraavat kymmenen vuotta. Haussa rajaan muut paitsi hyvän ja erinomaisen arvion saaneet pois. Karsin pois vielä ne, joilla on sanallisissa arvioissa miinusta turvallisuuden kohdalla.

3. Hintavertailu

Seuraavaan vaiheeseen eli hinnan tarkistamiseen meillä on viisi kandidaattia. Vertaa.fi vertailee joidenkin istuinten hintoja, mutta kannattaa lisäksi tehdä omaa tutkimusta. Tässä lopullinen lista hinnoilla:

• Joie Trillo Shield: 139 € (norm. 160 €), www.pinkorblue.fi
• Cybex Pallas 2: ei löydy hintatietoja
• Cybex Pallas 2-fix: 294,90 €, www.verkkokauppa.com
• Cybex Pallas Fix: 257,50 € (edellisen kauden malli) www.pinkorblue.fi
• Kiddy Guardian Pro 2: 289 €, www.babystyle.fi

Joie Trillo Shield-istuin (AL:n arvostelu täällä) selviää kirkkaasti voittajaksi testien ja hinnan puolesta.

4. Sovitus

Seuraavaksi on vuorossa sovitus. Kaikki etupalkilliset istuimet kannattaa sovittaa ja käymmekin lastentarvikeliikkeessä kokeilemassa samantyyppistä, koska juuri tätä merkkiä ei löydy lähimmistä kaupoista.

Istuin sopii, laitetaan tilaus menemään. Toimitus on ilmainen alle 100 euron tilauksissa. Olen supertyytyväinen, että löysin istuimen, joka oli ominaisuuksiltaan sama ja puolet halvempi kuin muut turvalliset istuimet. Kauppaan päättömästi marssiassani olisin saattanut joutua pulittamaan pari sataa euroa enemmän istuimesta,  jonka laatua ei olisi tullut tarkistettua. Voi istuimen toki ostaa käytettynäkin, mutta ikinä ei ole takeita, että sillä ei olla oltu kolarissa ja käyttöikä muutenkin on lyhyempi.

Ps. Tämä ei ole sponsoroitu teksti vaan ihan oma vertailuni.

Säästä tekemällä omat vauvanruuat?

Viime kuussa meillä paloi ennätyksellisen paljon rahaa (n. 35 €) vauvanruokiin eli kaupasta ostettavissa soseisiin ja puuroihin. Kuinka paljon voin säästää tekemällä soseet itse? Tässä vähän esimerkkilaskelmia meidän kulutuksella.

Hedelmäsoseet

30 hedelmäsosepurkkia kuussa
=3750 g
=9 € (2,40 €/kg), jos kaikki purkista

Esimerkki hedelmäsoseeni eli Bonan Paratiisisose sisältää n. 70 % hedelmiä ja 30 % vettä. Jos veden huomioi, tulee kasviksilla kilohinnaksi 3,43€. Itse tehtynä 2€/kg maksavia hedelmillä soseet hinnaksi tulisi:

Hedelmät 700g, 1,40 €
=5,25 €/kk

Säästöä 3,75 €, - 42 %

Lihasoseet

15 isoa lihasosetta kuussa
= 3 000 g
=12,45 € (4,15 €/kg)

Esimerkkilihasoseeni eli Bonan Couscouskana sisältää n, 30 % kasviksia, 20 % kuskusta, 10 % lihaa ja loput 40 % on suurimmaksi osin vettä. Itse tehtynä kustannukset broileriperunakasvissoseelle olisivat:

Kasviksia 300 g 0,9€
Perunaa 200 g 0,20 €
Broileri  100g 0,79 €
= 1,89 €/kg
=5,67 €/kk

Säästöä 6,78 €,  -54 %

Puurot

30 valmispuuropakettia kuussa
= 6 600g
= 28,50 € (4,42 €/kg)


Esimerkkipuuro eli Muksun neljänviljanpuuro sisältää n. 10 % viljaa ja loput lähinnä vettä tai maitoa

Kaurahiutaleet 100g
=0,33 €/kk

Säästöä 28,17 €, -99 %

Yhteensä

Kaikki valmiina kaupasta 49,95 €/kk
Kaikki itse tehtynä 11,25 €
Säästöä 38,70 €, -77 %

Kannattaako?

Säästöprosentti on mahtava, mutta on huomioitava, että siitä suurin osa tulee puuroista. Tähän asti olen keittänyt lähes kaikki puurot hiutaleista ja noin 3/4 soseista ostanut kaupasta. Opin tästä, että puurot teen jatkossakin itse ja vain reissun päällä tai äärimmäiseen laiskuuteen käytän valmispuuroja. Hedelmä- ja lihasoseissa euromääräinen säästö on varsin pientä, joten kiireisen arjen keskellä aion jatkossakin hyödyntää valmisruokia. Toki aina kun muu ruuanlaitto sallii, otan vauvalle perheateriasta oman osansa ja siten säästän rahaa, vauva saa nauttia taatusti tuoreista raaka-aineista ja minun omatuntoni on hitusen puhtaampi.

Kallis krapula

En ole juonut tippaakaan alkoholia nyt noin puoleentoista vuoteen. Kolmen ja puolen vuoden aikana kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kun imetysurani lähenee loppuaan, tuntuu ajatus absolutismista jatkossakin luonnolliselta ja järkevältä.

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan asian olevan näin. Mietin lähinnä, että viitsisikö sitä olla juomatta alkoholia tänä viikonloppuna. Ihan totta, harvassa olivat ne viikot, kun en mitään juonut.

Miksi join?

Minulle alkoholi ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään kulinaristinen nautinto. En pidä viinin, oluen tai kuohuvan mausta. Olen yleensä mieluummin valinnut Pommacin skoolatessani ja kieltäytynyt ruokaviinistä perheillallisilla. Minulla on ollut omat mielijuomani, jotka olen juonut valikoidussa seurassa ja paikassa.

Join viikottain ja kerralla merkittäviä määriä. Toiminta on ollut täysin ja todellakin humalahakuista. Ei minulla kuitenkaan ongelmaa juomisen suhteen ole ollut. En juonut viikolla, en krapulaan, en montaa päivää putkeen. Tämä elämäntapa jatkui kymmenisen vuotta ja loppui perheen perustamiseen. Syyt juomiseen olivat sosiaaliset, joskin usein seuraavan päivän olotilat kumosivat edellisillan hauskanpidon. Olen saanut temmeltää tarpeeksi ja nyt prioriteettinä ovat muut asiat. Suurin osa kaveriporukastakin vaihtaa nykyisin vapaa-ajallaan vaippoja ja pyörii leikkipuistoissa.

Rahalla saa krapulan

Yksi hyvä syy pitää korkki kiinni on raha. Baareissa juokseminen ei ollut halpaa millään mittapuulla. Perusviikonloppu sisälsi muun muassa seuraavia kuluja:

• Aloittelujuomat 20€
• Tupakat 10 €
• Sisäänpääsyn ja juomat baarissa 25 €
• Taksi 20 €

Yhteensä 75 €, vuositasolla noin 3750 euroa, jos pitää muutaman viikonlopun taukoa. Tämä oli tuolloin melko merkittävä osa pienestä yrittäjän, opiskelijan tai kaupan kassan tuloistani.

Vaikka nyt päättäisinkin juoda satunnaisesti, tähän vanhaan ei ole paluuta. Krapula kun ei sovi yhteen pienten lasten kanssa. Nykyään juominen tarkoittaisi muutamaa siideriä illassa, tupareiden, synttäreiden tai muiden juhlien yhteydessä. Toisaalta, miksi juoda edes pari, kun nekin rahat voi säästää?

Edullisia, mutta laadukkaita lahjoja

Tänä vuonna on ollut paljon juhlia. Olen osallistunut useammille 1- ja 2-vuotissynttäreille, 5-vuotissynttäreille ja 70-vuotisjuhlille. On ollut nimiäisiä, baby showereita, ristiäisiä, häitä ja nyt tuoreimmassa muistissa joulu. Juhlissa tapaa ystäviä ja perhettä, syö mahansa täyteen herkkuja ja saa pukeutua hienommin. Harmi kun juhlia ei ole joka päivä. Vai onko?

Juhlat eivät suinkaan ole halvimmasta päästä huvituksia. Muutama kuukausi sitten käytin lahjoihin vajaan satasen ja toisena kuukautena meni yli 160 euroa. Joulu rasitti lompakko 200-300 euroa. Huh mitä summia, kun yrittää säästää.

Lahjan antaminen on minulle tärkeää. Haluan, että lahja on sekä minun, antajan näköinen että myös saajan. Turhaa, liian halpaa, pientä tai arkista lahjaa en halua antaa. Lasten synttärilahjoihin käytän 10-20 euroa, perheen joululahjoihin noin 50 euroa henkilöä kohden. Miehelle saatan hankkia jotain kalliimpaa ja erikoisempaa. Viime jouluna tilasin jenkeistä dna-testin, jolla sai selvittää alkuperäänsä ja usein olen hankkinut lempijalkapallojoukkueen virallisia fanituotteita. Voin kertoa,  että halvaksi ei ole tullut.

Ehdottomasti haluan ja aion panostaa lahjoihin jatkossakin, onko siihen edullisempaa tapaa?

1. Lahjojen ostaminen alennuksesta

Lapsille varsinkin lahjan ostaminen alennuksesta kannattaa. Kesällä löytyy hyviä lelukauppojen ja tavaratalojen alennuksia. Aikuisille lahjanvalinta on hankalampaa. Jos tarjouksessa tulee vastaan jotain toiselle sopivaa, ehdottomasti tartun tilaisuuteen. Yleensä ei tule.

2. Lahjojen ostaminen  käytettynä

Facebookin kierrätysryhmistä ja Torista on tullut hankittua muutama lahja lapsille. Käytetyssä lahjassa kriteerinä on, että sen on oltava uudenveroisessa kunnossa. Tänä Jouluna ostin kolme täysin käyttämätöntä Mauri Kunnaksen kirjaa vitosen kappalehintaan (ovh >20€).

3. Itse tehdyt lahjat

Minä en ole mikään käsityöihminen, mutta jostain keksin askarrella suvun naisille koruja tänä jouluna.  Tilasin netistä korunosat ja helmet ja pistin hulinaksi. Lopputuloksena viisi rannekorua ja itselleni kaulakoru ja avainnauha töihin. Askartelu oli hauskaa, koruilla on tunnearvoa, eivätkä kustannukset päätä huimaa. Niitä tosin ehkä arvostavat vain äidit ja mummit.

4. Kuvamuistot

Olen aina tykännyt tilata omista kuvista tehtyjä tuotteita. Olen ostanut muun muassa tauluja, mukeja, tyynyjä, pehmoleluja ja taskumatteja. Tänä vuonna pukinkontista löytyi muistilpeli, kuvakirja, kalenteri ja hiirimatto. Kuvalahjoja arvostavat yleensä ainakin vanhemmat ja isovanhemmat.

Hinta ei ole lahjan tärkein ostokriteeri, mutta kukapa ei tykkäisi ostaa laadukkaita lahjoja edullisesti?

Joulubudjetti

Joulu tuo ah-niin-ihana kulutusjuhla kolkuttelee jo nurkan takana. Olen pitkittänyt joulubudjetin tekoa nyt tarpeeksi ja tässä tulee:

Lahjat 250 €
Jouluruuat 40 €
Koristelut 40 €

Yhteensä 330 €, josta koristelut ja ruuat menee yhteisestä pussista.

Tänä vuonna panostan lahjoihin, joilla on tunnearvoa (ja siksi rahallinen arvo voi olla vähän vähäisempi). Lahjansaajia on kymmenen, ja suurin osa lahjoista menee lapsille.

Meillä joulun ruokailu menee siten, että syömme jouluaattona miehen sukulaisissa ja -päivänä minun. Viime vuonna isännöimme aattoa, joten siksi pääsemme tänä vuonna vähemmällä ja halvemmalla. Tarkoitus on kuitenkin kiikuttaa mukana rosollia, jälkiruokaa ja juustoja.

Me emme omista yhtäkään joulukoristetta, koska en ole itse kovinkaan innokas joulunviettäjä. Vanhempi lapsi kuitenkin alkaa olla siinä iässä,  että viimeistään ensi vuonna joulu on otettava todesta. Suunnitelmana on ratsata sukulaisten vanhat koristeet ja suunnata ostoksille heti joulun jälkeen, jolloin koristeita on perinteisesti saanut hyvällä alennuksella.

Vaikka joulunhenki ei minun korvaani kuiskuttelekaan, haluan tehdä muiden ja varsinkin lasten joulusta onnistuneen. Suurin osa lahjoista on jo maksettu, joten rahanmenetyskin on jo unohdettu.

Kolme tonnia säästöä muuttamalla tapoja

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen saanut säästetty viimeisen puolen vuoden aikana 4 600 euroa. Tämä ei ole suinkaan tapahtunut itsestään, vaan on vaatinut toimenpiteitä, muutoksia tapoihin ja elämiseen. Tässä listattuna viisi eniten säästöä tuonutta muutosta, joilla yhteensä säästin vajaa 3 000 euroa.

1. Ruoka-ostoksissa tarkkuutta + 1200 euroa puolessa vuodessa
Ruoka-ostosten järkevöittämisen kanssa olen tehnyt eniten hommia. Nykyinen rutiini menee seuraavasti: lähikaupasta pakastin täyteen -30% lihaa. Kauppapäivänä ruoka- ja kauppalistan suunnittelu pakkasen, kaappien sisällön, sesongin kasvisten ja halpisreseptien mukaan.  Suurin osa ostoksista ostetaan Lidlistä ja loput Prismasta. Ylimääräisiä kauppapäiviä ja herkkuja vältellään. Tällä tavalla olen onnistunut pienentämään kauppalaskut seitsemästäsadasta viiteensataan.

2. Vakuutusten kilpailuttaminen kannattaa + 500 euroa

Ihan ensimmäiseksi tarkistutin autovakuutukset silloisella yhtiöllä. Sitten vielä kilpailutin koko helahoidon ja päädyin vaihtamaan yhtiötä. Ensimmäinen puhelu säästi vuositasolla 300 euroa ja toinen vielä 200 päälle.

3.  Kampaajan välttely + 600 euroa

Alussa ilmoitin, että kampaajasta en luovu. En kuitenkaan ole käynyt kampaajalla sitten kesäkuun alun kun ennen kävin kuuden viikon välein eli neljä kertaa puolessa vuodessa. Ennen töihin paluuta aion laittaa kuontalon kuntoon ja käydä päivittämässä itseni pois tästä mammalookista.

4. Vanhojen vaatteiden hyötykäyttö + 480 euroa

Kaikki lähti siitä, kun KonMarin oppien mukaisesti siivosin kaappini ja löysin hirveästi käyttökelpoisia vaatteita. Vannoin itselleni, että äitiyslomalla en osta uutta ellei joku mene rikki ja ole aivan pakko. Tämä on pitänyt ja olen hitaasti käyttänyt loppuun sukkia, alusvaatteita, toppeja ja muita vaatteita. Palkitsen itseni tammikuussa ja ostan muutaman laadukkaan vaatekerran töihinpaluuta varten.

5. Ilmaisin huvituksiin tutustuminen + 200 euroa

Me olemme käyneet perheenä viimeisen puolen vuoden aikana lukemattomissa uusissa paikoissa. Siinä missä ennen kävimme Heurekassa, luonnontieteellisessä museossa, Sea Lifessä tai Tropicariossa, kiersimme tänä kesänä ja nyt syksyllä kaikki mahdolliset ilmaiskohteet. Tutuksi tulivat muun muassa Lasten kaupunki, Ratikkamuseo,  Talvipuutarha, eläintilat, Linnanmäen ilmaislaitteet, uudet leikkipuistot, tapahtumat ja luontokohteet.

Nämä kaikki ovat kokonaisuuksia, jotka koostuvat pienemmistä asioista. Ruokakuluja voi pienentää monella tavalla ja vaateostoksia voi järkevöittää askel kerrallaan. Huvituksista ja harrastuksista voi korvata vaikka puolet ilmaisilla ja kampaamovälin tuplata.

Naiset bloggaa säästämisestä, miehet sijoittamisesta

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, ajattelin että naiset eivät juurikan kirjoita talousasioista. Olin väärässä. 

Päätin vähän tutkailla blogilistani blogeja ja listata talousbloggaajien erityispiirteitä. Kävin pintapuolisesti listaltani läpi 43 viimeisen kahden kuukauuden aikana päivitettyä blogia. Blogeista löytyi vaihtelevasti tietoa kirjoittajista, enkä lähtenyt sen ihmeellisemmin lukemaan uudestaan kaikkia tekstejä. 

Kaksi tyypillistä talousbloggaajaa

Kolmekymppine mies, joka bloggaa sijoittamisesta. Blogia hän on pitänyt vajaa kolme vuotta ja kirjoittelee muutamia kertoja kuussa. Sijoittamisen avulla hän tavoittelee taloudellista riippumatomuutta. Henkilökohtaista elämäänsä hän ei halua raottaa blogissaan. Varallisuutta hänelle on kertynyt 150 000 euroa, josta suurin osa on kiinni osakkeissa, indeksirahastoissa ja asunnoissa. Hän käy töissä ja tienaa nettona vajaa kolmetuhatta euroa.

Hieman päälle kolmekymppinen nainen, joka blogaa säästämisestä. Säästämisen ohessa hän kokeilee sijoittamista ja pyrkii maksamaan loput velat pois. Blogia hän on kirjoittanut vähän päälle vuoden ja kirjoittaa kerran tai kaksi viikossa. Tavoitteena hänellä on taata taloudellinen turva perheelle. Varallisuutta tälle naiselle on kertynyt noin 20 000 euroa, joskin myös velkaa on hieman opintolainojen tai luottokorttien muodossa.  Suurinosa sijoituksista on suunnattu rahastoihin, mutta myös osakkeet kiinnostavat. Tämän työelämässä olevan äidin nettotulot ovat noin 2300 euroa.

Naisia ja miehiä yhtä paljon

Keskimäärin miehet bloggaavat enemmän sijoittamisesta ja naiset säästämisestä. Puhtaasti sijoitusblogeiksi luokittelin parikymmentä blogia, joista vain muutama oli naisten kirjoittamia. Naisten kirjoittamissa blogeissa teemoina näkyivät säästäminen, rahankäyttö, velattomuuteen pyrkiminen ja sijoittaminen. Kokonaisuudessa oli vain muutama blogi, joissa ei kirjoitettu sijoittamisesta ollenkaan. 

Niistä bloggaajista, jotka ilmoittivat ikänsä, noin kaksi kolmasosaa oli kolmekymppisiä. Perhetaustaa löytyi monenlaista; yksi-kolme lasta, lapsettomia, sinkkuja, naimisissaolevia, eronneita. Suurinosa bloggaajista oli työelämässä, mutta mukana on myös vanhempainvapaalla olevia, opiskelijoita, työttömiä, osa-aikatyöntekijöitä ja vuorotteluvapaalaisia. Vain muutama bloggaaja ilmoitti koulutustaustansa tai alansa.

Noin puolet bloggaajista ilmoitti varallisuudestaan. Osalla kyse oli säästöistä, osalla nettovarallisuudesta ja osalla omaisuudesta. Summat vaihtelivat nollasta puoleen miljoonaan. Varallisuus oli keskimäärin vajaa satatonnia siitä ilmoittaneilla.

Nettotulot löysin 17:sta blogista ja ne olivat keskimäärin 2400 euroa. Usein sijoitusbloggaajat eivät ilmoittaneet tulojaan tai menojaan. Huomasin, että useassa tapauksessa nettotulot sisälsivät palkan lisäksi myös muita tuloja kuten lapsilisiä, elatusmaksuja ja lisätienestejä. On kannustavaa huomata, että vaurastuminen ei tarkoita aina suuria tuloja, vaan ennen kaikkea järkevää rahankäyttöä.

Blogia on kirjoitettu keskimäärin noin puolitoista vuotta. Uusia, alle puoli vuotta vanhoja blogeja oli kahdeksan. Vanhin blogi oli Laiskan sijoittan-blogi, joka on pyörinyt jo vuodesta 2009. En ottanut tässä huomioon, jos joku on ennen pitänyt toista blogia. Keskimäärin kirjoituksia kuussa tänä vuonna kertyi kuusi. Ahkerin bloggaaja oli allekirjoittanut, joka keskimäärin oli julkaisuut 17 kirjoitusta kuussa (pitäisiköhän vähän vähentää).

Blogeista löytyi monenlaisia tavoitteita. Yleisimpiä olivat taloudellisen riippuvuuden ja sitä kautta työelämästä poisjäämisen tavoittelu ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Kaikki kirjoittajat ovat kiinnostuneita parantamaan rahatilannettaan. Tämä tarkoittaa toisilla veloista eroon pääsemistä, toisilla elintason nostamista ja toisille varallisuuden kasvattamista. Elintason parantamiseksi koettiin töiden vähentäminen tai lopettaminen, matkustelu, uusi asunto, velattomuus, huolettomuus tai puskurirahaston kasvattaminen.

Itselleni tästä talousbloggaajien yhteisöstä on tullut tärkeä. Koen samaistumista jollain tasoilla lähes kaikkiin blogeihin. Monet elävät samassa elämäntilanteessa; on asuntolainoja, lapsia ja töitä. Lähes kaikki ajattelevat rahasta samalla tavalla, sitä halutaan käyttää järkevästi. Talousbloggaajat ovat ahkeria kommentoijia. He antavat hyviä vinkkejä ja kyseenalaistavat erikoisia päätöksiä. Hankalina hetkinä saa takuuvarmasti kannustusta ja tukea. 

Onko keskivertolukija samanlainen kuin bloggaaja? 

Huono palaveri turhauttaa

Kirjoitin aikaisemmin saamastani konsultointipyynnöstä. Kävin tapaamisessa ja olen jokseenkin pettynyt.

Olen eräässä asiassa asiantuntija. Kyseistä juttua ei ole monessa yrityksessä käytössä, ja olen muutaman projektin sen käyttöönottoon liittyen vetänyt. Ymmärsin etukäteen, että tämä konsultoimaan pyytänyt pörssiyhtiö olisi lähdössä toteuttamaan tätä kehitystä, ja minut oli kutsuttu paikalle kertomaan miten se käynnistetään. Ymmärsin väärin, siellä oltiin vasta miettimässä josko lähdetään toteuttamaan ollenkaan. Sinänsä asia tuli selväksi ja homma etenee, palaveri itsessään vain ei ollut kovinkaan onnistunut. Tässä muutama huomio onnistunutta palaveria varten:

1. Agenda ja palaverin aihe osallistujille selviksi

Olin omassa mielessäni vähän turhan pitkällä projektin kanssa. Todellisuudessa kukaan muu yrityksessä ei tiennyt vielä asiasta kontaktini lisäksi. Tehtävänäni oli perustella hyödyt, eikä miettiä miten asia tehdään. En saanut minkäänlaista agendaa, ja siksi aihe ei osunut kohdilleen.


Palaveriin osallistujille on syytä AINA lähettää agenda etukäteen. Tällöin osallistujien on helpompi valmistautua ja myös kysyä kysymyksiä ja kyseenalaistaa etukäteen.

2. Osallistujien huolellinen valinta

Paikalla oli vain yksi henkilö kontaktini lisäksi. Tämä ei ollut kiinnostunut perusteluista tai teknisestä toteutuksesta vaan lähinnä yrityksen sisäisen projektisalkun hoidosta. Minun olisi siis ollut parempi puhua asiasta päättäville tai toteuttaville tahoille. Yleisö oli väärä.

On hyvin tärkeää kutsua oikeat ihmiset. Jos paikalla on väärät ihmiset, on palaveri usein vain ajantuhlausta ja vaatii lisää istumista oikeamman yleisön kanssa.

3. Hyvä valmistautuminen ja asian esittäminen

Olin ymmärtänyt aiheen väärin ja siksi valmistautunut huonosti. Mietin vielä edellisenä päivänä teenkö asiasta jonkun kaiken kattavan esityksen. Jätin tekemättä, koska näkökulma oli epäselvä ja tämän piti olla vain ilmainen "tutustumiskäynti". Presu olisi selkeyttänyt palaveria, mutta ollut silti väärälle yleisölle. Kontaktin olisi sen avulla voinut myydä ajatuksen päättäjille myöhemmin. Miksi kuitenkaan tekisin hänen töitään ilmaiseksi?

Itse odotan esiintyjältä kunnollista valmistautumista ja myös normaalisti itse valmistaudu hyvin. Hyvin valmistautuminen ei tarkoita 30 sivun PowerPoint - presentaatiota,  joka vedetään vartissa. Palaveriin voi osallistua ilman kättä pidempää, kunhan tiedot on tarkistettu, aihe suunniteltu ja pääpointit mietitty. Esityksen voi tehdä lennossa vaikka piirtämällä taululle.

4. Projektivaiheiden huomioiminen 

Luulin projektin olevan jo käynnissä. Kävi kuitenkin ilmi, että ajatus siitä saattaa kaatua kalkkiviivoille. Kyseisellä yrityksillä ei ole luultavasti resursseja eli tarvittavia henkilöitä ja/tai rahaa toteuttaa projektia. Asia itsessään varmasti vaikuttaisi liikevaihtoon positiivisesti ja kehittäisi tekemistä radikaalisti. Projekti olisi pitänyt hyväksyä, käynnistää ja resursoida ennen minun kutsumistani.

Projekteihin lähdettäessä on varmistettava, että on edes teoreettinen mahdollisuus toteuttaa projekti. Vasta resurssien vahvistumista jälkeen alkaa tarkempi suunnittelu. 


Olen työurallani osallistunut lukuisiin huonosti organisoituihin palavereihin ja tämä valitettavasti kuului niihin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuluttaa aikaansa täysin päättömästi. Pienillä asioilla palaverista saa onnistuneen. Vastuu järjestelyistä ja agendasta on kutsujalla, joten en olisi tähän voinut paljoa vaikuttaa.

Kenellä on pokkaa keskeyttää huono palaveri?

Äitiyslomalainen nauttii silti

En saa tästä mielenkiintoista työtilaisuutta, lisätulot konsultoinnista ovat epätodennäköiset ja uudet kontaktitkin jäivät yhteen. Sain kuitenkin kassillisen yrityksen tuotteita, jotka kyllä tulivat tarpeeseen ja mielen virkeäksi. Oli todella mukavaa päästä käymään kodin ulkopuolella, tavata uusia ihmisiä ja keskustella työjutusta. 

Niin ja mainittakoon, että vauva oli mukanani ja myös edusti mallikkaasti. Lasten työelämään tutustuminen on aloitettu aikaisin, kun vauva oli mukanani myös muutama viikko takaperin omalla työpaikallani tapaamassa esimieheni esimiestä. En pitäisi sopivana vauvan raahaamista esimerkiksi työhaastatteluun tai asiakkaan eteen. Oman organisaation sisällä kuitenkin on sallittua äitiyslomalla käydä näyttämässä jälkikasvua ja konsultointikeikalle pyytäjä itse ehdotti, että otan vauvan mukaan, jotta saamme aikataulut paremmin sopimaan yksiin.

Kun valvominen tuhoaa budjetin

22:45 Nukkumaan... 23:10... 23:25... 23:30... 00:25... 1:35... 1:40.... 1:55... 2:30... 3:25... 3:35... 4:50... 5:10... 6:15... 6:30... 7:15 Ylös.

Kuukausi sitten voivottelin, että olen ihan rikki, kun joudun heräämään jatkuvasti tunnin tai kahden välein. Nyt olen onnellinen, jos saan herätä vain tunnin tai kahden välein. Joka kerta joudun nousemaan, mutta yleensä palaan sänkyyn minuutin kuluttua, joskus tunnin. Tätä on jatkunut nyt kolme kuukautta ja entistä hankalampana muutaman viikon. Alkaa olla jaksaminen koetuksella. 

Syy heräilyyn on tietenkin vauva. Kaiken maailman poppaskonstit on kokeiltu ja tullaan vielä kokeilemaan uudestaan. Esikoinen oli samaa maata ja oppi nukkumaan kymmenen kuukauden iässä. Tämä ei ole vauvablogi, joten syy miksi tästä kerron, on sen selkeä vaikutus budjetissapysymiseen. Väsyneenä tekee mieli ahmia herkkuja, survoa roskaruokaa naamaan, lohduttautua ostamalla jotain kivaa itselle ja törsätä nettikaupoissa. Myös osakepottia on tullut kartutettua aika reippaasti viime aikoina ja osittain liian harkitsemattomasti. Kotona kokkailu, ruokalistojenlaadinta tai muu suunnitelmallinen toiminta tuntuu ylitsepääsemättömän kuormittavalta. Arviolta 30-50 euroa viikossa voi laittaa väsymyksen piikkiin. Lisäksi osakeostoissa muutama satanen olisi varmaan tullut käytettyä toisin, jos olisin kaikissa ruumiin ja sielun voimissani harkinnut paremmin. 

Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ennen kuin tuhlailu lähtee ihan lapasesta. Korjaavia toimenpiteitä on kaksi:

Nuku enemmän ja älä tuhlaa!!!

Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä pikavinkit itselleni:

1. Nuku kun esikoinen on kerhossa tai ainakin lepää, siis jos vauva nukkuu päikkärit samanaikaisesti. Muista rentoutumisohjeet ja hengitysharjoitukset.
2. Mene nukkumaan mahdollisimman pian vauvan nukahdettua. Vaikeaa kyllä, kun nukahdettuaan vauva heräilee jatkuvasti ja sängystä nukkuvan itseni ylöskiskominen on huomattavasti vaivalloisempaa kuin sohvalta hereillä olevan.
3. Uusi kierros unikoulua vauvalle. Järeämpi versio käyttöön. Nyt saa loppua viimeisetkin yösyötöt.
4. Pyydä apua! Isovanhemmat ja lasten isä hoitamaan lapsia päikkäreiden ajaksi. Ja isälle omat tutinpalautusvuorot myös öihin.
5. Kunnon iltarutiinit vauvalle. Iltaruoka, pesu, vaatteidenvaihto, rasvaus, satu ja sänkyyn.
6. Pidä kiinni suunnitellusta ruokalistasta. Enemmän ruokaa kerralla, niin ei tarvitse kokkailla niin usein. Suosi helposti valmistettavia ruokia. Esim uunissa valmistuvat ovat käteviä, kun ei tarvitse olla vahtimassa.
7. Kaikki vapaa-aika pyhitettävä nukkumisella, jää vähemmän aikaa herkuttelulle. Pahimpia herkutteluhetkiä ovat päikkäriajat ja ilta, jolloin molemmat riiviöt nukkuvat.
8. Etsi uusia edullisempia ja terveellisempää herkkuja ja naposteltavia. Porkkanatikut, paistetut munat, näkkäri? Näitä täytyy selkeästi vielä miettiä.
9. Tuttipullo-opettelun tehostaminen, jotta voisi vaikka olla pidemmänkin hetken nukkumassa jossain muualla.
10. Unohda suuremmat siivoukset, pikkuprojektit, opiskelut ja muut kuormittavat jutut. Turhaa koetella jaksamista ennen kuin unitilanne tasoittuu.
11. Toimisiko palkintona törsäilyn sijaan vaikka lenkille lähteminen? Lenkillä saisi irtioton kotoa. Ja tuo sää on sitten huono tekosyy.
12. Hetkeksi stoppi osakeostoille. Muutaman kuukauden tauko voisi tehdä poikaa.
13. Korvatulpat korviin aina kun mahdollista.

Oletteko te sortuneet heräteostoksiin väsyneenä?

Ps. Minut löytää nykyään Twitteristä nimellä 6vuotissuunnitelma, @6vsuunnitelma

https://twitter.com/6vsuunnitelma/status/799155717886373888

Erikoisliikkeestä edullisemmin

Kävimme tänään lasten kanssa päiväretkellä Hakaniemessä Vii-Voan-nimisessä aasialaisia elintarvikkeita myyvässä liikkeessä. Teen yleensä ainakin pari kertaa viikossa jotain aasialaisvaikutteista ruokaa, joten muun muassa riisiä ja soijaa kuluu paljon. Normaalisti ostan tarvikkeet Prismasta, mutta tällä kertaa perehdyin erikoisliikkeen tarjontaan.

Vanhempani ovat asioineet kaupassa yli 20 vuotta ja käyvät siellä yhä lähes viikottain. Itsekin olen useasti kyseisessä myymälässä vieraillut, mutta nykyään jaksan vaivautua paikalle harvemmin. Hyllyt ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä mausteita, kuivatuotteita, säilykkeitä ja kastikkeita. Pakkasesta löytyy hyvät valikoimat äyriäisiä, kaloja, broileria tai vaikkapa sammakon reisiä. Ei kannata kuitenkaan hämääntyä tavarapaljoudesta tai vieraannäköisistä purkeista, henkilökunta auttaa tarvittaessa.

Listasin alle tämänkertaiset ostokseni ja vertasin niitä vastaaviin Prismasta löytyviin tuotteisiin. Jälkimmäinen hinta on Prisman edullisimman vastaavan tuotteen kilohinta muutettuna vastaamaan Vii voanin pakettikokoa.

• Sweet chili sauce 700g, 3€ ~ 1,60 €, + 88 %
• Jasminriisi 5 kg, 8€ ~ 11,45, - 30 %
• Pakasteäyriäiset 900g, 10 € ~ 16 €, - 38 %
• Kuivatut kidney pavut 500g, 1,50 € ~ 2,50 €, - 40 %
• Punaiset linssit 500g, 1,50 € ~ 1,95 €, - 23 %
• Vermicelli 400g, 2 € ~ 3,50 €, - 43 %
• Kookosmaito 400ml, 1,35 € ~ 1,45 €, - 7 %
• Tofu 500g, 1,50 € ~ 2,80 €, - 46 %
• Musta soijakastike 940ml, 2 € ~ 4,40 €, - 55 %

Ostokset yhteensä 30,85 € vs 45,65 €. Säästöä 14,80 € eli 32 %!!!

Alennus on siis huomattava. Ainoa mikä oli Prismassa edullisempi, oli sweet chili sauce, josta huomasin myöhemmin ottaneeni jonkun erikoisversion.

Jatkossa suoritan ehdottomasti nämä eksoottisemmat ostokset kyseisessä liikkeessä. Näissä itämaisissa kaupoissa hinnat saattavat vaihdella huomattavasti, kannattaa siis tarkistaa kilohinnat omassa myymälässä ennen ostosten tekoa. Vii-Voan maahantuo suurimman osan myymistään tuotteista, mikä mahdollistaa edullisemman hintatason. Tämä ei ole kyseisen putiikki mainos, vaan ehdoton suositus.