lauantai 31. joulukuuta 2016

2017: Säästötoiveita ja urahaaveita

Kuusivuotissuunnitelman vuositavoitteet lasketaan kesäkuun alusta toukokuun loppuun, ja siksi en niihin aio nyt vuoden vaihtuessa kajota. Haluan kuitenkin esittää muutaman toiveen ja haaveen blogin hengessä.

Vuonna 2017 toivon, että...

...lapset sopeutuvat töihinpaluuseeni hyvin.
...onnistun vähentämään herkuttelua ja samalla saan pudotettu muutaman kilon.
...pääsen ensimmäisen vuoden säästötavoitteeseeni.
...saan pidettyä pään kylmänä sijoitusten kanssa, enkä hetken mielijohteesta tee vääriä valintoja.
...säästäminen ja blogin kirjoittaminen tuntuvat yhtä mielekkäitä kuin 2016.

Haaveilen...

...uudesta mielenkiintoisesta työstä tai työtehtävästä
...kesälomareissusta Eurooppaan.
...uudesta ja tyylikkäämmästä vaatetuksesta ja hiustyylistä.
...paremmista yöunista.
...mahdollisuudesta harrastaa enemmän liikuntaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!





torstai 29. joulukuuta 2016

Kallis krapula

En ole juonut tippaakaan alkoholia nyt noin puoleentoista vuoteen. Kolmen ja puolen vuoden aikana kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kun imetysurani lähenee loppuaan, tuntuu ajatus absolutismista jatkossakin luonnolliselta ja järkevältä.

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan asian olevan näin. Mietin lähinnä, että viitsisikö sitä olla juomatta alkoholia tänä viikonloppuna. Ihan totta, harvassa olivat ne viikot, kun en mitään juonut.

Miksi join?


Minulle alkoholi ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään kulinaristinen nautinto. En pidä viinin, oluen tai kuohuvan mausta. Olen yleensä mieluummin valinnut Pommacin skoolatessani ja kieltäytynyt ruokaviinistä perheillallisilla. Minulla on ollut omat mielijuomani, jotka olen juonut valikoidussa seurassa ja paikassa.

Join viikottain ja kerralla merkittäviä määriä. Toiminta on ollut täysin ja todellakin humalahakuista. Ei minulla kuitenkaan ongelmaa juomisen suhteen ole ollut. En juonut viikolla, en krapulaan, en montaa päivää putkeen. Tämä elämäntapa jatkui kymmenisen vuotta ja loppui perheen perustamiseen. Syyt juomiseen olivat sosiaaliset, joskin usein seuraavan päivän olotilat kumosivat edellisillan hauskanpidon. Olen saanut temmeltää tarpeeksi ja nyt prioriteettinä ovat muut asiat. Suurin osa kaveriporukastakin vaihtaa nykyisin vapaa-ajallaan vaippoja ja pyörii leikkipuistoissa.

Rahalla saa krapulan


Yksi hyvä syy pitää korkki kiinni on raha. Baareissa juokseminen ei ollut halpaa millään mittapuulla. Perusviikonloppu sisälsi muun muassa seuraavia kuluja:

  • Aloittelujuomat 20€
  • Tupakat 10 €
  • Sisäänpääsyn ja juomat baarissa 25 €
  • Taksi 20 €
Yhteensä 75 €, vuositasolla noin 3750 euroa, jos pitää muutaman viikonlopun taukoa. Tämä oli tuolloin melko merkittävä osa pienestä yrittäjän, opiskelijan tai kaupan kassan tuloistani.

Vaikka nyt päättäisinkin juoda satunnaisesti, tähän vanhaan ei ole paluuta. Krapula kun ei sovi yhteen pienten lasten kanssa. Nykyään juominen tarkoittaisi muutamaa siideriä illassa, tupareiden, synttäreiden tai muiden juhlien yhteydessä. Toisaalta, miksi juoda edes pari, kun nekin rahat voi säästää?




tiistai 27. joulukuuta 2016

Edullisia, mutta laadukkaita lahjoja

Tänä vuonna on ollut paljon juhlia. Olen osallistunut useammille 1- ja 2-vuotissynttäreille, 5-vuotissynttäreille ja 70-vuotisjuhlille. On ollut nimiäisiä, baby showereita, ristiäisiä, häitä ja nyt tuoreimmassa muistissa joulu. Juhlissa tapaa ystäviä ja perhettä, syö mahansa täyteen herkkuja ja saa pukeutua hienommin. Harmi kun juhlia ei ole joka päivä. Vai onko?

Juhlat eivät suinkaan ole halvimmasta päästä huvituksia. Muutama kuukausi sitten käytin lahjoihin vajaan satasen ja toisena kuukautena meni yli 160 euroa. Joulu rasitti lompakko 200-300 euroa. Huh mitä summia, kun yrittää säästää.

Lahjan antaminen on minulle tärkeää. Haluan, että lahja on sekä minun, antajan näköinen että myös saajan. Turhaa, liian halpaa, pientä tai arkista lahjaa en halua antaa. Lasten synttärilahjoihin käytän 10-20 euroa, perheen joululahjoihin noin 50 euroa henkilöä kohden. Miehelle saatan hankkia jotain kalliimpaa ja erikoisempaa. Viime jouluna tilasin jenkeistä dna-testin, jolla sai selvittää alkuperäänsä ja usein olen hankkinut lempijalkapallojoukkueen virallisia fanituotteita. Voin kertoa,  että halvaksi ei ole tullut.

Ehdottomasti haluan ja aion panostaa lahjoihin jatkossakin, onko siihen edullisempaa tapaa?

1. Lahjojen ostaminen alennuksesta


Lapsille varsinkin lahjan ostaminen alennuksesta kannattaa. Kesällä löytyy hyviä lelukauppojen ja tavaratalojen alennuksia. Aikuisille lahjanvalinta on hankalampaa. Jos tarjouksessa tulee vastaan jotain toiselle sopivaa, ehdottomasti tartun tilaisuuteen. Yleensä ei tule.


2. Lahjojen ostaminen  käytettynä


Facebookin kierrätysryhmistä ja Torista on tullut hankittua muutama lahja lapsille. Käytetyssä lahjassa kriteerinä on, että sen on oltava uudenveroisessa kunnossa. Tänä Jouluna ostin kolme täysin käyttämätöntä Mauri Kunnaksen kirjaa vitosen kappalehintaan (ovh >20€).

3. Itse tehdyt lahjat


Minä en ole mikään käsityöihminen, mutta jostain keksin askarrella suvun naisille koruja tänä jouluna.  Tilasin netistä korunosat ja helmet ja pistin hulinaksi. Lopputuloksena viisi rannekorua ja itselleni kaulakoru ja avainnauha töihin. Askartelu oli hauskaa, koruilla on tunnearvoa, eivätkä kustannukset päätä huimaa. Niitä tosin ehkä arvostavat vain äidit ja mummit.




4. Kuvamuistot


Olen aina tykännyt tilata omista kuvista tehtyjä tuotteita. Olen ostanut muun muassa tauluja, mukeja, tyynyjä, pehmoleluja ja taskumatteja. Tänä vuonna pukinkontista löytyi muistilpeli, kuvakirja, kalenteri ja hiirimatto. Kuvalahjoja arvostavat yleensä ainakin vanhemmat ja isovanhemmat.


Hinta ei ole lahjan tärkein ostokriteeri, mutta kukapa ei tykkäisi ostaa laadukkaita lahjoja edullisesti?


perjantai 23. joulukuuta 2016

Vaihtoehtoja työrintamalla

Olen heitellyt verkkoja vesille työrintamalla ja odottelen seuraavaa liikettä. Viime viikolla kirjoitin siitä, miksi hakea työtä, jos on jo töissä ja nyt homma on monimutkaistunut entisestään.

Miten te tekisitte minun sijassa,  jos vaihtoehdot olisivat seuraavat:

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua.

Äitiysloma loppuu kohta, ja minua odottaa ihan mukava pesti johon palata. Työ ei kuitenkaan ole kovinkaan haastava, eikä minulla ole juurikaan etenemismahdollisuuksia kyseisessä yksikössä. Minulla on omat epäilykseni myös työtehtävän jatkumisesta tulevaisuudessa. Ihmiset ovat kivoja, opittavaa on vielä, yritys on hyvä ja ehdin olla pestissä vain hetken ennen äitiyslomaa.

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Työnantajallani on tullut mielenkiintoinen tehtävä hakuun toisessa organisaatiossa. Tehtävä on lähempänä ydinosaamistani kuin nykyinen ja askel eteenpäin urallani. En ole lainkaan varma, onko kokemukseni oikeanlaista ja riittävää, mutta muuten sopisin tehtävään kuin nakutettu.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä

Laitoin viime viikolla hakemuksen mielenkiintoiseen tehtävään. Soitin sinne ja keskusteltuani yhteyshenkilön kanssa, tulin siihen tulokseen, että työ ei ehkä olekaan niin kiinnostava kuin aluksi vaikutti. Yritys kiinnostaa yhä, mutta tehtävä tuntuu paluulta menneisyyteen.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Entinen esimieheni, joka on nykyisin töissä toisessa yrityksessä, laittoi viestiä, että heillä olisi paikka tulossa hakuun ja toivoi minun sitä hakevan. Tehtävä ei ole sitä, mihin suuntaan haluaisin mennä. Se on senior-rooli kuitenkin, jossa uskon palkan olevan kohdillaan. Tunnen yrityksen alan ja muutamia ihmisiä sieltä ja ne ovatkin ehdoton plussa. Työn sijainti on hieman hankala.


Olen ilmoittanut nykyiselle työnantajalleni osa-aikaiset työajat, jotka eivät varmasti onnistuisi uudella työnantajalla. Alana C ja D kiinnostavat minua eniten, mutta tehtävänä kiinnostavin on B. Lojaaliudesta työnantajaa kohtaan tuntuu, että täytyy pysyä nykyisessä roolissa tai ainakin firman sisällä. D vaihtoehto työnä ja yrityksenä kiinnostaa enemmän kuin A, mutta taas kaikkein houkuttelevia on B. Haut ovat käynnissä kaikkiin ja hakemukset paikkoihin B, C ja D ovatkin jo lähteneet. D:ssä on lyhyin hakuaika, mutta haluaisin sinne vain, jos B ei onnistu?

Tämän hetken suunnitelma on hakea kaikkia ja odotella mitä tapahtuu. Jos kutsu haastatteluun tulee C:n osalta, menen kuuntelemaan lisätietoja.  Jos työ on mitä uskon sen olevan, unohdan sen kokonaan. Jos mistään virityksestä ei tule mitään, palaan vanhaan työhöni ja yritän muokata sitä mieleisekseni. Tyytyväinen olen silti ja onnellinen, että on työ mihin palata.

Mitä sinä tekisit?



Jätän nämä asiat nyt hautumaan ja keskityn Joulunviettoon. Antoisaa Joulua kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille! 

tiistai 20. joulukuuta 2016

Sähkösyöppö selvisi

Kirjoittelin syyskuussa ennätyssuuresta sähkölaskusta. Kolmen kuukauden lasku oli 191 euroa, mikä on noin 50 % enemmän kuin normaalisti. Muuta syytä en kohenneelle kulutukselle keksinyt kuin lattialämmityksen, jota mies oli keväällä nostanut yhden pykälän. Laskimme sen pykälän pienemmälle ja odotimme.

Uusi lasku oli ilmestyi verkkopankkiin juuri: 139 €, -27 %, -52 €!!

Syyllinen on siis löytynyt ja se todella on tuo lattialämmitys. Yhdellä pykälällä on kallis vaikutus.

Varmistuksesta innostuneena, käänsin lämmitystä vielä pikkuisen pienemmälle. Kokonaan ei voi olla käyttämättä,  koska kylpyhuoneessa ei ole lämpöpatteria kosteutta poistamassa.




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kootut vinkit uran edistämiseen

Miten edetä uralla? Tutkin eri medioiden neuvoja asiaan ja mielenkiintoista oli huomata, että suurin osa näistä vinkeistä oli suunnattu naisille. Ilmeisesti siis me naiset tarvitsemme enemmän apua asiassa ja/tai olemme siitä enemmän kiinnostuneita.

Lajittelin ohjeet ja pohdin niitä oman näkemykseni kautta. Tässä siis 35 vinkkiä uran edistämiseen:


Ammattitaito on kaiken A ja O


1. Hommaa itsellesi hyvä ammattitaito
2. Tuo omaa ammattitaitoa esille
3. Hoida työtehtäväsi aina niin hyvin kuin mahdollista
4. Panosta työn laatuun, älä määrään
5. Hallitse ajankäyttöäsi

Tärkeintä uran kannalta on hankkia pätevyyttä omalla alallaan ja hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Ammattitaitoon oleellisena osana kuuluvat sekä koulutus että kokemus. Itse koen, että näistä tärkeämpää on kokemus, vaikkakin ylempi koulutus voi viedä vielä himpun verran pidemmälle. Suoraan koulunpenkiltä on kuitenkin turha odottaa johtotason tehtäviä.

Minulle on aina ollut tärkeää, että en hoida työtäni 100%:sesti vaan 120. Tilatun tai vaaditun työn lisäksi olen aina pyrkinyt tarjoamaan jotain ylimääräistä. Ajankäyttö on yksi oleellinen osa ammattitaitoa. Tärkeintä ei ole, että tekee paljon töitä, vaan miten ne tekee.

Omaa pohdintaan koulutuksen riittämisestä löytyy täältä.


Kehitä osaamistasi


6. Lisää osaamistasi samantasoisissa uusissa tehtävissä
7. Hyödynnä kaikki tekeminen oppimisena
8. Hallitse uudet teknologiat
9. Osallistu täydennyskoulutuksiin

Uuden oppimista pidetään etenemisen edellytyksenä. Etenemistä ei pidä aina katsoa ylöspäin tähtäävänä,  vaan myös osaamisen laajentaminen voi olla sitä. Uutta tehtävää hakiessa kouluttautuminen nähdään vain positiivisena asiana. Jotta pysyy mukana muuttuvassa maailmassa, on myös itsensä päivittäminen välttämätöntä.

Kävin nyt syksyllä avoimessa yliopistossa yhden kurssin, josta lisää täältä.

Oma esimies ja muut kontaktit ovat tärkeitä


10. Tule toimeen kaikkien kanssa työyhteisössä
11. Osallistu verkostoitumistapahtumiin
12. Vältä kuppikuntia, tutustu kaikkiin
13. Pyydä esimieheltä lisää vastuuta
14. Pidä pomo kartalla tekemistäsi
15. Ilmoita kiinnostuksesi etenemiseen kehityskeskusteluissa

Kontaktien luominen tuntuu olevan naisille vaikeampaa kuin miehille. Itsekin lievästi introverttinä koen verkostointitapahtumat ahdistaviksi ja käytäväjutustelun vieraana. Olen sitä mieltä, että kontakteissa tärkeintä on laatu eikä määrä. Esimerkiksi hyvät suosittelijat, jotka oikeasti arvostavat työtäsi, ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin sata moikkaustuttua LinkedInissä. Näiden lisäksi on hyvä silti vähän koetella itseään ja pyrkiä tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin.

Erittäin tärkeitä kontakteja ovat oma esimies ja esimiehen esimies. Näille kannattaa tehdä selväksi kiinnostus haastavampiin ja vastuullisempiin tehtäviin. Esimiehen esimiehen ja miksei oman esimiehenkin kanssa kannattaa keskustella myös urasuunnitelmista.

Kirjoitin aiemmin arvokkaista kontakteista täällä. Lisäksi tapasin esimieheni esimiehen ja liityin Mothers in Business-yhdistykseen verkostoitumismielessä.


Asenne ratkaisee


16. Ole sitoutunut työhön myös vapaa-ajalla
17. Löydä intohimo työntekoon
18. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle
19. Älä jämähdä tai siirrä asioiden tekemistä
20. Kestä työn paineet myös vaikeina aikoina
21. Ole jämäkkä
22. Älä ole liian äänekäs
23. Muokkaa työpersoonasi työhön sopivaksi
24. Ole Itsevarma ja oma itsesi
25. Älä keksi tekosyitä
26. Yhdistä perhe ja työ käyttämällä tukiverkostoja hyväksi ja laskemalla rimaa

Eteneminen vaatii tietynlaista persoona ja asennetta. Tärkeää on olla intohimoinen työtä kohtaan ja panostaa siihen. On oltava itsevarma, röyhkeä ja jämäkkä, kuitenkaan tyrkyttämättä itseään liikaa. Eteneminen vaatii sitoutumista, mikä välillä näkyy vapaa-ajassa.

Itse koen, että lastensaanti on kehittänyt persoonaani ja esimiesvalmiuksiani. Koen nyt kahden lapsen äitinä olevani enemmän kuin valmis ottamaan uusia haasteita vastaan. Hyvä asenne yleensä joko on tai ei ole. Sen kehittäminen on hankalaa ja onnistuu oikeastaan vain itsensä haastamisella ja laittamisella mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kirjoitin aiemmin kunnianhimosta positiivisena piirteenä. Olen myös miettinyt, mitä piirteitä hyvältä esimieheltä vaaditaan, ja miten kehittää työpersoonaa.


Suunnittele uraasi


27. Mieti menestyksen tarkoitusta sinulle
28. Järjestä ura-ankkurisi
29. Aseta realistisia tavoitteita
30. Ota itsellesi esikuva
31. Laadi urasuunnitelma

Tavoitteet ja suunnitelmat auttavat haaveiden toteutumisessa. Noista ura-ankkureista kirjoitan myöhemmin lisää, ja niistä löytyy tietoa tekstin lopussa olevasta Duunitorin linkistä.

Voisin ottaa itselleni tehtäväksi urasuunnitelman laadinnan.

Työnhaku oleellisena osana uraa


32. Hae rohkeasti töitä, joihin et ole täysin pätevä
33. Varmista, että yrityksen työkulttuuri sopii sinun tapaasi työskennellä
34. Vaihda työpaikkaa

Kokemusta useista yrityksistä ja mahdollisesti aloista nähdään esimiehille positiivisena asiana. Tästä syystä kannattaa tasaisin väliajoin vaihtaa tehtäviä ja työpaikkaa. Työtä hakiessa naisilla varsinkin on tapana varmistaa, että kaikki kriteerit tulee täytettyä. Oleellista työnhaussa kuitenkin on yleensä asenne, kokemus ja oppimiskyky, työ opettaa tavat ja välineet. Myös yrityksen sisällä kannattaa hakea rohkeasti korkeamman tason töitä.

Kirjoitin tästä aiheesta juuri ja teksti löytyy täältä.

Bonus

35. Pukeudu työn vaatimalla tavalla

Myös ammattilaiset ovat sitä mieltä, että pukeutumisella on merkitystä. Itse mietin joku aika sitten miltä menestyvä nainen näyttää.

---

Tulipas pitkä teksti. On mukava huomata, että olen jo pyrkinyt noudattamaan näistä vinkeistä suurinta osaa. Seuraavaksi mietin urasuunnitelmiani tarkemmin ja ajattelin laittaa taas yhden hakemuksen vetämään.



Nämä neuvot on koottu Talouselämän, Annan, Cosmopolitanin, Mtv3:n, Duunitorin, Kauppalehden ja Voicen artikkeleista. Juttuihin on kerätty kokeneiden johtajien, akateemikkojen, menestyneiden julkisuuden henkilöiden, uraneuvojien ja ulkomaisten medioiden vinkkejä. Aika sekava joukko lähteitä, mutta ei välitetä siitä? 

perjantai 16. joulukuuta 2016

Tiskikoneen hajoaminen voi olla hyvä juttu

Joitakin viikkoja sitten astianpesukoneemme alkoi temppuilla. Se ei joka kerta enää ottanut kunnolla vettä, ja siksi ei käynnistynyt ollenkaan tai jätti pesuaineet käyttämättä. Tämä on aiheuttanut pientä ärsytystä ja uuden pesukoneen tuomat kustannukset ovat kummitelleet mielessä.

Arvelin vian johtuvan keittiön 90-lukulaisesta hanasta. Astianpesukoneen venttiili (?) hajosi jo joitakin vuosia sitten ja sitä on siitä asti tehokkaasti käännetty pihtien avulla. Vipuosakin (??) irtosi kokonaan nostamalla.

Huoltoyhtiö apuun


Isäni keksi, että koska me maksamme vastikkeessamme huoltoyhtiölle, kannattaa sieltä lähteä kyselemään apua. Pesukoneen korjaus ei kuulu huoltoyhtiölle, mutta rikkinäisen venttiilin vaihto kylläkin.

Viime viikon jälkeen pesukone ei ole käynnistynyt kertaakaan ja vihdoinkin eli toissapäivänä huoltomies saapui korjaamaan venttiiliä. Aikansa kokeiltuaan, väännettyään ja ihmeteltyään, hän totesi, että paras kutsua putkimies, kun on niin vanha hana.

Tänään putkimiehen käynnin jälkeen meillä on ihan uusi hana ja pesukonekin toimii. Vai? Ei pe****e, ei se taaskaan ota pesuainetta, eikä käynnisty uudestaan. Onko vika sittenkin meidän kolme vuotta vanhassa laitteessa?  Seuraava steppi olisi kutsua pesukoneenkorjaaja. Päädyn kuitenkin soittamaan ensin vakuutusyhtiöön.

Mitä mieltä on vakuutusyhtiö?


Vakuutusyhtiö puoltaa korjaajaa tai uuden koneen ostamista ja asennusta. Jos päädymme uuteen, tupsahtaa tilille 300 euroa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, ja nyt meille on tulossa maanantaina uusi kone asennuksineen päivineen. Vaikka vanha kone olikin vain kolme vuotta vanha, en ole pitänyt siitä ikinä. Ostimme sen supertarjouksella netin kautta ja jotenkin onnistuimme ostamaan puoli-integroitavan mallin. Olemme siis eläneet niin, että koneesta puuttuu päälliovi (???) kokonaan. Lisäksi koneen suunnittelu on ihan kökkö. En ole onnistunut kertaakaan pesemään laseja siinä ilman, että ne ovat kaatuneet.

Astianpesukoneen hajoaminen oli siis onni onnettomuudessa, jonka seurauksena saimme hommattua uuden hanan ja koneen 160 eurolla. Ovh koko satsille asennuksineen olisi ollut noin 870 euroa. Säästöä huimat 710 euroa!



Selvitä ensin mitä vakuutus- tai huoltoyhtiö korvaa ennen ostoksille ryntäämistä.



keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulubudjetti

Joulu tuo ah-niin-ihana kulutusjuhla kolkuttelee jo nurkan takana. Olen pitkittänyt joulubudjetin tekoa nyt tarpeeksi ja tässä tulee:

Lahjat 250 €
Jouluruuat 40 €
Koristelut 40 €

Yhteensä 330 €, josta koristelut ja ruuat menee yhteisestä pussista.

Tänä vuonna panostan lahjoihin, joilla on tunnearvoa (ja siksi rahallinen arvo voi olla vähän vähäisempi). Lahjansaajia on kymmenen, ja suurin osa lahjoista menee lapsille.

Meillä joulun ruokailu menee siten, että syömme jouluaattona miehen sukulaisissa ja -päivänä minun. Viime vuonna isännöimme aattoa, joten siksi pääsemme tänä vuonna vähemmällä ja halvemmalla. Tarkoitus on kuitenkin kiikuttaa mukana rosollia, jälkiruokaa ja juustoja.

Me emme omista yhtäkään joulukoristetta, koska en ole itse kovinkaan innokas joulunviettäjä. Vanhempi lapsi kuitenkin alkaa olla siinä iässä,  että viimeistään ensi vuonna joulu on otettava todesta. Suunnitelmana on ratsata sukulaisten vanhat koristeet ja suunnata ostoksille heti joulun jälkeen, jolloin koristeita on perinteisesti saanut hyvällä alennuksella.

Vaikka joulunhenki ei minun korvaani kuiskuttelekaan, haluan tehdä muiden ja varsinkin lasten joulusta onnistuneen. Suurin osa lahjoista on jo maksettu, joten rahanmenetyskin on jo unohdettu.




sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Miksi hakea töitä, jos on jo töissä?

Tänä viikonloppuna olen löytänyt itseni kirjoittamasta työhakemusta ja täydentämästä cv:täni. Miksi ihmeessä haen jotain muuta, vaikka paluuta odottava työpaikkani on hyväpalkkainen, hyvässä yhtiössä, työkaverit ovat mukavia ja olen oppinutkin paljon?

Olen ollut mukana haastattelemassa työnhakijoita, joiden joukossa on ollut lukuisia vastavalmistuneita, yt:issä kenkää saaneita, hoitovapaalta töihin palaavia ja pitkäaikaistyöttömiä. Usein vain muutama ihminen, jolla on oman alan työpaikka, on hakemuksen lähettänyt. Miksi näin?

Miksi hakea?


Jos uralla mielii edetä, on työpaikan ja ainakin työtehtävien vaihto aika-ajoin ajankohtaista.

1. Palkkatasoa on helpointa nostaa vaihtamalla työpaikkaa. Kun on jo olemassa hyvä työ, on enemmän pokkaa pyytää parempaa palkkaa uudesta. Korkeampi palkka kertoo myös työnantajalle työntekijän tasosta. Miksi palkata, joku joka ei arvosta omaa osaamistaan kovinkaan korkealle? Jos työnantaja kokee pyynnön liian korkeaksi, siitä voi neuvotella. Jos ollaan täysin eri sfääreissä, et sinä sitä duunia haluaisikaan.

2. Olemassa oleva työpaikka nostaa itsetuntoa. Siinä missä kannattaa pyytää reilusti parempaa palkkaa, kannattaa hakea myös työpaikkoihin, joihin ei kehtaisi muuten hakea. Korkeamman profiilin duunit, joiden kaikkiin kriteereihän et yllä, kannattaa myös huomioida. Varsinkin naisilla on tapana vähätellä kykyjääni ja hakea vain niihin, joissa kokemus, koulutus ja halutut ominaisuudet kohtaavat täysin.

3. Jatkuva työpaikan vaihtaminen ei näytä hyvältä CV:ssä. Välillä työpaikkaa olisi hyvä pitää vähintään kolme vuotta (jos siis työnantaja on samoilla linjoilla), työnantajat kun eivät tiedä CV:n perusteella syytä lyhyisiin työsuhteisiin.  Myös liian pitkät työsuhteet saatetaan katsoa epäedullisiksi. Jos työntekijä vaihtaa paikkaa tai tehtävää 3-5 vuoden välein, kertoo se kattavasta kokemuksesta eri yrityksissä ja omasta kiinnostuksesta oppia lisää.

4. Silloin tällöin hakemuksen rustaaminen pitää yllä työnhakukykyä. On myös ihan hyvää terapiaa kehuskella itseään A4:sen verran.

5. Haastattelussa käynnit kannattaa ajatella kontaktien luontina ja myös samanlaisena harjoituksen kuin edellinen kohta.

Miksi ei?


Onko työn hakeminen joltain toiselta pois? Joku saattaa ajatella, että on epäreilua, jos työ menee sellaiselle joka ei sitä tarvitse. Jos mielii edetä urallaan, on itsekäs ajattelu sallittua ja suotavaa. Koska en ole koskaan ollut työtön, on minun vaikea asettua työttömän asemaan tässä asiassa. Toivon tottakai, että kaikki löytävät itselleen sopivan työn, mutta minä en voi kenellekään työpaikaksi muuttua ja siksi voin keskittyä vain omaan uraani. Työnantaja on se, joka lopulta valitsee mielestään parhaan kandidaatin.

Joku (kuten minä) saattaa myös kokea huonoa omaatuntoa työnantajan tai esimiehen puolesta. Varsinkin, jos pesti jää lyhyeksi, tuntee syyllisyyttä, että hakuprosessi joudutaan käynnistämään uudestaan. Kyseessä on jälleen kerran sinun urasi, jonka eteen saat tehdä mitä haluat. Työnantajan kannattaisi lähinnä keskittyä miettimään, mikä meni vikaan.

---

Mikä sitten on se tekijä, joka saa minut nyt täyttämään hakemuksen? Nykyinen työni ei vastaa hakiessa annettua kuvausta, enkä ole varma voiko se ikinä haluamakseni muuttua. Lisäksi minulla on tunne, että pidemmällä aikavälillä työ ei ole varma, osastolla saattaa olla edessä radikaaleja muutoksia. Minä kuitenkin viihdyn työssäni ja siksi ei haittaa, jos haku menee puihin. Voin aivan hyvin työskennellä nykyisessä työssäni muutaman vuoden ja pyrkiä yrityksen sisällä muuttamaan tehtävääni.

Lähetän hakemuksen, soitan ja kysyn muutaman mieltä askarruttavan kysymyksen ja odottelen josko kutsu haastatteluun tulee. Voi olla, että kokemukseni on vääränlaista,  palkkatoiveeni aivan liian korkea tai työ ei olekaan sitä mitä kuvittelin ja oma kiinnostukseni lopahtaa. Tuntuu kuitenkin hyvältä yrittää ja siksipä sen teen.


perjantai 9. joulukuuta 2016

Kolme tonnia säästöä muuttamalla tapoja

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, olen saanut säästetty viimeisen puolen vuoden aikana 4 600 euroa. Tämä ei ole suinkaan tapahtunut itsestään, vaan on vaatinut toimenpiteitä, muutoksia tapoihin ja elämiseen. Tässä listattuna viisi eniten säästöä tuonutta muutosta, joilla yhteensä säästin vajaa 3 000 euroa.

1. Ruoka-ostoksissa tarkkuutta + 1200 euroa puolessa vuodessa
Ruoka-ostosten järkevöittämisen kanssa olen tehnyt eniten hommia. Nykyinen rutiini menee seuraavasti: lähikaupasta pakastin täyteen -30% lihaa. Kauppapäivänä ruoka- ja kauppalistan suunnittelu pakkasen, kaappien sisällön, sesongin kasvisten ja halpisreseptien mukaan.  Suurin osa ostoksista ostetaan Lidlistä ja loput Prismasta. Ylimääräisiä kauppapäiviä ja herkkuja vältellään. Tällä tavalla olen onnistunut pienentämään kauppalaskut seitsemästäsadasta viiteensataan.

2. Vakuutusten kilpailuttaminen kannattaa + 500 euroa

Ihan ensimmäiseksi tarkistutin autovakuutukset silloisella yhtiöllä. Sitten vielä kilpailutin koko helahoidon ja päädyin vaihtamaan yhtiötä. Ensimmäinen puhelu säästi vuositasolla 300 euroa ja toinen vielä 200 päälle.

3.  Kampaajan välttely + 600 euroa

Alussa ilmoitin, että kampaajasta en luovu. En kuitenkaan ole käynyt kampaajalla sitten kesäkuun alun kun ennen kävin kuuden viikon välein eli neljä kertaa puolessa vuodessa. Ennen töihin paluuta aion laittaa kuontalon kuntoon ja käydä päivittämässä itseni pois tästä mammalookista.



4. Vanhojen vaatteiden hyötykäyttö + 480 euroa

Kaikki lähti siitä, kun KonMarin oppien mukaisesti siivosin kaappini ja löysin hirveästi käyttökelpoisia vaatteita. Vannoin itselleni, että äitiyslomalla en osta uutta ellei joku mene rikki ja ole aivan pakko. Tämä on pitänyt ja olen hitaasti käyttänyt loppuun sukkia, alusvaatteita, toppeja ja muita vaatteita. Palkitsen itseni tammikuussa ja ostan muutaman laadukkaan vaatekerran töihinpaluuta varten.

5. Ilmaisin huvituksiin tutustuminen + 200 euroa

Me olemme käyneet perheenä viimeisen puolen vuoden aikana lukemattomissa uusissa paikoissa. Siinä missä ennen kävimme Heurekassa, luonnontieteellisessä museossa, Sea Lifessä tai Tropicariossa, kiersimme tänä kesänä ja nyt syksyllä kaikki mahdolliset ilmaiskohteet. Tutuksi tulivat muun muassa Lasten kaupunki, Ratikkamuseo,  Talvipuutarha, eläintilat, Linnanmäen ilmaislaitteet, uudet leikkipuistot, tapahtumat ja luontokohteet.

Nämä kaikki ovat kokonaisuuksia, jotka koostuvat pienemmistä asioista. Ruokakuluja voi pienentää monella tavalla ja vaateostoksia voi järkevöittää askel kerrallaan. Huvituksista ja harrastuksista voi korvata vaikka puolet ilmaisilla ja kampaamovälin tuplata.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Kuusi kuukautta kuusivuotissuunnitelmaa

Tänään sekä projektini että blogini täyttävät puoli vuotta. Sen kunniaksi haluan avata vähän blogin statistiikkaa ja kerrata projektin edistymistä.

Puoli vuotta blogia numeroina


Katseluita noin 70 000
Julkaistuja tekstejä 103
Kommentteja 584

Kävijämäärä on ollut koko ajan kasvussa ja nyt jo 17 000 katselua viimeisen kuukauden aikana. Uusia juttuja olen julkaissut 2-3 päivän välein. Tahti on siis melko tiivis, mutta kun sanottavaa riittää ja intoa on, miksipä ei. Varmaan alkuvuodesta tahti vähän hiipuu kun palaan töihin.

Homma etenee


Joulukuun alussa varallisuutta oli kertynyt 84 370 euroa asunto huomioiden ja 19 153 ilman asuntoa.

Tärkein tavoitteistani on säästöjen kerryttäminen. Asetin itselleni tavoitteeksi ensimmäisen vuoden loppuun mennessä saada kasaan 13 000 ja toisen vuoden loppuun 21 400. Noissa laskelmissa aloitustilanne oli laskettu pelkän säästötilin mukaan, vaikka todellisuudessa alussa omaisuutta oli jo 14 525. Joka tapauksessa ensimmäiselle vuodelle oli kasvua ajateltu vajaa 3 000 euroa ja nyt olen säästänyt jo yli 4 600 euroa äitiyslomasta huolimatta.

Työrintamalla eteneminen on ollut haasteellista juurikin äitiysloman vuoksi. Laakereilla en kuitenkaan ole levännyt vaan muun muassa kouluttanut itseäni, käynyt tapaamassa esimieheni esimiestä ja pyrkinyt kehittämään itseäni niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Sijoitussuunnitelma on kolmas päätavoitteistani. Kuten viime viikolla kirjoitin, on omaisuuteni sijoitettu nyt melko eri tavalla kuin alussa. Myös ajatukseni pieniriskisestä sijoittamisesta on koko ajan kääntynyt korkeamman riskin suuntaan eli osakkeisiin. Olen oikeasti todella innoissani uudesta harrastuksesta ja harmittelen ainoastaan sitä, että aloitin näin myöhään.

Ajatusmaailmani on kokenut muutoksen, kun olen alkanut enemmän pohtimaan asioiden ja tavaroiden tarpeellisuutta. Minun "säästöfilosofiani" hyväksyy kaiken tarpeellisen ja kieltää turhan ostamisen. Tarpeellista saattaa välillä olla illallinen ravintolassa, arpalippu lapselle tai suklaapatukka itselle. Turhaa taas on uusien sukkien ostaminen, kun kaapista löytyy kymmenet ehjät tai Kennelliittoon kuuluminen surkean jäsenlehden vuoksi.

Kiitos kaikille lukijoille, kanssabloggaajille ja kommentoijille. On mahtavaa huomata, että kiinnittämällä huomiota rahaan ja rahan käyttöön, budjetoimalla ja järjestämällä omaa talouttaan, säästäminen tapahtuu kuin itsestään.


Tuli käytyä kukkakaupassa ostamassa pari puskaa. Sovitaan, että tämä on blogin puolivuotislahja. Hintaa kolmelle kasville kertyi alle 7 €, koska viherkasvit olivat -70% alennuksessa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Minä haluan erota...

nimittäin kennelliitosta ja nykyisestä työttömyyskassastani. Joo, oli pakko laittaa tuo otsikko.

Olen tässä vuosien varrella kuulunut, jos jonkinmoisiin yhdistyksiin ja kerhoihin. Yleisesti ottaen ne ovat liittyneet koiriin tai muihin lemmikeihin. Tänä vuonna olen maksanut vain Suomen kennelliitolle ja työttömyyskassaan, jos sitä nyt voi kerhoksi sanoa.


Kennelliiton jäsenyys katkolle


Olen kuulunut Suomen Kennelliitto jo vuosia. Siinä sivussa maksoin jäsenmaksua rotujärjestölle. Se loppui, kun kerho ei aktiivisesti ilmoitellut uusista jäsenmaksuista ja unohdin ilmoittautua mukaan seuraavalle vuodelle. Kuten olen aikaisemminkin todennut, on minussa vähän introvertin vikaa, joten kerhoja en hyödynnä saadakseni sosiaalisia kontakteja. En käy tapahtumissa tai harrasta mitään aiheeseen liittyvää. Jäsenmaksuja olen maksanut lähinnä lehtien vuoksi.

Kennelliitto julkaisee lähes kuukausittain ilmestyvää Koiramme-lehteä. Täytyy sanoa, että siinä on lehti, joka on pudonnut kehityksen kelkasta. Jutut ovat liian pitkiä, kuivasti kirjoitettuja ja usein epärelevantteja. Harvemmin luen lehteä viittä minuuttia pidempään, joskus se lentää kirrätykseen avamattomana. Tämä siis minun mielipiteeni asiasta. Kaiken tarvitsemani tiedon löydän netistä.

Toinen syy miksi olen jäsenenä roikkunut, on ollut alennus, jonka jäsenet ovat saaneet Tapiolan koiravakuutuksista. Tämä etu loppui keväällä kun kumppanivakuutusyhtiö vaihtui. En voinut vaihtaa mukana, koska Tapiola tai siis nykyään LähiTapiola on ainoa, joka vakuuttaa yli 10-vuotiaita koiria.

Nyt on aika sanoa hyvästit Kennelliitolle ja Koiramme-lehdelle. Säästöä 40 €.

Työttömyyskassan kilpailutus


Tästä sain vinkin Eläkkeellä Thaimaahan-blogista. Olen ollut joitakin vuosia Ytk:n jäsen ja elänyt siinä uskossa, että se on huomattavasti halvempi kuin liitot ja halvin työtyömyyskassoista. Halvempi kuin liitot kyllä, muut ei.


YTK 118 €
JATTK 60 €
IAET 105 €

Usein kassat toimivat tiettyjen liittojen yhteydessä. Niihin saa kuitenkin liittyä melkein kuka tahansa. Kannattaa tarkemmat ohjeet katsastaa kunkin kassan nettisivuilta. Vuoden vaihteessa on suunnitelmissa vaihtaa tuohon JATTK:hon. Säästöä 58 €. 

Yhteensä säästöä ensivuodelle 98 €. Liityin viime kuussa Mothers in Business-yhdistykseen.  Se maksoi 20 euroa ja oli ikijäsenyys,  siksi en huomioi sitä tässä.

Mihin kerhoihin sinä kuulut?


lauantai 3. joulukuuta 2016

Halpisruokaa: Muurahaiset kiipeävät puuhun

Edullinen ruoka on yksi oleellinen osa säästäjän ja lapsiperheen arkea. Ajattelin tässä tulevina viikkoina listata omia arjen edullisia, mutta vähän erilaisempia herkkuruokia. 

Tätä ruokaa söimme aina silloin tällöin lapsena ja kyllä maistui. Sen alkuperäinen versio on poimittu vanhempieni vanhasta kiinalaisesta keittokirjasta ja ruuan nimi tosiaan on Muurahaiset kiipeävät puuhun, mutta on käytännössä jauhelihavermiselliä. Itse olen vähän yksinkertaistanut reseptiä ja muokannut mittasuhteita, jotta annoksesta saadaan riittävämpi, edullisempi ja lapsiystävällisempi.


Muurahaiset kiipeävät puuhun (jauhelihavermiselli)


6 annosta - Valmistusaika n. 20min

150 g vermiselliä eli riisinuudeleita ~1,30 €
400 g jauhelihaa (mikä vaan eläin käy ja parasta, jos paketin päällä on -30%-tarra) ~ 2 €
3 rkl soijaa ~ 0,30 €
1,5 rkl sokeria
1 rkl öljyä ~ 0,05 €
2 sipulia ~ 0,40 €
3 valkosipulin kynttä ~ 0,15 €
Pippuria
1,5 dl vettä
= 4,20 €, 70 snt / annos

Liota vermisellejä noin 10 minuuttia lämpimässä vedessä. Sekoita jauheliha, soija ja sokeri erillisessä kipossa.

Kuullota sipuli ja valkosipuli ruokalusikallisessa soijaa. Pannuna kannattaa käyttää wokkia tai isompaa kasaria. Mausta pippurilla. Lisää jauheliha ja paista kunnes se on kuivaa ja rakeista. Lisää liotetut ja valutetut vermisellit ja vesi muiden ainesten joukkoon. Paista noin viisi minuuttia tai kunnes vesi on haihtunut. 

Kasviksiahan tässä ei juurikaan ole, mutta miksei tuonne voisi heittää sekaan vaikka parsakaalia, purjoa tai paprikaa. Päälle voi lisätä myös muutaman tipan Chiracha-kastiketta tai jo paistovaiheessa chiliä tai tabascoa. 

Ei ehkä kaunein näky, mutta sitäkin herkullisempaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 




torstai 1. joulukuuta 2016

Yhteenveto 11/16:Yllättävät lomarahat

Varallisuus


Tilanne 1.12.2016 (6/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 65 217 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 198 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 1 535 euroa (?)
Käteisenä: 290 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 347 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 5 060 euroa (324)
Rahastoissa: 4 723 euroa (2 459)

Yhteensä 84 370 €, tavoitteesta kasassa 53:% (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 19 153, tavoitteesta 32 % (14 525)


Varallisuus karttui marraskuussa 1 800 euroa, ilman asunnon osuutta 1 053 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili





Päästiin reippaasti yli säästötavoitteen. Tähän puhtaasti syynä ovat yllättävät lomarahat, jotka tupsahtivat tilille loppukuusta. Odotin rahoja tulevaksi vasta alkuvuonna, jolloin palaan töihin. Muutoin säästösumma olisi ollut alle tavoitteen. 
  • Koiran eläinläkäri ja hieronta maksoivat yhteensä vajaa 700 euroa. Onneksi vakuutusyhtiö kattoi noin puolet ja äiti maksoi osan.
  • Minua verovirasto muisti mätkyjen muodossa, joita oli vajaa pari sataa euroa tälle kuulle.
  • Muut ylimääräiset pitävät sisällään myös joululahjoihin kulunutta rahaa.
  • Tässä kuussa ei tullut yhtään rahaa lisätuloista.

Ruokatili



Ruokatilin menojen ja tulojen erotus oli kiitettävästi plussan puolella.
  • Väsymyksestä huolimatta ruokakuluissa päästiin hieman alle budjetin. Herkut olivat yli budjetin, mutta tuota ylijäämää kompensoitiin esullisemmilla ruuilla. Yksi syy budjettiinpääsyssä voi olla kauppapäivien vähäisempi määrä. Niitä tässä kuussa 15. Ei vielä tavoitteessa (13), mutta vähemmän kuin viime kuussa (18).
  • Ravintolakulut eli tässä tapauksessa roskaruoka oli yli budjetin. Tätä osasinkin odottaa. 
  • Lapsiin liittyvät ylimääröiset kulut olivat yli budjetin. Syy on kerhon valokuvauksen. Tilasin useita kuvia paperisena ja digitaalisena. Täysin hyväksyttävää.
  • Yhteisissä laskuissa oli tässä kuussa vain yksi vakuutusmaksu. TV-maksut oli hyvitetty tältä ja osaksi seuraavalta kuulta.

Todella hyvä kuukausi varallisuuden kasvun suhteen. Tästä tosin saan suurelta osin kiittää lomarahoja. Ilman niitä olisivat eläinlääkärikulut ja matkyt tuoneet loven lompakkooni. Joulukuussa tiedossa, noh JOULU ja sähkölasku ja lisää eläinlääkärikuluja. Sähkölaskua odotan innolla, jotta näen onko meidän sähkösyöppö todella ollut lattialämmitys.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Sugar daddyt ja siipeilijät

Kun elää parisuhteessa ja mielii onnistua säästöprojektissa, on todella tärkeää, että puoliso ei haittaa harrastustoimintaa. Tässä muutamia tyyppejä, joita saattaa löytyä kotoa.

1. "Tässä tonni. Osta sillä jotain kivaa itselles."


Perinteinen Sugar daddy, joka esiintyy lähinnä jenkkitositeeveessä. Itselle ei ole tullut vastaan. Vie koko pointin säästämisestä,  jos kaikki tulee tarjottimella. Ehkä äveriäämpien vanhempien lapset hakevat myös rikkaita puolisoita itseään elättämään tai vähätuloiset unelmoivat pelastavasta prinssistä? Ne, jotka  saavat rahat tarjottimella, harvemmin säästävät, ja miksi säästää kun kaikki annetaan.

Toisen rahoilla eläminen voi olla myös elämäntilannesidonnaista. Työttömänä tai hoitovapaalla on ehkä pakko elää puolison rahoilla. Tuolloin niitä rahoja tosin ei käytetä turhuuksiin vaan arjenpyöritykseen. Säästäminen jää usein tienaavan osapuolen vastuulle.

2. "Sinä tiedät parhaiten, tehdään siis niin."


Tämä myötäilevä puoliso on säästäjälle ihanteellinen kumppani, koska tekee kaiken toisen toiveiden mukaan. Tosin kaikki vastuu raha-asioista painaa haastavina hetkinä vain toisen harteita. Parisuhteessa liiallinen myötäileminen ei usein toimi. Myötäilevä saattaa kokea tilanteen epäreiluksi ja myötäilty puolison vässykäksi. Vähempi myötäily on tukemista ja joustamista, mitä pitäisi tapahtua molemmin puolin.

3. "Haluun uuden auton! Ostetaan jooko! Entä karkkii?"


Rahapussin nyörit ovat solmussa ja ne saa auki vain toinen osapuoli. Omat henkilökohtaiset varat puoliso käyttää heti palkan tultua omiin huvituksiin. Yhteisiin rahoihin ei ole pääsyä, koska nekin menisivät omien mielihalujen toteutukseen. Taloudenpito on siis viisitoistavuotiaan tasolla, jonka menoja kontrolloi äiti. Parempi toimia niin, että vastuullisempi toimii yhteisten rahojen varainhoitajana ja toinen tuhlaa vain omia rahojaan. Yhdessä säästämisestä ei kannata haaveillakaan.

4. "Tämä vessapaperi on vain kerran käytetty."


Eritasoinen itaruus on varmasti kuluttavaa parisuhteessa. Jos puoliso saa tuntemaan huonoa omatuntoa ostetusta tuotteesta, jonka olisi saanut muutaman sentin halvemmalla muualta tai roskiin heitetystä leipäpussista, on ongelma olemassa. Jos molemmat ovat samaa maata, mikäs siinä. Extreme-Säästäjä on itse usein itara ja kumppanin saituus ei tuota ongelmaa, mutta elämäänsä eläjälle saattaa tuottaa. 

5. "Tee sinä omilla rahoilla mitä haluat, niin teen minäkin."


Useissa huusholleissa puolisoilla on omat rahat. Kaikki yhteiset kulut laitetaan puoliksi, loput kukin käyttää haluamallaan tavalla. Toimii kunhan tulot ovat suht samaa luokkaa ja elintaso on määritelty huonommin tienaavan mukaan. Jos avioparilla on jääkaapissa omat hyllyt molempien omille ruuille, mennään ehkä liiallisuuksiin.

6. "Ostin viidennen tabletin ja nyt syön makaronia loppukuun."


Himoshoppailija on sukua kakaralle (3.). Himoshoppailija on säästäjälle haastava kumppani. Toinen yrittää kasvattaa yhteistä kekoa ja toinen lapio kolikoita ulos toiselta laidalta, eihän siitä mitään tule. Usein himoshoppailijat elävät vain tätä päivää, eikä huomisesta väliä. Kaikki mikä tilille tulee, myös menee ennen seuraavaa palkkaa. Samaa vikaa kuin lapsellisella rahankäyttäjällä, erona vain että kukaan ei kontrolloi rahankäyttöä.

7. "Maksoinko laskun? Ei hajuakaan."


Tämä puoliso ei ole kiinnostunut rahasta. Hänellä ei ole hajua pankkitilin sadosta ja laskut saattavat jäädä maksamatta, jos ne ovat väärässä paikassa. Hän saattaa olla ostamatta mitään moneen kuukauteen ja sitten tuhlata päättömästi johonkin turhaan. Jos palkka on kohdillaan, elo on helppoa. Jos ei, helposti onnistuu tyrimään raha-asiansa pahemminkin. 

8. "Miksi mennä töihin kun KELA maksaa sohvalla makuusta ja vaimo loput."


Tämä siipeilijä tyytyy vähään, eikä ole kiinnostunut rahasta tai säästämisestä. Hän on tottunut, että joku maksaa hänen puolestaan. Kunnianhimo on samaa luokkaa kuin kivellä. Erityisen haastava kumppani Säästäjälle, koska aiheuttaa loven lompakkoon. Säästäjä joutuu maksamaan suurempia kuluja kahden hengen taloudessa kuin, jos asuisi yksin. Siipelijä vetoaa siihen, että rahat ovat yhteiset.

9. "Meillä ei riidellä rahasta."


Toivottavasti kaikkein yleisin puolisotyyppi eli Järkevä rahankäyttäjä maksaa osuutensa perheen kuluista, ostaa omilla ansioillaan tarpeelliset henkilökohtaiset tarvikkeensa, tuhlaa maltillisesti turhuuteen ja laittaa loput säästöön. Jos on oikein onnellisessa asemassa, säästöt laitetaan vielä poikimaan. Yllättävistä menoista selvitään sopivan puskurirahaston avulla.

...

Kaikkihan me haluamme kuulua viimeiseen joukkoon, mutta kuulummeko tai kuuluvatko puolisomme? Meidän parisuhteessa minä tienaan huomattavasti enemmän. Se ei kuitenkaan haittaa, koska molemmat kantavat kortensa kekoon ja ovat kiinnostuneita säästämään yhteistä tulevaisuutta varten.  Koen meidän molempien olevan Järkeviä rahankäytyäjiä, vaikka välillä visiitillä käy Saituri, Kakara, Myötäilijä ja Sugar Mommykin. Rahasta kuitenkaan ei meillä tarvitse kinata ja hyvä niin. Raha ja varsinkin sen puute on yksi yleisimmistä riidanaiheuttajista parisuhteessa. Siksi on helpompaa, jos molemmat ajattelevat rahasta samalla tavalla. Hyvin hoidettu talous voi olla avain onneen.

Mihin joukkoon sinun puolisosi kuuluu?




perjantai 25. marraskuuta 2016

Naiset bloggaa säästämisestä, miehet sijoittamisesta

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, ajattelin että naiset eivät juurikan kirjoita talousasioista. Olin väärässä. 

Päätin vähän tutkailla blogilistani blogeja ja listata talousbloggaajien erityispiirteitä. Kävin pintapuolisesti listaltani läpi 43 viimeisen kahden kuukauuden aikana päivitettyä blogia. Blogeista löytyi vaihtelevasti tietoa kirjoittajista, enkä lähtenyt sen ihmeellisemmin lukemaan uudestaan kaikkia tekstejä. 



Kaksi tyypillistä talousbloggaajaa


Kolmekymppine mies, joka bloggaa sijoittamisesta. Blogia hän on pitänyt vajaa kolme vuotta ja kirjoittelee muutamia kertoja kuussa. Sijoittamisen avulla hän tavoittelee taloudellista riippumatomuutta. Henkilökohtaista elämäänsä hän ei halua raottaa blogissaan. Varallisuutta hänelle on kertynyt 150 000 euroa, josta suurin osa on kiinni osakkeissa, indeksirahastoissa ja asunnoissa. Hän käy töissä ja tienaa nettona vajaa kolmetuhatta euroa.


Hieman päälle kolmekymppinen nainen, joka blogaa säästämisestä. Säästämisen ohessa hän kokeilee sijoittamista ja pyrkii maksamaan loput velat pois. Blogia hän on kirjoittanut vähän päälle vuoden ja kirjoittaa kerran tai kaksi viikossa. Tavoitteena hänellä on taata taloudellinen turva perheelle. Varallisuutta tälle naiselle on kertynyt noin 20 000 euroa, joskin myös velkaa on hieman opintolainojen tai luottokorttien muodossa.  Suurinosa sijoituksista on suunnattu rahastoihin, mutta myös osakkeet kiinnostavat. Tämän työelämässä olevan äidin
 nettotulot ovat noin 2300 euroa.




Naisia ja miehiä yhtä paljon


Keskimäärin miehet bloggaavat enemmän sijoittamisesta ja naiset säästämisestä. Puhtaasti sijoitusblogeiksi luokittelin parikymmentä blogia, joista vain muutama oli naisten kirjoittamia. Naisten kirjoittamissa blogeissa 
teemoina näkyivät säästäminen, rahankäyttö, velattomuuteen pyrkiminen ja sijoittaminen. Kokonaisuudessa oli vain muutama blogi, joissa ei kirjoitettu sijoittamisesta ollenkaan. 


Niistä bloggaajista, jotka ilmoittivat ikänsä, noin kaksi kolmasosaa oli kolmekymppisiä. Perhetaustaa löytyi monenlaista; yksi-kolme lasta, lapsettomia, sinkkuja, naimisissaolevia, eronneita. Suurinosa bloggaajista oli työelämässä, mutta mukana on myös vanhempainvapaalla olevia, opiskelijoita, työttömiä, osa-aikatyöntekijöitä ja vuorotteluvapaalaisia. Vain muutama bloggaaja ilmoitti koulutustaustansa tai alansa.


Noin puolet bloggaajista ilmoitti varallisuudestaan. Osalla kyse oli säästöistä, osalla nettovarallisuudesta ja osalla omaisuudesta. Summat vaihtelivat nollasta puoleen miljoonaan. Varallisuus oli keskimäärin vajaa satatonnia siitä ilmoittaneilla.


Nettotulot löysin 17:sta blogista ja ne olivat keskimäärin 2400 euroaUsein sijoitusbloggaajat eivät ilmoittaneet tulojaan tai menojaan. Huomasin, että useassa tapauksessa nettotulot sisälsivät palkan lisäksi myös muita tuloja kuten lapsilisiä, elatusmaksuja ja lisätienestejä. On kannustavaa huomata, että vaurastuminen ei tarkoita aina suuria tuloja, vaan ennen kaikkea järkevää rahankäyttöä.


Blogia on kirjoitettu keskimäärin noin puolitoista vuotta. Uusia, alle puoli vuotta vanhoja blogeja oli kahdeksan. Vanhin blogi oli Laiskan sijoittan-blogi, joka on pyörinyt jo vuodesta 2009. En ottanut tässä huomioon, jos joku on ennen pitänyt toista blogia. Keskimäärin kirjoituksia kuussa tänä vuonna kertyi kuusi. Ahkerin bloggaaja oli allekirjoittanut, joka keskimäärin oli julkaisuut 17 kirjoitusta kuussa (pitäisiköhän vähän vähentää).


Blogeista löytyi monenlaisia tavoitteita. Yleisimpiä olivat taloudellisen riippuvuuden ja sitä kautta työelämästä poisjäämisen tavoittelu ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Kaikki kirjoittajat ovat kiinnostuneita parantamaan rahatilannettaan. Tämä tarkoittaa toisilla veloista eroon pääsemistä, toisilla elintason nostamista ja toisille varallisuuden kasvattamista. Elintason parantamiseksi koettiin töiden vähentäminen tai lopettaminen, matkustelu, uusi asunto, velattomuus, huolettomuus tai puskurirahaston kasvattaminen.


Itselleni tästä talousbloggaajien yhteisöstä on tullut tärkeä. Koen samaistumista jollain tasoilla lähes kaikkiin blogeihin. Monet elävät samassa elämäntilanteessa; on asuntolainoja, lapsia ja töitä. Lähes kaikki ajattelevat rahasta samalla tavalla, sitä halutaan käyttää järkevästi. Talousbloggaajat ovat ahkeria kommentoijia. He antavat hyviä vinkkejä ja kyseenalaistavat erikoisia päätöksiä. Hankalina hetkinä saa takuuvarmasti kannustusta ja tukea. 


Onko keskivertolukija samanlainen kuin bloggaaja? 



torstai 24. marraskuuta 2016

Huono palaveri turhauttaa

Kirjoitin aikaisemmin saamastani konsultointipyynnöstä. Kävin tapaamisessa ja olen jokseenkin pettynyt.

Olen eräässä asiassa asiantuntija. Kyseistä juttua ei ole monessa yrityksessä käytössä, ja olen muutaman projektin sen käyttöönottoon liittyen vetänyt. Ymmärsin etukäteen, että tämä konsultoimaan pyytänyt pörssiyhtiö olisi lähdössä toteuttamaan tätä kehitystä, ja minut oli kutsuttu paikalle kertomaan miten se käynnistetään. Ymmärsin väärin, siellä oltiin vasta miettimässä josko lähdetään toteuttamaan ollenkaan. Sinänsä asia tuli selväksi ja homma etenee, palaveri itsessään vain ei ollut kovinkaan onnistunut. Tässä muutama huomio onnistunutta palaveria varten:



1. Agenda ja palaverin aihe osallistujille selviksi


Olin omassa mielessäni vähän turhan pitkällä projektin kanssa. Todellisuudessa kukaan muu yrityksessä ei tiennyt vielä asiasta kontaktini lisäksi. Tehtävänäni oli perustella hyödyt, eikä miettiä miten asia tehdään. En saanut minkäänlaista agendaa, ja siksi aihe ei osunut kohdilleen.



Palaveriin osallistujille on syytä AINA lähettää agenda etukäteen. Tällöin osallistujien on helpompi valmistautua ja myös kysyä kysymyksiä ja kyseenalaistaa etukäteen.


2. Osallistujien huolellinen valinta


Paikalla oli vain yksi henkilö kontaktini lisäksi. Tämä ei ollut kiinnostunut perusteluista tai teknisestä toteutuksesta vaan lähinnä yrityksen sisäisen projektisalkun hoidosta. Minun olisi siis ollut parempi puhua asiasta päättäville tai toteuttaville tahoille. Yleisö oli väärä.


On hyvin tärkeää kutsua oikeat ihmiset. Jos paikalla on väärät ihmiset, on palaveri usein vain ajantuhlausta ja vaatii lisää istumista oikeamman yleisön kanssa.



3. Hyvä valmistautuminen ja asian esittäminen


Olin ymmärtänyt aiheen väärin ja siksi valmistautunut huonosti. Mietin vielä edellisenä päivänä teenkö asiasta jonkun kaiken kattavan esityksen. Jätin tekemättä, koska näkökulma oli epäselvä ja tämän piti olla vain ilmainen "tutustumiskäynti". Presu olisi selkeyttänyt palaveria, mutta ollut silti väärälle yleisölle. Kontaktin olisi sen avulla voinut myydä ajatuksen päättäjille myöhemmin. Miksi kuitenkaan tekisin hänen töitään ilmaiseksi?


Itse odotan esiintyjältä kunnollista valmistautumista ja myös normaalisti itse valmistaudu hyvin. Hyvin valmistautuminen ei tarkoita 30 sivun PowerPoint - presentaatiota,  joka vedetään vartissa. Palaveriin voi osallistua ilman kättä pidempää, kunhan tiedot on tarkistettu, aihe suunniteltu ja pääpointit mietitty. Esityksen voi tehdä lennossa vaikka piirtämällä taululle.



4. Projektivaiheiden huomioiminen 


Luulin projektin olevan jo käynnissä. Kävi kuitenkin ilmi, että ajatus siitä saattaa kaatua kalkkiviivoille. Kyseisellä yrityksillä ei ole luultavasti resursseja eli tarvittavia henkilöitä ja/tai rahaa toteuttaa projektia. Asia itsessään varmasti vaikuttaisi liikevaihtoon positiivisesti ja kehittäisi tekemistä radikaalisti. Projekti olisi pitänyt hyväksyä, käynnistää ja resursoida ennen minun kutsumistani.


Projekteihin lähdettäessä on varmistettava, että on edes teoreettinen mahdollisuus toteuttaa projekti. Vasta resurssien vahvistumista jälkeen alkaa tarkempi suunnittelu. 



Olen työurallani osallistunut lukuisiin huonosti organisoituihin palavereihin ja tämä valitettavasti kuului niihin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuluttaa aikaansa täysin päättömästi. Pienillä asioilla palaverista saa onnistuneen. Vastuu järjestelyistä ja agendasta on kutsujalla, joten en olisi tähän voinut paljoa vaikuttaa.


Kenellä on pokkaa keskeyttää huono palaveri?


Äitiyslomalainen nauttii silti


En saa tästä mielenkiintoista työtilaisuutta, lisätulot konsultoinnista ovat epätodennäköiset ja uudet kontaktitkin jäivät yhteen. Sain kuitenkin kassillisen yrityksen tuotteita, jotka kyllä tulivat tarpeeseen ja mielen virkeäksi. Oli todella mukavaa päästä käymään kodin ulkopuolella, tavata uusia ihmisiä ja keskustella työjutusta. 


Niin ja mainittakoon, että vauva oli mukanani ja myös edusti mallikkaasti. Lasten työelämään tutustuminen on aloitettu aikaisin, kun vauva oli mukanani myös muutama viikko takaperin omalla työpaikallani tapaamassa esimieheni esimiestä. En pitäisi sopivana vauvan raahaamista esimerkiksi työhaastatteluun tai asiakkaan eteen. Oman organisaation sisällä kuitenkin on sallittua äitiyslomalla käydä näyttämässä jälkikasvua ja konsultointikeikalle pyytäjä itse ehdotti, että otan vauvan mukaan, jotta saamme aikataulut paremmin sopimaan yksiin.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Omaisuuden uudelleenjärjestely

Omaisuuteni on muuttanut muotoaan melko radikaalisti viimeisen vajaan puolen vuoden aikana. Se on kasvanut noin 3 500 euroa viidessä kuukaudessa (asuntoa ei huomioitu). Lähtötilanteessa osakkeideni arvo oli 324 euroa ja tänään se on noin 5000 euroa. EI, osakkeiden arvo ei ole kivunnut taivaisiin, vaan olen siirtänyt omaisuuttani puskurista osakkeisiin ja rahastoihin. 






Hanat kiinni


Ajatuksena on, että puskuri pysyy aina noin 5 000 euron tasolla, jonka lisäksi löytyy muutama tonni elämiseen tarkoitetuilta tileiltä ja käteisenä. Alkutilanteessa rahaa oli yhteensä 11 800, josta 10 900 puskuritilillä. Marraskuun alussa vastaavat luvut olivat 9 600 ja 5 900. ETF:iin ja indeksirahastoihin menee automaattisesti nyt 440 euroa kuussa. Äitiyslomalla ollessani pystyn säästämään vain noin 320 euroa kuussa, eli tuota alijäämää on paikattava puskurin rahoilla. Paras jäädyttää suorat ostot hetkeksi.


Projektini ensimmäisen viiden kuukauden aikana olen ostanut osakkeita ja rahasto-osuuksia 5 800 eurolla. Tuosta noin vaan. Vähän alkaa vauhti hirvittää ja siinä toinen syy, miksi rahahanat pysyvät kiinni nyt loppuvuoden. Paitsi, jos joku ennen näkemätön tilaisuus koittaa.



Havaintoja matkan varrelta


Kun aloitin projektini, tarkoitukseni oli hajauttaa sijoitukseni seuraavasti: 25 % suoria osakkeita, 25 % indeksirahastoja, 25 % korkorahastoja ja 25 % ETF:iä. Tarkoituksena oli aloittaa suorat osakeostot kolmen kotimaisen ja yhden ulkomaisen yhtiön osakkeista. Toisin kuitenkin kävi. Tässä muutama havainto matkan varrelta:


1. Unohda toistaiseksi muut kuin indeksirahastot

Kokeilin vähän korkorahastoilla, mutta ne tuntuvat jotenkin epäselviltä. Katsotaan myöhemmin uudestaan. Säilytän ne toistaiseksi, en vain sijoita lisää.

2. Unohda toistaiseksi First North -osakkeet

Sijoitin pienen summan rahaa Nextimin osakkeeseen. Olen huomannut hermoilevani melko paljon tuon poukkoilua markkinalla. Myyn heti kun nousee tarpeeksi ylös. Tai säilytän, jos ei nouse. Kiinni niin pieni summa, että ei haittaa kokonaisuutta.

3. ETF:t vaativat lisäselvittelyä

Minulla on kuukausisäästösopimus neljään ETF:ään. Vaikka olen kyseisistä ETF:istä pyrkinyt ottamaan selkoa, tuntuu, että en silti ymmärrä tarpeeksi. Jatketaan säästämistä, mutta pienennetään summaa.

4. Nordean Säästö25-rahasto tauolle

Projektin alussa minun käytönnössä ainoa rahoitusomaisuuteni oli kyseisen rahaston osuudet. Suurten kulujen vuoksi laitetaan tauolle ja harkitaan myös myyntiä, koska niissä on kuitenkin kiinni päälle 2 500 euroa.

5. Suorien osakkeiden lajittelu

Tarkoituksena oli aluperin, että osakesijoitukset muodostaisivat noin neljäsosan salkustani, nyt osuus on noin puolet. Myös yhtiöiden määrä on reippaasti suurempi kuin alun perin ajattelin ja lista on laajentunut jo kymmeneen kotimaiseen ja kahteen ulkomaiseen yhtiöön. Näitä olen nyt makustellut ja osasta aion luopua. Tässä tarkempi erittely:
  • Pidä: Nokia
  • Pidä: Fortum
  • Pidä: Nokian Renkaat
  • Pidä: Metso
  • Pidä: Oriola
  • Pidä: Tieto
  • Pidä: Coca-Cola
  • Pidä: Whole foods Market
  • Harkitse: Sanoma
  • Harkitse: Taaleri
  • Myy: Nextim
  • Myy: YIT

Tarkoitus on jatkossa ostaa kunkin yhtiön osakkeita, kun hinta on mieleiseni. 



Seuraavaksi


Nyt en siis aio tehdän mitään hetkeen noita kuukausisäästämisiä lukuunottamatta. Tarkoituksena on keskittyä vuoden vaihteen jälkeen indeksirahastoihin ja suoriin osakesijoituksiin. Painotus hakee vielä paikkaansa, mutta noin 50/50 nyt alkuun. Suorissa osakeostoissa mietin muutaman kotimaisen hyvän osinkojenmaksajan lisäämistä salkkuun ja suuntaan katseen enemmän ulkomaisiin osakkeisiin maantieteellisen hajautuksen vuoksi. 


Paljon olen oppinut näiden muutaman kuukauden aikana ja olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Minulla on luottavainen fiilis, että tästä se lähteen ja oma strategia alkaa muovautua. Kunhan ei liikaa keskity heilahteluihin, vaan jatkaa tasaista sijoittamista ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Täytyy pitää pää kylmänä, olla rohkea, ja jos hirvittää, pitää vähän taukoa. 






lauantai 19. marraskuuta 2016

Miljoonan euron salkku, 10 sijoitusasuntoa ja kakkoskoti lämpimässä

Keskitän tällä hetkellä taloudellisen tarmoni siihen, että kuuden vuoden kuluttua minulla on unelmakodin avaimet kourassa, ura nousukiidossa ja sijoitustoiminta vauhdissa. Mitä sen jälkeen? Ananas kirjoitti omassa Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogissaan pitkän aikavälin tavoitteista. Nyt on myös aika minun ottaa katse tulevaisuuteen. Tässä kurkistus kristallipalloon, ja siihen miten asiat voivat olla...


Kuuden vuoden kuluttua


Olemme juuri saaneet ostettua unelmiemme kämpän. Ostimmekin halvemman asunnon, jonka remppasimme mieleiseksi ja säästimme 50 000 euroa. Edellistä asunnosta meille jäi käteen 140 000 euroa. Lainaa uudesta asunnosta otimme 310 000 ja meidän ei juurikaan tarvinnut kajota sijoituksiin.


Viimeisen kuuden vuoden aikana olen kerran vaihtanut työtehtävää ja kerran työpaikkaa. Työskentelen esimiestehtävissä suurehkossa pörssiyhtiössä. Olen ohessa opiskellut ja laajentanut osaamistani. Palkkani on bruttona 5 500 €/kk. Myös mies on edennyt ja hänen palkkansa on noussut 20 %.


Sijoitusomaisuuteni lähenee kuusinumeroista summaa. Maksan lainaa yhdestä sijoitusyksiöstä. Loput rahat ovat kiinni osakkeissa ja indeksirahastoissa.



Kymmenen vuoden kuluttua


Asumme edelleen unelmien kodissa. Asuntolainaa on jäljellä jäljellä 270 000 euroa.


Olen edennyt urallani yhden pykälän ja viihdyn hyvin. Palkkani on noussut kuuteen tonniin. Ajatus yrittäjäksipalaamista on ryhtynyt itämään. Mies on saavuttanut haluamansa tason työssään ja on tyytyväinen. Palkkojen noususta johtuva ylijäämä on käytetty elämiseen ja matkusteluun. Kymmenenvuotishääpäivänä palasimme häämatkakohteesemme.


Sijoitusasuntoja on nyt kaksi. Salkun arvo on noin 170 000 euroa. Vaikka viihdyn työssäni, haluan varmistaa, että tulot riittävät mukavaan elämään eläkkeellä, tapahtuu se sitten viisi-, kuusi- tai seitsemänkymppisenä. Asetan itselleni tavoitteeksi vähintään puolen miljoonan sijoitusomaisuuden ja velattomuuden seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.



20 vuoden kuluttua


Lapset ovat muuttaneet pois. Unelmakodista jää myynnin jälkeen käteen 400 000 euroa, jolla ostamme itsellemme pienemmän kodin. Tämä tarkoittaa, että asumiskustannukset alenevat huomattavasti ja matkusteluun ja harrastamiseen jää entistä enemmän rahaa. Myös sijoitustoiminta voi kiihtyä.


Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut kerran tehtävää ja kerran yritystä. Olen perustanut itselleni toiminimen, jonka piikkiin teen jo suurimman osan töistä. Pystyn itse vaikuttamaan työn määrään ja laatuun.


Korkoa korolle - ilmiö on kiihdyttänyt omaisuuteni karttumista ja salkkuni arvo on jo 450 000 euroa. Tuon lisäksi olen kyennyt maksamaan muutaman sijoitusasunnon lainan pois ja kolme muuta kartuttaa pääomaa. 



30 vuoden kuluttuaa

Kodin lisäksi olemme ostaneet vapaa-ajanasunnon lämpimästä. 

Jättäydyin palkoillisen elämästä kokonaan viisi vuotta sitten ja teen nyt osa-aikaisesti töitä toiminimellä. Virallinen eläkeikä kolkuttelee, mutta ei sido meitä. Voimme lopettaa työt heti kun tahdomme.


Salkku on arvoltaan jo yli miljoonan. Sijoitusasuntoja on kertynyt kymmenen. Näistä saadut tulot riittävät hyvin maksamaan minulle leppoisat eläkepäivät. Voisin vaikka kiertää maailman ympäri.


...


Haaveilu on terapeuttista. En ole koskaan haaveillut vaurastumisesta. Huomaan kuitenkin sen olevan jossain määrin edellytys kaipaamalleni turvalle, stessittömyydelle ja mukavalla elämälle koko loppuelämäkseni. Minä olen vielä niin optimistinen, että uskon näiden kaikkien olevan saavutettavissa. Ei ehkä kirjaimellisesti, mutta jotenkin sinne suuntaan. Mitä vaan yllättävää saattaa mahtua matkan varrelle, mutta taloudellinen turva auttaa selviytymään niistäkin. 


Haaveilin tässä tekstissä vain kuusivuotissuunnitelmani tavoitteiden kautta. Toki elämässäni on muitakin haaveita, joita minulla on perheeseen ja ystäviin liittyen. Ne pidän kuitenkin itselläni.




Haaveilu on ensimmäinen askel vaurastumiseen.





10 vuoden kuluttua palaamme häämatkakohteeseen lomalle.