Jokin aika sitten pohdin, josko olisi aika nostaa kytkintä ja lopettaa pään hakkaaminen seinään työpaikalla. Tuntui, että osaamiselleni ei ole paikkaa organisaatiossa ja byrokraattisuuden vuoksi muutos on äärimmäisen kankeaa. Näiden pohdintojen kera päädyin sitten työhaastatteluun pari viikkoa sitten. Kyseessä oli kotimainen pörssiyhtiö, joka tarjosi tiiminvetäjän paikkaa mahtavalla sijainnilla. Palkkatoive alkoi vitosella ja kokemuksenikin osui toivottuun jopa liian hyvin. Maanantaina kävin työhaastattelussa, tiistaina tein soveltuvuustestit ja torstaille sain kutsun viimeiseen vaiheeseen eli toiseen haastatteluun.
Torstaiaamuna vilkaisin sähköpostiin ja siellä odotti pääsykokeiden tulokset, joihin olin päntännyt koko kevään. Pääsin sisään ja parin vuoden kuluttua taskussa pitäisi olla MBA-tutkinto!
Aivan mahtava fiilis. Vaikka uskon, että tradenomina minulla olisi mahdollisuudet vielä kivut uralla, tie tulisi kenties tyssäämään koulutukseen ennen pitkään. Nyt pääsen työn ohessa suorittamaan tutkinnon, jonka uskon alallani auttavan minua huomattavasti. Työpaikkani tukee opiskelua, saan luultavasti istua koulunpenkillä työajalla ja työni vastaa jo osittain kouluun tehtävää tutkimusta. Rankkaa tästä varmasti tulee kahden pienen lapsen kanssa, mutta toistaiseksi tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.
No mitä tämä vaikuttaa työhaastatteluun? Tuntui, että mieluummin suoritan koulun nykyiselle työnantajalle, joka varmasti tukee koulutusta, jossa kehitettävää löytyy ja on mahdollisuus osallistua korporaatiotason hankkeisiin. Toisessa haastattelussa puhuimme asiasta haastattelijoiden kanssa avoimesti. Lähetin vielä sähköpostilla perään viestin, jossa kysyin muutamaa asiaa, jotka olivat jääneet askarruttamaan. Tuntui, että tämä työ ei ehkä olisikaan oikea suunta urallani vaan askel taakse päin. Seuraavana päivänä sain ilmoituksen, että tehtävään on valittu toinen henkilö ja minä olin helpottunut.
Syksyllä meidän perheessä aloittaa yksi uusi päiväkotilainen, yksi vuoden tauolta palaava ja yksi lähes kymmenen vuoden tauolta palaava opiskelija. Kuinka hauskaa.
Onnittelut! Itse pian valmistuvana maisterina uskon, että opiskeleminen on paras sijoitus mitä voi tehdä. MBA antaa kuitenkin suhteellisen rajattomat mahdollisuudet eikä sen jälkeen uralla eteneminen voi ainakaan koulutuksesta olla kiinni.
VastaaPoistaKiitos. Minäkin uskon, että tämä on pidemmän päälle parempi sijoitus kuin mitä olisi ollut uusi työ ja parempi palkka.
PoistaOnnea opiskelupaikasta!
VastaaPoistaEikö noita MBA-koulutuksia ole vaikka minkätasoisia? Tässä taannoin Helbusin markkinointikoordinaattori mainosti oikein kunnolla HS:ssä http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005280428.html
VastaaPoistaOn varmaan ja rahalla saa. Tämä koulutus on ilmainen ja aihealue kuin minulle räätälöity.
PoistaHienoa, koulutuksesta on varmasti sinulle hyötyä :)
PoistaVau onneksi olkoon molemmista! Jännityksellä odotellaan miten käy haastiksen kanssa.
VastaaPoistaOlisi kyllä hauska päästä kurkistamaan, minkälainen on työ jossa palkka alkaa vitosella. Millä tavalla se on vaativampi kuin omani, joka pian alkaa kolmosella :D
Huoh... "Vitosen" liksalla alkava työ voi olla todella monella tavalla vaativampaa, kuin omasi... Tai sitten se on kymmenen kertaa helpompaa... Palkka ei todellakaan ole mikään mittari työn vaativuudelle.
PoistaTyöpaikka meni siis jo puihin kun alkoi tuntumaan, että on vääränlainen homma minulle. Valitsivat jonkun muun ja hyvä niin. Samaa mieltä, että palkka ei kyllä kerro työstä mitään. Nykyisession työssä minulla on vähemmän vastuuta kuin edellisessä, jossa palkkaa sain lähes tonnin vähemmän. Lähinnä näissäkin on kyse siitä kuinka paljon kehtaa pyytää.
PoistaOnneksi olkoon !
VastaaPoistaKiitos!
PoistaHyvä että raha ei sokaissut ja pystyit tekemään itsellesi sopivan ratkaisun. Vaikka olisihan se vitosella alkava palkka ollut aika magee...minä oisin varmasti sortunut
VastaaPoistaOnnea opiskelupaikasta, ja tsemppiä! Ei ihan helppoa opiskella taaperoiden ja työelämän välissä, mutta kyllä sekin onnistuu supernaisilta ;)
VastaaPoista