Yhteenveto 3/2018: säästöjä säännöllisiin kuluihin

Tilanne 1.3.2018 (21/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016

Asunnosta maksettu: 76 588 euroa (60 771)

Säästötilillä: 5 724 euroa (10 901)

Muilla tileillä: 8 404 euroa (?)

Käteisenä: 580 euroa (510)

Arvo-osuustilillä: 843 euroa (400)

Osakkeiden markkina-arvo: 13 30 euroa (324)

Rahastoissa: 6 777 (2 459)

S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 112 103€, tavoitteesta kasassa 70 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 35 515€, tavoitteesta 59 % (14 525)

Varallisuus karttui helmikuuussa 5 166 euroa verrattuna parin kuukauden takaiseen, ilman asunnon osuutta 3 637 euroa.

Mahtava kasvu säästöissä, vaikka itse sen sanonkin. Tosin tämä johtuu melkein kokonaan edellisestä työstäni saamistani lomarahoista.

Mitäs muuta kuuluu? 

Olen viihtynyt uudessa työssäni ja esimiestehtävissä mahtavasti. Aina uudessa paikassa aloittaessa on pyörällä päästään ensimmäiset kuukaudet, mutta on ollut nautinnollista huomata, kuinka asiat alkavat jäsentyä. Nyt jo olen kokenut uudenlaisia onnistumisen tunteita ja vaikeitakin haasteita. Ehdottomasti oli siis oikea päätös vaihtaa vanhasta työstä ja olen ymmärtänyt hyvän esimiehen ja johdon sitoutumisen tärkeyden. Näitä uudessa paikassa tuntuu olevan.

Säästöprojektille en ole ehtinyt uhrata jurikaan aikaa. Olen kuitenkin yrittänyt elää säästellen ja tuhlailu on jäänyt. Suurimpia mutoksia kuukausittaisiin kuluihin ovat olleet bensakulujen huomattava vähentyminen firman bensakortin myötä, päiväkotimaksujen pienentyminen ja vanhemmille maksamani velan erien loppuminen. Näillä säästän kuussa jo lähes 400 euroa. Tähän kun vielä lisätään toivottavasti pian myyty auto, joka oletettavasti tuo kassaan noin 8000 euroa ja vähentää kuukausittaisia kuluja vielä toiset 400 euroa automaksujen, vakuutusten ja verojen myötä.

Pääsykokeiden tulokset

Jokin aika sitten pohdin, josko olisi aika nostaa kytkintä ja lopettaa pään hakkaaminen seinään työpaikalla. Tuntui, että osaamiselleni ei ole paikkaa organisaatiossa ja byrokraattisuuden vuoksi muutos on äärimmäisen kankeaa. Näiden pohdintojen kera päädyin sitten työhaastatteluun pari viikkoa sitten. Kyseessä oli kotimainen pörssiyhtiö, joka tarjosi tiiminvetäjän paikkaa mahtavalla sijainnilla. Palkkatoive alkoi vitosella ja kokemuksenikin osui toivottuun jopa liian hyvin. Maanantaina kävin työhaastattelussa, tiistaina tein soveltuvuustestit ja torstaille sain kutsun viimeiseen vaiheeseen eli toiseen haastatteluun.

Torstaiaamuna vilkaisin sähköpostiin ja siellä odotti pääsykokeiden tulokset, joihin olin päntännyt koko kevään. Pääsin sisään ja parin vuoden kuluttua taskussa pitäisi olla MBA-tutkinto!

Aivan mahtava fiilis. Vaikka uskon, että tradenomina minulla olisi mahdollisuudet vielä kivut uralla, tie tulisi kenties tyssäämään koulutukseen ennen pitkään. Nyt pääsen työn ohessa suorittamaan tutkinnon, jonka uskon alallani auttavan minua huomattavasti. Työpaikkani tukee opiskelua, saan luultavasti istua koulunpenkillä työajalla ja työni vastaa jo osittain kouluun tehtävää tutkimusta. Rankkaa tästä varmasti tulee kahden pienen lapsen kanssa, mutta toistaiseksi tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

No mitä tämä vaikuttaa työhaastatteluun? Tuntui, että mieluummin suoritan koulun nykyiselle työnantajalle, joka varmasti tukee koulutusta, jossa kehitettävää löytyy ja on mahdollisuus osallistua korporaatiotason hankkeisiin. Toisessa haastattelussa puhuimme asiasta haastattelijoiden kanssa avoimesti. Lähetin vielä sähköpostilla perään viestin, jossa kysyin muutamaa asiaa, jotka olivat jääneet askarruttamaan. Tuntui, että tämä työ ei ehkä olisikaan oikea suunta urallani vaan askel taakse päin. Seuraavana päivänä sain ilmoituksen, että tehtävään on valittu toinen henkilö ja minä olin helpottunut.

Syksyllä meidän perheessä aloittaa yksi uusi päiväkotilainen, yksi vuoden tauolta palaava ja yksi lähes kymmenen vuoden tauolta palaava opiskelija. Kuinka hauskaa.

Työelämän kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota.

Näin kertoo Wikipedia.

Palattuani alkuvuonna äitiyslomalta koen eläneeni töissä yhtä vuoristorataa. Välillä olen vuoren huipulla tekemässä juuri sitä mitä haluan. Seuraavana päivänä putoan rotkoon törmättyäni organisatorisiin esteisiin, byrokratiaan tai strategisiin päätöksiin, jotka estävät työnteon. Tiesin palatessani, että tilanne tulee olemaan haastava ja annoin puoli vuotta aikaa. Jos puolessa vuodessa en ole itsestäni riippumattomista tekijöistä johtuen kyennyt edistämään asioita haluamallani tavalla tai minulla ei ole kirjallista työnkuvaa, pistän kaikki paukut uuden työn etsimiseen. Näistä ei ole vielä toteutunut kumpikaan.

Neljä jaksoa

Viimeiset viikot ovat olleet todella raskaat ja olen käynyt läpi ajatuksia ja tunteita äärimmäisestä turhautumisesta loppumattomaan innostukseen. En ole oikeasti huolissani mielenterveydestäni, koska yleensä oireet loppuvat onneksi työpaikan ovelle. Joitan samoja elementtejä kuitenkin löytyy häiriön neljästä jaksosta.

1. Hypomaaninen jakso

"Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta."

Se tunne kun itsevarmana hyppää uusiin juttuihin, tekee mielellään ylitöitä, etsii tietoa vapaa-ajallaan ja hommat rullaa. Tuntee onnistuvansa työssään ja saavansa pajon aikaiseksi.

2. Mania

"Riemukkuuteen liittyy lisääntynyt energisyys, joka aiheuttaa yliaktiivisuutta, puhetulvaa ja unentarpeen vähentymistä. Potilas ei pysty keskittymään ja on usein huomattavan herkkä häiriötekijöille. Itseluottamus on usein korkealla, potilaalla voi olla suuriluuloisia ideoita, ja hän voi olla yliluottavainen."

Työ tulee uniin ja ei niinkään stressin vain innostuksen vuoksi. Työajatuksista on todella vaikea irrottautua ja keskittyminen kaikkeen muuhun on heikkoa. Itseluottamus töissä on huipussaan, hirveä dravi päällä tunkee itsensä kaikkeen mahdolliseen mukaan ja tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Itsekseen ihmettelee, että mitä ne muut oikein himmailee. 

3. Masennusjakso

"Potilas kärsii yleensä mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Kyky iloita, kiinnostua ja keskittyä on vähäinen. Yleistä on huomattava uupumus pienenkin ponnistelun jälkeen.Itsearvostus ja itseluottamus ovat lähes aina alentuneet, jopa lievässä masennuksessa. Usein on syyllisyyden- tai arvottomuudentunnetta."

Ylemmältä taholta tulee ilmoitus strategisesta päätöksestä,  joka ei tue mitään mitä olet tehnyt viime ajat, omistajuutta ei löydy edistämillesi asioille, budjetti suunnataan toisaalle, osastojen väliset politikoinnit sekoittavat pakkaa tai joku ylempänä oleva henkilö vaihtaa mielipidettä ja näin kaikki tehty työ valuu kankkulan kaivoon. Luottamus siihen, että muutos on mahdollista, on tipotiessään. Lyödäkö hanskat tiskiin ja tehdä niin kuin muutkin, eli selviytyä vain annetuista tehtävistä ja unohtaa kaikki edistäminen ja oma-aloitteisuus. Ketutuskäyrä on tässä kohtaa aika korkealla.

4. Sekamuotoinen jakso

"Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". "

Kun edelliset vaiheet on käyty tarpeeksi monta kertaa läpi, on usko mahdollisuuksiin pohjalukemissa. Tällöin mielialan vaihtelut ovat nopeampia ja jo pieni vastoinkäyminen tukahduttaa innostuksen. Toisaalta ei anna itsensä innostua liikaa, mutta silti välillä toivon kipinä herää. Ei haluaisi ajatua samaan tilaan yrityksen kahvipöytävalittajien kanssa, mutta jatkuvan ärsytyksen vuoksi muu on vaikeaa.

Laukaisevat tekijät työpaikalla

Yllä olevat kuvaukset ovat ehkä hieman dramatisoituja, mutta kuvastavat silti fiiliksiäni töissä. En ole ikinä kokenut vastaavaa ja kaiken tämän pähkäilyn keskellä olen löytänyt tähän muutaman mahdollisen aiheuttajan.

1. Epäselvä työnkuva

Minulla ei ole kirjoitettua työnkuvaan,  josta selviäisi vastuun tai roolin kuvaus edes yleisellä tasolla. Olen itse pyrkinyt luomaan tehtävääni parhaalla mahdollisella tavalla tunnistamatta raameja. Pyörin lasiboksissa, jossa seinät tulevat jatkuvasti sisemmäs ja jokainen törmäys tulee yllätyksenä. Ainoa kuvaus, jonka olen nähnyt, on ollut hakuvaiheessa kirjoitettuna työpaikkailmoitukseen ja nopeasti kävi selväksi, että se ei vastaa todellisuutta.

Asia on otettu monesti esille esimiehen kanssa, mutta se ei silti ole edennyt. Esimiehelle kyllä pisteet avoimesta ilmapiiristä ja uskon ongelman olevan ylemmällä tasolla.

2. Tiimin tarkoitus

Ydintiimini, joka pyristelee yhteisen joskin hyvin epäselvää agendan eteen, ei ole organisaatiossa millään muotoon näkyvä. Istumme kaaviossa täysin epäloogisessa paikassa ja tunnistamattomana. Tämä johtaa siihen, että kommunikointi muun organisaation kanssa on haastavaa ja jaamme vähäistä budjettiamme toisen tiimin sisällä. Asia on yrityksessä oleellinen, mutta strategisesti unohtuu ja myöskään tiimin prosessit, vastuut ja rooli jäävät huomioimatta.

3. Säästöä ja säätöä

Yritysjohto on aina ollut kiinnostunut nostamaan tuottoa laskemalla kuluja.  Jotta yritys voi kasvaa ja kehittyä, on sen kuitenkin innovoitava ja panostettava kehitykseen. Edelliseen kohtaan viitaten, kehitys meidän asiaan on täysin ignoorattu. Perusasiat ovat rapautuneet ja niiden kehittäminen ilman hyviä business caseja tuntuu mahdottomalta. Tämä on jo johtanut osaston ohittamisilmiöihin, jotka kertovat omaa kieltään johdon kartalla olosta.

Nyt siis kysymys kuuluukin, onko tässä tilanteessa järkevää vielä odottaa vai pitäiskö paeta heti sopivan tilanteen tullessa kohdalle? Millään ei haluaisi luovuttaa, ja jos muutama muutos toteutuisi, tästä voisi kehittyä unelmaduuni ja arvokasta kokemusta. 

Kumpi hajoaa ensin: mun pää vai seinä, kun niitä paukuttaa yhteen?

Kuusivuotissuunnitelma täyttää vuoden!

Vuosi on vierähtänyt ensimmäisen kirjoituksen julkaisusta. Tuolloin olin äitiyslomalla pienen vauvan ja uhmaikäisen taapero kanssa. Nyt kotona tallustaa yksivuotias taapero ja toinen vähän vanhempi lapsi. Minäkin olen ollut töissä jo useamman kuukauden.

Katsotaanpa missä mennään tavoitteiden suhteen.

1. 160 000 euron säästöt kuudessa vuodessa, joista 60 000 euroa kiinni muualla kuin asunnossa.

Tavoitteesta on kasassa miltei 97 000 euroa eli reippaasti yli puolet. Vuodessa varallisuus on karttunut yli 21 000 euroa, mitä pidän huimana summana äitiyslomaliksalla. Ilman asunnon osuutta kasassa on 27 tuhatta eli puoliväli lähestyy siinäkin. Lisää roposia on kertynyt yli 12 000 euroa, mikä todellakin on mielestäni huima saavutus äippälomalla.

2. Uralla eteenpäin

Tämä tavoite ei ole konkreettisesti edennyt eikä palkassani ole tapahtunut muutoksia. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan paljon uusia kontakteja ja selkeyttämään itselleni mitä tavoittelen.  Tätä tavoitetta ei saavuteta hetkessä vaan se vaatii rutkasti töitä.

3. Sijoitussuunnitelma

Vuosi sitten aloittaessani minulla oli sijoituksia vajaalla kolmella tonnilla, josta suurin osa oli kiinni Nordean yhdistelmärahastoissa. Nyt sijoituksissa on lähes 15 000 euroa ja suunnitelma alkaa selkeytyä.  Noin puolet rahoista sijoitan automaattisesti indeksirahastoihin tai Etf:iin ja puolet suoraan hyvää osinkoa maksaviin pörssiyhtiöihin.

+ Blogi

Blogille on kertynyt vuodessa näyttöjä noin 180 000, julkaistuja tekstejä 160 ja kommentteja 1100. Säästöprojekti ja sen raportoiminen täällä ovat olleet todella palkitsevia kokemuksia ja talousblogiyhteisö aivan mahtava.

Ensi vuodelle odotan tasaisen tylsää säästämistä, ennestään kasvavaa salkkua, mielenkiintoisia työmahdollisuuksia ja kenties uutta koulua. En halua tuntea bloggaamista epämielyttäväksi velvollisuudeksi vaan kirjoitan kun siltä tuntuu. Loput ajasta puuhastelen lasten kanssa, näen kavereita, herkuttelen ja ulkoilen koirien kanssa.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja aktiivisimmille kannustavista sekä kyseenalaistavistakin kommenteista.

Miten luoda itselleen unelmien työtehtävä?

Minulle on viimeisen parin kuukauden aikana selkiytynyt ammattinimike, johon urallani tähtään. Olen siihen nähden oikealla polulla jo nyt, mutta on myös asioita, joita voin tehdä edesauttaakseni siihen pääsyä.

Oikea organisaatio?

En halua nimikettä anonyymiyden vuoksi kertoa, mutta kyseessä on suhteellisen uusi ylempi positio, joka löytyy jo useista suuremmista yrityksistä. Nykyisessä organisaatiossa kyseistä tehtävää ei ole, joten minulla on kolme vaihtoehtoa:

1. Vaihtaa firmaan josta se löytyy.
2. Luoda tarve sen perustamiselle.
3. Odottaa, että se syntyy itsestään.

En ole hyvä odottamaan, varsinkaan tekemättä mitään. Olen myös päättänyt katsoa nykyisen työnantajan mahdollisuudet loppuun, joten vaihtoehto 1 otetaan käyttöön vasta, kun nuo mahdollisuudet loppuvat. Jäljelle jää siis tarpeen luonti.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, uskon vahvasti, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa oman työni sisältöön olemalla oma-alotteinen ja aktiivinen. Parhaimmassa tapauksessa rooli rakennetaan osaamisen ympärille.

Miten vaikuttaa?

Mitä vaaditaan, jotta jonain päivä saavuttaisin haluamani tehtävän? Tapahtuu se viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, itsestään se ei tapahdu. 

Tarvitaan

1. Lisää ja syvempää osaamista alasta ja johtamisesta
2. Tarve
3. Suosittelijoita / verkostoitumista

Eli ihan peruskauraa.

Osaamista voi kasvattaa kahdella tapaa; kokemuksen ja koulutuksen kautta. Kokemus karttuu tekemällä ja erityisesti tarttumalla tehtäviin oman osaamisen ulkopuolella. Koulutus on asia, johon muka työkiireiltään ei ehdi panostaa. Otan itselleen tavoitteeksi osallistua koulutukseen puolivuosittain ja merkitsen ajan kalenteriin jo hyvissä ajoin. Lisäksi päätin hakea ylempään ammattikorkeakouluun. Sisäänpääsyhän ei ole sanottua, mutta toteutuessaan sitäkin parempi boosti uralle. Uskon, että etenemisen ensisijainen este ei ole koulutusnimike vaan ennemminkin asenne. Lisäkouluttautuminen taas kertoo asenteesta ja motivaatiosta. Usein työpaikat tukevat kouluttautumista ja siksi itsekin uskalsin laittaa hakupaperit sisään. 

Vaikka en ole myyjä sanan perinteisessä mielessä, on minulla paljon markkinointia edessä. Minun täytyy tehdä selväksi kaikille asiaan liittyville organisaationosille, että asia on tärkeä yrityksen kasvun kannalta ja että siihen pitää panostaa myös roolituksen osalta. Jotta yritys pysyy mukana kehityksessä ja kykenee innovaatioihin ja myös nykyisten resurssien hyödyntämiseen, on asiaani syytä kuunnella. Itselleni minun ei tätä tarvitse myydä, vaan koen asian ehdottoman tärkeänä ja siksi olenkin niin innokas. 

Jos nykyisessä työpaikassa perustetaan tavoittelemani tehtävä ja haluan, että minut siihen valitaan, vaatii se paljon oman osaamiseni markkinointia. Täytyy todistaa osaaminen käytännössä ja tuoda esiin motivaatiota. Pyrin ottamaan asian esille useiden eri ihmisten kanssa eri organisaatiotasoilla. Tällä tavoin kartoitan muut asiasta perillä olevat ja näiden kanssa virittelen yhteistyötä pienten kehitysprojektien myötä. Erityisen tärkeää on oman esimiehen, tämän esimiehen ja muiden johtajien tuki, koska kaikki tämä täytyy kyetä tekemään nykyisen tehtävän rajoissa.

Nyt jo olen törmännyt moniin seiniin, mutta myös onnistumisiin. Asetan itselleni aikatavotteita ja elän puoli vuotta kerrallaan. Jos sopivia tukijoita ei ole löytynyt ja pieniä muutoksia saatu aikaiseksi byrokratian tai muista ihmisistä johtuvan vastarinnan vuoksi, nostan kytkintä.

Minä en hae työssäni mukavuutta ja stabiiliutta, vaan haluan olla muutoksessa ja kehityksessä eturintamassa. Yrityksen etu täytyy asettaa tärkeimmäksi ja tekemällä parhaansa pyrkiä tuloksellisuuteen. Tuloksen avulla myös ovet alkavat avautua omalla uralla. Näillä puheilla voisi luulla, että olen mukana politiikassa, mutta politikointia se liike-elämäkin vaatii.

Oletko sinä onnistunut vaikuttamaan omaan työtehtävääsi?

Mitä tapahtui työvaihtoehdoille?

Ennen vuoden vaihetta kirjoitin neljästä mahdollisuudesta palatessani töihin äitiyslomalta. Mitenkäs niiden kanssa lopulta kävi?

Laitoin hakemuksen menemään vaihtoehtoihin B-D. Aloitetaan alhaalta ylös, eli järjestyksessä, jossa homma selkeni.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Kävin haastattelussa ja totesin heti sen jälkeen, että työssä on kyse enemmän asiantuntijatehtävistä,  eikä esimiestasosta tai manageroinnista.  Koin myös, että yksikkö oli väärä ja ilmoitinkin haastattelussa, että minusta saa vähän toisenlaisen työntekijän kuin ehkä hakevat. Parin päivän kuluttua sain soiton, että prosessi tyssäsi kanssani siihen. Olin todella helpottunut,  koska olin jo päättänyt kieltäytyä. Kieltäytyessä olisin saattanut saada huonon merkinnän heidän järjestelmiinsä. Kokonaisuutena jutustelu oli tosi hyvä ja uskon, että kaikille jäi hyvä fiilis.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä
Hakemuksenjätön yhteydessä soitin kontaktihenkilölle ja jo siinä vaiheessa selvisi, että tehtävä ei ole mitä haen samoista syistä kuin edellisessä kohdassa. En kuullut hakemuksesta mitään, ennen kuin muutama viikko sitten sain soiton. Olivat aloittaneet haun alusta profiloituaan tehtävän uudestaan ja nyt minä sovin kuvaan. Kävimme oikein antoisan keskustelun alasta yleensä sekä minun ura-ajatuksistani. Vaikka kieltäydyin haastattelusta, hyvä fiilis jäi ja varmasti myös heidän järjestelmiinsä positiivinen merkintä. 

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Tämä kohta on oikeastaan ainoa pettymys. Sain vain soiton, että minua ei valittu. Luulisi, että oman yrityksen sisällä edes haastateltaisiin kaikki hakijat joilla on intoa ja relevanttia kokemusta.

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua. 

Ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi on osoittautunut oma työni. Olen lähtenyt kehittämään sitä ja edustamaani asiaa täydellä höökillä haluamaani suuntaan. Jo lyhyessä ajassa on paljon kehitystä tapahtunut. Sain jopa tehtäväkseni kirjoittaa oman työnkuvani. Eli tiettyjen raamien sisällä saan toteuttaa ideoitani vapaasti. Vaikka tekemistä riittää ja välillä tuntuu, että yksin saa taistella tuulimyllyjä vastaan, on työni juuri nyt juuri sitä mitä haluan.

Mitä tästä opimme? Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun sen motivaation voi löytää omaan työhönsä. Olen aina ajatellut, että työhönsä voi vaikuttaa ja nyt pääsen jo vähän poimimaan hedelmiäkin.

Kehuhaaste

Töihin paluuni muutamat ensimmäiset viikot olivat lievästi sanottuna tahmeat. Tuntui, että olen väärällä alalla, väärässä organisaatiossa ja väärässä tehtävässä. Huomasin kadottaneeni yhteyden omaan osaamisalueeseeni ja opettelevani asioita kiinnostukseni ulkopuolelta. Tunsin olevani noviisi kymmenen vuoden työkokemuksestani huolimatta. Työpaikan vaihtaminen kävi mielessä päivittäin.

Viime viikolla tapahtui muutos. Osallistuin palaveriin, jossa ymmärsin asioista jotain, pystyin esittämään järkeviä vasta-argumenttejä ja tunsin olevani hyödyksi. Tuon palaverin jälkeen hyvä meininki on vain kiihtynyt. Paras palkka tuli loppuviikosta, kun esimieheni lähetti kehut hyvin tehdystä työstä. Tuo viesti muutti mieleni täysin ja sai minut tajuamaan, että tässä alkukankeudessa on ollut kyse vain mukavuusalueen ulkopuolelle joutumisesta.

Nämä kehut saivat minut miettimään kehujen tärkeyttä työmotivaation ylläpitäjänä. Luin tutkimuksesta, jossa todettiin ylivoimaisesti suurimmaksi työmotivaattoriksi onnistumiskokemukset. Ja onnistumiskokemukset välittyvät kehuja kautta. Edellisessä työssäni, jossa viihdyin todella hyvin, kehumisen ilmapiiri oli jatkuvasti läsnä. Nykyisessä työssäni ei niinkään. Tämä yksi simppeli viesti sai kuitenkin motivaationi pomppaamaan kattoon ja odotan innolla huomista työpäivää.

Haluan haastaa teidät kaikki kehumaan ainakin kerran päivässä seuraavan kuukauden ajan. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaa, eivät kehut ole arkipäivää monissa työyhteisöissä. Siispä kehukaa esimiehet alaisianne, työntekijät toisianne, toimittajat asiakkaitanne ja asiakkaat toimittajia. Älkää myöskään unohtako tärkeintä, eli kehukaan myös leheisiänne.

Koska sinä olet viimeksi henkilökohtaisesti kehunut kollegaasi, esimiestäsi tai alaistasi?

Ihana, kamala töihin paluu

Olen ollut nyt joitakin viikkoja takaisin työelämässä vanhempainvapaan jälkeen. Ennen paluuta ajattelin, että ihanaa päästä lastenhoidosta aikuiseen seuraan, tekemään asioita joissa olen hyvä ja saamaan tunnustusta siitä. Miltä todellisuus nyt sitten näyttää?

Kotona

Kotona olen saannut huomata, että en todellakaan ole korvaamaton. Lapset ovat viihtyneet hyvin miehen ja mummin kanssa paivisin. Edes nuoremmalle imetyksen vähentäminen ei ole tuottanut ongelmia. Omaan jaksamiseen on ollut vaikutusta sillä, että molemmat lapset sairastuivat juuri töihin paluun kynnyksillä ja olivat ensimmäisen viikon kuumeessa. Yöt menivät lyhyissä pätkissä ja varsinkin iltaisin väsytti. Töissä kuitenkaan olen jaksanut hyvin, koska tilanne on virkistävän erilainen.

Vaikka nuorempi lapsi on viihtynyt päivisin muiden seurassa, on hän täysin ripustautunut minuun iltaisin ja vapaapäivinäni. Olen saanut siis hetkellisesti heittää hyvästit lenkkeilylle ja sosiaaliselle elämälle. Toisaalta taas nautin ihan eri tavalla lasten seurasta ja kaipaan heitä työpäivien ajan. Tuntuu, että yhteisestä ajasta saa nyt paljon enemmän irti.

Töissä

Parasta töihin paluussa ovat ehdottomasti sosiaaliset kontaktit. Ihana päästä puhumaan aikuisten ihmisten kanssa arkisista asioista tai työn vaativammistakin koukeroista. Itse en oikein usko kiiireeseen vaan ennemminkin priorisointiin. Nyt kuitenkin huomaan, että yhden sähköpostin lähettäminen työaikana saattaa olla lähes mahdotonta. Siksi olen varastanut tunnin aamulla ja mennyt töihin hyvissä ajoin setsemältä, jotta ehdin tehdä oikeita töitä ennen palaverirumban alkua. Päivät menevät hirveätä tahtia, enkä ole kertaakaan ajatellut, etten töihin haluisi mennä. Työpäivät päin vastoin tuntuvat levolta ja pieni hoppu on hyväksi.

Työtehtäväni ovat muuttuneet huomattavasti vapaata edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä ennen äitiyslomaa tein työtä asian parissa joka oikeasti kiinnosti minua ja johon minulla oli pätevyyttä, huomaan nyt tekeväni hommia, jotka eivät vastaa kokemustani eivätkä kyvykkyyksiäni. Ennen olin eturintamassa kehittämässä uusia juttuja, ja nyt taustalla pyörittämässä hommia, jotka eivät liiemmin kiinnosta. Vastuuta tai vapauksia minulla ei juurikaan ole, ja pidemmän päälle siitä seuraa motivaatio-ongelmia. Urani kannalta tunnen hetkellisesti ottaneeni askeleen taaksepäin edellisiin tehtäviini ja edelliseen työpaikkaanikin nähden. Henkisesti tuntuu, että olen joka toinen päivä aallon huipulla ja joka toinen uin vastavirtaa pohjalla. Onko minusta tullut äitiyslomalla tarpeeton vai onko tämä vain hetkellinen kupru?

En pelkää työpaikkani puolesta vaan näen, että osastoni on muutoksen edessä ja tuo muutos tuo selvyyden tehtäviini. Suunta näyttää olevan järkevä ja ennen kaikkea näen tässä tilaisuuden oppia uutta ja myös vaikuttaa tuleviin prosesseihin. Uskon vahvasti, että omalla tekemiselläni voin vaikuttaa työkuvan kehittymiseen. Jos hoidan hommani parhaalla mahdollisella tavalla, olen aktiivinen, tuon uusia kehitysideoita, en sorru valittamaan vaan positiivisesti työskentelen tiimissä, kykyni huomataan ja eteeni tulee kiinnostavia tilaisuuksia. En aio kuitenkaan hakata päätä seinään vuosi- tai edes kuukausitolkulla, vaan annan työlleni puoli vuotta aikaa. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, nostan kytkintä.

Nyt menen joka aamu innosta puhkuen töihin, imen tietoa itseeni ja pyrin pääsemään työhön kiinni, jolloin myös ammattitaitoni alkaa näkyä ja onnistumisia syntymään.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

Upea Ura-festareilla

No nyt on inspiroiduttu ja pää täytetty työhön ja uraan liittyvillä ajatuksilla!

Facebookissa toimiva "hyväsisko" - verkosto Ompeluseura järjesti eilen ensimmäistä kertaa Upea Ura -festarit Helsingin Korjaamolla.  Tapahtuma oli naisille suunnattu verkostoitumistilaisuus, jonka 400 lippua oli myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Itse onnistuin pääsemään mukaan tapahtumaan ilmaiseksi Tradenomiliiton avustuksella.

Ompeluseuran toisen perustajan sanoin:

Olen varma, että löydät tapahtumasta uusia ajatuksia, kiinnostavia keskusteluja ja hauskoja tuttavuuksia. Ennen kaikkea toivon, että tunnet sen kannattelevan ja rohkaisevan yhteisöllisyyden ilmapiirin, joka on tuonut Ompeluseuraan tuhansia naisia. Kun rakenteet vielä odottavat muuttumista, teemme me yhdessä parempaa ja tasa-arvoisempaa työelämää ja uraa.

Päivä osui sopivasti hoitovapaapäivälle ja sain kiikutettua lapset muutamaksi tunniksi isovanhemmille hoitoon. Ohjelma alkoi jo 9:30, mutta minä vaihdoin lennossa paikkaa Tarja Halosen kanssa vähän kymmenen jälkeen. Tuolloin vauhdissa oli pääpuhenvuoron saanut Koneen Head of Talent management Kaija Bridger, joka puhui työntekijän ja -hakijan erottavista ominaisuuksista kansainvälistyvässä työelämässä. Oikein hyvä ja inspiroiva puheenvuoro. Konkreettisena oppina se, että työhakemuksessa ja nykyrekrytoinnissa yleensäkin painoarvo on siirtynyt substanssiosaamisesta henkiseen kyvykkyyteen eli erityisesti oppimishaluun ja persoonaan.

Tämän jälkeen hajaannuttiin työpajoihin, paneeleihin ja esityksiin. Minä valitsin viidestä polusta Luovuus ja strateginen ajattelu-polun, jonka käynnisti Helsingin kaupungin muotoilujohtaja Anne Stenros. Annen viesti oli selvä: Rohkeutta peliin, meistä kaikista löytyy luovuutta! Vaikka vastarintaa esiintyisi, on muutos välttämätöntä (yrityksen) kehitykselle. Puhe oli samaistuttava ja innosti entistä enemmän taistelemaan tuulimyllyjä vastaan omassa työssäni.

Sitten alkoi näin introvertille lievää ahdistusta aiheuttava ryhmätyö. Toki ryhmätehtävän olisi voinut välttää festareilla, mutta tällä kertaa halusin haastaa itseni. Tarkoitus oli opetella luovan ongelmanratkaisun keinoja. Itselläni oli vaikea samaistua valittuun aiheeseen, mutta itse tekniikka oli varsin kätevä ja yritän sitä hieman muokattuna työssäni soveltaa.

Kun tämä oli tehty, olikin minun aika lähteä kotiin. Harmitti, koska paljon mielenkiintoista jäi kokematta, näkemättä ja oppimatta. Verkostoni eivät varsinaisesti kasvaneet, mutta ehdottomasti lähden ensi vuonnakin mukaan,  jos vain tilaisuus tarjoutuu. Oliko kukaan lukijoista festareilla?

P.s. Jos järjestävä taho tänne eksyy, niin toiveissa olisi lisää standejä,  yrityksiä, rekryfirmoja ja konkreettista verkostoitumista. Niin ja apuja Ompeluseuraan liittymisen kanssa myös kaivataan. Hakemus on vetämässä,  mutta hyväksytäänkö sitä ikinä?

Lisätietoa tapahtumasta Upea ura- nettisivuilta tai Twitteristä #UpeaUra.

Työasenteen päivitys

Vanhempainvapaa loppuu ja paluu sorvin ääreen koittaa. Minä en voi enää puhua paluusta "sitten kun" - sanoilla vaan on käytettävä termiä "nyt kun". Olen odottanut töihinpaluuta suunnilleen yhtä kauan kuin olen ollut poissa. Kuitenkin mitä lähemmäs ollaan päästy, sitä enemmän paluu jännittää ja mietityttää. Nyt on aika asennecheckin.

Piipahdin muutama hetki sitten toimistolla. Kiinnitin huomiota siihen, että kokouksessa ilmapiiri oli varsin aneeminen ja päättämätön. Käytäväkeskusteluissa kaikki valittivat kiirettä. Kuten olen jossain kirjoituksessa aiemmin maininnut, on minulla toisinaan taipumusta lähteä negatiiviseen puheeseen mukaan. Nyt kun tiedostan tämän, miten vältän sen ja mihin panostan asennepuolella?

1. Negaatioiden välttäminen

Ongelma: Joka työpaikalla on valittaja,  jotka saa muutkin vellomaan negatiivisissa ajatuksissa. Herkästi löytää itsensä pohdiskelemasta kiirettä, muiden huonosti tekemiä hommia tai työtehtävien mielekkyyttä. Ilman keskustelunavausta, nämä asiat saattaisivat olla merkityksettömämpiä.

Ratkaisu: Näiden ilmapiirinmyrkyttäjien seurassa positiivisinkin saattaa muuttua ankeuttajaksi. Parasta on aktiivisesti tuoda positiivisia näkökulmia esille. Yleensä myrkyttäjä toteaa,  ettei sinusta ole juorukerholaiseksi tai kilpaitkijäksi,  jolloin keskustelujen sävy muuttuu ainakin neutraalimmaksi. Jos tämä ei auta, voi pidättäytyä pelkässä asian puhumisessa ja jättää kahvipöytäkeskustelut kokonaan väliin.

2. Tiimin puolesta

Ongelma: Työyhteisössä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät omaa korkeaa työmoraalia, ovat väärässä tehtävässä tai eivät ole päteviä. Tämä saattaa vaikuttaa omaan suoritumiseen ja ärsyttää.

Ratkaisu: Jos muiden tekemät virheet, teho tai asenne ärsyttää, paras olla joko huomioimatta näitä negatiivisia piirteitä tai, mikä vielä parempaa, koittaa auttaa heitä tai miettiä miten koko tiimi saadaan toimimaan paremmin. Ennen, jos joku tiimiläisistäni suoriutui huonommin, saatoin ajatella, että minä vaikutan paremmalta. Nyt olen ymmärtänyt, että paljon parempaa on auttaa näitä alisuoriutujia tai miettiä heille sopivampia tehtäviä. Paremmin kokonaisuudessa toimiva tiimi kertoo enemmän minusta tiimin vetäjänä (vaikken semmoinen olisikaan) kuin oman paremmuuteni korostaminen.

3. Oman työtehtävään voi vaikuttaa

Ongelma: Minä kaipaan nykyiseen työhöni lisää vastuuta ja haasteita. Saatan tästä myös kolleegoilleni mainita. 

Ratkaisu: Parempi ratkaisu valittamisen sijaan on hoitaa nykyiset tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää tehtävää olemalla aktiivinen.

4. Motivaatio ylös

Ongelma: Olen äitiyslomalla kerännyt motivaatiota ja tuntuu mahtavalta päästä pois näistä pienistä piireistä, joita toteutan tässä kodin ja leikkipuiston välillä. Helposti kuitenkin käy niin, että intoa puhkuen paukataan työpaikalle ja huomataan, että mikään ei ole muuttunut. Kaikki ovat väsyneitä ja innostus on poissaolevaa. Oma motivaatio laskee työpäivien muuttuessa viikoiksi.

Ratkaisu: Olen aina nauttinut työnteosta. Nykyinen työni ei ole ihan sitä mitä haluan, mutta siinäkin on paljon puolia, jotka koen motivoiviksi: hyvät kouluttautumismahdollisuudet, paljon uutta opittavaa, mahdollisuus kehitystyöhön, muutama mielenkiintoinen projekti johon osallistua ja onnistumiskokemuksia jokapäiväisessä työssä. Aloinkin jo fiilistelemään, miten saan työni ja muutaman hankkeen järkeistettyä. Näin saan itselleni motivoivemman työympäristön ja pääsen näyttämään kykyni ja sitä kautta aukaisemaan uusia ovia.

5. Työmäärä ei valittamalla parane

Ongelma: Liian vähäinen määrä työtehtäviä aiheuttaa laiskistumista. Olen ollut useaan otteeseen työssä, jossa iso osa päivästä menee peukaloden pyörittämiseen, enkä koe mitään muuta yhtä turhauttavaksi asiaksi töissä. Jos töitä on liian vähän, ne vähäisetkin tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta ja ärsyttäviltä. Nopeasti työpäivää alkaa täyttämään  netissä surffailla ja silloin oikeiden töiden pariin paluu tuntuu aina vaikeammalta. Myös liiallinen kiire on yleinen valituksen aihe.

Ratkaisu: Päivää voi yrittää täyttää keksimällä itselleen lisää tekemistä. Luovuudesta ja hyödystä saa aina lisäpisteitä etenemisen kannalta. Lisätöitä- ja vastuita voi kysellä kollegoita, esimieheltä tai vaikka alaisilta. Tällaisina hetkinä kannattaa myös hyödyntää kaikki koulutusmahdollisuudet. Jos kerta kaikkiaa enempää ei ole tehtävissä työmäärän ja miksei myös laadun parantamista ajatellen, valittamisen sijaan minä alan selailemaan työpaikkailmoituksia.

Yleistiottaen nautin pienestä kiireestä. Kiireen tunnetta saa vähennettyä oikealla priorisoinnilla. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka valittavat kiirettä, koska uskovat siten olevan korvaamattomampia työpaikalle. Usein kuitenkin se kertoo vain tehottomista työtavoista.

4. Yritä edes

Ongelma: Usein minulta pyydetään jotain, mikä ei varsinaisesti kuulu ydinosaamiseeni tai minulla ei ole asiasta yksinkertaisesti mitään tietoa. Tekisi mieli kieltäytyä.

Ratkaisu: Kotiminäni vastaisi haasteeseen, että "En osaa, osaisiko Isi paremmin?". Työminäni aina ainakin yrittää. Uskon jotenkin siihen, että kaikki ongelmat on luotu ratkottaviksi ja niitä voi lähteä selvittämään pyytämällä apua muilta ihmisiltä. Tietenkään kaikkeen ei tule suostua, vaan oman tontin hommat hoidetaan.

5. Haastaminen ja kyseenalaistaminen on hyvästä

Ongelma: Minulla on työni puolesta tapana ja osittain velvollisuuskin kyseenalaistaa asioita ja kysyä paljon kysymyksiä. Tämän voi tehdä kahdella tapaa: siten, että vastaanottajaa kokee tulleensa arvostelluksi tai niin, että vastaanottaja saa uusia näkökulmia tekemiseen. Miten varmistaa, että haastaminen ei vaikuta valittamiselta?

Ratkaisu: Tähän auttaa ensinnäkin tilannetaju ja ystävällinen lähestyminen. Hymyillen kysytyt kysymykset otetaan huomattavasti paremmin vastaan kuin vakavalla naamalla töksäytetyt. Myös perinteinen hampurilaismalli toimii: kehuja, kritiikkiä, kehuja. Aina kannattaa keskittyä tulevaan eli seuraaviin askeleisiin tai parannusehdotuksia. Oikeanlainen kyseenalaistaminen voi olla tekijä,  joka erottaa muista työntekijöistä ja vie pitkälle.

Näillä eväillä uuteen alkuun. Positiivinen mieli on siitä hyvä,  että se usein tarttuu. Ja on myös hyvä pitää mielessä, että omaa asennetta voi parantaa, mutta muita ei voi väkisin muuttaa. Hyvin hoidetuista töistä ja hyvästä asenteesta palkitaan ennemmin tai myöhemmin.

Innostavaa maanantaita kaikille!

Miten tulla headhuntatuksi?

Viime syksynä puhelimeni soi kahdesti ja suorahakukonsilttihan se siellä tavoitteli. Molemmillalla kerroilla työnkuva ei ihan vastannut minun intressejäni, ja meistä ei tullut paria. Olin kuitenkin otettu, että minut oli löydetty. Nuo soitot saivat näkemään suorahaun merkityksen nykyisessä rekrytoiminnassa. Suorahakubusiness on Suomessa 62 miljoonan euron arvoinen ja sitä tekeviä yrityksiä on vähän päälle sata. Niitä ei kannata siis sivuttaa, jos haluaa urallaan edetä.

Kuten kirjoitin aiemmassa tekstissä (vaihtoehtoja työrintamalla), minua mahdollisesti kiinnostaa vaihtaa työpaikkaa. Olen hahmotellut itselleni urasuunnitelmaa ja havainnut olevani nyt vähän sivupolulla. Huomaan, että minua kiinnostavia tehtäviä ei juurikaan julkisesti näy, vaan uskon niiden liikkuvan suorahaun kautta.

Miten headhunterit saa kiinnostumaan itsestään? Lueskelin eri firmojen sivuja, konsulttien blogeja, ryhdyin seuraamaan alaa twitterissä ja etsin artikkeleita netistä. Tässä koottuna kuusi vinkkiä joihin aion tarttua, mikäli päätään aktiivisemmin lähteä töitä hakemaan.

1. Cv-pankki

Tänään viimeksi juttelin erään tutun kanssa, joka oli rekrytoitu Monsterin cv-pankin kautta. Toinen, johon ajattelin cv:ni laittaa on TE-keskuksen cv-netti. Cv:ssä kannattaa huomioida hakusanat, joilla mahdollisesti headhunter hakua tietokannasta suorittaa.

2. Puhelinkontakti suorahakuyritykseen

Suorahakufirmaan voi myös soittaa ja kysyä suoraan heidän toimintatapojaan. Juttusille kannattaa pyrkiä joko konsultin tai tätä ylemmän henkilön kanssa. Puhelu on syytä pitää lyhyenä, eikä sen tarkemmin mennä yksityiskohtiin. Jo saatua kontaktia kannattaa ylläpitää säännöllisesti.

3. Avoin ja erilainen hakemus

Suurin osa suorahakuyrityksistä tarjoaa mahdollisuuden avoimen hakemuksen jättöön nettisivuillaan. Hakemuksen laatu on avainasemassa. Kannattaa panostaa alkuun ja yrittää kirjata asiat innovatiivisesti, mutta tiiviisti ja selkeästi.

4. Some-aktiivisuus

Ehdoton some-kanava työnhaun kannalta on LinkedIn. Jos sinulla ei ole profiilia, kannattaa se tehdä pikimmiten ja panostaa siihen.  Minulla on blogille oma Twitter-tili (@6vsuunnitelma), ja ajattelinkin nyt perustaa tilin myös itselleni. Tarkoituksena on seurata suorahaku- ja muita rekryfirmoja, alani yrityksiä ja muita ammattilaisia ja myös tuottaa omaa sisältöä.

5. Verkostoituminen

Uusien kontaktien luominen on tärkeää, kuten myös vanhojen ylläpitäminen. Itse aina välillä otan suosittelijoihin yhteyttä ja varmistan, että heidät voin vielä mainita hakemuksessani. Viimeksi tämä liike poiki työhaastattelun. Jatkossa aion osallistua alan tapahtumiin ja koulutuksiin aktiivisemmin ja jaella käyntikortteja hanakammin.

6. Selkeät suunnitelmat

Hain vuoden vaihteessa kahteen työhön, joista urahaaveitani tutkisteltuani en ollutkaan kiinnostunut. Toisessa kävin haastattelussa ja olin muutaman viimeisen joukossa, kun tajusin, että ala on ihan väärä minulle kuin myös tehtävän luonne. Olin todella helpottunut, kun työtä ei minulle tarjottu, sillä olin jo päättänyt kieltäytyä. Sain hyviä kontakteja, mutta opin, että on erittäin tärkeää tietää mitä haluaa ja siitä syystä laadinkin itselleni nyt urasuunnitelmaa.

---

Juuri nyt en hae aktiivisesti töitä, mutta tarkoituksena on silti hyödyntää cv-pankkeja ja lähettää muutama avoin hakemus, johon sainkin jo hyvän idean.  Jos joku suorahakuammattilainen tänne eksyy, otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan. Nyt pidän silmät auki uusien mahdollisuuksien varalta, keskityn kehittymään vanhassa työssäni ja viimeistelen urasuunnitelmani. Minuun voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostilla (kuusivuotissuunnitelma@gmail.com), jos haluaa lisätietoja minusta, keskustella mielenkiintoisista mahdollisuuksista tai luoda uuden kontaktin.

Uravaiheet ja ikä

Aina välillä minulle sanotaan, että ehtiihän sitä tehdä uraa kun on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä. Tämä on mielestäni totta, mutta vain osittain.

Totta siinä mielessä,  että uralla tulee muutamia suuria liikkeitä ja kun ne jakaa työvuosilla, hyvä jos jotain ihmeellistä tapahtuu kerran viidessä vuodessa. Tässä ei siis ole kiirettä tai ainakaan tänä vuonna ei tarvitse tehdä mitään. Vai tarvitseeko?

Olen sitä mieltä, että uran voi jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen: Opiskeluun, Valintaan ja Toteutukseen. Tämä on vain oma näkemykseni, joka perustuu lyhyehköön 15 vuoden työuraani, eri työpaikoissa tapaamiini esimiehiin ja kolleegoihin, jotka ovat edenneet tai eivät. Olen koko työurani työskennellyt yksityisellä sektorilla ja viime vuodet suurehkoissa yrityksissä. Aiheesta kiinnostuneena olen lukenut paljon artikkeleita, joissa menestyneiden ihmisten uratarinoista voi poimia tiettyjä samankaltaisuuksia.

Opiskeluvaihe (20-30-vuotiaana)

Oppiminen alkaa koulussa ja jatkuu ja syventyy ennen kaikkea työssä. Jotta voi edes ajatella uraa, täytyy olla jotain substanssiosaamista, ammattitaitoa. Myös kontaktien luominen, työmoraalin kehittyminen ja monipuolistuminen tapahtuu oppimisvaiheessa, jolle paras aika on ensimmäisen kymmenen työvuoden aikana eli 20-30-vuotiaana.

Valintavaihe (30-40-vuotiaana)

Jossain vaiheessa työelämää tulee yleensä vastaan erilaisia valintoja. Vaihdatko työpaikkaa? Kiinnostaako esimiesasema? Tarvitsetko lisäkoulutusta? Perhevapaat? Vuorotteluvapaa? Downshiftaus? Haluatko lisää vastuuta tai haasteita?

Toisia kiinnostaa lähteä viemään uraa eteenpäin esimerkiksi syventämällä ammattitaitoaan, ottamalla lisää vastuuta tai vaihtamalla kokonaan tehtäviä. Osa valitsee vallitsevan tilanteen. Työ ei saa olla liian kuormittavat tai stressaavaa, nykyinen työyhteisö on mukava ja työkaveritkin kivoja. Palkka on hieman huonompi kuin toivoisi, mutta nousee työvuosien myötä.

Tyypillisesti selkeät harppaukset uralla otetaan 30-40 ikävuoden kohdalla. Etenemisen aloittaminen on toki myös aiemmin mahdollista, mutta valitettavasti harvemmin myöhemmin.  Vai onko sinun työssäsi nostettu esimiesasemaan 50-vuotias,  joka on tehnyt samoja töitä 30 vuotta? Onko kyseessä ikärasismi vai yksilön motivaatioon liittyvät seikat? Jos eteneminen ei ole kiinnostanut vuosiin, työnantaja helposti siirtää nämä ihmiset jo sinne "peruspuurtaja ilman mahdollisuutta etenemiseen"-laatikkoon. Jos näyttöjä tasaisesta kehityksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta etenemiseen on vuosien varrelta, on kokeneempi työntekijä vahvoilla valinnassa.

Pitkät perhevapaat vaikuttavat valitettavan usein naisten urahaaveisiin, koska ne ajoittuvat juuri valintavaiheeseen. Usein paluu töihin vaatii muutaman vuoden opiskeluvaiheen, jonka jälkeen havahdutaan helposti siihen, että valintavaiheeseen aikaikkuna on supistunut lyhyeksi. Toisaalta myös paluu saattaa tarkoittaa erilaisia tehtäviä, jolloin aktiiviselle ja aiemmin kykynsä osoittaneelle saattaa tarjoutuu hyviä tilaisuuksiakin.

Toteutusvaihe (50+-vuotiaana)

Tässä vaiheessa suuremmat muutokset ovat harvassa. Ne, jota ovat löytäneet paikkansa työelämässä, jatkavat sen parissa tietyin rutiinein. Kokemus karttuu ja he ovatkin tietotaidoiltaan monen yrityksen peruspilareita. Kehittyminen on oleellista myös tasaista työhistoriaa suorittaville. Kuinka usein kuuleekaa,  että yt:issä potkitaan pihalle juuri tämän vaiheen ihmisiä. He kun ovat suhteettoman kalliita tuottavuuteensa nähden, varsinkin jos ammattitaito ei ole pysynyt kehityksen mukana.

Etenemään lähteneistä jotkut ovat saavuttaneet tavoittelemansa tason ja eteneminen hidastuu. Osa etenijöistä nousee pikku hiljaa urallaan ylemmäs ja johtotehtävät ja hallitusten jäsenyydet jaetaankin yleensä uran myöhemmässä vaiheessa oleville kiipijöille. Tässä tarkoitettu Toteutusvaihe,  jossa uran suunta on jo selvä, tapahtuu yleensä 50-60 ikävuoden kohdalla.

Entäs minä?

Minun urani ei ole todellakaan kuukaudesta tai muutamasta vuodestakaan kiinni. Katson olevani valintavaiheessa ja siksi pyrin pienillä toimenpiteillä edistämään asiaa. Pidän silmät auki ja uskon minulle merkittävien valintojen olevan nurkan takana. Se mihin asti kunnianhimoni minua vie, jää nähtäväksi.

Tärkeää on tiedostaa, että kehityksen on oltava jatkuvaa, on oltava aktiivinen ja silmät pidettävä auki, jos mielii uralla eteenpäin. Muutosta välttelemällä juna menee helposti ohi, eikä myöhemmin vastaavia tilaisuuksia enää tule vastaan.

Ura-ankkurit

Lähetellessäni työhakemuksia, pohtiessani nykyistä työtäni ja miettiessä liikkeitä uran edistämiseen, olen huomannut, että minulta puuttuu kokonaan selkeä urasuunnitelma. Aloitin nyt miettimällä omia ura-ankkureitani eli tekijöitä työelämässä, jotka kuvastavat näkemystäni omista kyvyistäni ja arvoistani, motivoivat minua tai joita tavoittelen. Tarkoituksena on laittaa ensin ankkurit arvojärjestykseen, jolloin niistä nousee esille kaksi. Näitä sitten analysoidaan ja mietitään, ovatko ne osa nykyistä tilannetta vai lähdetäänkö niitä tavoittelemaan.

Kahdeksan ura-ankkuria

Itsenäisyys

Ihmiset, joiden ura-ankkurina on itsenäisyys tavoittelevat autonomiaa ja riippumattomuutta. He haluavat itse vaikuttaa työskentelytapoihinsa, työtahtiinsa ja tehtäviinsä. Tyypillisiä tehtäviä ovat kehittämiseen, tutkimukseen tai myyntiin liittyvät työt.

Työsuhteen turvallisuus

Jotkut ihmiset kaipaavat työltään turvallisuutta, jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Tyypillisesti työskentelyorganisaatio on vakaa ja samaistuttava, ja jossa ei ole välitöntä uhkaa työttömyydestä. Työnkuva on merkityksettömämpi kuin organisaatio. Tyypillisesti tällaisia organisaatioita löytyy julkiselta puolelta.

Asiantuntijuus

Jotkut haluavat olla tietyn asian tai alan asiantuntijoita. Heidän motivaationsa on sidoksissa tiedon ja ammattitaidon määrään. Nämä ihmiset kehittävät jatkuvasti ammattitaitoaan ja ovat päteviä. He pitävät työstään ja kaipaavat tunnustusta. Esimerkiksi fyysikon tai koodaajan tekemä työ voi olla yrityksen perusta, mutta nämä työntekijät eivät välttämättä ole parhaimmillaan esimiestehtävissä.

Johtajuus

Jotkut kokevat työssä isoimmiksi motivaattoreiksi mahdollisuuden ottaa vastuuta, edetä uralla, johtaa ihmisiä, päästä hyviin tuloihin ja vaikuttaa organisaatioon. He haluavat johtaa ja uskovat olevansa siinä hyviä. Heidän pätevyytensä jakautuu analyyttiseen, emotionaaliseen ja ihmissuhteisiin liittyvääni.

Luovuus ja yrittäjyys

Luovuus näkyy henkilön kiinnostuksena kehittää uutta. Tällä ei tarkoiteta välttämättä keksintöjä vaan esimerkiksi uusia yrityksiä, organisaatiomalleja tai toimintatapoja. Yksilöllä on voimakas halu kehittää businesta ja esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi. Organisaation sisällä kaivataan mahdollisuutta vaikuttaa ja toimia yrittäjän tavoin.

Palvelu ja omistautuminen

Osa ihmisistä kokee vahvaa halua auttaa tai työskennellä omia arvojaan kunnioittavassa työssä. Tässä ura-ankkurissa on kyse usein kutsumuksesta ja esimerkiksi terveydenhuollossa tai järjestöissä työskentelevät kokevat sen omakseen.

Haasteellisuus

Jotkut kaipaavat jatkuvasti uusia haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään. He vaihtavat työtä tai alaa usein ja yleensä voitettuaan haasteen tai kyllästyttää haasteettomuuteen.

Elämänalueiden tasapaino

Tässä ankkurissa pyritään saamaan ura, perhe ja oma kehittyminen tasapainoon. Elämäntyyli on pääasia, jonka osa ura on. Työltä kaivataan joustavuutta ja ollaan itsekin valmiita joustamaan.

Minun ankkurini

1. Johtajuus
2. Itsenäisyys
3. Luovuus ja yrittäjyys
4. Asiantuntijuus
5. Haasteellisuus
6. Elämänalueiden hallinta
7. Työsuhteen turvallisuus
8. Palvelu ja omistautuminen

Minulla tärkeimmiksi ankkureista nousevat siis johtajuus ja itsenäisyys. En ole koskaan miettinyt asiaa ja tämä oli varsin silmiäavaavaa. On mielenkiintoista, että samaistun asiantuntijuuteen vasta neljänneksi eniten, toiminhan nyt asiantuntijatehtävissä. Hain vuodenlopussa kahta työtä, joista en lopulta ollutkaan kiinnostunut. Syy selvisi nyt; ne eivät sisältäneet elementtejä johtajuudesta tai itsenäisyydestä vaan olivat lähempänä asiantuntijuutta ja turvallisuutta. Syvemmän pohdiskelun aiheesta jätän urasuunnitelmaani, jonka muissa osissa palaan vielä tänne blogiin.

Lisätietoa ura-ankkureista löytyy muun muassa Ekonomien ja Humakin sivuilta. Kaikilla on omat ura-ankkurinsa, eikä mikään niistä ole toista huonompi. Mitkä ovat sinun kaksi tärkeintä ankkuri?

Vaihtoehtoja työrintamalla

Olen heitellyt verkkoja vesille työrintamalla ja odottelen seuraavaa liikettä. Viime viikolla kirjoitin siitä, miksi hakea työtä, jos on jo töissä ja nyt homma on monimutkaistunut entisestään.

Miten te tekisitte minun sijassa,  jos vaihtoehdot olisivat seuraavat:

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua.

Äitiysloma loppuu kohta, ja minua odottaa ihan mukava pesti johon palata. Työ ei kuitenkaan ole kovinkaan haastava, eikä minulla ole juurikaan etenemismahdollisuuksia kyseisessä yksikössä. Minulla on omat epäilykseni myös työtehtävän jatkumisesta tulevaisuudessa. Ihmiset ovat kivoja, opittavaa on vielä, yritys on hyvä ja ehdin olla pestissä vain hetken ennen äitiyslomaa.

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Työnantajallani on tullut mielenkiintoinen tehtävä hakuun toisessa organisaatiossa. Tehtävä on lähempänä ydinosaamistani kuin nykyinen ja askel eteenpäin urallani. En ole lainkaan varma, onko kokemukseni oikeanlaista ja riittävää, mutta muuten sopisin tehtävään kuin nakutettu.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä

Laitoin viime viikolla hakemuksen mielenkiintoiseen tehtävään. Soitin sinne ja keskusteltuani yhteyshenkilön kanssa, tulin siihen tulokseen, että työ ei ehkä olekaan niin kiinnostava kuin aluksi vaikutti. Yritys kiinnostaa yhä, mutta tehtävä tuntuu paluulta menneisyyteen.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Entinen esimieheni, joka on nykyisin töissä toisessa yrityksessä, laittoi viestiä, että heillä olisi paikka tulossa hakuun ja toivoi minun sitä hakevan. Tehtävä ei ole sitä, mihin suuntaan haluaisin mennä. Se on senior-rooli kuitenkin, jossa uskon palkan olevan kohdillaan. Tunnen yrityksen alan ja muutamia ihmisiä sieltä ja ne ovatkin ehdoton plussa. Työn sijainti on hieman hankala.


Olen ilmoittanut nykyiselle työnantajalleni osa-aikaiset työajat, jotka eivät varmasti onnistuisi uudella työnantajalla. Alana C ja D kiinnostavat minua eniten, mutta tehtävänä kiinnostavin on B. Lojaaliudesta työnantajaa kohtaan tuntuu, että täytyy pysyä nykyisessä roolissa tai ainakin firman sisällä. D vaihtoehto työnä ja yrityksenä kiinnostaa enemmän kuin A, mutta taas kaikkein houkuttelevia on B. Haut ovat käynnissä kaikkiin ja hakemukset paikkoihin B, C ja D ovatkin jo lähteneet. D:ssä on lyhyin hakuaika, mutta haluaisin sinne vain, jos B ei onnistu?

Tämän hetken suunnitelma on hakea kaikkia ja odotella mitä tapahtuu. Jos kutsu haastatteluun tulee C:n osalta, menen kuuntelemaan lisätietoja.  Jos työ on mitä uskon sen olevan, unohdan sen kokonaan. Jos mistään virityksestä ei tule mitään, palaan vanhaan työhöni ja yritän muokata sitä mieleisekseni. Tyytyväinen olen silti ja onnellinen, että on työ mihin palata.

Mitä sinä tekisit?

Jätän nämä asiat nyt hautumaan ja keskityn Joulunviettoon. Antoisaa Joulua kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille! 

Kootut vinkit uran edistämiseen

Miten edetä uralla? Tutkin eri medioiden neuvoja asiaan ja mielenkiintoista oli huomata, että suurin osa näistä vinkeistä oli suunnattu naisille. Ilmeisesti siis me naiset tarvitsemme enemmän apua asiassa ja/tai olemme siitä enemmän kiinnostuneita.

Lajittelin ohjeet ja pohdin niitä oman näkemykseni kautta. Tässä siis 35 vinkkiä uran edistämiseen:

Ammattitaito on kaiken A ja O

1. Hommaa itsellesi hyvä ammattitaito

2. Tuo omaa ammattitaitoa esille

3. Hoida työtehtäväsi aina niin hyvin kuin mahdollista

4. Panosta työn laatuun, älä määrään

5. Hallitse ajankäyttöäsi

Tärkeintä uran kannalta on hankkia pätevyyttä omalla alallaan ja hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Ammattitaitoon oleellisena osana kuuluvat sekä koulutus että kokemus. Itse koen, että näistä tärkeämpää on kokemus, vaikkakin ylempi koulutus voi viedä vielä himpun verran pidemmälle. Suoraan koulunpenkiltä on kuitenkin turha odottaa johtotason tehtäviä.

Minulle on aina ollut tärkeää, että en hoida työtäni 100%:sesti vaan 120. Tilatun tai vaaditun työn lisäksi olen aina pyrkinyt tarjoamaan jotain ylimääräistä. Ajankäyttö on yksi oleellinen osa ammattitaitoa. Tärkeintä ei ole, että tekee paljon töitä, vaan miten ne tekee.

Omaa pohdintaan koulutuksen riittämisestä löytyy täältä.

Kehitä osaamistasi

6. Lisää osaamistasi samantasoisissa uusissa tehtävissä

7. Hyödynnä kaikki tekeminen oppimisena

8. Hallitse uudet teknologiat

9. Osallistu täydennyskoulutuksiin

Uuden oppimista pidetään etenemisen edellytyksenä. Etenemistä ei pidä aina katsoa ylöspäin tähtäävänä,  vaan myös osaamisen laajentaminen voi olla sitä. Uutta tehtävää hakiessa kouluttautuminen nähdään vain positiivisena asiana. Jotta pysyy mukana muuttuvassa maailmassa, on myös itsensä päivittäminen välttämätöntä.

Kävin nyt syksyllä avoimessa yliopistossa yhden kurssin, josta lisää täältä.

Oma esimies ja muut kontaktit ovat tärkeitä

10. Tule toimeen kaikkien kanssa työyhteisössä
11. Osallistu verkostoitumistapahtumiin

12. Vältä kuppikuntia, tutustu kaikkiin

13. Pyydä esimieheltä lisää vastuuta

14. Pidä pomo kartalla tekemistäsi

15. Ilmoita kiinnostuksesi etenemiseen kehityskeskusteluissa

Kontaktien luominen tuntuu olevan naisille vaikeampaa kuin miehille. Itsekin lievästi introverttinä koen verkostointitapahtumat ahdistaviksi ja käytäväjutustelun vieraana. Olen sitä mieltä, että kontakteissa tärkeintä on laatu eikä määrä. Esimerkiksi hyvät suosittelijat, jotka oikeasti arvostavat työtäsi, ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin sata moikkaustuttua LinkedInissä. Näiden lisäksi on hyvä silti vähän koetella itseään ja pyrkiä tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin.

Erittäin tärkeitä kontakteja ovat oma esimies ja esimiehen esimies. Näille kannattaa tehdä selväksi kiinnostus haastavampiin ja vastuullisempiin tehtäviin. Esimiehen esimiehen ja miksei oman esimiehenkin kanssa kannattaa keskustella myös urasuunnitelmista.

Kirjoitin aiemmin arvokkaista kontakteista täällä. Lisäksi tapasin esimieheni esimiehen ja liityin Mothers in Business-yhdistykseen verkostoitumismielessä.

Asenne ratkaisee

16. Ole sitoutunut työhön myös vapaa-ajalla

17. Löydä intohimo työntekoon

18. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle

19. Älä jämähdä tai siirrä asioiden tekemistä

20. Kestä työn paineet myös vaikeina aikoina

21. Ole jämäkkä

22. Älä ole liian äänekäs

23. Muokkaa työpersoonasi työhön sopivaksi

24. Ole Itsevarma ja oma itsesi

25. Älä keksi tekosyitä

26. Yhdistä perhe ja työ käyttämällä tukiverkostoja hyväksi ja laskemalla rimaa

Eteneminen vaatii tietynlaista persoona ja asennetta. Tärkeää on olla intohimoinen työtä kohtaan ja panostaa siihen. On oltava itsevarma, röyhkeä ja jämäkkä, kuitenkaan tyrkyttämättä itseään liikaa. Eteneminen vaatii sitoutumista, mikä välillä näkyy vapaa-ajassa.

Itse koen, että lastensaanti on kehittänyt persoonaani ja esimiesvalmiuksiani. Koen nyt kahden lapsen äitinä olevani enemmän kuin valmis ottamaan uusia haasteita vastaan. Hyvä asenne yleensä joko on tai ei ole. Sen kehittäminen on hankalaa ja onnistuu oikeastaan vain itsensä haastamisella ja laittamisella mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kirjoitin aiemmin kunnianhimosta positiivisena piirteenä. Olen myös miettinyt, mitä piirteitä hyvältä esimieheltä vaaditaan, ja miten kehittää työpersoonaa.

Suunnittele uraasi

27. Mieti menestyksen tarkoitusta sinulle

28. Järjestä ura-ankkurisi

29. Aseta realistisia tavoitteita
30. Ota itsellesi esikuva

31. Laadi urasuunnitelma

Tavoitteet ja suunnitelmat auttavat haaveiden toteutumisessa. Noista ura-ankkureista kirjoitan myöhemmin lisää, ja niistä löytyy tietoa tekstin lopussa olevasta Duunitorin linkistä.

Voisin ottaa itselleni tehtäväksi urasuunnitelman laadinnan.

Työnhaku oleellisena osana uraa

32. Hae rohkeasti töitä, joihin et ole täysin pätevä

33. Varmista, että yrityksen työkulttuuri sopii sinun tapaasi työskennellä

34. Vaihda työpaikkaa

Kokemusta useista yrityksistä ja mahdollisesti aloista nähdään esimiehille positiivisena asiana. Tästä syystä kannattaa tasaisin väliajoin vaihtaa tehtäviä ja työpaikkaa. Työtä hakiessa naisilla varsinkin on tapana varmistaa, että kaikki kriteerit tulee täytettyä. Oleellista työnhaussa kuitenkin on yleensä asenne, kokemus ja oppimiskyky, työ opettaa tavat ja välineet. Myös yrityksen sisällä kannattaa hakea rohkeasti korkeamman tason töitä.

Kirjoitin tästä aiheesta juuri ja teksti löytyy täältä.

Bonus

35. Pukeudu työn vaatimalla tavalla

Myös ammattilaiset ovat sitä mieltä, että pukeutumisella on merkitystä. Itse mietin joku aika sitten miltä menestyvä nainen näyttää.

---

Tulipas pitkä teksti. On mukava huomata, että olen jo pyrkinyt noudattamaan näistä vinkeistä suurinta osaa. Seuraavaksi mietin urasuunnitelmiani tarkemmin ja ajattelin laittaa taas yhden hakemuksen vetämään.

Nämä neuvot on koottu Talouselämän, Annan, Cosmopolitanin, Mtv3:n, Duunitorin, Kauppalehden ja Voicen artikkeleista. Juttuihin on kerätty kokeneiden johtajien, akateemikkojen, menestyneiden julkisuuden henkilöiden, uraneuvojien ja ulkomaisten medioiden vinkkejä. Aika sekava joukko lähteitä, mutta ei välitetä siitä? 

Miljoonan euron salkku, 10 sijoitusasuntoa ja kakkoskoti lämpimässä

Keskitän tällä hetkellä taloudellisen tarmoni siihen, että kuuden vuoden kuluttua minulla on unelmakodin avaimet kourassa, ura nousukiidossa ja sijoitustoiminta vauhdissa. Mitä sen jälkeen? Ananas kirjoitti omassa Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogissaan pitkän aikavälin tavoitteista. Nyt on myös aika minun ottaa katse tulevaisuuteen. Tässä kurkistus kristallipalloon, ja siihen miten asiat voivat olla...

Kuuden vuoden kuluttua

Olemme juuri saaneet ostettua unelmiemme kämpän. Ostimmekin halvemman asunnon, jonka remppasimme mieleiseksi ja säästimme 50 000 euroa. Edellistä asunnosta meille jäi käteen 140 000 euroa. Lainaa uudesta asunnosta otimme 310 000 ja meidän ei juurikaan tarvinnut kajota sijoituksiin.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen kerran vaihtanut työtehtävää ja kerran työpaikkaa. Työskentelen esimiestehtävissä suurehkossa pörssiyhtiössä. Olen ohessa opiskellut ja laajentanut osaamistani. Palkkani on bruttona 5 500 €/kk. Myös mies on edennyt ja hänen palkkansa on noussut 20 %.

Sijoitusomaisuuteni lähenee kuusinumeroista summaa. Maksan lainaa yhdestä sijoitusyksiöstä. Loput rahat ovat kiinni osakkeissa ja indeksirahastoissa.

Kymmenen vuoden kuluttua

Asumme edelleen unelmien kodissa. Asuntolainaa on jäljellä jäljellä 270 000 euroa.

Olen edennyt urallani yhden pykälän ja viihdyn hyvin. Palkkani on noussut kuuteen tonniin. Ajatus yrittäjäksipalaamista on ryhtynyt itämään. Mies on saavuttanut haluamansa tason työssään ja on tyytyväinen. Palkkojen noususta johtuva ylijäämä on käytetty elämiseen ja matkusteluun. Kymmenenvuotishääpäivänä palasimme häämatkakohteesemme.

Sijoitusasuntoja on nyt kaksi. Salkun arvo on noin 170 000 euroa. Vaikka viihdyn työssäni, haluan varmistaa, että tulot riittävät mukavaan elämään eläkkeellä, tapahtuu se sitten viisi-, kuusi- tai seitsemänkymppisenä. Asetan itselleni tavoitteeksi vähintään puolen miljoonan sijoitusomaisuuden ja velattomuuden seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

20 vuoden kuluttua

Lapset ovat muuttaneet pois. Unelmakodista jää myynnin jälkeen käteen 400 000 euroa, jolla ostamme itsellemme pienemmän kodin. Tämä tarkoittaa, että asumiskustannukset alenevat huomattavasti ja matkusteluun ja harrastamiseen jää entistä enemmän rahaa. Myös sijoitustoiminta voi kiihtyä.

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut kerran tehtävää ja kerran yritystä. Olen perustanut itselleni toiminimen, jonka piikkiin teen jo suurimman osan töistä. Pystyn itse vaikuttamaan työn määrään ja laatuun.

Korkoa korolle - ilmiö on kiihdyttänyt omaisuuteni karttumista ja salkkuni arvo on jo 450 000 euroa. Tuon lisäksi olen kyennyt maksamaan muutaman sijoitusasunnon lainan pois ja kolme muuta kartuttaa pääomaa. 

30 vuoden kuluttuaa

Kodin lisäksi olemme ostaneet vapaa-ajanasunnon lämpimästä. 

Jättäydyin palkoillisen elämästä kokonaan viisi vuotta sitten ja teen nyt osa-aikaisesti töitä toiminimellä. Virallinen eläkeikä kolkuttelee, mutta ei sido meitä. Voimme lopettaa työt heti kun tahdomme.

Salkku on arvoltaan jo yli miljoonan. Sijoitusasuntoja on kertynyt kymmenen. Näistä saadut tulot riittävät hyvin maksamaan minulle leppoisat eläkepäivät. Voisin vaikka kiertää maailman ympäri.

...

Haaveilu on terapeuttista. En ole koskaan haaveillut vaurastumisesta. Huomaan kuitenkin sen olevan jossain määrin edellytys kaipaamalleni turvalle, stessittömyydelle ja mukavalla elämälle koko loppuelämäkseni. Minä olen vielä niin optimistinen, että uskon näiden kaikkien olevan saavutettavissa. Ei ehkä kirjaimellisesti, mutta jotenkin sinne suuntaan. Mitä vaan yllättävää saattaa mahtua matkan varrelle, mutta taloudellinen turva auttaa selviytymään niistäkin. 

Haaveilin tässä tekstissä vain kuusivuotissuunnitelmani tavoitteiden kautta. Toki elämässäni on muitakin haaveita, joita minulla on perheeseen ja ystäviin liittyen. Ne pidän kuitenkin itselläni.

Haaveilu on ensimmäinen askel vaurastumiseen.

10 vuoden kuluttua palaamme häämatkakohteeseen lomalle.

Esimiehen esimies

Avainkontakti uralla etenemisessä on oman esimiehen esimies. Itselleni kyseinen taho on jäänyt melko tuntemattomaksi. Saman pöydän ääressä olemme istuneet vain työhaastattelussa, jonka jälkeen olemme vaihtaneet muutamat moikkaukset käytävällä. Organisaatio, jossa työskentelen on varsin hierarkkinen ja siellä herkästi harrastetaan esimiesten jalustalle nostamista. Johtajatason henkilöitä arvostetaan, mutta myös pelätään. Heidän läsnäolostaan kuiskutellaan ja heille pokkuroidaan. Asioita kaunistellaan ja ongelmia lakaistaan maton alle. Itse en ymmärrä moista käytöstä lainkaan. Ovathan johtajatkin vain ihmisiä. Edellisessä työpaikassani toimitusjohtaja ja maajohtaja istuivat samassa tilassa, yhdessä käytiin syömässä ja illanvietoissa heitettiin läppää. Kaikesta saattoi puhua ja hullujakin ideoita heittää.

Kuten olen aiemmin kertonut, osallistuin nyt syksyllä avoimen yliopiston Johtamisen perusteet-kurssille. Tein kurssityöni oman organisaationi johtamishaasteista. Olisin voinut haastatella työtä varten omaa esimiestäni, mutta nythän minulla oli oiva tilaisuus ottaa yhteyttä yhtä porrasta ylemmäs. Laitoin rohkeasti viestiä ja pyysin tapaamisaikaa. Se järjestyi heti seuraavalle viikolle.

Täytyy sanoa, että tuo tapaaminen oli varsin arvokas, niin tehtävän kuin oman uranikin kannalta. Keskustelimme tunnin organisaatiosta, sen haasteista, johtamisesta ja esimiestoiminnasta. Oli mukavaa huomata, että olimme varsin samoilla linjoilla ja tunnistimme samat haasteet. Antamani ratkaisuehdotukset hän koki mielenkiintoisina ja järkevinä. Mieltä lämmittivät myös kehut oma-aloitteisesta kouluttautumisesta ja otteesta työhöni.

Keskustelun lopulla kysyin yrityksen sisäisistä johtajakoulutuksista ja oman alani jatkokoulutusmahdollisuuksista. Kaikille näytettiin vihreää valoa ja heti äitiyslomalta palattuani aion ottaa selvää niistä. Kysyin myös ihan viimeiseksi, että onko minulla omassa organisaatiossani mahdollisuuksia kivuta ylöspäin. On ja kuulemma minut ja innokkuuteni on noteerattu. Tässä hänen vinkkinsä jatkoa ajatellen:

• Kehitä osaamista (substanssi- ja johtamiskoulutuksia)
• Ilmaise kiinnostuksesi esimiestehtäviä kohtaan HR:n edustajalle ja esimiehille. Aihe kannattaa ottaa esille aina kehitys-ja tulevaisuuskeskusteluissa.
• Oma-aloitteinen ja vastuutaottava ote huomataan. 
• Kontakteja kannattaa luoda oman yksikön ja organisaation sisällä sekä myös muiden sidosryhmien kanssa.
• Kaiken edellytyksenä on, että omasta työstään suoriutuu erinomaisesti.

Jälkikäteen mietin hetken, että olinko liian innokas keskustelussa tai kyselinkö liian röyhkeästi omaan uraani liittyviä asioita. Ei, tässä on luotettava intuitioon ja tapaamisen jälkeiseen tunteeseen: Hyvin meni!

Valitettavasti tämä esimieheni esimies irtisanoutui juuri haastattelun alla ja tekemäni vaikutus ei nyt ainakaan tässä työssä merkitse sen enempää.  Ennen hänen lähtöään ehdin lähettää valmiin kurssityön ja sain vahvistuksen, että olemme asioissa samoilla linjoilla. Hän pyysi vielä lupaa näyttää työtä omalle esimiehelleen ennen lähtöään. Töihin palattuani aion ehdottomasti järjestää tapaamisen uuden esimieheni esimiehen kanssa.