Säästöjä lasten kasvaessa

Lapsiperheen arjessamme on koittanut seuraava vaihe. Vauva on oppinut kävelemään ja muuttunut vauhdilla viipottavaksi taaperoksi. Esikoinen taas on selättänyt pahimman uhmaiän ja kasvanut taaperosta pieneksi ihmiseksi.

Luulisi, että lasten kasvaessa myös kulut kasvaisivat. Ei. Tässä vaiheessa tämä on pelkkää säästöä.

1. Vanhempi lapsi on päässyt kokonaan eroon vaipoista. Säästöä n. 30 €/kk, vuositasolla 360 €.
2. Nuorempi juo korvikkeena sijaan tavallista maitoa. Säästöä n. 25 €/kk.
3. Nuorempi syö enemmän samaa ruokaa kuin muu perhe. Säästöä 10 €/kk.

Kuukausitasolla nämä tarkoittavat 65 euron säästöjä meidän kauppalaskuun. 

Tietenkin jossain vaiheessa harrastusmaksut kasvavat ja ruokaan kuluu enemmän. Vaatteet jäävät pieniksi, eikä naapurilta lahjoituksena saadut enää kelpaa.

Nyt kuitenkin ensisijaisesti nautin vaipattomuuden ja yhden maitolaadun tuomasta helppoudesta. Ja tottakai myös säästöt lämmittävät kaltaiseni kuitinsyynääjään mieltä.

Seuraavaa uhmaikää odotellessa!

En usko kiireeseen, mutta...

"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."

Inhoan sitä, että asioita laitetaan kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.

Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole kiireen vaan huonon valmistautumisen.  Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.

Syy minun kiireeseeni

Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.

Tällä hetkellä elämääni täyttää:

• Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
• Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
• Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
• Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa. 
• Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
• Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
• Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
• Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
• Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
• Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.

30 päiväisessä kuukaudessa on 720  tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,

Priorisointia ja multitaskausta

Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?

Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:

6:30 herätys

8:00-16 töissä

17- 20:30 lasten kanssa

22:30 nukkumaan

Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?

Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa,  toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.

Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.

Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.

Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.

Mikä on sinun syysi kiireeseen?

Huhtikuun budjetti meni jo

Ennen kuin jatkan tarinaani yrittäjyydestä, haluan kiinnittää huomioni hetkeksi ylimääräisiin kuluihin, jotka ovat olleet jo tässä vaiheessa kuuta poikkeusellisen suuret.


Apteekki 37 €

• Särkylääke
• Lasten vitamiinit
• Lasten lääkettä

Lasten synttärit 246 €

• Lahjat 65 €
• Tarjoilut ja koristeet 154 €
• Parturi 27 €

Motonet 52 €

• Moottoriöljy
• Suppilo
• Lapselle pyöräilykypärä

Tokmanni 70 €

• Lasinpesuneste
• Wc- ja talouspaperit
• Lapselle sukat
• Lapselle aurinkolasit
• Kumisaappaat

Yhteensä 405 €

Järkyttävä summa muutamalla visiitillä. Toisaalta, jos noita tarkkailee tarkemmin, lähes kaikki kulut ovat tarpeellisia. Kyseenalaisimmat ostokset ovat kumisaappaat, lapsen aurinkolasit ja lasten synttärikulut. 

Kumisaappaat ostin itselleni hajonneiden tilalle. Näissä tosin ehkä käytännöllisyyden voitti turhamaisuus, ja ostin söpöt saappaat ajattelematta laatua.

Aurinkolasit halusi lapsi. Muutamat lasit löytyvät jo lipastosta eli käytännössä olivat ihan turhat. No sain sentään vaihdettua kympin lasit vitosen laseihin. 

Lasten synttäreihin paloi järkyttävästi rahaa. Juhlimassa oli noin 35 henkeä, joten siihen nähden tarjoiluissa päästiin mielestäni aika vähällä. Ostamalla edullisemmat kertakäyttöastiat, minimoimalla koristelua ja tekemällä toisenlaisen kakun, olisin voinut joitakin kymppejä säästää. Pienille lapsille lahjaksi riittäisi vähemmän, varsinkin kun vierailta tavaraa saa enemmän kuin tarpeeksi. Onnistuneet lastenjuhlat näen kuitenkin hintansa väärtinä. Onneksi synttärit ovat niin lähellä toisinaan, että toistaiseksi pääsemme vähemmällä vaivalla ja yksillä tarjoiluilla järjestämällä juhlat vain kerran vuodessa.

Nyt on siis tältä erää kaikki tiedossa olevat tarpeelliset satunnaishankinnat hoidettu ja loppuun voimme keskittyä pelkkiin ruokaostoksiin.

Hyvää vauhtia matkalla burnouttiin?

Pikkulapsiarki on muuttunut pikkulasten täyttämäksi työarjeksi. Viikonloppuisin suorastaan odotan, että maanantai koittaa ja pääsen takaisin töihin. Menen töihin kukonlaulun aikaan, jotta saan tehtyä pidemmän päivän olematta kuitenkaan kauempaa pois lasten luota. Työviikko tuntuu loppuvan kesken osa-aikaisuuden vuoksi. Nettihakuni käsittelevät lähinnä työhöni liittyviä aiheita. Täytän somea työartikkeleilla enkä henkilökohtaisilla kuulumisillani. Haluaisin uskotella itselleni, että olen vain innostunut töistäni näin äitiysloman jälkeen.

Totuus on se, että heräilen yöllä tai aikaisin aamulla pohtimaan työjuttuja. Vapaa-ajalla irrottautuminen on todella haastavaa. Kotona ollessani ajatukset harhailevat jatkuvasti työjuttuihin. Vielä tuntuu hyvältä, mutta onko tällainen pidemmän päälle järkevää? Laantuuko alkuinnostukseni itsestään ja taannun taas ylisuorittajasta perussuorittajaksi?

Haluan oppia uutta, kehittää toimintaa ja vaikuttaa tekemiseen. En kutsu tätä stressiksi vaan ylisuorittamiseksi. Stressiksi koen sen, että tunnit ja päivät eivät riitä työtaakan suorittamiseen. Näin ei minun tapauksessani ole, vaikka kiirettä pitääkin.

Stressiä tai ylisuorittamista, miten varmistan että tämä ei käänny uupumukseksi?

1. Ideointiaikaa
Oman kokemukseni mukaan, minun kannattaa raivata työkalenteriini aikaa kehitys- ja suunnittelutyölle. Kirjoitan ylös kaikki suunnitelmat,  avoimet kysymykset ja innovatiiviset ideat. Kun ne on kirjattu, ei asiaa tarvitse pyöritellä mielessä jatkuvasti vapaa-ajalla.

2. Kalenterin siivous
Jotta saan järjestettyä ideointiaikaa, on minun priorisoitava työni. Työpäiväni koostuu pääosin palavereista, jotka liittyvät eri aihekokonaisuuksiin. Aloitin siivouksen jo listaamalla aihekokonaisuudet ja laittamalla ne tärkeysjärjestykseen.  Sitten mietin paljon aikaani kyseiseen asiaan on allokoitu, paljon on oikea tavoite ja paljon on toteutuma. Tulin siihen tulokseen, että vaikka kalenterini on aivan tukossa, pystyn järjestämään sinne tilaa, jos vain näen asian tärkeäksi.

3. Sometonta aikaa
Vapaa-ajalla käytän ihan liikaa aikaa kännykän pläräykseen, liittyy se työhön tai ei. Usein liittyy. Jatkossa varaan päivästä tietyn hetken, eli lasten nukutuksen työartikkeleille. Henkilökohtaista sometusta tai bloggaamista harrastan lasten nukkuessa. Vielä parempi olisi pyrkiä välillä nukkumaan itsekin päiväunia tai käymään lenkillä.

4. Työläppäri töihin
Avaan työkoneen kotona todella harvoin. Se mahdollisuus on kuitenkin olemassa niin kauan kuin kannan konetta mukana. Mitä, jos jättäisin sen aina välillä töihin?

5. Omaa aikaa
Töihin paluun jälkeen oma aikani on ollut todella kortilla. Iltaisin olen vain kotona lasten kanssa, koska varsinkin nuorempi ottaa työpäivät aika raskaasti. Viikonloppuisin mies on töissä toisena päivänä ja toinen meneekin koko perheen yhteisissä touhuissa. Lenkille pääseminen tuntuu itsekkäältä lapsia kohtaan. Olisiko kuitenkin niin, että itsensä loppuun polttaminen se vasta itsekästä olisikin?

Uupuminen ei käy laatuunsa tässä elämän vaiheessa, joten pakko tehdä jotain muutoksia. Matka ylisuorittamisesta uupumiseen voi olla yllätävän lyhyt.

Äiti lähtee työmatkalle

Ihanaa päästä ulkomaille työmatkalle! Kommentti, josta jotkut kauhistuvat ja salaa minua arvostelevat. Onhan minulla pieniä lapsia.

Olen lähdössä ulkomaille työmatkalle muutamaksi päiväksi ennen kuin lapseni täyttää vuoden. Tein saman esikoisen kanssa ja olin silloin kuten nytkin INNOISSANI.

Totta kai asiaa täytyi pohtia muutaman hetken ja tässä argumentteja lähtemisen puolesta ja vastaan:

Puolesta

• Mielenkiintoinen konferenssi, joka toisi minulle arvokasta tietoa työhöni liittyen
• Matkustelu on harvinaista herkkua nykytyössäni
• Yksin matkustaminen, ilman tavaravuorta ja itkupotkuraivareita lentokoneessa
• Hotellin hiljaisuus
• Hotellin puhtaat lakanat
• Hotellin aamiainen
• Matkakorvaukset
• Ilmaiset sapuskat
• Mielenkiintoinen kohde

Miinukset

• Osittaisen imetyksen handlaaminen
• Miehen selviytyminen lasten kanssa
• Töissä kerääntyvä työvuori
• Huono omatunto perheen vuoksi
• Miehen lastenhoidon vastavapaaillat

Enemmän plussia kuin miinuksia. Miksi kuitenkin joku saattaa pitää minua huonona vanhempana, vaikka lasten toinen vanhempi eli isä on läsnä? Tällaiset matkat tekevät hyvää henkisesit ja sen positiiviset vaikutukset heijastuvat varmasti myös lapsiin. Isän työmatkalle ei kukaan uhraisi ajatustakaan.

No sama se mitä muut ajattelevat, minähän lähden! Oletko sinä matkustanut laten ollessa pieniä?

Ihana, kamala töihin paluu

Olen ollut nyt joitakin viikkoja takaisin työelämässä vanhempainvapaan jälkeen. Ennen paluuta ajattelin, että ihanaa päästä lastenhoidosta aikuiseen seuraan, tekemään asioita joissa olen hyvä ja saamaan tunnustusta siitä. Miltä todellisuus nyt sitten näyttää?

Kotona

Kotona olen saannut huomata, että en todellakaan ole korvaamaton. Lapset ovat viihtyneet hyvin miehen ja mummin kanssa paivisin. Edes nuoremmalle imetyksen vähentäminen ei ole tuottanut ongelmia. Omaan jaksamiseen on ollut vaikutusta sillä, että molemmat lapset sairastuivat juuri töihin paluun kynnyksillä ja olivat ensimmäisen viikon kuumeessa. Yöt menivät lyhyissä pätkissä ja varsinkin iltaisin väsytti. Töissä kuitenkaan olen jaksanut hyvin, koska tilanne on virkistävän erilainen.

Vaikka nuorempi lapsi on viihtynyt päivisin muiden seurassa, on hän täysin ripustautunut minuun iltaisin ja vapaapäivinäni. Olen saanut siis hetkellisesti heittää hyvästit lenkkeilylle ja sosiaaliselle elämälle. Toisaalta taas nautin ihan eri tavalla lasten seurasta ja kaipaan heitä työpäivien ajan. Tuntuu, että yhteisestä ajasta saa nyt paljon enemmän irti.

Töissä

Parasta töihin paluussa ovat ehdottomasti sosiaaliset kontaktit. Ihana päästä puhumaan aikuisten ihmisten kanssa arkisista asioista tai työn vaativammistakin koukeroista. Itse en oikein usko kiiireeseen vaan ennemminkin priorisointiin. Nyt kuitenkin huomaan, että yhden sähköpostin lähettäminen työaikana saattaa olla lähes mahdotonta. Siksi olen varastanut tunnin aamulla ja mennyt töihin hyvissä ajoin setsemältä, jotta ehdin tehdä oikeita töitä ennen palaverirumban alkua. Päivät menevät hirveätä tahtia, enkä ole kertaakaan ajatellut, etten töihin haluisi mennä. Työpäivät päin vastoin tuntuvat levolta ja pieni hoppu on hyväksi.

Työtehtäväni ovat muuttuneet huomattavasti vapaata edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä ennen äitiyslomaa tein työtä asian parissa joka oikeasti kiinnosti minua ja johon minulla oli pätevyyttä, huomaan nyt tekeväni hommia, jotka eivät vastaa kokemustani eivätkä kyvykkyyksiäni. Ennen olin eturintamassa kehittämässä uusia juttuja, ja nyt taustalla pyörittämässä hommia, jotka eivät liiemmin kiinnosta. Vastuuta tai vapauksia minulla ei juurikaan ole, ja pidemmän päälle siitä seuraa motivaatio-ongelmia. Urani kannalta tunnen hetkellisesti ottaneeni askeleen taaksepäin edellisiin tehtäviini ja edelliseen työpaikkaanikin nähden. Henkisesti tuntuu, että olen joka toinen päivä aallon huipulla ja joka toinen uin vastavirtaa pohjalla. Onko minusta tullut äitiyslomalla tarpeeton vai onko tämä vain hetkellinen kupru?

En pelkää työpaikkani puolesta vaan näen, että osastoni on muutoksen edessä ja tuo muutos tuo selvyyden tehtäviini. Suunta näyttää olevan järkevä ja ennen kaikkea näen tässä tilaisuuden oppia uutta ja myös vaikuttaa tuleviin prosesseihin. Uskon vahvasti, että omalla tekemiselläni voin vaikuttaa työkuvan kehittymiseen. Jos hoidan hommani parhaalla mahdollisella tavalla, olen aktiivinen, tuon uusia kehitysideoita, en sorru valittamaan vaan positiivisesti työskentelen tiimissä, kykyni huomataan ja eteeni tulee kiinnostavia tilaisuuksia. En aio kuitenkaan hakata päätä seinään vuosi- tai edes kuukausitolkulla, vaan annan työlleni puoli vuotta aikaa. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, nostan kytkintä.

Nyt menen joka aamu innosta puhkuen töihin, imen tietoa itseeni ja pyrin pääsemään työhön kiinni, jolloin myös ammattitaitoni alkaa näkyä ja onnistumisia syntymään.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

Hyvä turvaistuin halvalla?

Meillä on edessä uuden autoistuimen osto vanhemmalle lapselle. Nopea vilkaisu nettiin kertoo, että hinnat pyörivät satasen ja tonnin välillä ja malleja on pilvin pimein. Miten löytää turvallinen ja edullinen istuin kymmenien joukosta? Ajattelin nyt valottaa meidän valintaprosessia,  jotta löydämme meidän kriteereillemme parhaan turvaistuimen.

1. Kriteerit

• Turvallisuus
• Mahdollisimman pitkä käyttöikä
• Mahdollisimman edullinen
• Isofix-kiinnitys
• Ei pinkkiä
• Saatavilla nettikaupasta

2. Autoliiton testit

Ihan ensimmäiseksi surffaan itseni autoliiton sivuille katsomaan testituloksia. Tässä vaiheessa järkevää on ostaa istuin, joka menee mahdollisimman pitkään. Päädyn tutkimaan tarkemmin vain 9-36 kiloiselle tarkoitettuja penkkeja,  joilla pärjätään jopa seuraavat kymmenen vuotta. Haussa rajaan muut paitsi hyvän ja erinomaisen arvion saaneet pois. Karsin pois vielä ne, joilla on sanallisissa arvioissa miinusta turvallisuuden kohdalla.

3. Hintavertailu

Seuraavaan vaiheeseen eli hinnan tarkistamiseen meillä on viisi kandidaattia. Vertaa.fi vertailee joidenkin istuinten hintoja, mutta kannattaa lisäksi tehdä omaa tutkimusta. Tässä lopullinen lista hinnoilla:

• Joie Trillo Shield: 139 € (norm. 160 €), www.pinkorblue.fi
• Cybex Pallas 2: ei löydy hintatietoja
• Cybex Pallas 2-fix: 294,90 €, www.verkkokauppa.com
• Cybex Pallas Fix: 257,50 € (edellisen kauden malli) www.pinkorblue.fi
• Kiddy Guardian Pro 2: 289 €, www.babystyle.fi

Joie Trillo Shield-istuin (AL:n arvostelu täällä) selviää kirkkaasti voittajaksi testien ja hinnan puolesta.

4. Sovitus

Seuraavaksi on vuorossa sovitus. Kaikki etupalkilliset istuimet kannattaa sovittaa ja käymmekin lastentarvikeliikkeessä kokeilemassa samantyyppistä, koska juuri tätä merkkiä ei löydy lähimmistä kaupoista.

Istuin sopii, laitetaan tilaus menemään. Toimitus on ilmainen alle 100 euron tilauksissa. Olen supertyytyväinen, että löysin istuimen, joka oli ominaisuuksiltaan sama ja puolet halvempi kuin muut turvalliset istuimet. Kauppaan päättömästi marssiassani olisin saattanut joutua pulittamaan pari sataa euroa enemmän istuimesta,  jonka laatua ei olisi tullut tarkistettua. Voi istuimen toki ostaa käytettynäkin, mutta ikinä ei ole takeita, että sillä ei olla oltu kolarissa ja käyttöikä muutenkin on lyhyempi.

Ps. Tämä ei ole sponsoroitu teksti vaan ihan oma vertailuni.

Säästä tekemällä omat vauvanruuat?

Viime kuussa meillä paloi ennätyksellisen paljon rahaa (n. 35 €) vauvanruokiin eli kaupasta ostettavissa soseisiin ja puuroihin. Kuinka paljon voin säästää tekemällä soseet itse? Tässä vähän esimerkkilaskelmia meidän kulutuksella.

Hedelmäsoseet

30 hedelmäsosepurkkia kuussa
=3750 g
=9 € (2,40 €/kg), jos kaikki purkista

Esimerkki hedelmäsoseeni eli Bonan Paratiisisose sisältää n. 70 % hedelmiä ja 30 % vettä. Jos veden huomioi, tulee kasviksilla kilohinnaksi 3,43€. Itse tehtynä 2€/kg maksavia hedelmillä soseet hinnaksi tulisi:

Hedelmät 700g, 1,40 €
=5,25 €/kk

Säästöä 3,75 €, - 42 %

Lihasoseet

15 isoa lihasosetta kuussa
= 3 000 g
=12,45 € (4,15 €/kg)

Esimerkkilihasoseeni eli Bonan Couscouskana sisältää n, 30 % kasviksia, 20 % kuskusta, 10 % lihaa ja loput 40 % on suurimmaksi osin vettä. Itse tehtynä kustannukset broileriperunakasvissoseelle olisivat:

Kasviksia 300 g 0,9€
Perunaa 200 g 0,20 €
Broileri  100g 0,79 €
= 1,89 €/kg
=5,67 €/kk

Säästöä 6,78 €,  -54 %

Puurot

30 valmispuuropakettia kuussa
= 6 600g
= 28,50 € (4,42 €/kg)


Esimerkkipuuro eli Muksun neljänviljanpuuro sisältää n. 10 % viljaa ja loput lähinnä vettä tai maitoa

Kaurahiutaleet 100g
=0,33 €/kk

Säästöä 28,17 €, -99 %

Yhteensä

Kaikki valmiina kaupasta 49,95 €/kk
Kaikki itse tehtynä 11,25 €
Säästöä 38,70 €, -77 %

Kannattaako?

Säästöprosentti on mahtava, mutta on huomioitava, että siitä suurin osa tulee puuroista. Tähän asti olen keittänyt lähes kaikki puurot hiutaleista ja noin 3/4 soseista ostanut kaupasta. Opin tästä, että puurot teen jatkossakin itse ja vain reissun päällä tai äärimmäiseen laiskuuteen käytän valmispuuroja. Hedelmä- ja lihasoseissa euromääräinen säästö on varsin pientä, joten kiireisen arjen keskellä aion jatkossakin hyödyntää valmisruokia. Toki aina kun muu ruuanlaitto sallii, otan vauvalle perheateriasta oman osansa ja siten säästän rahaa, vauva saa nauttia taatusti tuoreista raaka-aineista ja minun omatuntoni on hitusen puhtaampi.

2017: Säästötoiveita ja urahaaveita

Kuusivuotissuunnitelman vuositavoitteet lasketaan kesäkuun alusta toukokuun loppuun, ja siksi en niihin aio nyt vuoden vaihtuessa kajota. Haluan kuitenkin esittää muutaman toiveen ja haaveen blogin hengessä.

Vuonna 2017 toivon, että...

...lapset sopeutuvat töihinpaluuseeni hyvin.
...onnistun vähentämään herkuttelua ja samalla saan pudotettu muutaman kilon.
...pääsen ensimmäisen vuoden säästötavoitteeseeni.
...saan pidettyä pään kylmänä sijoitusten kanssa, enkä hetken mielijohteesta tee vääriä valintoja.
...säästäminen ja blogin kirjoittaminen tuntuvat yhtä mielekkäitä kuin 2016.

Haaveilen...

...uudesta mielenkiintoisesta työstä tai työtehtävästä
...kesälomareissusta Eurooppaan.
...uudesta ja tyylikkäämmästä vaatetuksesta ja hiustyylistä.
...paremmista yöunista.
...mahdollisuudesta harrastaa enemmän liikuntaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kallis krapula

En ole juonut tippaakaan alkoholia nyt noin puoleentoista vuoteen. Kolmen ja puolen vuoden aikana kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kun imetysurani lähenee loppuaan, tuntuu ajatus absolutismista jatkossakin luonnolliselta ja järkevältä.

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan asian olevan näin. Mietin lähinnä, että viitsisikö sitä olla juomatta alkoholia tänä viikonloppuna. Ihan totta, harvassa olivat ne viikot, kun en mitään juonut.

Miksi join?

Minulle alkoholi ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään kulinaristinen nautinto. En pidä viinin, oluen tai kuohuvan mausta. Olen yleensä mieluummin valinnut Pommacin skoolatessani ja kieltäytynyt ruokaviinistä perheillallisilla. Minulla on ollut omat mielijuomani, jotka olen juonut valikoidussa seurassa ja paikassa.

Join viikottain ja kerralla merkittäviä määriä. Toiminta on ollut täysin ja todellakin humalahakuista. Ei minulla kuitenkaan ongelmaa juomisen suhteen ole ollut. En juonut viikolla, en krapulaan, en montaa päivää putkeen. Tämä elämäntapa jatkui kymmenisen vuotta ja loppui perheen perustamiseen. Syyt juomiseen olivat sosiaaliset, joskin usein seuraavan päivän olotilat kumosivat edellisillan hauskanpidon. Olen saanut temmeltää tarpeeksi ja nyt prioriteettinä ovat muut asiat. Suurin osa kaveriporukastakin vaihtaa nykyisin vapaa-ajallaan vaippoja ja pyörii leikkipuistoissa.

Rahalla saa krapulan

Yksi hyvä syy pitää korkki kiinni on raha. Baareissa juokseminen ei ollut halpaa millään mittapuulla. Perusviikonloppu sisälsi muun muassa seuraavia kuluja:

• Aloittelujuomat 20€
• Tupakat 10 €
• Sisäänpääsyn ja juomat baarissa 25 €
• Taksi 20 €

Yhteensä 75 €, vuositasolla noin 3750 euroa, jos pitää muutaman viikonlopun taukoa. Tämä oli tuolloin melko merkittävä osa pienestä yrittäjän, opiskelijan tai kaupan kassan tuloistani.

Vaikka nyt päättäisinkin juoda satunnaisesti, tähän vanhaan ei ole paluuta. Krapula kun ei sovi yhteen pienten lasten kanssa. Nykyään juominen tarkoittaisi muutamaa siideriä illassa, tupareiden, synttäreiden tai muiden juhlien yhteydessä. Toisaalta, miksi juoda edes pari, kun nekin rahat voi säästää?

Sugar daddyt ja siipeilijät

Kun elää parisuhteessa ja mielii onnistua säästöprojektissa, on todella tärkeää, että puoliso ei haittaa harrastustoimintaa. Tässä muutamia tyyppejä, joita saattaa löytyä kotoa.

1. "Tässä tonni. Osta sillä jotain kivaa itselles."

Perinteinen Sugar daddy, joka esiintyy lähinnä jenkkitositeeveessä. Itselle ei ole tullut vastaan. Vie koko pointin säästämisestä,  jos kaikki tulee tarjottimella. Ehkä äveriäämpien vanhempien lapset hakevat myös rikkaita puolisoita itseään elättämään tai vähätuloiset unelmoivat pelastavasta prinssistä? Ne, jotka  saavat rahat tarjottimella, harvemmin säästävät, ja miksi säästää kun kaikki annetaan.

Toisen rahoilla eläminen voi olla myös elämäntilannesidonnaista. Työttömänä tai hoitovapaalla on ehkä pakko elää puolison rahoilla. Tuolloin niitä rahoja tosin ei käytetä turhuuksiin vaan arjenpyöritykseen. Säästäminen jää usein tienaavan osapuolen vastuulle.

2. "Sinä tiedät parhaiten, tehdään siis niin."

Tämä myötäilevä puoliso on säästäjälle ihanteellinen kumppani, koska tekee kaiken toisen toiveiden mukaan. Tosin kaikki vastuu raha-asioista painaa haastavina hetkinä vain toisen harteita. Parisuhteessa liiallinen myötäileminen ei usein toimi. Myötäilevä saattaa kokea tilanteen epäreiluksi ja myötäilty puolison vässykäksi. Vähempi myötäily on tukemista ja joustamista, mitä pitäisi tapahtua molemmin puolin.

3. "Haluun uuden auton! Ostetaan jooko! Entä karkkii?"

Rahapussin nyörit ovat solmussa ja ne saa auki vain toinen osapuoli. Omat henkilökohtaiset varat puoliso käyttää heti palkan tultua omiin huvituksiin. Yhteisiin rahoihin ei ole pääsyä, koska nekin menisivät omien mielihalujen toteutukseen. Taloudenpito on siis viisitoistavuotiaan tasolla, jonka menoja kontrolloi äiti. Parempi toimia niin, että vastuullisempi toimii yhteisten rahojen varainhoitajana ja toinen tuhlaa vain omia rahojaan. Yhdessä säästämisestä ei kannata haaveillakaan.

4. "Tämä vessapaperi on vain kerran käytetty."

Eritasoinen itaruus on varmasti kuluttavaa parisuhteessa. Jos puoliso saa tuntemaan huonoa omatuntoa ostetusta tuotteesta, jonka olisi saanut muutaman sentin halvemmalla muualta tai roskiin heitetystä leipäpussista, on ongelma olemassa. Jos molemmat ovat samaa maata, mikäs siinä. Extreme-Säästäjä on itse usein itara ja kumppanin saituus ei tuota ongelmaa, mutta elämäänsä eläjälle saattaa tuottaa. 

5. "Tee sinä omilla rahoilla mitä haluat, niin teen minäkin."

Useissa huusholleissa puolisoilla on omat rahat. Kaikki yhteiset kulut laitetaan puoliksi, loput kukin käyttää haluamallaan tavalla. Toimii kunhan tulot ovat suht samaa luokkaa ja elintaso on määritelty huonommin tienaavan mukaan. Jos avioparilla on jääkaapissa omat hyllyt molempien omille ruuille, mennään ehkä liiallisuuksiin.

6. "Ostin viidennen tabletin ja nyt syön makaronia loppukuun."

Himoshoppailija on sukua kakaralle (3.). Himoshoppailija on säästäjälle haastava kumppani. Toinen yrittää kasvattaa yhteistä kekoa ja toinen lapio kolikoita ulos toiselta laidalta, eihän siitä mitään tule. Usein himoshoppailijat elävät vain tätä päivää, eikä huomisesta väliä. Kaikki mikä tilille tulee, myös menee ennen seuraavaa palkkaa. Samaa vikaa kuin lapsellisella rahankäyttäjällä, erona vain että kukaan ei kontrolloi rahankäyttöä.

7. "Maksoinko laskun? Ei hajuakaan."

Tämä puoliso ei ole kiinnostunut rahasta. Hänellä ei ole hajua pankkitilin sadosta ja laskut saattavat jäädä maksamatta, jos ne ovat väärässä paikassa. Hän saattaa olla ostamatta mitään moneen kuukauteen ja sitten tuhlata päättömästi johonkin turhaan. Jos palkka on kohdillaan, elo on helppoa. Jos ei, helposti onnistuu tyrimään raha-asiansa pahemminkin. 

8. "Miksi mennä töihin kun KELA maksaa sohvalla makuusta ja vaimo loput."

Tämä siipeilijä tyytyy vähään, eikä ole kiinnostunut rahasta tai säästämisestä. Hän on tottunut, että joku maksaa hänen puolestaan. Kunnianhimo on samaa luokkaa kuin kivellä. Erityisen haastava kumppani Säästäjälle, koska aiheuttaa loven lompakkoon. Säästäjä joutuu maksamaan suurempia kuluja kahden hengen taloudessa kuin, jos asuisi yksin. Siipelijä vetoaa siihen, että rahat ovat yhteiset.

9. "Meillä ei riidellä rahasta."

Toivottavasti kaikkein yleisin puolisotyyppi eli Järkevä rahankäyttäjä maksaa osuutensa perheen kuluista, ostaa omilla ansioillaan tarpeelliset henkilökohtaiset tarvikkeensa, tuhlaa maltillisesti turhuuteen ja laittaa loput säästöön. Jos on oikein onnellisessa asemassa, säästöt laitetaan vielä poikimaan. Yllättävistä menoista selvitään sopivan puskurirahaston avulla.

...

Kaikkihan me haluamme kuulua viimeiseen joukkoon, mutta kuulummeko tai kuuluvatko puolisomme? Meidän parisuhteessa minä tienaan huomattavasti enemmän. Se ei kuitenkaan haittaa, koska molemmat kantavat kortensa kekoon ja ovat kiinnostuneita säästämään yhteistä tulevaisuutta varten.  Koen meidän molempien olevan Järkeviä rahankäytyäjiä, vaikka välillä visiitillä käy Saituri, Kakara, Myötäilijä ja Sugar Mommykin. Rahasta kuitenkaan ei meillä tarvitse kinata ja hyvä niin. Raha ja varsinkin sen puute on yksi yleisimmistä riidanaiheuttajista parisuhteessa. Siksi on helpompaa, jos molemmat ajattelevat rahasta samalla tavalla. Hyvin hoidettu talous voi olla avain onneen.

Mihin joukkoon sinun puolisosi kuuluu?

Kun valvominen tuhoaa budjetin

22:45 Nukkumaan... 23:10... 23:25... 23:30... 00:25... 1:35... 1:40.... 1:55... 2:30... 3:25... 3:35... 4:50... 5:10... 6:15... 6:30... 7:15 Ylös.

Kuukausi sitten voivottelin, että olen ihan rikki, kun joudun heräämään jatkuvasti tunnin tai kahden välein. Nyt olen onnellinen, jos saan herätä vain tunnin tai kahden välein. Joka kerta joudun nousemaan, mutta yleensä palaan sänkyyn minuutin kuluttua, joskus tunnin. Tätä on jatkunut nyt kolme kuukautta ja entistä hankalampana muutaman viikon. Alkaa olla jaksaminen koetuksella. 

Syy heräilyyn on tietenkin vauva. Kaiken maailman poppaskonstit on kokeiltu ja tullaan vielä kokeilemaan uudestaan. Esikoinen oli samaa maata ja oppi nukkumaan kymmenen kuukauden iässä. Tämä ei ole vauvablogi, joten syy miksi tästä kerron, on sen selkeä vaikutus budjetissapysymiseen. Väsyneenä tekee mieli ahmia herkkuja, survoa roskaruokaa naamaan, lohduttautua ostamalla jotain kivaa itselle ja törsätä nettikaupoissa. Myös osakepottia on tullut kartutettua aika reippaasti viime aikoina ja osittain liian harkitsemattomasti. Kotona kokkailu, ruokalistojenlaadinta tai muu suunnitelmallinen toiminta tuntuu ylitsepääsemättömän kuormittavalta. Arviolta 30-50 euroa viikossa voi laittaa väsymyksen piikkiin. Lisäksi osakeostoissa muutama satanen olisi varmaan tullut käytettyä toisin, jos olisin kaikissa ruumiin ja sielun voimissani harkinnut paremmin. 

Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ennen kuin tuhlailu lähtee ihan lapasesta. Korjaavia toimenpiteitä on kaksi:

Nuku enemmän ja älä tuhlaa!!!

Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä pikavinkit itselleni:

1. Nuku kun esikoinen on kerhossa tai ainakin lepää, siis jos vauva nukkuu päikkärit samanaikaisesti. Muista rentoutumisohjeet ja hengitysharjoitukset.
2. Mene nukkumaan mahdollisimman pian vauvan nukahdettua. Vaikeaa kyllä, kun nukahdettuaan vauva heräilee jatkuvasti ja sängystä nukkuvan itseni ylöskiskominen on huomattavasti vaivalloisempaa kuin sohvalta hereillä olevan.
3. Uusi kierros unikoulua vauvalle. Järeämpi versio käyttöön. Nyt saa loppua viimeisetkin yösyötöt.
4. Pyydä apua! Isovanhemmat ja lasten isä hoitamaan lapsia päikkäreiden ajaksi. Ja isälle omat tutinpalautusvuorot myös öihin.
5. Kunnon iltarutiinit vauvalle. Iltaruoka, pesu, vaatteidenvaihto, rasvaus, satu ja sänkyyn.
6. Pidä kiinni suunnitellusta ruokalistasta. Enemmän ruokaa kerralla, niin ei tarvitse kokkailla niin usein. Suosi helposti valmistettavia ruokia. Esim uunissa valmistuvat ovat käteviä, kun ei tarvitse olla vahtimassa.
7. Kaikki vapaa-aika pyhitettävä nukkumisella, jää vähemmän aikaa herkuttelulle. Pahimpia herkutteluhetkiä ovat päikkäriajat ja ilta, jolloin molemmat riiviöt nukkuvat.
8. Etsi uusia edullisempia ja terveellisempää herkkuja ja naposteltavia. Porkkanatikut, paistetut munat, näkkäri? Näitä täytyy selkeästi vielä miettiä.
9. Tuttipullo-opettelun tehostaminen, jotta voisi vaikka olla pidemmänkin hetken nukkumassa jossain muualla.
10. Unohda suuremmat siivoukset, pikkuprojektit, opiskelut ja muut kuormittavat jutut. Turhaa koetella jaksamista ennen kuin unitilanne tasoittuu.
11. Toimisiko palkintona törsäilyn sijaan vaikka lenkille lähteminen? Lenkillä saisi irtioton kotoa. Ja tuo sää on sitten huono tekosyy.
12. Hetkeksi stoppi osakeostoille. Muutaman kuukauden tauko voisi tehdä poikaa.
13. Korvatulpat korviin aina kun mahdollista.

Oletteko te sortuneet heräteostoksiin väsyneenä?

Ps. Minut löytää nykyään Twitteristä nimellä 6vuotissuunnitelma, @6vsuunnitelma

https://twitter.com/6vsuunnitelma/status/799155717886373888

Paluu töihin

Niin vain tämäkin äitiysloma käy jo viimeistä kolmannettaan. Minulle on ollut alusta asti selvää, että en jää pidemmälle hoitovapaalle. Tienaan meistä kahdesta enemmän ja hoitorahat eivät yksinkertaisesti kattaisi kulujamme, ei sinne päinkään. Muutenkin alkaa kotona pyöriminen jo kypsyttämään ja kaipaan aikuista seuraa ja uusia haasteita. Onhan tämä ollut ihanaa aikaa ja haikeus kasvaa, mitä lähemmäs töihinpaluu hiipii. Viimeinen kerta äitiyslomalla ikinä.

Mietin elokuussa erilaisia vaihtoehtoja lastenhoidon ja meidän aikuisten työmäärien suhteen. Nyt syksyn aikana on varmistunut seuraava järjestely:

1. Kuukausi
- minä töissä 3 pvä/vko
- mies töissä 4 pvä/vko
- mummi/mummit hoitaa lapsia 1 pvä/vko
- kerho jatkuu esikoisen osalta 3 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet yhteensä kahdelta 4200 €/kk

2-4. Kuukausi
- minä töissä 4 pvä/vko
- mies töissä 4 pvä/vko
- mummi/mummit hoitaa lapsia 2 pvä/vko
- kerho jatkuu esikoisen osalta 3 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet 4700-4800 €/kk

5. Kuukausi-elokuu
- mies isyyslomalla ja kesälomalla 10 vko
- minä kesälomalla 4 viikkoa, muuten töissä 5 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet 5200 €/kk

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nyt äitiyslomalla yhteenlasketut nettotulomme lisineen ovat noin 4300/kk, ja ne olisivat noin 5300/kk, jos olisin kokopäiväisesti töissä.

Olen järjestelyyn varsin tyytyväinen. Myöhäistin töihinpaluuta muutamalla viikolla, koska aikaisempi paluu ei tuntunut hyvältä ja näin lapsia ei tarvitse laitaa vielä päiväkotiin. Esikoinen on ollut aiemmin, mutta nyt saa hänkin jatkaa vielä hetken kotona ja mummolassa. Tulee myös huomattavasti halvemmaksi jatkaa kerhoa.

Elokuussa tulot palaavat takaisin 5300 euroon. Vaikka tulot nousevat tonnilla nykyiseen verrattuna, nousevat kulutkin. Päuvähoitomaksu vie rahasta noin 500 euroa, ja ylimääräisiin bensakuluihin, muihin matkakuluihin, lounasruokailuihin sekä kampaaja- ja vaatekuluihin on myös syytä varautua. Eiköhän tuosta kuitenkin muutama satanen jää nykyistä enemmän minulle säästöön ja sitä kautta sijoitettavaksi.

Kerho vai päiväkoti?

Esikoisen päiväkoti on nyt keskeytyksellä ja mietin, josko sitä olisi jatkettu tammikuussa. Koska kuitenkin tarvitsemme hoitopaikan vain yhdeksi tai kahdeksi päiväksi viikossa ja eläkkeellä olevat mummit ovat innokkaita auttamaan, päädyimme jatkamaan keskeytystä vielä kevään ajan. Lyhin mahdollinen hoitoaika olisi maksanut meille 140 €/kk ja myös noin 100 € kodinhoidontukia olisi menetetty. Nyt kun kerho jatkuu 2,5h×3 krt/vko, säästämme sillä 240 euroa kuussa ja varmasti lapsi saa tarpeeksi virikkeitä ja on tyytyväinen. Täällä missäpäin me asumme aamupäiväkerhot ovat maksuttomia. Mahtavaa palvelua kaupungilta!

Vielä loppuun on pakko todeta, että on kyllä suuri onni, että isovanhemmat ovat innoissaan hoitamassa lapsia. Mikä on sen parempi hoitopaikka kuin tuttu ja turvallinen mummola, jonne aina on tervetullut. Koska lapset menevät mielellään mummeille hoitoon, on itselläkin kevyempi mieli olla töissä. Päiväkotiaikakin koittaa, mutta onneksi varsinkin nuoremman kanssa ei vielä.

Sijoitussuunnitelma lapselle

Kävimme tänään Nordeassa ja avasimme molemmille lapsillemme arvo-osuustilit. Me ja isovanhemmat siirrämme kummankin lapsen tilille 90 euroa kuukaudessa. Tarkoituksena on, että tästä 40 euroa laitetaan rahastoihin, 40 euroa osakkeisiin ja loput eli kymppi jää tilille. Molemmille lapsille ostetaan täysin samoja osakkeita ja rahasto-osuuksia samaan aikaan, joten kummankin tuotto tai tappio on sama ja näin ollen reilu.

Pähkäilin monenlaisia vaihtoehtoja ja summia mielessäni ennen kuin päädyin tähän ratkaisuun. Jopa mietimme, josko lapsien omistukseen ei siirrettäisi mitään, vaan itse sijottaisimme korvamerkittyä rahaa. Lasten kasvettua aikuisiksi, voisimme valvoa mihin rahat käytetään. Tähän ei lähdetty, vaan luotamme lapsiin, että he aikuiseksi kasvettuaan kykenevät järkeviin päätöksiin eikä rahoja törsätä turhuuksiin.

Koko summan automatisoitu sijoittaminen rahastoihin oli yksi varteen otettava vaihtoehto. Tähän ei kuitenkaan lähdetty, koska olen kiinnostunut syventämään omaa tietämystäni osakemarkkinoista. Tarkoituksena on ostaa osakkeita 40 eurolla joko kerran kuussa tai isommalla summalla muutaman kuukauden välein. Salkku hajautetaan noin kymmenen yrityksen osakkeisiin ja kulloisenkin kurssitilanteen mukaan valitaan niistä sijoituskohde. Sijoituskohteiksi pyritään valitsemaan ulko- ja kotimaisia osakkeita vakavaraisista yhtiöistä, jotka maksavat perinteisesti hyvin osinkoa. Nordea valittiin pankiksi prosentin hintakaton vuoksi, mikä on piensijoittajalle ehdottomasti edullisin diili.

Koska sijoituksia tullaan tekemään lähes kuukausittain seuraavat 16-18 vuotta, ajallisesti hajautuksen olettaisi syövän riskit melko vähiin. Riskiä hallitaan myös hajauttamalla maantieteellisesti ja sijoittamalla useaan eri yhtiöön.

• Jos osakkeille onnistuttaisiin saamaan 8 prosentin tuotto, olisi 16 vuoden kuluttua kasassa 15 195, josta korkoja 7 515.
• Jos rahastoista saataisiin 6 %:n tuotto, olisi niistä kasassa 12 755, josta korkoja 5 075.

Yhteensä säästöjä per lapsi olisi kertynyt 16 vuodessa 27 950 euroa. Mukava pesämuna vaikka asunnon ostoon.

Mainitaan nyt vielä, että osakkeet tai rahastot eivät ole millään muotoa riskittömiä ja huonolla tuurilla tämä muodostuu kalliiksi harrastukseksi. Todennäköistä kuitenkin on, kun säästetään lähemmäs 20 vuotta, että päädytään plussan puolelle, ja että sijoittaminen on kannattavampaa kuin rahojen tilillä seisottaminen.

Nordeasta mainittakoon vielä 1,95 euron kuukausittainen arvo-osuustilin säilytysmaksu. Jos edellisellä neljänneksellä tililtä ei olla veloitettu välityspalkkioita, perii Nordea tuon säilytyspalkkion. Sijoittamiseen kannattaa siis sitoutua, jotta unohtunut tili ei syö itse itseään.

Seuraavana vuorossa on Nordnetin arvo-osuustilien avaus ja siellä sopivan tai sopivien rahastojen päättäminen ja säästämisen automatisointi.

Mothers in business

Vaipat, uhmaikä, sormiruokailu tai lasten sisäloiset - ei kiinnosta. Voiko äitikaverien kanssa keskustella urasuunnitelmista, kouluttautumisesta, sijoittamisesta tai perheen ja työn yhdistämisestä?

Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen huono verkostoitumaan. En lähesty uusia ihmisiä tai ole hyvä small talkissa. En ole kovinkaan kiinnostunut uusista ihmisistä, vaikka koenkin itseni sosiaaliseksi. En lähde verkostoitumistapahtumaan vain tutustumaan uusiin ihmisen, mielenkiintoisen aiheen takia kylläkin. Verkostoituminen on tärkeää uralla etenemisen kannalta, varsinkin kun puhutaan esimies- tai johtotehtävistä. Mitä voisin tehdä nyt äitiyslomalla asian eteen?

Tylsistyn helposti ja ylimääräiset opiskelutkin on kohta hoidettu. Haluan haastaa itseäni, mutta toisaalta olla perheen kanssa. Etsin itselleni tekemistä lasten kanssa. Läheisellä perhetalolla järjestetään vauvatapaamisia ja taaperohetkiä. Kertaakaan en ole paikalle mennyt, koska en ole erityisen kiinnostunut keskusteluista ventovieraiden kanssa. Ajatukseni myös poikkeavat usein muiden hiekkalaatikon kotiäitien suunnitelmista. Viimeistään kun kerron, että palaan töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä, saan osakseni ihmetystä ja pitkiä katseita. Miksi ihmeessä en halua jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia.

Olen törmännyn netissä useamman kerran yhdistykseen nimeltä Mothers in Business, jossa yhdistetään sekä uraintressit, verkostoituminen että lapset. Yhdistys on muutama vuosi sitten Aalto-yliopistolaisten uraäitien perustama. Toiminta-ajatus kuuluu:

Yhdistämme urahenkisiä äitejä ja tarjoamme heille mahdollisuuden ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen perhevapaiden aikana sekä työelämään paluun jälkeen. Voimaannutamme äitejä yhteensovittamaan uran ja perheen, ja edistämme uraäitien asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Toimintaan kuuluu muun muassa yritysvierailuja, koulutuksia, keskustelutilaisuuksia, työpajoja ja illanviettoja. Onko minulla mahdollisuus osallistua näihin, kun lasten hoitoonlaittaminen on hankalaa? No ON, koska suurimpaan osaan tapahtumista lapsen saa ottaa mukaan. Helsingin jaostossa on tänä vuonna tapahtunut muun muassa seuraavaa

• Yritysvierailuja mm. Koneelle, Microsoftille, MPS-yhtiöille, Eduskuntaan ja Monsterille.
• Morning clubeja, joissa aiheina mm. työnhaussa onnistuminen, paremmat unet, ohjelmoinnin alkeet ja headhunting
• After workejä, joissa aiheena mm. Ammatillinen profiloituminen, päivähoitojärjestelyt ja tyyliä pukeutumiseen.

Paljon samoja eiheita, joista olen kirjoittanut myös täällä blogissani.

Tapahtumat ovat jäsenille maksuttomia. Periaatteessa vierastan maksullisiin kerhoihin liittymistä. Tämä maksaa kuitenkin vain 20 euroa ja sillä saatu jäsenyys on ikuinen. Ei siis missään nimessä paha hinta.

"Rakkaudesta uraan ja perheeseen" kuuluu slogan, joka voisi olla omani. Onko tämä kaikki liian hyvää ollakseen totta. Yritin etsiä netistä kokemuksia tai keskusteluja aiheeseen liittyen, enkä löytänyt juuri mitään. Onko kellään lukijoistani kokemusta asiasta?

Lisätietoa löytyy täältä: http://www.mothersinbusiness.fi

Kilot vyötäröltä lompakkoon: unohdetaan syyskuu

Syyskuu takana ja herkkubudjettiin ei päästy. Itse lupailin budjetiksi 7€/viikko ja mies 10€/viikko. Yhteensä siis kuukaudessa herkkuihin oli budjetoitu 68 euroa. Totuus oli kuitenkin 95 euroa, lähes kolmekymppiä liikaa. Kolmeen kymppin mahtuu aika monta tikkaria, suklaapatukkaa ja omarmunkkia.

Kirjoitin aiemmin sokeriaddiktiostani ja ajatuksesta lopettaa herkut seinään. Tätä ei selkeästi ole tapahtunut. Päinvastoin ainakin tikkareita on mennyt tuplasti, ja limuakin tulee taas lipitettyä päivittäin. Hyi minä. En tällä kertaa viitsi laittaa herkkuja listaan, koska totuus hirvittää. Parempi vain unohtaa kaikki ahmitut herkut.

Nyt kun ruoskinta on tehty, keskitytään positiiviseen. Jälkimmäisen puoliskon syyskuusta vietin ilman suklaata. Se tuntui helpolta, joten mennään sillä linjalla tässäkin kuussa. Pieni puolustus herkkukuluille ovat synttärini, jotka ajoittuvat syyskuuhun. Söin herkkuja ja en kadu.

Mitä painonpudotukseen tulee, ollaan samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten. Eli kaikki raskauskilot ovat karisseet ja painoa on nyt noin 5 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Olen turvallisesti normipainon puolella, joten sillä saralla ei ongelmia. Lenkille olen päässyt 1-2 kertaa viikossa ja on ollut kiva huomata kuinka hyvin juoksu kulkee. Raskauden jälkeenkin jotain on ilmeisesti jäänyt lihasmuistiin. Jotta olisin tyytyväinen, paino saisi tippua vielä 4-5 kiloa.

Lokakuussa keskityn vedenjuotiin,  vältän suklaata ja pidän yhden tikkarin maksimipäiväannoksen.

Edellinen kuukausi löytyy täältä
Heinäkuu täältä
Aloitustilanne löytyy täältä

Sijoita henkiseen pääomaan

Tunnen voivani henkisesti paremmin kuin vuosiin tai kenties ikinä. Yksi tärkeimmistä henkistä hyvinvointia kasvattavista tekijöistä on vapaa-ajan ja työn tasapaino, niin sanottu work-life balance. Vaikka elän ruuhkavuosia ja arki on välillä todella hektistä ja rankkaa, olen löytänyt minulle toimivan balanssin ja järjestyksen.

Vanhemmuus muuttaa vapaa-ajan

Tällä hetkellä päivätyöni on kahden alle kolmevuotiaan lapsen kaitseminen. Työtehtävät koostuvat rytmin ylläpidosta: leikkiä, ulkoilua, ruokailua, vaipan vaihtoa, nukuttamista ja yleistä puuhailua. Kaiken tuon lomassa teen lähes kaikki perheen kotityöt eli siivoan, tiskaan, laitan ruokaa, käyn kaupassa, järjestän tavarat, viikkaan vaatteet ja vien roskat. Iltaisin nähdään kavereita lasten kanssa, käydään retkillä tai ulkoillaan koko perheen voimin. Peruskotiäidin arkea siis, ja siitä syystä minulle oma-aika ei tarkoita lasten kanssa olemista. 

Erityisesti äidiksi tultuani, olen huomannut kuinka tärkeää omista harrastuksista ja ajasta on tullut. Helposti sitä tekee kaikkea pelkästään lasten ehdoilla ja oma minuus unohtuu. Vanhemmilla keskenään varsin yleinen keskustelun ja riitojenkin aihe on oma-aika. On vaikea suhtautua siihen, että ennen päivässä oli useita tunteja omaa aikaa, ja lapsen tultua joskus ei löydy aikaa käydä edes vessassa yksin, saatikka suihkussa. Vanhasta elämästä ja omasta itsenäisyydestä luopuminen vie aikaa ja vaatii totuttelua. Toisen lapsen kohdalla, sitä vapautta ei enää muistakaan.

Tehdään tässä välissä yksi asia selväksi. Kirjoittaessani lasten aiheuttamista kuluista, joku saattoi epäillä, että näen lapset vaan rahareikänä ja nyt kirjoitan siitä, että ne vievät myös vapaa-aikani. Ei, lasten kanssa oleminen on palkitsevaa ja tämä on ihanaa aikaa elämässä. Noita kahta tyyppiä en vaihtaisi mihinkään, enkä haikaile entistä perheetöntä elämää takaisin.

Oma-aika priorisoituna

Omaa aikaa minulla on illalla hetki lasten nukahdettua ja muutaman kerran viikossa, kun molemmat lapset nukkuvat päiväunia, tai kun mies tai vanhempani hoitavat jälkikasvua. Priorisoin tuon ajan sen mukaan, mikä on olennaisinta henkisen hyvinvointini kannalta.

1. Lisäuni on listalla korkeimpana. Nyt jo muutamien viikkojen ajan ovat yöuneni sijoittuneet lähes joka yö 22:30-06:30 välille ja katkenneet 0,5-1,5 tunnin välein. Olen siis äärimmäisen väsynyt. Hormonit auttavat, mutta huomaan selviä vaikutuksia mielentilassa, olen useammin ärtynyt ja käyn hitaalla. Lähimuisti on olematon. En muista koskaan nähneenikään esinettä, johon koskin kymmenen minuuttia aikaisemmin. Tai voisin väittää, etten koskaan ole kuullutkaan asiasta, josta keskustelin hetki sitten.

Yleensä nukun muutamat päikkärit viikossa. Nukun arkisin, jos lapset sattuvat nukahtamaan omille päiväunilleen suunnilleen samanaikaisesti tai viikonloppuisin, jolloin mies voi hoitaa esikoista, kun minä ja vauva nukumme.

2. Lenkilläkäynti todella virkistää, ja parasta on saada hetki olla vastuussa vain itsestään. Nyt lasten myötä nautin lenkkeilystä ihan eri tavalla, ja tekisin sitä useammin, jos vain ehtisin. Tällä hetkellä se onnistuu kerran tai kaksi viikossa, jonkun muun hoitaessaan lapsia.

3. Blogia pyrin kirjoittamaan aina kuin on mahdollista, tällä hetkellä valitettavasti vähän vähemmän. Koska olen aina ollut kiinnostunut talousuutisista, numeroista, urasta ja analysoimisesta, tuntuu myös taloudesta kirjoittaminen helpolta ja motivaatio on korkealla. Pyrin julkaisemaan jotain kahden tai kolmen päivän välein, mutta en ota asiasta stressiä. Kirjoitan, kun ehdin ja haluan, usein lasten nukutusten yhteydessä.

4. Syyskuun lopulla alkaa avoimen yliopiston kurssi, jonne olen ilmoittautunut. Jotta saan ajan riittämään kurssin läpikäyntiin, olen kahlannut kurssikirjoja jo nyt. Jäljellä on enää sata sivua ja sitten kaikki kolme kirjaa on luettu. Olen aina lukenut paljon, ja nyt vaan jätän dekkarit ja muun kaunokirjallisuuden vähäksi aikaa väliin ja keskityn johtamisoppeihin. Lukeminen onnistuu parhaiten nukutusten yhteydessä, tai kun mies huolehtii esikoisesta.

5. Välillä täytyy saada laittaa aivot narikkaan ja silloin minä turvaudun hömppään. Se tarkoittaa aivottominta tositeeveetä tai juorulehtiä. Myönnän, että tallennan kaikki turhista turhimmat ohjelmat Nyc:ntäydellisistänaisista ruotsinmiljonääriäiteihin ja sieltä teenmomin kautta marttiinajahengenpelastajiin. Olen huomannut, että varsinkin toimistossa töissä käydessäni, kaipaan hömppää. Koska työni on melko teknistä ja vaatii jatkuvaa ajattelua ja myös innovoimista, vastapainoksi tarvitaan jotain ihan muuta. Mieheni, joka taas tekee fyysistä työtä, kaipaa samalla tavalla tiedeartikkeleita ja uutisia. Yleensä katson iltaisin lasten mentyä nukkumaan yhden hömppäohjelman. Lehtiä ja nettiä vilkaisee kun ehdin.

Listan ulkopuolella ovat vielä lisätyöt, jotka ovat toisaalta omaa aikaa, toisaalta työtä. Oma lisätyöni on kivaa vaihtelua arjelle ja tuntuu lähinnä harrastukselta, jota saan tehdä ylhäisessä yksinäisyydesä. Se vaatii kuitenkin oman aikansa, jota en lähde priorisoimaan muun oman ajan kustannuksella.

---

Perhettä voisi ajatella kuin yritystä, jossa minä olen työntekijä. Lastenhoito ja kodinpyöritys ovat yrityksen operatiivista toimintaa, jolla tehdas pysyy pystyssä. Työntekijän ajasta 95 % menee tehtaan pyörittämiseen ja loput itsensä kehittämuseen ja innovointiin. Tuo kehittäminen ja innovointi tuo tehtaalle kasvun ja lisää pääomaa, voittoakin. Kasvu ja lisääntynyt pääoma taas tarkoittaa laatua ja tehostusta toiminnan pyörittämiseen. Mitä paremmin siis oma-aikani on balanssissa muun ajan kanssa, sitä parempi äiti ja aviopuoliso saatan olla.

Nyt vauva nukahti, mies on esikoisen kanssa ulkona ja minä nukun ansaitut päiväunet.

Rakkaat, kalliit lapsemme

Kuinka paljon maksaa vauvan ensimmäinen vuosi? Entä toinen? Viime viikolla laskeskelin, kuinka paljon lemmikit vievät pennosiani vuodessa. Tällä viikolla vuorossa ovat lapset.

Siinä missä minulla on ollut nyt alkusyksystä koiriin liittyviä ylimääräisiä terveyskuluja, on niitä tullut lapsistakin. Tällä viikolla on flunssa jyllännyt ja vauvan kanssa jouduttiin piipahtamaan lastenklinikalla päivystyksessä ja jatkotutkimuksissa. Kun antibiootit lisätään poliklinikkamaksuihin, tulee hintalapuksi noin sata euroa. Nämä ovat kuluja, jotka maksetaan mukisematta eikä niissä ole tingattavaa. Tuo vain sai miettimään lapsista aiheutuvia kustannuksia ylipäätänsä.

Meillä on kaksi lasta, vauva ja parivuotias. Lasketaanpa vauvasta aiheutuvat kulut ensimmäisenä ja toisena vuonna ja kolmannen vuoden kulut, kun uusi vauva syntyy. Ensimmäinen luku kertoo, mitä mikin maksaa uutena ja suluissa on se, mitä minä maksoin. Osa näistä on täysin turhia, mutta varmaan melkein jokainen tulee erehdyksissään ensimmäiselle lapselle jotain turhaa ostamaan. Tämä lista ei kerro mitä täytyy ostaa vauvalle, vaan mitä meillä tuli hankittua. Jonkun toisen lista olisi erilainen. Määrät ja hinnat ovat osittain arvioita, osittain laskettu tarkasti käyttäen Prisman, Ikean ja vauvanettikauppojen hintoja.

Huomioitavaa on, että suurin osa ensisynnyttäjistä ottaa äitiyspakkauksen, joka sisältää ison kasan vaatteita, asusteita, hoitotarvikkeita, patjan, vuodevaatteit yms. Alla eriteltynä kertaostokset ja kulutustavarat.

Ensimmäinen vauvavuosi

Kertainvestoinnit 3664 € (1653 €)

• Pinnasänky patjoineen 94€ (50€ Torista)
• Hoitopöytä 149 € (50€ Torista)
• Amme 6€ (0€ lahja)
• Vaatteet 300 € (70€ loput lainassa kaverilta)
• Asusteet ja kengät 70 € (40, kengät kaverilta)
• Ruokalaput 15 € (15 €)
• Rintapumppu 80 € (30€ Torista)
• Kantoreppu 95 € (40 € Torista)
• Vaunut 800 € (300 € Torista)
• Turvakaukalo + telakka 200 € (0 €, lainassa kaverilta)
• Isompi turvaistuin 300 €  (300 €)
• Sitteri 40 € (0 € lainassa)
• Imetystuoli vauvan huoneeseen 50 € (10 € Torista)
• Leikkimatto 30€  (10€, torista)
• Leluja 150 (40 € lahjoja ja lainassa loput)
• Imetysvaatteet 100 € (30 € liiveihin, muuten normivaatteet)
• Synnytys 180 € (180 €)
• Hoitolaukku 30 € (0 €)
• Vaunutarvikkeet 45 € varjo, sadesuoja, verho (25 €, verho kaverilta)
• Harsoja 15 € (0 € lahja)
• Hyppykeinu 25 € (8€ Torista)
• Bumbo-istuin 50 € (0€, lahja)
• Pyyhkeet, lakanat, pinnasängyn suoja 43 € (9 € torista)
• Unipussi 10 € (5€ Fb)
• Kapalopussi 19 € (19€)
• Tutit 10 € (10€)
• Tuttipullot 20 € (20€)
• Lämpöpussi 45 € (20€ Torista)
• Valokuvaus 200 € (100€ tuttu kuvaaja)
• Syöttötuoli,  tarjotin ja pehmuste 28 € (7 € pehmuste uutena, loput lahjana)
• Hoitoalusta 15 € (15 €)
• Nimiäiset 150 € (150€)
• Harrastukset 200 € (0€, sporttipassilla maksettu)
• Terveyskulut ja muut sekalaiset 100 € (100 €)

Kulutustavarat 635 € (635 €)

• Vaipat 350 € (350 €)
• Kiinteä ruoka 150 € (150 €)
• Korvikkeet 20 € (20 €)
• Öljyt, rasvat, pesuaineet 10 € (10€)
• Lääkkeet ja vitamiinit 85 € (85 €)
• Kosteuspyyhkeet 20 € (20€)

Yhteensä ensimmäiselle vuodelle tulee hintaa 4299 €, kun kaiken ostaa uutena ja 2288 €, kun hyödynnetään ystäviä ja nettikirppiksiä. Säästöä 47 %. Kuukaudessa summaksi tulee 358 euroa tai 191 euroa. Toki tuossakin olisi paljon säästettävää, kuten valokuvaus, nimiäistarjoilut ja Bumbo-istuin. Vaipat voisi vaihtaa kestoihin ja jättää korvikkeet kokonaan väliin.

Toinen ikävuosi 

Kertaostokset 3242 € (2565 €)

• Vaatteet 400 € (70 € kaverilta)
• Asusteet ja kengät 150 € (60 € , kengät kaverilta)
• Sänky ja patja 190 € (90 €)
• Päiväkoti 1820 € (1820 €)
• Valokuvaus 200 € (100€)
• Synttärijuhlat 100€ (100€)
• Sisäänpääsyt ja harrastukset 150 € (150€)
• Potat 12 € (12 €)
• Lelut ja kirjat 100 € (50 € osa käytettynä ja lahjana)
• Pulkka 20 € (10 € käytettynä)
• Terveyskulut ja muut sekalaiset 100 € (100 €)

Kulutustavarat 1450 € (1450 €)

• Vaipat 525 € (525 €)
• Ruuat 800 € (800 €)
• Öljyt, rasvat, pesuaineet 10 € (10 €)
• Lääkkeet ja vitamiinit 85 € (85 €)
• Kosteuspyyhkeet 30 € (30 €)

Toinen lapsi ei tarvitse enää niin suuria investointeja. Kokonaishinta toiselle vuodelle, jos kaiken ostaisiin uutena oli 4692 € (391 €/kk), josta päiväkoti vie reilun kolmasosan. Päiväkoti on laskettu meidän kuluilla, eli osa kuukausista täys- ja osa osaaikaisena isoimman tuloluokan mukaan. Me maksoimme vuodesta yhteensä 4015 € (335€/kk), koska saimme joitain tavaroita lahjoina, lainaksi ja ostimme kierräysryhmistä.

Mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän sen kulutustavarat maksavat. Ruokaan menee jo huomattavasti enemmän rahaa, kun imetys on kokonaan loppunut.

Toinen lapsi

Kun uusi vauva tulee taloon, on suurin osa hankinnoista jo tehty.

Kertaostokset 1176 € (626 €)

• Amme 6 € (6 €)
• Tuplarattaat 200 € (80 €, ostettiin kaverilta)
• Seisomalauta 30 € (10 €, torista)
• Uudet rattaat 600 € (180 € torista)
• Vaatteet 150 € (50 € kaverilta)
• Synnytys 180 € (180 €)
• Tutit 10 € (10 €)
• Terveyskulut 100 € (100 €)

Kulutustavarat 635 kuten ensimmäisen lapsen kanssa.

Yhteensä uutena ostettuna 1811 € (151 €/kk) ja kuten me teimme 1261 € (105 €/kk). Vaatteita tuli ostettua lisää, koska lapset ovat eri sukupuolta. Myös osa edellisellä kerralla käytössä olleista vaatteista oli laitettu uudestaan kiertoon. 

Toisen lapsen synnyttyä, on myös edelleen kustannuksia esikoisesta. Esikoisen kuluista ei ole vielä tarkempaa tietoa omasta kokemuksesta, mutta arvioisin niiden olevan noin 3000 € vuodessa, kun osa vuodesta ollaan päiväkodissa osa-aikaisena. Yhteensä kahden lapsen kulut ovat 4261 €(355€/kk) ja uutena 4811 €(401 € /kk).

Yhteenveto

Ensimmäinen vuosi maksoi meille 2300 euroa. Jos ei olisi saanut tavaroita tutuilta tai ostettua käytettynä, hintaa olisi kertynyt halvimmillaan 4300 euroa. Varmasti helposti saisi kulutettua tuplatkin tuosta, jos ei niin tuijottelisi hintalappuja. 

Toinen vuosi maksoi meille 4000 euroa, josta iso osa tuli päiväkodin hoitomaksuista. Jos olisi ostanut kaiken uutena olisi summa ollut 4700 euroa. 

Kolmantena vuotena syntyi uusi vauva, jonka hintalapuksi tuli noin 1300 euroa tai 1800 euroa, jos kaiken olisi ostanut uutena. Molemmat lapset yhteensä maksavat 4300 euroa ja uusilla tavaroille 4800 euroa. Näinkin pieni ero yhteen lapseen johtuu päiväkodista ja siitä, että myös esikoinen voi olla kotona äitiyslomalla. 

Useilla tavaroille on jälleenmyyntiarvoa ja uskon, että kaikesta saadaan yhteensä vajaa tonni takaisin.  Myöskään lapsilisiä, jotka ovat satasen verran yhdeltä ja kaksi sataa kahdelta lapselta kuussa, ei sovi unohtaa. Nämä ensimmäiset vuodet selvitään 300-400 eurolla kuussa. Vuoden kuluttua, kun molemmat menevät päiväkotiin, on kulu jo helposti 900 euroa kuussa. Melko tyyristä.

Kuten lemmikkien kanssa, myös lasten kanssa raha ei ole tärkeintä. Lapsille hankitaan se, mitä ne tarvitsevat. Kilpailuttaminen, kierrätys, lahjojen vastaanottaminen ja käytettynä ostaminen kannattaa, ja niillä säästää pitkän pennin. Nyt jälkiviisaana olisi muutama tavara jäänyt hankkimatta, mutta esimmäisen lapsen kanssa helposti vähän sekoaa ja ostelee sitä sun tätä, jota luulee tarvitsevansa. Vaikka rahaa meni paljon, nosti henkinen hyöty nämä vuodet reilusti plussan puolelle. 

Paljon muilla menee rahaa vauvoihin tai isompiin lapsiin?