Yhteenveto 10/2017: Kulut kurissa

Tilanne 1.11.2017 (17/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016

Asunnosta maksettu: 73 540 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 650euroa (10 901)

Muilla tileillä: 5 070euroa (?)

Käteisenä: 810 euroa (510)

Arvo-osuustilillä: 1 266euroa (400)

Osakkeiden markkina-arvo: 11 496 euroa (324)

Rahastoissa: 6 014 (2 459)

S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 105 446€, tavoitteesta kasassa 66 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 31 906 €, tavoitteesta 53 % (14 525)

Varallisuus karttui lokakuussa 1 778 euroa, ilman asunnon osuutta 1 022 euroa.

Menot vs budjetti

Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili

Päätin nostaa osuuttani ruokatilin kuluista vasta seuraavassa kuussa ja se edesauttoi pääsyä huimiin säästölukuihin omalla tililläni. 

• Muut ylimääräiset pitävät sisällään bussilipun latauksen ja puhelinlaskun
• Ravintoloihin kului rahaa, mikä johtui kaverin läksiäisistä ja koulutusviikolla töissä syödyistä henkilöstöravintola-aterioista

Ruokatili

Kulut menivät yli budjetin ja tulojen

• Tulot olivat budjettia pienemmät, koska maksettiin ensimmäinen päiväkotimaksu tilille kertyneillä rahoilla
• Ruokakulut ovat taas pompsahtaneet liian suuriksi. Johtunee herkuttelun lisääntymisestä.
• Lapsiin meni normaalia enemmän rahaa, mikä jotuu yhdestä sairaalakeikasta, joka saadaan kyllä takaisin myöhemmin päiväkodin vakuutuksesta.
• Tälle kuulle osui sähkölasku ja pari vakuutuslaskua.
• Väsymys töiden jälkeen näkyy edelleen ravintolakulujen suuruutena. 

Varallisuuden kasvattaminen sujuu varsin mallikkaasti. Huomaan, että töihinpaluu on vähentänyt huomiotani ja jaksamistani säästämisen suhteen. Yritän kuitenkin edelleen punnita ostosten tarpeellisuutta ja jatkaa sijoittamista aktiivisesti.

Lokakuussa on tiedossa auton huolto, eli ylimäärisiä kuluja on odotettavissa ainakin 500 euroa. 

Työelämän kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota.

Näin kertoo Wikipedia.

Palattuani alkuvuonna äitiyslomalta koen eläneeni töissä yhtä vuoristorataa. Välillä olen vuoren huipulla tekemässä juuri sitä mitä haluan. Seuraavana päivänä putoan rotkoon törmättyäni organisatorisiin esteisiin, byrokratiaan tai strategisiin päätöksiin, jotka estävät työnteon. Tiesin palatessani, että tilanne tulee olemaan haastava ja annoin puoli vuotta aikaa. Jos puolessa vuodessa en ole itsestäni riippumattomista tekijöistä johtuen kyennyt edistämään asioita haluamallani tavalla tai minulla ei ole kirjallista työnkuvaa, pistän kaikki paukut uuden työn etsimiseen. Näistä ei ole vielä toteutunut kumpikaan.

Neljä jaksoa

Viimeiset viikot ovat olleet todella raskaat ja olen käynyt läpi ajatuksia ja tunteita äärimmäisestä turhautumisesta loppumattomaan innostukseen. En ole oikeasti huolissani mielenterveydestäni, koska yleensä oireet loppuvat onneksi työpaikan ovelle. Joitan samoja elementtejä kuitenkin löytyy häiriön neljästä jaksosta.

1. Hypomaaninen jakso

"Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta."

Se tunne kun itsevarmana hyppää uusiin juttuihin, tekee mielellään ylitöitä, etsii tietoa vapaa-ajallaan ja hommat rullaa. Tuntee onnistuvansa työssään ja saavansa pajon aikaiseksi.

2. Mania

"Riemukkuuteen liittyy lisääntynyt energisyys, joka aiheuttaa yliaktiivisuutta, puhetulvaa ja unentarpeen vähentymistä. Potilas ei pysty keskittymään ja on usein huomattavan herkkä häiriötekijöille. Itseluottamus on usein korkealla, potilaalla voi olla suuriluuloisia ideoita, ja hän voi olla yliluottavainen."

Työ tulee uniin ja ei niinkään stressin vain innostuksen vuoksi. Työajatuksista on todella vaikea irrottautua ja keskittyminen kaikkeen muuhun on heikkoa. Itseluottamus töissä on huipussaan, hirveä dravi päällä tunkee itsensä kaikkeen mahdolliseen mukaan ja tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Itsekseen ihmettelee, että mitä ne muut oikein himmailee. 

3. Masennusjakso

"Potilas kärsii yleensä mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Kyky iloita, kiinnostua ja keskittyä on vähäinen. Yleistä on huomattava uupumus pienenkin ponnistelun jälkeen.Itsearvostus ja itseluottamus ovat lähes aina alentuneet, jopa lievässä masennuksessa. Usein on syyllisyyden- tai arvottomuudentunnetta."

Ylemmältä taholta tulee ilmoitus strategisesta päätöksestä,  joka ei tue mitään mitä olet tehnyt viime ajat, omistajuutta ei löydy edistämillesi asioille, budjetti suunnataan toisaalle, osastojen väliset politikoinnit sekoittavat pakkaa tai joku ylempänä oleva henkilö vaihtaa mielipidettä ja näin kaikki tehty työ valuu kankkulan kaivoon. Luottamus siihen, että muutos on mahdollista, on tipotiessään. Lyödäkö hanskat tiskiin ja tehdä niin kuin muutkin, eli selviytyä vain annetuista tehtävistä ja unohtaa kaikki edistäminen ja oma-aloitteisuus. Ketutuskäyrä on tässä kohtaa aika korkealla.

4. Sekamuotoinen jakso

"Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". "

Kun edelliset vaiheet on käyty tarpeeksi monta kertaa läpi, on usko mahdollisuuksiin pohjalukemissa. Tällöin mielialan vaihtelut ovat nopeampia ja jo pieni vastoinkäyminen tukahduttaa innostuksen. Toisaalta ei anna itsensä innostua liikaa, mutta silti välillä toivon kipinä herää. Ei haluaisi ajatua samaan tilaan yrityksen kahvipöytävalittajien kanssa, mutta jatkuvan ärsytyksen vuoksi muu on vaikeaa.

Laukaisevat tekijät työpaikalla

Yllä olevat kuvaukset ovat ehkä hieman dramatisoituja, mutta kuvastavat silti fiiliksiäni töissä. En ole ikinä kokenut vastaavaa ja kaiken tämän pähkäilyn keskellä olen löytänyt tähän muutaman mahdollisen aiheuttajan.

1. Epäselvä työnkuva

Minulla ei ole kirjoitettua työnkuvaan,  josta selviäisi vastuun tai roolin kuvaus edes yleisellä tasolla. Olen itse pyrkinyt luomaan tehtävääni parhaalla mahdollisella tavalla tunnistamatta raameja. Pyörin lasiboksissa, jossa seinät tulevat jatkuvasti sisemmäs ja jokainen törmäys tulee yllätyksenä. Ainoa kuvaus, jonka olen nähnyt, on ollut hakuvaiheessa kirjoitettuna työpaikkailmoitukseen ja nopeasti kävi selväksi, että se ei vastaa todellisuutta.

Asia on otettu monesti esille esimiehen kanssa, mutta se ei silti ole edennyt. Esimiehelle kyllä pisteet avoimesta ilmapiiristä ja uskon ongelman olevan ylemmällä tasolla.

2. Tiimin tarkoitus

Ydintiimini, joka pyristelee yhteisen joskin hyvin epäselvää agendan eteen, ei ole organisaatiossa millään muotoon näkyvä. Istumme kaaviossa täysin epäloogisessa paikassa ja tunnistamattomana. Tämä johtaa siihen, että kommunikointi muun organisaation kanssa on haastavaa ja jaamme vähäistä budjettiamme toisen tiimin sisällä. Asia on yrityksessä oleellinen, mutta strategisesti unohtuu ja myöskään tiimin prosessit, vastuut ja rooli jäävät huomioimatta.

3. Säästöä ja säätöä

Yritysjohto on aina ollut kiinnostunut nostamaan tuottoa laskemalla kuluja.  Jotta yritys voi kasvaa ja kehittyä, on sen kuitenkin innovoitava ja panostettava kehitykseen. Edelliseen kohtaan viitaten, kehitys meidän asiaan on täysin ignoorattu. Perusasiat ovat rapautuneet ja niiden kehittäminen ilman hyviä business caseja tuntuu mahdottomalta. Tämä on jo johtanut osaston ohittamisilmiöihin, jotka kertovat omaa kieltään johdon kartalla olosta.

Nyt siis kysymys kuuluukin, onko tässä tilanteessa järkevää vielä odottaa vai pitäiskö paeta heti sopivan tilanteen tullessa kohdalle? Millään ei haluaisi luovuttaa, ja jos muutama muutos toteutuisi, tästä voisi kehittyä unelmaduuni ja arvokasta kokemusta. 

Kumpi hajoaa ensin: mun pää vai seinä, kun niitä paukuttaa yhteen?

Kuusivuotissuunnitelma täyttää vuoden!

Vuosi on vierähtänyt ensimmäisen kirjoituksen julkaisusta. Tuolloin olin äitiyslomalla pienen vauvan ja uhmaikäisen taapero kanssa. Nyt kotona tallustaa yksivuotias taapero ja toinen vähän vanhempi lapsi. Minäkin olen ollut töissä jo useamman kuukauden.

Katsotaanpa missä mennään tavoitteiden suhteen.

1. 160 000 euron säästöt kuudessa vuodessa, joista 60 000 euroa kiinni muualla kuin asunnossa.

Tavoitteesta on kasassa miltei 97 000 euroa eli reippaasti yli puolet. Vuodessa varallisuus on karttunut yli 21 000 euroa, mitä pidän huimana summana äitiyslomaliksalla. Ilman asunnon osuutta kasassa on 27 tuhatta eli puoliväli lähestyy siinäkin. Lisää roposia on kertynyt yli 12 000 euroa, mikä todellakin on mielestäni huima saavutus äippälomalla.

2. Uralla eteenpäin

Tämä tavoite ei ole konkreettisesti edennyt eikä palkassani ole tapahtunut muutoksia. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan paljon uusia kontakteja ja selkeyttämään itselleni mitä tavoittelen.  Tätä tavoitetta ei saavuteta hetkessä vaan se vaatii rutkasti töitä.

3. Sijoitussuunnitelma

Vuosi sitten aloittaessani minulla oli sijoituksia vajaalla kolmella tonnilla, josta suurin osa oli kiinni Nordean yhdistelmärahastoissa. Nyt sijoituksissa on lähes 15 000 euroa ja suunnitelma alkaa selkeytyä.  Noin puolet rahoista sijoitan automaattisesti indeksirahastoihin tai Etf:iin ja puolet suoraan hyvää osinkoa maksaviin pörssiyhtiöihin.

+ Blogi

Blogille on kertynyt vuodessa näyttöjä noin 180 000, julkaistuja tekstejä 160 ja kommentteja 1100. Säästöprojekti ja sen raportoiminen täällä ovat olleet todella palkitsevia kokemuksia ja talousblogiyhteisö aivan mahtava.

Ensi vuodelle odotan tasaisen tylsää säästämistä, ennestään kasvavaa salkkua, mielenkiintoisia työmahdollisuuksia ja kenties uutta koulua. En halua tuntea bloggaamista epämielyttäväksi velvollisuudeksi vaan kirjoitan kun siltä tuntuu. Loput ajasta puuhastelen lasten kanssa, näen kavereita, herkuttelen ja ulkoilen koirien kanssa.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja aktiivisimmille kannustavista sekä kyseenalaistavistakin kommenteista.

Miten luoda itselleen unelmien työtehtävä?

Minulle on viimeisen parin kuukauden aikana selkiytynyt ammattinimike, johon urallani tähtään. Olen siihen nähden oikealla polulla jo nyt, mutta on myös asioita, joita voin tehdä edesauttaakseni siihen pääsyä.

Oikea organisaatio?

En halua nimikettä anonyymiyden vuoksi kertoa, mutta kyseessä on suhteellisen uusi ylempi positio, joka löytyy jo useista suuremmista yrityksistä. Nykyisessä organisaatiossa kyseistä tehtävää ei ole, joten minulla on kolme vaihtoehtoa:

1. Vaihtaa firmaan josta se löytyy.
2. Luoda tarve sen perustamiselle.
3. Odottaa, että se syntyy itsestään.

En ole hyvä odottamaan, varsinkaan tekemättä mitään. Olen myös päättänyt katsoa nykyisen työnantajan mahdollisuudet loppuun, joten vaihtoehto 1 otetaan käyttöön vasta, kun nuo mahdollisuudet loppuvat. Jäljelle jää siis tarpeen luonti.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, uskon vahvasti, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa oman työni sisältöön olemalla oma-alotteinen ja aktiivinen. Parhaimmassa tapauksessa rooli rakennetaan osaamisen ympärille.

Miten vaikuttaa?

Mitä vaaditaan, jotta jonain päivä saavuttaisin haluamani tehtävän? Tapahtuu se viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, itsestään se ei tapahdu. 

Tarvitaan

1. Lisää ja syvempää osaamista alasta ja johtamisesta
2. Tarve
3. Suosittelijoita / verkostoitumista

Eli ihan peruskauraa.

Osaamista voi kasvattaa kahdella tapaa; kokemuksen ja koulutuksen kautta. Kokemus karttuu tekemällä ja erityisesti tarttumalla tehtäviin oman osaamisen ulkopuolella. Koulutus on asia, johon muka työkiireiltään ei ehdi panostaa. Otan itselleen tavoitteeksi osallistua koulutukseen puolivuosittain ja merkitsen ajan kalenteriin jo hyvissä ajoin. Lisäksi päätin hakea ylempään ammattikorkeakouluun. Sisäänpääsyhän ei ole sanottua, mutta toteutuessaan sitäkin parempi boosti uralle. Uskon, että etenemisen ensisijainen este ei ole koulutusnimike vaan ennemminkin asenne. Lisäkouluttautuminen taas kertoo asenteesta ja motivaatiosta. Usein työpaikat tukevat kouluttautumista ja siksi itsekin uskalsin laittaa hakupaperit sisään. 

Vaikka en ole myyjä sanan perinteisessä mielessä, on minulla paljon markkinointia edessä. Minun täytyy tehdä selväksi kaikille asiaan liittyville organisaationosille, että asia on tärkeä yrityksen kasvun kannalta ja että siihen pitää panostaa myös roolituksen osalta. Jotta yritys pysyy mukana kehityksessä ja kykenee innovaatioihin ja myös nykyisten resurssien hyödyntämiseen, on asiaani syytä kuunnella. Itselleni minun ei tätä tarvitse myydä, vaan koen asian ehdottoman tärkeänä ja siksi olenkin niin innokas. 

Jos nykyisessä työpaikassa perustetaan tavoittelemani tehtävä ja haluan, että minut siihen valitaan, vaatii se paljon oman osaamiseni markkinointia. Täytyy todistaa osaaminen käytännössä ja tuoda esiin motivaatiota. Pyrin ottamaan asian esille useiden eri ihmisten kanssa eri organisaatiotasoilla. Tällä tavoin kartoitan muut asiasta perillä olevat ja näiden kanssa virittelen yhteistyötä pienten kehitysprojektien myötä. Erityisen tärkeää on oman esimiehen, tämän esimiehen ja muiden johtajien tuki, koska kaikki tämä täytyy kyetä tekemään nykyisen tehtävän rajoissa.

Nyt jo olen törmännyt moniin seiniin, mutta myös onnistumisiin. Asetan itselleni aikatavotteita ja elän puoli vuotta kerrallaan. Jos sopivia tukijoita ei ole löytynyt ja pieniä muutoksia saatu aikaiseksi byrokratian tai muista ihmisistä johtuvan vastarinnan vuoksi, nostan kytkintä.

Minä en hae työssäni mukavuutta ja stabiiliutta, vaan haluan olla muutoksessa ja kehityksessä eturintamassa. Yrityksen etu täytyy asettaa tärkeimmäksi ja tekemällä parhaansa pyrkiä tuloksellisuuteen. Tuloksen avulla myös ovet alkavat avautua omalla uralla. Näillä puheilla voisi luulla, että olen mukana politiikassa, mutta politikointia se liike-elämäkin vaatii.

Oletko sinä onnistunut vaikuttamaan omaan työtehtävääsi?

Erään yrittäjän tarina: osa 2

Yritys on pystyssä, avajaiset vietetty, rahaa ei tulekaan tarpeeksi ja laskut pitää maksaa. 

Haluan jakaa oman kokemukseni yrittäjänä ja ensimmäisen osan tarinaan löydätkin täältä.


Jaoimme ystäväni eli yhtiökumppanini kanssa yrityksen työtehtävät niin, että hän hoiti enemmän operatiivisia ja juoksevia asioita ja minä paperihommia kuten laskutusta, budjetointi, kirjanpitoa, tilauksia ja viranomaisasioita. Tästä jaosta johtuen tunsin myös suurempaa vastuuta tuloksellisuudesta ja ehkä enemmän stressiä meidän elättämisestä.

Haasteita

Olimme töissä molemmat arkena 7-18 välillä ja lauantaisin vuoroviikkoina. Ylimääräiset vapaapäivät tai sairauslomat olivat mahdottomuus. Itse olin välillä töissä kuumeessa, välillä kävin oksentamassa vessassa ja yhden pätkän tein käsi paketissa. Molemmilla meillä kaatui useamman vuoden parisuhteet ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tosin en ole varma oliko yrittäjyydellä asian kanssa mitään tekemistä. Keskenäiset välimmekin kiristyivät ja oli päiviä jolloin toisen läsnäolo, tekemiset ja sanomiset ärsyttivät suunnattomasti.

Parin ensimmäisen kuukauden liikevaihto ylsi noin kolmannekseen minimitavoitteesta. Huomasimme että palvelupuolella täysi kalenterikaan ei pitkälle riittäisi ja tavarakaupassa katteet olivat pienet. Lisäksi kiinteät kulut eli lähinnä tilavuokra oli korkea. Sijainti sinänsä oli hyvä ja tila toimiva, joten emme edes harkinneet muuttoa. Jotain oli tehtävä, jottei homma kaatuisi kalkkiviivoille.

Ensimmäinen valopilkku

Ensimmäinen helpotus tuli harjoittelijoiden muodossa. Meille alkoi tulla yhteydenottoja alan opiskelijoilta, jotka kaipasivat harjoittelupaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Harjoittelijoiden avulla pystyimme lyhentämään päiviämme niin, että toinen teki 7-14 vuoroa ja toinen 11-18 vuoroa.  Tämä taas mahdollisti lisää vapaa-aikaa ja jopa satunnaisia vapaapäiviä.

Meille vapautui aikaa tarjota myös uutta palvelua. Vanhat palvelut perustuivat pidempiaikaisiin sopimuksiin, joissa yksikköhinnat jäivät alhaisiksi. Vaikka uusi palvelu oli epävarvempaa ja vaati meiltä enemmä, toi se lisää euroja ja uusia asiakkaita.

Ensimmäiset palkat

Uuden palvelun myötä, puoli vuotta aloituksesta, myynti kääntyi noususuuntaan ja ensimmäisiä palkkoja alettiin nostaa. Käteen palkasta jäi noin 800-1000 euroa ja tuolloin sillä elettiin herroiksi. Parantunut kassavirta ja lisääntynyt vapaa-aika nosti fiilistä ja uskoa tulevaan.

Jatketaan yrittäjän arjesta ja yrityksen lopusta seuraavassa eli tämän sarjan viimeisessä osassa. Oman anonymiteettini vuoksi en halua kertoa tarkemmin liiketoiminnasta ja toivottavasti se ei liikaa häiritse.

Erään yrittäjän tarina: Osa 1

Kymmenisen vuotta sitten olin kävelyllä lapsuuden ystäväni kanssa. Meitä yhdisti yhteinen harrastus ja aloimme leikillämme miettimään yrityksen perustamista harrastuksen ympärille. Liikeidea oli selvä, elämäntilanne salliva ja niinpä muutama kuukausi myöhemmin patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti yrityksen perustamisilmoituksemme.

Seuraavat puoli vuotta kerättiin rahaa, suunniteltiin myytäviä tavaroita ja palveluita, budjetoitiin, etsittiin liiketilaa, markkinoitiin ja haaveiltiin. Opiskelin liiketaloutta ja hyödynsin koulun resursseja kaikella tapaa; juttelin opettajille, opiskelin kirjanpitoa, perehdyin verotukseen, kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa ja peilasin kaikkea oppimaani omaan yritykseen.

Tarkoituksena oli, että yrityksen tuloilla eläisi kaksi ihmistä. Olisimme itsemme herroja ja nauttisimme harrastuksesta. Mitään kultakaivosta emme odottaneet, vaan kaikki laskelmat oli tehty varsin vaatimattomasti. Homma pyörisi noin kymppitonnin kuukausiliikevaihdolla. Alkuinvestointeihin rahaa kului 26 000 euroa, jonka rahoitimme säästöillämme. Lainaa ei koskaan tarvittaisi. Vuokrasopimus tehtiin 3,5 vuodeksi ihmeemmin edes miettimättä. Sen verran puhuimme, että luultavasti sopimuksen loputtua laitamme pillit pussiin. Suunnitelmana oli määräaikainen yrittäjyys.

Kuukautta ennen avajaisia irtisanoimme itsemme pelkoa tuntematta vakitöistä. Ennakkoon olimme saaneet muutamia tilauksia ja avajaispäivänä paikanpäälle eksyi varsin mukava joukko uteliaita ihmisiä. Muistan päivän aurinkoisena, me poseeraamassa ulkona logon edessä kukkapuskat käsivarsilla. Ensimmäisellä viikolla kapasiteetti nousi nopeasti 30 prosenttiin, mikä vastasi varsin hyvin odotuksia. Lisäksi kassaan kilahti tasaista tahtia euroja. Alussa käytimme rahaa erityisesti varaston kasvattamiseen ja markkinointiin.

Tuli toinen viikko ja asiakkaiden alkuinnostus laantui. Käyttöaste vakiintui 30 prosenttiin ja kassakone lauloi yhä harvemmin. Kuukaudet alkoivat vaihtua kun huomasin, etten ollut maksanut itselleni palkkaa ja kaverilleni vain tämän vuokran verran. Minä otin lisää opintolainaa ja hän kulutusluottoa. Oli päiviä, jolloin rahaa tuli euro tai kaksi. Kaikista ylimääräisistä ja vähän tarpeellisistakin kuluista karsittiin. Iltaisin ei uni tullut, kun mietin olinko tehnyt elämäni pahimman virheen?

Olen pantannut yrittäjyydestä kirjoittamista, koska tuntuu jotenkin raskaalta käydä noita aikoja läpi. Siksi jaan tämän kirjoituksen osiin ja julkaisen lisää muutaman päivän kuluttua. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten homma eteni. Oliko kyseestä pahin mokani vai paras kokemukseni?

Mitä tapahtui työvaihtoehdoille?

Ennen vuoden vaihetta kirjoitin neljästä mahdollisuudesta palatessani töihin äitiyslomalta. Mitenkäs niiden kanssa lopulta kävi?

Laitoin hakemuksen menemään vaihtoehtoihin B-D. Aloitetaan alhaalta ylös, eli järjestyksessä, jossa homma selkeni.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Kävin haastattelussa ja totesin heti sen jälkeen, että työssä on kyse enemmän asiantuntijatehtävistä,  eikä esimiestasosta tai manageroinnista.  Koin myös, että yksikkö oli väärä ja ilmoitinkin haastattelussa, että minusta saa vähän toisenlaisen työntekijän kuin ehkä hakevat. Parin päivän kuluttua sain soiton, että prosessi tyssäsi kanssani siihen. Olin todella helpottunut,  koska olin jo päättänyt kieltäytyä. Kieltäytyessä olisin saattanut saada huonon merkinnän heidän järjestelmiinsä. Kokonaisuutena jutustelu oli tosi hyvä ja uskon, että kaikille jäi hyvä fiilis.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä
Hakemuksenjätön yhteydessä soitin kontaktihenkilölle ja jo siinä vaiheessa selvisi, että tehtävä ei ole mitä haen samoista syistä kuin edellisessä kohdassa. En kuullut hakemuksesta mitään, ennen kuin muutama viikko sitten sain soiton. Olivat aloittaneet haun alusta profiloituaan tehtävän uudestaan ja nyt minä sovin kuvaan. Kävimme oikein antoisan keskustelun alasta yleensä sekä minun ura-ajatuksistani. Vaikka kieltäydyin haastattelusta, hyvä fiilis jäi ja varmasti myös heidän järjestelmiinsä positiivinen merkintä. 

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Tämä kohta on oikeastaan ainoa pettymys. Sain vain soiton, että minua ei valittu. Luulisi, että oman yrityksen sisällä edes haastateltaisiin kaikki hakijat joilla on intoa ja relevanttia kokemusta.

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua. 

Ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi on osoittautunut oma työni. Olen lähtenyt kehittämään sitä ja edustamaani asiaa täydellä höökillä haluamaani suuntaan. Jo lyhyessä ajassa on paljon kehitystä tapahtunut. Sain jopa tehtäväkseni kirjoittaa oman työnkuvani. Eli tiettyjen raamien sisällä saan toteuttaa ideoitani vapaasti. Vaikka tekemistä riittää ja välillä tuntuu, että yksin saa taistella tuulimyllyjä vastaan, on työni juuri nyt juuri sitä mitä haluan.

Mitä tästä opimme? Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun sen motivaation voi löytää omaan työhönsä. Olen aina ajatellut, että työhönsä voi vaikuttaa ja nyt pääsen jo vähän poimimaan hedelmiäkin.

Hyvää vauhtia matkalla burnouttiin?

Pikkulapsiarki on muuttunut pikkulasten täyttämäksi työarjeksi. Viikonloppuisin suorastaan odotan, että maanantai koittaa ja pääsen takaisin töihin. Menen töihin kukonlaulun aikaan, jotta saan tehtyä pidemmän päivän olematta kuitenkaan kauempaa pois lasten luota. Työviikko tuntuu loppuvan kesken osa-aikaisuuden vuoksi. Nettihakuni käsittelevät lähinnä työhöni liittyviä aiheita. Täytän somea työartikkeleilla enkä henkilökohtaisilla kuulumisillani. Haluaisin uskotella itselleni, että olen vain innostunut töistäni näin äitiysloman jälkeen.

Totuus on se, että heräilen yöllä tai aikaisin aamulla pohtimaan työjuttuja. Vapaa-ajalla irrottautuminen on todella haastavaa. Kotona ollessani ajatukset harhailevat jatkuvasti työjuttuihin. Vielä tuntuu hyvältä, mutta onko tällainen pidemmän päälle järkevää? Laantuuko alkuinnostukseni itsestään ja taannun taas ylisuorittajasta perussuorittajaksi?

Haluan oppia uutta, kehittää toimintaa ja vaikuttaa tekemiseen. En kutsu tätä stressiksi vaan ylisuorittamiseksi. Stressiksi koen sen, että tunnit ja päivät eivät riitä työtaakan suorittamiseen. Näin ei minun tapauksessani ole, vaikka kiirettä pitääkin.

Stressiä tai ylisuorittamista, miten varmistan että tämä ei käänny uupumukseksi?

1. Ideointiaikaa
Oman kokemukseni mukaan, minun kannattaa raivata työkalenteriini aikaa kehitys- ja suunnittelutyölle. Kirjoitan ylös kaikki suunnitelmat,  avoimet kysymykset ja innovatiiviset ideat. Kun ne on kirjattu, ei asiaa tarvitse pyöritellä mielessä jatkuvasti vapaa-ajalla.

2. Kalenterin siivous
Jotta saan järjestettyä ideointiaikaa, on minun priorisoitava työni. Työpäiväni koostuu pääosin palavereista, jotka liittyvät eri aihekokonaisuuksiin. Aloitin siivouksen jo listaamalla aihekokonaisuudet ja laittamalla ne tärkeysjärjestykseen.  Sitten mietin paljon aikaani kyseiseen asiaan on allokoitu, paljon on oikea tavoite ja paljon on toteutuma. Tulin siihen tulokseen, että vaikka kalenterini on aivan tukossa, pystyn järjestämään sinne tilaa, jos vain näen asian tärkeäksi.

3. Sometonta aikaa
Vapaa-ajalla käytän ihan liikaa aikaa kännykän pläräykseen, liittyy se työhön tai ei. Usein liittyy. Jatkossa varaan päivästä tietyn hetken, eli lasten nukutuksen työartikkeleille. Henkilökohtaista sometusta tai bloggaamista harrastan lasten nukkuessa. Vielä parempi olisi pyrkiä välillä nukkumaan itsekin päiväunia tai käymään lenkillä.

4. Työläppäri töihin
Avaan työkoneen kotona todella harvoin. Se mahdollisuus on kuitenkin olemassa niin kauan kuin kannan konetta mukana. Mitä, jos jättäisin sen aina välillä töihin?

5. Omaa aikaa
Töihin paluun jälkeen oma aikani on ollut todella kortilla. Iltaisin olen vain kotona lasten kanssa, koska varsinkin nuorempi ottaa työpäivät aika raskaasti. Viikonloppuisin mies on töissä toisena päivänä ja toinen meneekin koko perheen yhteisissä touhuissa. Lenkille pääseminen tuntuu itsekkäältä lapsia kohtaan. Olisiko kuitenkin niin, että itsensä loppuun polttaminen se vasta itsekästä olisikin?

Uupuminen ei käy laatuunsa tässä elämän vaiheessa, joten pakko tehdä jotain muutoksia. Matka ylisuorittamisesta uupumiseen voi olla yllätävän lyhyt.

Miksi taloudesta blogataan anonyymisti?

Minun blogianonymiteettini on ollut koetuksella viime aikoina kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla onnistuin lähettämään viestin kaikille Twitterin käyttäjille, joilla on puhelinnumeroni, että Kuusivuotissuunnitelma on nyt liittynyt Twitteriin. Suoraa linkkiä minuun tai sisältöä ei Twitter-tilillä tuolloin ollut, joten suurempaa vahinkoa tuskin tapahtui. Hups!

Toinen kerta tapahtui muutama päivä sitten, kun onnistuin jakamaan henkilökohtaisella facebooksivullani blogipostauksen blogin oman fb-sivun sijaan. Huomasin asian vasta kun kaverini tykkäsi linkistä. Tuplahups!

Miksi blogini ja lähes tulkoon kaikki seuraamani talousblogit ovat anonyymejä? 

Itse en halua ihmisten etenkään työpaikallani tietävän henkilökohtaista asioistani liikaa. En ole ketään haukkunut blogissani tai arvostellut työnantajaa, joten siinä mielessä en muiden reaktioita pelkää. Kai sitä vain haluaa pitää jonkun suojan, kun aamulla työpaikan ovista sisään astuu.

En ole jakanut itsestäni juuri mitään somessa, enkä halua räjäyttää kaikkea auki avoimella blogillakaan. Olen kertonut blogista perheenjäsenille ja muutamille ystäville, joiden kanssa muutenkin saatan keskustella rahasta. Vaikka kannustan avoimuuteen talousasioissa, on rajansa ja paikkansa silläkin.

Tässä blogissa kaikki pyörii rahan, sijoittamisen, uran ja säästämisen ympärillä, vaikka elämässäni on paljon muutakin. Tämä saattaa jäädä jollekin epäselväksi, ja blogi onkin vain osa totuutta. En halua luoda itsestäni kuvaa ahneena pyrkyrinä, kun koen olevani kunnianhimoisen säästäjän lisäksi ennen kaikkea äiti, vaimo, ystävä ja tytär.

Jos sinä lukija tunnistat minut joko tekstien tai näiden somelipsahduksieni perusteella, toivoisin että kertoisit siitä minulle tai ainakin pitäisit identiteettini mahdollisimman suojassa.

Ps. Jotta elämä ei kävisi liian leppoisaksi, olen alkanut suunnittelemaan toisen blogin perustamista. Tuota blogia pitäisin ihan omalla nimelläni ja kirjoittaisin alaani liittyvistä aiheista. Kuinka sekaisin sitä menee kahden blogin ja ties kuinka monen some-kanavan päivittämisessä ja tekstien jakamisessa?

Upea Ura-festareilla

No nyt on inspiroiduttu ja pää täytetty työhön ja uraan liittyvillä ajatuksilla!

Facebookissa toimiva "hyväsisko" - verkosto Ompeluseura järjesti eilen ensimmäistä kertaa Upea Ura -festarit Helsingin Korjaamolla.  Tapahtuma oli naisille suunnattu verkostoitumistilaisuus, jonka 400 lippua oli myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Itse onnistuin pääsemään mukaan tapahtumaan ilmaiseksi Tradenomiliiton avustuksella.

Ompeluseuran toisen perustajan sanoin:

Olen varma, että löydät tapahtumasta uusia ajatuksia, kiinnostavia keskusteluja ja hauskoja tuttavuuksia. Ennen kaikkea toivon, että tunnet sen kannattelevan ja rohkaisevan yhteisöllisyyden ilmapiirin, joka on tuonut Ompeluseuraan tuhansia naisia. Kun rakenteet vielä odottavat muuttumista, teemme me yhdessä parempaa ja tasa-arvoisempaa työelämää ja uraa.

Päivä osui sopivasti hoitovapaapäivälle ja sain kiikutettua lapset muutamaksi tunniksi isovanhemmille hoitoon. Ohjelma alkoi jo 9:30, mutta minä vaihdoin lennossa paikkaa Tarja Halosen kanssa vähän kymmenen jälkeen. Tuolloin vauhdissa oli pääpuhenvuoron saanut Koneen Head of Talent management Kaija Bridger, joka puhui työntekijän ja -hakijan erottavista ominaisuuksista kansainvälistyvässä työelämässä. Oikein hyvä ja inspiroiva puheenvuoro. Konkreettisena oppina se, että työhakemuksessa ja nykyrekrytoinnissa yleensäkin painoarvo on siirtynyt substanssiosaamisesta henkiseen kyvykkyyteen eli erityisesti oppimishaluun ja persoonaan.

Tämän jälkeen hajaannuttiin työpajoihin, paneeleihin ja esityksiin. Minä valitsin viidestä polusta Luovuus ja strateginen ajattelu-polun, jonka käynnisti Helsingin kaupungin muotoilujohtaja Anne Stenros. Annen viesti oli selvä: Rohkeutta peliin, meistä kaikista löytyy luovuutta! Vaikka vastarintaa esiintyisi, on muutos välttämätöntä (yrityksen) kehitykselle. Puhe oli samaistuttava ja innosti entistä enemmän taistelemaan tuulimyllyjä vastaan omassa työssäni.

Sitten alkoi näin introvertille lievää ahdistusta aiheuttava ryhmätyö. Toki ryhmätehtävän olisi voinut välttää festareilla, mutta tällä kertaa halusin haastaa itseni. Tarkoitus oli opetella luovan ongelmanratkaisun keinoja. Itselläni oli vaikea samaistua valittuun aiheeseen, mutta itse tekniikka oli varsin kätevä ja yritän sitä hieman muokattuna työssäni soveltaa.

Kun tämä oli tehty, olikin minun aika lähteä kotiin. Harmitti, koska paljon mielenkiintoista jäi kokematta, näkemättä ja oppimatta. Verkostoni eivät varsinaisesti kasvaneet, mutta ehdottomasti lähden ensi vuonnakin mukaan,  jos vain tilaisuus tarjoutuu. Oliko kukaan lukijoista festareilla?

P.s. Jos järjestävä taho tänne eksyy, niin toiveissa olisi lisää standejä,  yrityksiä, rekryfirmoja ja konkreettista verkostoitumista. Niin ja apuja Ompeluseuraan liittymisen kanssa myös kaivataan. Hakemus on vetämässä,  mutta hyväksytäänkö sitä ikinä?

Lisätietoa tapahtumasta Upea ura- nettisivuilta tai Twitteristä #UpeaUra.

Pukeutumisneuvojan pakeilla

Huonosti istuvat, epäsiistit ja huonolaatuiset työvaatteet on aika päivittää tyylikkäiksi, hyvälaatuisiksi ja minulle sopiviksi ennen töihinpaluuta. Päätin jo puoli vuotta sitten, että kerään rahaa ja lahjoituksia uuden businessgarderobin ostoa varten ja teen sen pukeutumisneuvojan avustuksella.

Stockmannilla toimii Personal shopper-palvelu, joka kulkee myös nimellä muotipalvelu tai pukeutumisneuvonta. Palveluvaihtoehtoja naisille on kolme: tunnin tyyliperehdytys, täydellinen tyylipäivitys (2h) ja alusvaatteiden A ja O. Palvelun hinta on 20 euroa, paitsi jos omistaa First- tai Exclusive-kanta-asiakaskortin, jolloin se on ilmainen. Minä tein varauksen kätevästi netissä ja valitsin kahden tunnin päivityksen. Paluupostina ajanvarauksesta sain linkin kyselylomakkeeseen, johon täytin kokoni, toivomukseni ja tarpeeni.

Tapaaminen

Keskustan Stockmannin muotipalvelu toimii naisten alusvaateosaston yhteydessä, portaita alas laskeuduttaessa löytyvästä tilasta. Me suuntasimme paikalle kolmen sukupolven voimin ja lastenvaunut sai kulkemaan alas pienellä hissillä. Paikalla minua odotti ystävällinen ja reipas nainen. Vauhdikkaasti hän ohjasi minut huoneeseen, jossa odotti rekillinen vaatteita ja pukeutumistilat. Esitietojen perusteella hän oli valinnut rekkiin joukon minun koolleni sopivia housuja, paitoja, mekkoja ja hameita. En ehtinyt kissaa sanoa, kun päälläni oli jo ensimmäinen vaatekerta. Olen kokenut jakun oston erityisen haastavaksi mittasuhteitteni vuoksi ja kas kummaa, tämä jakkuhan istui. Se ei ollut liian tönkkö ja hintakin oli miellyttävä. Sama toistui housujen kanssa.

Toiveita tyylin suhteen

Siistit, mutta ei liian viralliset vaatteet
Helppohoitoiset eli ei liikaa silitettävää ja pesukonepesu ehdotonta
Budjettiin sopiva (-1 000 €)
Helposti yhdisteltävät
Väriä saa olla

Reippaalla tahdilla edettiin ja varsin hyvin oli tämä ammattilainen onnistunut toiveeni täyttämään. Tietenkään kaikki vaatteet eivät minulle sopineet ja näistä totesimme molemmat heti, että Ei jatkoon! Minun onnekseni kaikkein kalliimmat vaatteet eivät istuneet. Olin etukäteen päättänyt olla ennakkoluuloton ja kokeilla kaikkea. Pukeutumisneuvoja kävi välissä täydentämässä rekkiä muutamalla mekolla, mutta tällä kertaa mekkoa ei istuvuuden tai kuosin puolesta löytynyt.

Kun kaikki vaatteet oli kokeiltu, oli valinnan aika. Osa oli kokeilun yhteydessä laitettu Kyllä-, osa Ei- ja muutama Ehkä-pinoon. Muutamaa vaatekappaletta pähkäilin enemmän, mutta tiedän entuudestaan, että jos jokin epäilyttää, kannattaa se jättää kauppaan. Palautuksen mahdollisuus on myös olemassa ja muutaman vaatteen kanssa halusin miettiä asiaa yön yli.

Lopullinen lista

Toppi 60 €

Pusero 40 €

Housut 90 €

Pusero 40 €

Hame 175 €

Neuletakki 40 € 

Toppi 50 €

Lyhyt hihainen pusero 36 €

Housut 90 €

Pusero 50 €

Jakku 130 €

Neuletakki 40 €

Yhteissummaksi tuli 841 euroa. Maksoin tuosta 500 euroa lahjaksi saaduilla lahjakorteilla ja loput omasta pussistani. En ole ikinä käyttänyt jakkuun yli satasta tai toppiin kuuttakymppiä. Nämä tuntuivat kuitenkin niin hyviltä ja laadukkaita, että nyt päätin ne ostaa. Vaatteet ovat keskenään yhdisteltävissä ja niitä voi käyttää kotoa löytyvien vaatteiden kanssa, jolloin mukaan saadaan lisää väriä ja rentoutta. Kotimatkalla ostomorkkis uhkasi iskeä päälle, mutta pystyin kuitenkin perustelemaan ostokset itselleni tarpeellisiksi.

Tarvitsen uusia työvaatteita.  Tyylikkäät työvaatteet parantavat itseluottamusta,  mikä taas vaikuttaa uraan positiivisesti.

En ole ostanut itselleni yhtään vaatekappaletta edelliseen seitsemään kuukauteen. Keskimääräiset vaatekuluni ovat olleet noin 80 euroa kuussa, joten tuolla 560 euron säästöllä helposti rahoitettiin oma osuuteni näistä.

Vaatteilla pitäisi pärjätä vuosia ja niitä on helppo täydentää halpisketjujenkin perus t-paidoilla, neuleilla ja farkuilla.

Seuraava päivä

Toinen neuletakki ja hame alkoivat mietityttämään. Käyn palauttamassa ne ja ostan tilalle 70 €:n hameen. Erotuksena saan 145 euroa tililleni ja suuntaan H&M:än täydentämään settiä. Sieltä tarttuu mukaan vielä:

Sukkahousut 10 €
Leggingsit 10 €
Hanskat 5 €
Neulepaita 20 €
T-paita 5 €
Neuletakki 10 €
Neulepaita 20 €

Vahva suositus!

Lopulta ostin 18 vaatekappaletta ja maksoin niistä 780 euroa. Onhan summa iso ja tällaiselle kitsaalle säästäjälle aiheuttaa sydämentykytyksiä. Ehkä hieman enemmän väriä ja mekon olisin halunnut, mutta kokonaisuutena kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Voin suositella muille kaltaisilleni laiskoille tai hukassa oleville shoppaajille. Uskon vahvasti, että vaatteet olivat sijoitus uraa silmällä pitäen ja ne kestävät huomattavasti kauemmin kuin vaatteet, joita normaalisti ostan. Myös saamillani ammattilaisen vinkeillä osaan ehkä jatkossa valita itselleni istuvampia ja tyylikkäämpiä vaatteita.

 Tässä vielä linkki aiempaan kirjoitukseeni "Miltä näyttää menestyvä nainen?"

Työasenteen päivitys

Vanhempainvapaa loppuu ja paluu sorvin ääreen koittaa. Minä en voi enää puhua paluusta "sitten kun" - sanoilla vaan on käytettävä termiä "nyt kun". Olen odottanut töihinpaluuta suunnilleen yhtä kauan kuin olen ollut poissa. Kuitenkin mitä lähemmäs ollaan päästy, sitä enemmän paluu jännittää ja mietityttää. Nyt on aika asennecheckin.

Piipahdin muutama hetki sitten toimistolla. Kiinnitin huomiota siihen, että kokouksessa ilmapiiri oli varsin aneeminen ja päättämätön. Käytäväkeskusteluissa kaikki valittivat kiirettä. Kuten olen jossain kirjoituksessa aiemmin maininnut, on minulla toisinaan taipumusta lähteä negatiiviseen puheeseen mukaan. Nyt kun tiedostan tämän, miten vältän sen ja mihin panostan asennepuolella?

1. Negaatioiden välttäminen

Ongelma: Joka työpaikalla on valittaja,  jotka saa muutkin vellomaan negatiivisissa ajatuksissa. Herkästi löytää itsensä pohdiskelemasta kiirettä, muiden huonosti tekemiä hommia tai työtehtävien mielekkyyttä. Ilman keskustelunavausta, nämä asiat saattaisivat olla merkityksettömämpiä.

Ratkaisu: Näiden ilmapiirinmyrkyttäjien seurassa positiivisinkin saattaa muuttua ankeuttajaksi. Parasta on aktiivisesti tuoda positiivisia näkökulmia esille. Yleensä myrkyttäjä toteaa,  ettei sinusta ole juorukerholaiseksi tai kilpaitkijäksi,  jolloin keskustelujen sävy muuttuu ainakin neutraalimmaksi. Jos tämä ei auta, voi pidättäytyä pelkässä asian puhumisessa ja jättää kahvipöytäkeskustelut kokonaan väliin.

2. Tiimin puolesta

Ongelma: Työyhteisössä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät omaa korkeaa työmoraalia, ovat väärässä tehtävässä tai eivät ole päteviä. Tämä saattaa vaikuttaa omaan suoritumiseen ja ärsyttää.

Ratkaisu: Jos muiden tekemät virheet, teho tai asenne ärsyttää, paras olla joko huomioimatta näitä negatiivisia piirteitä tai, mikä vielä parempaa, koittaa auttaa heitä tai miettiä miten koko tiimi saadaan toimimaan paremmin. Ennen, jos joku tiimiläisistäni suoriutui huonommin, saatoin ajatella, että minä vaikutan paremmalta. Nyt olen ymmärtänyt, että paljon parempaa on auttaa näitä alisuoriutujia tai miettiä heille sopivampia tehtäviä. Paremmin kokonaisuudessa toimiva tiimi kertoo enemmän minusta tiimin vetäjänä (vaikken semmoinen olisikaan) kuin oman paremmuuteni korostaminen.

3. Oman työtehtävään voi vaikuttaa

Ongelma: Minä kaipaan nykyiseen työhöni lisää vastuuta ja haasteita. Saatan tästä myös kolleegoilleni mainita. 

Ratkaisu: Parempi ratkaisu valittamisen sijaan on hoitaa nykyiset tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää tehtävää olemalla aktiivinen.

4. Motivaatio ylös

Ongelma: Olen äitiyslomalla kerännyt motivaatiota ja tuntuu mahtavalta päästä pois näistä pienistä piireistä, joita toteutan tässä kodin ja leikkipuiston välillä. Helposti kuitenkin käy niin, että intoa puhkuen paukataan työpaikalle ja huomataan, että mikään ei ole muuttunut. Kaikki ovat väsyneitä ja innostus on poissaolevaa. Oma motivaatio laskee työpäivien muuttuessa viikoiksi.

Ratkaisu: Olen aina nauttinut työnteosta. Nykyinen työni ei ole ihan sitä mitä haluan, mutta siinäkin on paljon puolia, jotka koen motivoiviksi: hyvät kouluttautumismahdollisuudet, paljon uutta opittavaa, mahdollisuus kehitystyöhön, muutama mielenkiintoinen projekti johon osallistua ja onnistumiskokemuksia jokapäiväisessä työssä. Aloinkin jo fiilistelemään, miten saan työni ja muutaman hankkeen järkeistettyä. Näin saan itselleni motivoivemman työympäristön ja pääsen näyttämään kykyni ja sitä kautta aukaisemaan uusia ovia.

5. Työmäärä ei valittamalla parane

Ongelma: Liian vähäinen määrä työtehtäviä aiheuttaa laiskistumista. Olen ollut useaan otteeseen työssä, jossa iso osa päivästä menee peukaloden pyörittämiseen, enkä koe mitään muuta yhtä turhauttavaksi asiaksi töissä. Jos töitä on liian vähän, ne vähäisetkin tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta ja ärsyttäviltä. Nopeasti työpäivää alkaa täyttämään  netissä surffailla ja silloin oikeiden töiden pariin paluu tuntuu aina vaikeammalta. Myös liiallinen kiire on yleinen valituksen aihe.

Ratkaisu: Päivää voi yrittää täyttää keksimällä itselleen lisää tekemistä. Luovuudesta ja hyödystä saa aina lisäpisteitä etenemisen kannalta. Lisätöitä- ja vastuita voi kysellä kollegoita, esimieheltä tai vaikka alaisilta. Tällaisina hetkinä kannattaa myös hyödyntää kaikki koulutusmahdollisuudet. Jos kerta kaikkiaa enempää ei ole tehtävissä työmäärän ja miksei myös laadun parantamista ajatellen, valittamisen sijaan minä alan selailemaan työpaikkailmoituksia.

Yleistiottaen nautin pienestä kiireestä. Kiireen tunnetta saa vähennettyä oikealla priorisoinnilla. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka valittavat kiirettä, koska uskovat siten olevan korvaamattomampia työpaikalle. Usein kuitenkin se kertoo vain tehottomista työtavoista.

4. Yritä edes

Ongelma: Usein minulta pyydetään jotain, mikä ei varsinaisesti kuulu ydinosaamiseeni tai minulla ei ole asiasta yksinkertaisesti mitään tietoa. Tekisi mieli kieltäytyä.

Ratkaisu: Kotiminäni vastaisi haasteeseen, että "En osaa, osaisiko Isi paremmin?". Työminäni aina ainakin yrittää. Uskon jotenkin siihen, että kaikki ongelmat on luotu ratkottaviksi ja niitä voi lähteä selvittämään pyytämällä apua muilta ihmisiltä. Tietenkään kaikkeen ei tule suostua, vaan oman tontin hommat hoidetaan.

5. Haastaminen ja kyseenalaistaminen on hyvästä

Ongelma: Minulla on työni puolesta tapana ja osittain velvollisuuskin kyseenalaistaa asioita ja kysyä paljon kysymyksiä. Tämän voi tehdä kahdella tapaa: siten, että vastaanottajaa kokee tulleensa arvostelluksi tai niin, että vastaanottaja saa uusia näkökulmia tekemiseen. Miten varmistaa, että haastaminen ei vaikuta valittamiselta?

Ratkaisu: Tähän auttaa ensinnäkin tilannetaju ja ystävällinen lähestyminen. Hymyillen kysytyt kysymykset otetaan huomattavasti paremmin vastaan kuin vakavalla naamalla töksäytetyt. Myös perinteinen hampurilaismalli toimii: kehuja, kritiikkiä, kehuja. Aina kannattaa keskittyä tulevaan eli seuraaviin askeleisiin tai parannusehdotuksia. Oikeanlainen kyseenalaistaminen voi olla tekijä,  joka erottaa muista työntekijöistä ja vie pitkälle.

Näillä eväillä uuteen alkuun. Positiivinen mieli on siitä hyvä,  että se usein tarttuu. Ja on myös hyvä pitää mielessä, että omaa asennetta voi parantaa, mutta muita ei voi väkisin muuttaa. Hyvin hoidetuista töistä ja hyvästä asenteesta palkitaan ennemmin tai myöhemmin.

Innostavaa maanantaita kaikille!

Hyvä turvaistuin halvalla?

Meillä on edessä uuden autoistuimen osto vanhemmalle lapselle. Nopea vilkaisu nettiin kertoo, että hinnat pyörivät satasen ja tonnin välillä ja malleja on pilvin pimein. Miten löytää turvallinen ja edullinen istuin kymmenien joukosta? Ajattelin nyt valottaa meidän valintaprosessia,  jotta löydämme meidän kriteereillemme parhaan turvaistuimen.

1. Kriteerit

• Turvallisuus
• Mahdollisimman pitkä käyttöikä
• Mahdollisimman edullinen
• Isofix-kiinnitys
• Ei pinkkiä
• Saatavilla nettikaupasta

2. Autoliiton testit

Ihan ensimmäiseksi surffaan itseni autoliiton sivuille katsomaan testituloksia. Tässä vaiheessa järkevää on ostaa istuin, joka menee mahdollisimman pitkään. Päädyn tutkimaan tarkemmin vain 9-36 kiloiselle tarkoitettuja penkkeja,  joilla pärjätään jopa seuraavat kymmenen vuotta. Haussa rajaan muut paitsi hyvän ja erinomaisen arvion saaneet pois. Karsin pois vielä ne, joilla on sanallisissa arvioissa miinusta turvallisuuden kohdalla.

3. Hintavertailu

Seuraavaan vaiheeseen eli hinnan tarkistamiseen meillä on viisi kandidaattia. Vertaa.fi vertailee joidenkin istuinten hintoja, mutta kannattaa lisäksi tehdä omaa tutkimusta. Tässä lopullinen lista hinnoilla:

• Joie Trillo Shield: 139 € (norm. 160 €), www.pinkorblue.fi
• Cybex Pallas 2: ei löydy hintatietoja
• Cybex Pallas 2-fix: 294,90 €, www.verkkokauppa.com
• Cybex Pallas Fix: 257,50 € (edellisen kauden malli) www.pinkorblue.fi
• Kiddy Guardian Pro 2: 289 €, www.babystyle.fi

Joie Trillo Shield-istuin (AL:n arvostelu täällä) selviää kirkkaasti voittajaksi testien ja hinnan puolesta.

4. Sovitus

Seuraavaksi on vuorossa sovitus. Kaikki etupalkilliset istuimet kannattaa sovittaa ja käymmekin lastentarvikeliikkeessä kokeilemassa samantyyppistä, koska juuri tätä merkkiä ei löydy lähimmistä kaupoista.

Istuin sopii, laitetaan tilaus menemään. Toimitus on ilmainen alle 100 euron tilauksissa. Olen supertyytyväinen, että löysin istuimen, joka oli ominaisuuksiltaan sama ja puolet halvempi kuin muut turvalliset istuimet. Kauppaan päättömästi marssiassani olisin saattanut joutua pulittamaan pari sataa euroa enemmän istuimesta,  jonka laatua ei olisi tullut tarkistettua. Voi istuimen toki ostaa käytettynäkin, mutta ikinä ei ole takeita, että sillä ei olla oltu kolarissa ja käyttöikä muutenkin on lyhyempi.

Ps. Tämä ei ole sponsoroitu teksti vaan ihan oma vertailuni.

Miten tulla headhuntatuksi?

Viime syksynä puhelimeni soi kahdesti ja suorahakukonsilttihan se siellä tavoitteli. Molemmillalla kerroilla työnkuva ei ihan vastannut minun intressejäni, ja meistä ei tullut paria. Olin kuitenkin otettu, että minut oli löydetty. Nuo soitot saivat näkemään suorahaun merkityksen nykyisessä rekrytoiminnassa. Suorahakubusiness on Suomessa 62 miljoonan euron arvoinen ja sitä tekeviä yrityksiä on vähän päälle sata. Niitä ei kannata siis sivuttaa, jos haluaa urallaan edetä.

Kuten kirjoitin aiemmassa tekstissä (vaihtoehtoja työrintamalla), minua mahdollisesti kiinnostaa vaihtaa työpaikkaa. Olen hahmotellut itselleni urasuunnitelmaa ja havainnut olevani nyt vähän sivupolulla. Huomaan, että minua kiinnostavia tehtäviä ei juurikaan julkisesti näy, vaan uskon niiden liikkuvan suorahaun kautta.

Miten headhunterit saa kiinnostumaan itsestään? Lueskelin eri firmojen sivuja, konsulttien blogeja, ryhdyin seuraamaan alaa twitterissä ja etsin artikkeleita netistä. Tässä koottuna kuusi vinkkiä joihin aion tarttua, mikäli päätään aktiivisemmin lähteä töitä hakemaan.

1. Cv-pankki

Tänään viimeksi juttelin erään tutun kanssa, joka oli rekrytoitu Monsterin cv-pankin kautta. Toinen, johon ajattelin cv:ni laittaa on TE-keskuksen cv-netti. Cv:ssä kannattaa huomioida hakusanat, joilla mahdollisesti headhunter hakua tietokannasta suorittaa.

2. Puhelinkontakti suorahakuyritykseen

Suorahakufirmaan voi myös soittaa ja kysyä suoraan heidän toimintatapojaan. Juttusille kannattaa pyrkiä joko konsultin tai tätä ylemmän henkilön kanssa. Puhelu on syytä pitää lyhyenä, eikä sen tarkemmin mennä yksityiskohtiin. Jo saatua kontaktia kannattaa ylläpitää säännöllisesti.

3. Avoin ja erilainen hakemus

Suurin osa suorahakuyrityksistä tarjoaa mahdollisuuden avoimen hakemuksen jättöön nettisivuillaan. Hakemuksen laatu on avainasemassa. Kannattaa panostaa alkuun ja yrittää kirjata asiat innovatiivisesti, mutta tiiviisti ja selkeästi.

4. Some-aktiivisuus

Ehdoton some-kanava työnhaun kannalta on LinkedIn. Jos sinulla ei ole profiilia, kannattaa se tehdä pikimmiten ja panostaa siihen.  Minulla on blogille oma Twitter-tili (@6vsuunnitelma), ja ajattelinkin nyt perustaa tilin myös itselleni. Tarkoituksena on seurata suorahaku- ja muita rekryfirmoja, alani yrityksiä ja muita ammattilaisia ja myös tuottaa omaa sisältöä.

5. Verkostoituminen

Uusien kontaktien luominen on tärkeää, kuten myös vanhojen ylläpitäminen. Itse aina välillä otan suosittelijoihin yhteyttä ja varmistan, että heidät voin vielä mainita hakemuksessani. Viimeksi tämä liike poiki työhaastattelun. Jatkossa aion osallistua alan tapahtumiin ja koulutuksiin aktiivisemmin ja jaella käyntikortteja hanakammin.

6. Selkeät suunnitelmat

Hain vuoden vaihteessa kahteen työhön, joista urahaaveitani tutkisteltuani en ollutkaan kiinnostunut. Toisessa kävin haastattelussa ja olin muutaman viimeisen joukossa, kun tajusin, että ala on ihan väärä minulle kuin myös tehtävän luonne. Olin todella helpottunut, kun työtä ei minulle tarjottu, sillä olin jo päättänyt kieltäytyä. Sain hyviä kontakteja, mutta opin, että on erittäin tärkeää tietää mitä haluaa ja siitä syystä laadinkin itselleni nyt urasuunnitelmaa.

---

Juuri nyt en hae aktiivisesti töitä, mutta tarkoituksena on silti hyödyntää cv-pankkeja ja lähettää muutama avoin hakemus, johon sainkin jo hyvän idean.  Jos joku suorahakuammattilainen tänne eksyy, otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan. Nyt pidän silmät auki uusien mahdollisuuksien varalta, keskityn kehittymään vanhassa työssäni ja viimeistelen urasuunnitelmani. Minuun voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostilla (kuusivuotissuunnitelma@gmail.com), jos haluaa lisätietoja minusta, keskustella mielenkiintoisista mahdollisuuksista tai luoda uuden kontaktin.

Uravaiheet ja ikä

Aina välillä minulle sanotaan, että ehtiihän sitä tehdä uraa kun on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä. Tämä on mielestäni totta, mutta vain osittain.

Totta siinä mielessä,  että uralla tulee muutamia suuria liikkeitä ja kun ne jakaa työvuosilla, hyvä jos jotain ihmeellistä tapahtuu kerran viidessä vuodessa. Tässä ei siis ole kiirettä tai ainakaan tänä vuonna ei tarvitse tehdä mitään. Vai tarvitseeko?

Olen sitä mieltä, että uran voi jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen: Opiskeluun, Valintaan ja Toteutukseen. Tämä on vain oma näkemykseni, joka perustuu lyhyehköön 15 vuoden työuraani, eri työpaikoissa tapaamiini esimiehiin ja kolleegoihin, jotka ovat edenneet tai eivät. Olen koko työurani työskennellyt yksityisellä sektorilla ja viime vuodet suurehkoissa yrityksissä. Aiheesta kiinnostuneena olen lukenut paljon artikkeleita, joissa menestyneiden ihmisten uratarinoista voi poimia tiettyjä samankaltaisuuksia.

Opiskeluvaihe (20-30-vuotiaana)

Oppiminen alkaa koulussa ja jatkuu ja syventyy ennen kaikkea työssä. Jotta voi edes ajatella uraa, täytyy olla jotain substanssiosaamista, ammattitaitoa. Myös kontaktien luominen, työmoraalin kehittyminen ja monipuolistuminen tapahtuu oppimisvaiheessa, jolle paras aika on ensimmäisen kymmenen työvuoden aikana eli 20-30-vuotiaana.

Valintavaihe (30-40-vuotiaana)

Jossain vaiheessa työelämää tulee yleensä vastaan erilaisia valintoja. Vaihdatko työpaikkaa? Kiinnostaako esimiesasema? Tarvitsetko lisäkoulutusta? Perhevapaat? Vuorotteluvapaa? Downshiftaus? Haluatko lisää vastuuta tai haasteita?

Toisia kiinnostaa lähteä viemään uraa eteenpäin esimerkiksi syventämällä ammattitaitoaan, ottamalla lisää vastuuta tai vaihtamalla kokonaan tehtäviä. Osa valitsee vallitsevan tilanteen. Työ ei saa olla liian kuormittavat tai stressaavaa, nykyinen työyhteisö on mukava ja työkaveritkin kivoja. Palkka on hieman huonompi kuin toivoisi, mutta nousee työvuosien myötä.

Tyypillisesti selkeät harppaukset uralla otetaan 30-40 ikävuoden kohdalla. Etenemisen aloittaminen on toki myös aiemmin mahdollista, mutta valitettavasti harvemmin myöhemmin.  Vai onko sinun työssäsi nostettu esimiesasemaan 50-vuotias,  joka on tehnyt samoja töitä 30 vuotta? Onko kyseessä ikärasismi vai yksilön motivaatioon liittyvät seikat? Jos eteneminen ei ole kiinnostanut vuosiin, työnantaja helposti siirtää nämä ihmiset jo sinne "peruspuurtaja ilman mahdollisuutta etenemiseen"-laatikkoon. Jos näyttöjä tasaisesta kehityksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta etenemiseen on vuosien varrelta, on kokeneempi työntekijä vahvoilla valinnassa.

Pitkät perhevapaat vaikuttavat valitettavan usein naisten urahaaveisiin, koska ne ajoittuvat juuri valintavaiheeseen. Usein paluu töihin vaatii muutaman vuoden opiskeluvaiheen, jonka jälkeen havahdutaan helposti siihen, että valintavaiheeseen aikaikkuna on supistunut lyhyeksi. Toisaalta myös paluu saattaa tarkoittaa erilaisia tehtäviä, jolloin aktiiviselle ja aiemmin kykynsä osoittaneelle saattaa tarjoutuu hyviä tilaisuuksiakin.

Toteutusvaihe (50+-vuotiaana)

Tässä vaiheessa suuremmat muutokset ovat harvassa. Ne, jota ovat löytäneet paikkansa työelämässä, jatkavat sen parissa tietyin rutiinein. Kokemus karttuu ja he ovatkin tietotaidoiltaan monen yrityksen peruspilareita. Kehittyminen on oleellista myös tasaista työhistoriaa suorittaville. Kuinka usein kuuleekaa,  että yt:issä potkitaan pihalle juuri tämän vaiheen ihmisiä. He kun ovat suhteettoman kalliita tuottavuuteensa nähden, varsinkin jos ammattitaito ei ole pysynyt kehityksen mukana.

Etenemään lähteneistä jotkut ovat saavuttaneet tavoittelemansa tason ja eteneminen hidastuu. Osa etenijöistä nousee pikku hiljaa urallaan ylemmäs ja johtotehtävät ja hallitusten jäsenyydet jaetaankin yleensä uran myöhemmässä vaiheessa oleville kiipijöille. Tässä tarkoitettu Toteutusvaihe,  jossa uran suunta on jo selvä, tapahtuu yleensä 50-60 ikävuoden kohdalla.

Entäs minä?

Minun urani ei ole todellakaan kuukaudesta tai muutamasta vuodestakaan kiinni. Katson olevani valintavaiheessa ja siksi pyrin pienillä toimenpiteillä edistämään asiaa. Pidän silmät auki ja uskon minulle merkittävien valintojen olevan nurkan takana. Se mihin asti kunnianhimoni minua vie, jää nähtäväksi.

Tärkeää on tiedostaa, että kehityksen on oltava jatkuvaa, on oltava aktiivinen ja silmät pidettävä auki, jos mielii uralla eteenpäin. Muutosta välttelemällä juna menee helposti ohi, eikä myöhemmin vastaavia tilaisuuksia enää tule vastaan.

Kallis krapula

En ole juonut tippaakaan alkoholia nyt noin puoleentoista vuoteen. Kolmen ja puolen vuoden aikana kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kun imetysurani lähenee loppuaan, tuntuu ajatus absolutismista jatkossakin luonnolliselta ja järkevältä.

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan asian olevan näin. Mietin lähinnä, että viitsisikö sitä olla juomatta alkoholia tänä viikonloppuna. Ihan totta, harvassa olivat ne viikot, kun en mitään juonut.

Miksi join?

Minulle alkoholi ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään kulinaristinen nautinto. En pidä viinin, oluen tai kuohuvan mausta. Olen yleensä mieluummin valinnut Pommacin skoolatessani ja kieltäytynyt ruokaviinistä perheillallisilla. Minulla on ollut omat mielijuomani, jotka olen juonut valikoidussa seurassa ja paikassa.

Join viikottain ja kerralla merkittäviä määriä. Toiminta on ollut täysin ja todellakin humalahakuista. Ei minulla kuitenkaan ongelmaa juomisen suhteen ole ollut. En juonut viikolla, en krapulaan, en montaa päivää putkeen. Tämä elämäntapa jatkui kymmenisen vuotta ja loppui perheen perustamiseen. Syyt juomiseen olivat sosiaaliset, joskin usein seuraavan päivän olotilat kumosivat edellisillan hauskanpidon. Olen saanut temmeltää tarpeeksi ja nyt prioriteettinä ovat muut asiat. Suurin osa kaveriporukastakin vaihtaa nykyisin vapaa-ajallaan vaippoja ja pyörii leikkipuistoissa.

Rahalla saa krapulan

Yksi hyvä syy pitää korkki kiinni on raha. Baareissa juokseminen ei ollut halpaa millään mittapuulla. Perusviikonloppu sisälsi muun muassa seuraavia kuluja:

• Aloittelujuomat 20€
• Tupakat 10 €
• Sisäänpääsyn ja juomat baarissa 25 €
• Taksi 20 €

Yhteensä 75 €, vuositasolla noin 3750 euroa, jos pitää muutaman viikonlopun taukoa. Tämä oli tuolloin melko merkittävä osa pienestä yrittäjän, opiskelijan tai kaupan kassan tuloistani.

Vaikka nyt päättäisinkin juoda satunnaisesti, tähän vanhaan ei ole paluuta. Krapula kun ei sovi yhteen pienten lasten kanssa. Nykyään juominen tarkoittaisi muutamaa siideriä illassa, tupareiden, synttäreiden tai muiden juhlien yhteydessä. Toisaalta, miksi juoda edes pari, kun nekin rahat voi säästää?

Minä haluan erota...

nimittäin kennelliitosta ja nykyisestä työttömyyskassastani. Joo, oli pakko laittaa tuo otsikko.

Olen tässä vuosien varrella kuulunut, jos jonkinmoisiin yhdistyksiin ja kerhoihin. Yleisesti ottaen ne ovat liittyneet koiriin tai muihin lemmikeihin. Tänä vuonna olen maksanut vain Suomen kennelliitolle ja työttömyyskassaan, jos sitä nyt voi kerhoksi sanoa.

Kennelliiton jäsenyys katkolle

Olen kuulunut Suomen Kennelliitto jo vuosia. Siinä sivussa maksoin jäsenmaksua rotujärjestölle. Se loppui, kun kerho ei aktiivisesti ilmoitellut uusista jäsenmaksuista ja unohdin ilmoittautua mukaan seuraavalle vuodelle. Kuten olen aikaisemminkin todennut, on minussa vähän introvertin vikaa, joten kerhoja en hyödynnä saadakseni sosiaalisia kontakteja. En käy tapahtumissa tai harrasta mitään aiheeseen liittyvää. Jäsenmaksuja olen maksanut lähinnä lehtien vuoksi.

Kennelliitto julkaisee lähes kuukausittain ilmestyvää Koiramme-lehteä. Täytyy sanoa, että siinä on lehti, joka on pudonnut kehityksen kelkasta. Jutut ovat liian pitkiä, kuivasti kirjoitettuja ja usein epärelevantteja. Harvemmin luen lehteä viittä minuuttia pidempään, joskus se lentää kirrätykseen avamattomana. Tämä siis minun mielipiteeni asiasta. Kaiken tarvitsemani tiedon löydän netistä.

Toinen syy miksi olen jäsenenä roikkunut, on ollut alennus, jonka jäsenet ovat saaneet Tapiolan koiravakuutuksista. Tämä etu loppui keväällä kun kumppanivakuutusyhtiö vaihtui. En voinut vaihtaa mukana, koska Tapiola tai siis nykyään LähiTapiola on ainoa, joka vakuuttaa yli 10-vuotiaita koiria.

Nyt on aika sanoa hyvästit Kennelliitolle ja Koiramme-lehdelle. Säästöä 40 €.

Työttömyyskassan kilpailutus

Tästä sain vinkin Eläkkeellä Thaimaahan-blogista. Olen ollut joitakin vuosia Ytk:n jäsen ja elänyt siinä uskossa, että se on huomattavasti halvempi kuin liitot ja halvin työtyömyyskassoista. Halvempi kuin liitot kyllä, muut ei.

YTK 118 €
JATTK 60 €
IAET 105 €

Usein kassat toimivat tiettyjen liittojen yhteydessä. Niihin saa kuitenkin liittyä melkein kuka tahansa. Kannattaa tarkemmat ohjeet katsastaa kunkin kassan nettisivuilta. Vuoden vaihteessa on suunnitelmissa vaihtaa tuohon JATTK:hon. Säästöä 58 €. 

Yhteensä säästöä ensivuodelle 98 €. Liityin viime kuussa Mothers in Business-yhdistykseen.  Se maksoi 20 euroa ja oli ikijäsenyys,  siksi en huomioi sitä tässä.

Mihin kerhoihin sinä kuulut?

Huono palaveri turhauttaa

Kirjoitin aikaisemmin saamastani konsultointipyynnöstä. Kävin tapaamisessa ja olen jokseenkin pettynyt.

Olen eräässä asiassa asiantuntija. Kyseistä juttua ei ole monessa yrityksessä käytössä, ja olen muutaman projektin sen käyttöönottoon liittyen vetänyt. Ymmärsin etukäteen, että tämä konsultoimaan pyytänyt pörssiyhtiö olisi lähdössä toteuttamaan tätä kehitystä, ja minut oli kutsuttu paikalle kertomaan miten se käynnistetään. Ymmärsin väärin, siellä oltiin vasta miettimässä josko lähdetään toteuttamaan ollenkaan. Sinänsä asia tuli selväksi ja homma etenee, palaveri itsessään vain ei ollut kovinkaan onnistunut. Tässä muutama huomio onnistunutta palaveria varten:

1. Agenda ja palaverin aihe osallistujille selviksi

Olin omassa mielessäni vähän turhan pitkällä projektin kanssa. Todellisuudessa kukaan muu yrityksessä ei tiennyt vielä asiasta kontaktini lisäksi. Tehtävänäni oli perustella hyödyt, eikä miettiä miten asia tehdään. En saanut minkäänlaista agendaa, ja siksi aihe ei osunut kohdilleen.


Palaveriin osallistujille on syytä AINA lähettää agenda etukäteen. Tällöin osallistujien on helpompi valmistautua ja myös kysyä kysymyksiä ja kyseenalaistaa etukäteen.

2. Osallistujien huolellinen valinta

Paikalla oli vain yksi henkilö kontaktini lisäksi. Tämä ei ollut kiinnostunut perusteluista tai teknisestä toteutuksesta vaan lähinnä yrityksen sisäisen projektisalkun hoidosta. Minun olisi siis ollut parempi puhua asiasta päättäville tai toteuttaville tahoille. Yleisö oli väärä.

On hyvin tärkeää kutsua oikeat ihmiset. Jos paikalla on väärät ihmiset, on palaveri usein vain ajantuhlausta ja vaatii lisää istumista oikeamman yleisön kanssa.

3. Hyvä valmistautuminen ja asian esittäminen

Olin ymmärtänyt aiheen väärin ja siksi valmistautunut huonosti. Mietin vielä edellisenä päivänä teenkö asiasta jonkun kaiken kattavan esityksen. Jätin tekemättä, koska näkökulma oli epäselvä ja tämän piti olla vain ilmainen "tutustumiskäynti". Presu olisi selkeyttänyt palaveria, mutta ollut silti väärälle yleisölle. Kontaktin olisi sen avulla voinut myydä ajatuksen päättäjille myöhemmin. Miksi kuitenkaan tekisin hänen töitään ilmaiseksi?

Itse odotan esiintyjältä kunnollista valmistautumista ja myös normaalisti itse valmistaudu hyvin. Hyvin valmistautuminen ei tarkoita 30 sivun PowerPoint - presentaatiota,  joka vedetään vartissa. Palaveriin voi osallistua ilman kättä pidempää, kunhan tiedot on tarkistettu, aihe suunniteltu ja pääpointit mietitty. Esityksen voi tehdä lennossa vaikka piirtämällä taululle.

4. Projektivaiheiden huomioiminen 

Luulin projektin olevan jo käynnissä. Kävi kuitenkin ilmi, että ajatus siitä saattaa kaatua kalkkiviivoille. Kyseisellä yrityksillä ei ole luultavasti resursseja eli tarvittavia henkilöitä ja/tai rahaa toteuttaa projektia. Asia itsessään varmasti vaikuttaisi liikevaihtoon positiivisesti ja kehittäisi tekemistä radikaalisti. Projekti olisi pitänyt hyväksyä, käynnistää ja resursoida ennen minun kutsumistani.

Projekteihin lähdettäessä on varmistettava, että on edes teoreettinen mahdollisuus toteuttaa projekti. Vasta resurssien vahvistumista jälkeen alkaa tarkempi suunnittelu. 


Olen työurallani osallistunut lukuisiin huonosti organisoituihin palavereihin ja tämä valitettavasti kuului niihin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuluttaa aikaansa täysin päättömästi. Pienillä asioilla palaverista saa onnistuneen. Vastuu järjestelyistä ja agendasta on kutsujalla, joten en olisi tähän voinut paljoa vaikuttaa.

Kenellä on pokkaa keskeyttää huono palaveri?

Äitiyslomalainen nauttii silti

En saa tästä mielenkiintoista työtilaisuutta, lisätulot konsultoinnista ovat epätodennäköiset ja uudet kontaktitkin jäivät yhteen. Sain kuitenkin kassillisen yrityksen tuotteita, jotka kyllä tulivat tarpeeseen ja mielen virkeäksi. Oli todella mukavaa päästä käymään kodin ulkopuolella, tavata uusia ihmisiä ja keskustella työjutusta. 

Niin ja mainittakoon, että vauva oli mukanani ja myös edusti mallikkaasti. Lasten työelämään tutustuminen on aloitettu aikaisin, kun vauva oli mukanani myös muutama viikko takaperin omalla työpaikallani tapaamassa esimieheni esimiestä. En pitäisi sopivana vauvan raahaamista esimerkiksi työhaastatteluun tai asiakkaan eteen. Oman organisaation sisällä kuitenkin on sallittua äitiyslomalla käydä näyttämässä jälkikasvua ja konsultointikeikalle pyytäjä itse ehdotti, että otan vauvan mukaan, jotta saamme aikataulut paremmin sopimaan yksiin.