Pääsykokeiden tulokset

Jokin aika sitten pohdin, josko olisi aika nostaa kytkintä ja lopettaa pään hakkaaminen seinään työpaikalla. Tuntui, että osaamiselleni ei ole paikkaa organisaatiossa ja byrokraattisuuden vuoksi muutos on äärimmäisen kankeaa. Näiden pohdintojen kera päädyin sitten työhaastatteluun pari viikkoa sitten. Kyseessä oli kotimainen pörssiyhtiö, joka tarjosi tiiminvetäjän paikkaa mahtavalla sijainnilla. Palkkatoive alkoi vitosella ja kokemuksenikin osui toivottuun jopa liian hyvin. Maanantaina kävin työhaastattelussa, tiistaina tein soveltuvuustestit ja torstaille sain kutsun viimeiseen vaiheeseen eli toiseen haastatteluun.

Torstaiaamuna vilkaisin sähköpostiin ja siellä odotti pääsykokeiden tulokset, joihin olin päntännyt koko kevään. Pääsin sisään ja parin vuoden kuluttua taskussa pitäisi olla MBA-tutkinto!

Aivan mahtava fiilis. Vaikka uskon, että tradenomina minulla olisi mahdollisuudet vielä kivut uralla, tie tulisi kenties tyssäämään koulutukseen ennen pitkään. Nyt pääsen työn ohessa suorittamaan tutkinnon, jonka uskon alallani auttavan minua huomattavasti. Työpaikkani tukee opiskelua, saan luultavasti istua koulunpenkillä työajalla ja työni vastaa jo osittain kouluun tehtävää tutkimusta. Rankkaa tästä varmasti tulee kahden pienen lapsen kanssa, mutta toistaiseksi tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

No mitä tämä vaikuttaa työhaastatteluun? Tuntui, että mieluummin suoritan koulun nykyiselle työnantajalle, joka varmasti tukee koulutusta, jossa kehitettävää löytyy ja on mahdollisuus osallistua korporaatiotason hankkeisiin. Toisessa haastattelussa puhuimme asiasta haastattelijoiden kanssa avoimesti. Lähetin vielä sähköpostilla perään viestin, jossa kysyin muutamaa asiaa, jotka olivat jääneet askarruttamaan. Tuntui, että tämä työ ei ehkä olisikaan oikea suunta urallani vaan askel taakse päin. Seuraavana päivänä sain ilmoituksen, että tehtävään on valittu toinen henkilö ja minä olin helpottunut.

Syksyllä meidän perheessä aloittaa yksi uusi päiväkotilainen, yksi vuoden tauolta palaava ja yksi lähes kymmenen vuoden tauolta palaava opiskelija. Kuinka hauskaa.

Miten luoda itselleen unelmien työtehtävä?

Minulle on viimeisen parin kuukauden aikana selkiytynyt ammattinimike, johon urallani tähtään. Olen siihen nähden oikealla polulla jo nyt, mutta on myös asioita, joita voin tehdä edesauttaakseni siihen pääsyä.

Oikea organisaatio?

En halua nimikettä anonyymiyden vuoksi kertoa, mutta kyseessä on suhteellisen uusi ylempi positio, joka löytyy jo useista suuremmista yrityksistä. Nykyisessä organisaatiossa kyseistä tehtävää ei ole, joten minulla on kolme vaihtoehtoa:

1. Vaihtaa firmaan josta se löytyy.
2. Luoda tarve sen perustamiselle.
3. Odottaa, että se syntyy itsestään.

En ole hyvä odottamaan, varsinkaan tekemättä mitään. Olen myös päättänyt katsoa nykyisen työnantajan mahdollisuudet loppuun, joten vaihtoehto 1 otetaan käyttöön vasta, kun nuo mahdollisuudet loppuvat. Jäljelle jää siis tarpeen luonti.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, uskon vahvasti, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa oman työni sisältöön olemalla oma-alotteinen ja aktiivinen. Parhaimmassa tapauksessa rooli rakennetaan osaamisen ympärille.

Miten vaikuttaa?

Mitä vaaditaan, jotta jonain päivä saavuttaisin haluamani tehtävän? Tapahtuu se viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, itsestään se ei tapahdu. 

Tarvitaan

1. Lisää ja syvempää osaamista alasta ja johtamisesta
2. Tarve
3. Suosittelijoita / verkostoitumista

Eli ihan peruskauraa.

Osaamista voi kasvattaa kahdella tapaa; kokemuksen ja koulutuksen kautta. Kokemus karttuu tekemällä ja erityisesti tarttumalla tehtäviin oman osaamisen ulkopuolella. Koulutus on asia, johon muka työkiireiltään ei ehdi panostaa. Otan itselleen tavoitteeksi osallistua koulutukseen puolivuosittain ja merkitsen ajan kalenteriin jo hyvissä ajoin. Lisäksi päätin hakea ylempään ammattikorkeakouluun. Sisäänpääsyhän ei ole sanottua, mutta toteutuessaan sitäkin parempi boosti uralle. Uskon, että etenemisen ensisijainen este ei ole koulutusnimike vaan ennemminkin asenne. Lisäkouluttautuminen taas kertoo asenteesta ja motivaatiosta. Usein työpaikat tukevat kouluttautumista ja siksi itsekin uskalsin laittaa hakupaperit sisään. 

Vaikka en ole myyjä sanan perinteisessä mielessä, on minulla paljon markkinointia edessä. Minun täytyy tehdä selväksi kaikille asiaan liittyville organisaationosille, että asia on tärkeä yrityksen kasvun kannalta ja että siihen pitää panostaa myös roolituksen osalta. Jotta yritys pysyy mukana kehityksessä ja kykenee innovaatioihin ja myös nykyisten resurssien hyödyntämiseen, on asiaani syytä kuunnella. Itselleni minun ei tätä tarvitse myydä, vaan koen asian ehdottoman tärkeänä ja siksi olenkin niin innokas. 

Jos nykyisessä työpaikassa perustetaan tavoittelemani tehtävä ja haluan, että minut siihen valitaan, vaatii se paljon oman osaamiseni markkinointia. Täytyy todistaa osaaminen käytännössä ja tuoda esiin motivaatiota. Pyrin ottamaan asian esille useiden eri ihmisten kanssa eri organisaatiotasoilla. Tällä tavoin kartoitan muut asiasta perillä olevat ja näiden kanssa virittelen yhteistyötä pienten kehitysprojektien myötä. Erityisen tärkeää on oman esimiehen, tämän esimiehen ja muiden johtajien tuki, koska kaikki tämä täytyy kyetä tekemään nykyisen tehtävän rajoissa.

Nyt jo olen törmännyt moniin seiniin, mutta myös onnistumisiin. Asetan itselleni aikatavotteita ja elän puoli vuotta kerrallaan. Jos sopivia tukijoita ei ole löytynyt ja pieniä muutoksia saatu aikaiseksi byrokratian tai muista ihmisistä johtuvan vastarinnan vuoksi, nostan kytkintä.

Minä en hae työssäni mukavuutta ja stabiiliutta, vaan haluan olla muutoksessa ja kehityksessä eturintamassa. Yrityksen etu täytyy asettaa tärkeimmäksi ja tekemällä parhaansa pyrkiä tuloksellisuuteen. Tuloksen avulla myös ovet alkavat avautua omalla uralla. Näillä puheilla voisi luulla, että olen mukana politiikassa, mutta politikointia se liike-elämäkin vaatii.

Oletko sinä onnistunut vaikuttamaan omaan työtehtävääsi?

Erään yrittäjän tarina: Osa 1

Kymmenisen vuotta sitten olin kävelyllä lapsuuden ystäväni kanssa. Meitä yhdisti yhteinen harrastus ja aloimme leikillämme miettimään yrityksen perustamista harrastuksen ympärille. Liikeidea oli selvä, elämäntilanne salliva ja niinpä muutama kuukausi myöhemmin patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti yrityksen perustamisilmoituksemme.

Seuraavat puoli vuotta kerättiin rahaa, suunniteltiin myytäviä tavaroita ja palveluita, budjetoitiin, etsittiin liiketilaa, markkinoitiin ja haaveiltiin. Opiskelin liiketaloutta ja hyödynsin koulun resursseja kaikella tapaa; juttelin opettajille, opiskelin kirjanpitoa, perehdyin verotukseen, kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa ja peilasin kaikkea oppimaani omaan yritykseen.

Tarkoituksena oli, että yrityksen tuloilla eläisi kaksi ihmistä. Olisimme itsemme herroja ja nauttisimme harrastuksesta. Mitään kultakaivosta emme odottaneet, vaan kaikki laskelmat oli tehty varsin vaatimattomasti. Homma pyörisi noin kymppitonnin kuukausiliikevaihdolla. Alkuinvestointeihin rahaa kului 26 000 euroa, jonka rahoitimme säästöillämme. Lainaa ei koskaan tarvittaisi. Vuokrasopimus tehtiin 3,5 vuodeksi ihmeemmin edes miettimättä. Sen verran puhuimme, että luultavasti sopimuksen loputtua laitamme pillit pussiin. Suunnitelmana oli määräaikainen yrittäjyys.

Kuukautta ennen avajaisia irtisanoimme itsemme pelkoa tuntematta vakitöistä. Ennakkoon olimme saaneet muutamia tilauksia ja avajaispäivänä paikanpäälle eksyi varsin mukava joukko uteliaita ihmisiä. Muistan päivän aurinkoisena, me poseeraamassa ulkona logon edessä kukkapuskat käsivarsilla. Ensimmäisellä viikolla kapasiteetti nousi nopeasti 30 prosenttiin, mikä vastasi varsin hyvin odotuksia. Lisäksi kassaan kilahti tasaista tahtia euroja. Alussa käytimme rahaa erityisesti varaston kasvattamiseen ja markkinointiin.

Tuli toinen viikko ja asiakkaiden alkuinnostus laantui. Käyttöaste vakiintui 30 prosenttiin ja kassakone lauloi yhä harvemmin. Kuukaudet alkoivat vaihtua kun huomasin, etten ollut maksanut itselleni palkkaa ja kaverilleni vain tämän vuokran verran. Minä otin lisää opintolainaa ja hän kulutusluottoa. Oli päiviä, jolloin rahaa tuli euro tai kaksi. Kaikista ylimääräisistä ja vähän tarpeellisistakin kuluista karsittiin. Iltaisin ei uni tullut, kun mietin olinko tehnyt elämäni pahimman virheen?

Olen pantannut yrittäjyydestä kirjoittamista, koska tuntuu jotenkin raskaalta käydä noita aikoja läpi. Siksi jaan tämän kirjoituksen osiin ja julkaisen lisää muutaman päivän kuluttua. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten homma eteni. Oliko kyseestä pahin mokani vai paras kokemukseni?

Työasenteen päivitys

Vanhempainvapaa loppuu ja paluu sorvin ääreen koittaa. Minä en voi enää puhua paluusta "sitten kun" - sanoilla vaan on käytettävä termiä "nyt kun". Olen odottanut töihinpaluuta suunnilleen yhtä kauan kuin olen ollut poissa. Kuitenkin mitä lähemmäs ollaan päästy, sitä enemmän paluu jännittää ja mietityttää. Nyt on aika asennecheckin.

Piipahdin muutama hetki sitten toimistolla. Kiinnitin huomiota siihen, että kokouksessa ilmapiiri oli varsin aneeminen ja päättämätön. Käytäväkeskusteluissa kaikki valittivat kiirettä. Kuten olen jossain kirjoituksessa aiemmin maininnut, on minulla toisinaan taipumusta lähteä negatiiviseen puheeseen mukaan. Nyt kun tiedostan tämän, miten vältän sen ja mihin panostan asennepuolella?

1. Negaatioiden välttäminen

Ongelma: Joka työpaikalla on valittaja,  jotka saa muutkin vellomaan negatiivisissa ajatuksissa. Herkästi löytää itsensä pohdiskelemasta kiirettä, muiden huonosti tekemiä hommia tai työtehtävien mielekkyyttä. Ilman keskustelunavausta, nämä asiat saattaisivat olla merkityksettömämpiä.

Ratkaisu: Näiden ilmapiirinmyrkyttäjien seurassa positiivisinkin saattaa muuttua ankeuttajaksi. Parasta on aktiivisesti tuoda positiivisia näkökulmia esille. Yleensä myrkyttäjä toteaa,  ettei sinusta ole juorukerholaiseksi tai kilpaitkijäksi,  jolloin keskustelujen sävy muuttuu ainakin neutraalimmaksi. Jos tämä ei auta, voi pidättäytyä pelkässä asian puhumisessa ja jättää kahvipöytäkeskustelut kokonaan väliin.

2. Tiimin puolesta

Ongelma: Työyhteisössä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät omaa korkeaa työmoraalia, ovat väärässä tehtävässä tai eivät ole päteviä. Tämä saattaa vaikuttaa omaan suoritumiseen ja ärsyttää.

Ratkaisu: Jos muiden tekemät virheet, teho tai asenne ärsyttää, paras olla joko huomioimatta näitä negatiivisia piirteitä tai, mikä vielä parempaa, koittaa auttaa heitä tai miettiä miten koko tiimi saadaan toimimaan paremmin. Ennen, jos joku tiimiläisistäni suoriutui huonommin, saatoin ajatella, että minä vaikutan paremmalta. Nyt olen ymmärtänyt, että paljon parempaa on auttaa näitä alisuoriutujia tai miettiä heille sopivampia tehtäviä. Paremmin kokonaisuudessa toimiva tiimi kertoo enemmän minusta tiimin vetäjänä (vaikken semmoinen olisikaan) kuin oman paremmuuteni korostaminen.

3. Oman työtehtävään voi vaikuttaa

Ongelma: Minä kaipaan nykyiseen työhöni lisää vastuuta ja haasteita. Saatan tästä myös kolleegoilleni mainita. 

Ratkaisu: Parempi ratkaisu valittamisen sijaan on hoitaa nykyiset tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää tehtävää olemalla aktiivinen.

4. Motivaatio ylös

Ongelma: Olen äitiyslomalla kerännyt motivaatiota ja tuntuu mahtavalta päästä pois näistä pienistä piireistä, joita toteutan tässä kodin ja leikkipuiston välillä. Helposti kuitenkin käy niin, että intoa puhkuen paukataan työpaikalle ja huomataan, että mikään ei ole muuttunut. Kaikki ovat väsyneitä ja innostus on poissaolevaa. Oma motivaatio laskee työpäivien muuttuessa viikoiksi.

Ratkaisu: Olen aina nauttinut työnteosta. Nykyinen työni ei ole ihan sitä mitä haluan, mutta siinäkin on paljon puolia, jotka koen motivoiviksi: hyvät kouluttautumismahdollisuudet, paljon uutta opittavaa, mahdollisuus kehitystyöhön, muutama mielenkiintoinen projekti johon osallistua ja onnistumiskokemuksia jokapäiväisessä työssä. Aloinkin jo fiilistelemään, miten saan työni ja muutaman hankkeen järkeistettyä. Näin saan itselleni motivoivemman työympäristön ja pääsen näyttämään kykyni ja sitä kautta aukaisemaan uusia ovia.

5. Työmäärä ei valittamalla parane

Ongelma: Liian vähäinen määrä työtehtäviä aiheuttaa laiskistumista. Olen ollut useaan otteeseen työssä, jossa iso osa päivästä menee peukaloden pyörittämiseen, enkä koe mitään muuta yhtä turhauttavaksi asiaksi töissä. Jos töitä on liian vähän, ne vähäisetkin tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta ja ärsyttäviltä. Nopeasti työpäivää alkaa täyttämään  netissä surffailla ja silloin oikeiden töiden pariin paluu tuntuu aina vaikeammalta. Myös liiallinen kiire on yleinen valituksen aihe.

Ratkaisu: Päivää voi yrittää täyttää keksimällä itselleen lisää tekemistä. Luovuudesta ja hyödystä saa aina lisäpisteitä etenemisen kannalta. Lisätöitä- ja vastuita voi kysellä kollegoita, esimieheltä tai vaikka alaisilta. Tällaisina hetkinä kannattaa myös hyödyntää kaikki koulutusmahdollisuudet. Jos kerta kaikkiaa enempää ei ole tehtävissä työmäärän ja miksei myös laadun parantamista ajatellen, valittamisen sijaan minä alan selailemaan työpaikkailmoituksia.

Yleistiottaen nautin pienestä kiireestä. Kiireen tunnetta saa vähennettyä oikealla priorisoinnilla. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka valittavat kiirettä, koska uskovat siten olevan korvaamattomampia työpaikalle. Usein kuitenkin se kertoo vain tehottomista työtavoista.

4. Yritä edes

Ongelma: Usein minulta pyydetään jotain, mikä ei varsinaisesti kuulu ydinosaamiseeni tai minulla ei ole asiasta yksinkertaisesti mitään tietoa. Tekisi mieli kieltäytyä.

Ratkaisu: Kotiminäni vastaisi haasteeseen, että "En osaa, osaisiko Isi paremmin?". Työminäni aina ainakin yrittää. Uskon jotenkin siihen, että kaikki ongelmat on luotu ratkottaviksi ja niitä voi lähteä selvittämään pyytämällä apua muilta ihmisiltä. Tietenkään kaikkeen ei tule suostua, vaan oman tontin hommat hoidetaan.

5. Haastaminen ja kyseenalaistaminen on hyvästä

Ongelma: Minulla on työni puolesta tapana ja osittain velvollisuuskin kyseenalaistaa asioita ja kysyä paljon kysymyksiä. Tämän voi tehdä kahdella tapaa: siten, että vastaanottajaa kokee tulleensa arvostelluksi tai niin, että vastaanottaja saa uusia näkökulmia tekemiseen. Miten varmistaa, että haastaminen ei vaikuta valittamiselta?

Ratkaisu: Tähän auttaa ensinnäkin tilannetaju ja ystävällinen lähestyminen. Hymyillen kysytyt kysymykset otetaan huomattavasti paremmin vastaan kuin vakavalla naamalla töksäytetyt. Myös perinteinen hampurilaismalli toimii: kehuja, kritiikkiä, kehuja. Aina kannattaa keskittyä tulevaan eli seuraaviin askeleisiin tai parannusehdotuksia. Oikeanlainen kyseenalaistaminen voi olla tekijä,  joka erottaa muista työntekijöistä ja vie pitkälle.

Näillä eväillä uuteen alkuun. Positiivinen mieli on siitä hyvä,  että se usein tarttuu. Ja on myös hyvä pitää mielessä, että omaa asennetta voi parantaa, mutta muita ei voi väkisin muuttaa. Hyvin hoidetuista töistä ja hyvästä asenteesta palkitaan ennemmin tai myöhemmin.

Innostavaa maanantaita kaikille!

Kootut vinkit uran edistämiseen

Miten edetä uralla? Tutkin eri medioiden neuvoja asiaan ja mielenkiintoista oli huomata, että suurin osa näistä vinkeistä oli suunnattu naisille. Ilmeisesti siis me naiset tarvitsemme enemmän apua asiassa ja/tai olemme siitä enemmän kiinnostuneita.

Lajittelin ohjeet ja pohdin niitä oman näkemykseni kautta. Tässä siis 35 vinkkiä uran edistämiseen:

Ammattitaito on kaiken A ja O

1. Hommaa itsellesi hyvä ammattitaito

2. Tuo omaa ammattitaitoa esille

3. Hoida työtehtäväsi aina niin hyvin kuin mahdollista

4. Panosta työn laatuun, älä määrään

5. Hallitse ajankäyttöäsi

Tärkeintä uran kannalta on hankkia pätevyyttä omalla alallaan ja hoitaa työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Ammattitaitoon oleellisena osana kuuluvat sekä koulutus että kokemus. Itse koen, että näistä tärkeämpää on kokemus, vaikkakin ylempi koulutus voi viedä vielä himpun verran pidemmälle. Suoraan koulunpenkiltä on kuitenkin turha odottaa johtotason tehtäviä.

Minulle on aina ollut tärkeää, että en hoida työtäni 100%:sesti vaan 120. Tilatun tai vaaditun työn lisäksi olen aina pyrkinyt tarjoamaan jotain ylimääräistä. Ajankäyttö on yksi oleellinen osa ammattitaitoa. Tärkeintä ei ole, että tekee paljon töitä, vaan miten ne tekee.

Omaa pohdintaan koulutuksen riittämisestä löytyy täältä.

Kehitä osaamistasi

6. Lisää osaamistasi samantasoisissa uusissa tehtävissä

7. Hyödynnä kaikki tekeminen oppimisena

8. Hallitse uudet teknologiat

9. Osallistu täydennyskoulutuksiin

Uuden oppimista pidetään etenemisen edellytyksenä. Etenemistä ei pidä aina katsoa ylöspäin tähtäävänä,  vaan myös osaamisen laajentaminen voi olla sitä. Uutta tehtävää hakiessa kouluttautuminen nähdään vain positiivisena asiana. Jotta pysyy mukana muuttuvassa maailmassa, on myös itsensä päivittäminen välttämätöntä.

Kävin nyt syksyllä avoimessa yliopistossa yhden kurssin, josta lisää täältä.

Oma esimies ja muut kontaktit ovat tärkeitä

10. Tule toimeen kaikkien kanssa työyhteisössä
11. Osallistu verkostoitumistapahtumiin

12. Vältä kuppikuntia, tutustu kaikkiin

13. Pyydä esimieheltä lisää vastuuta

14. Pidä pomo kartalla tekemistäsi

15. Ilmoita kiinnostuksesi etenemiseen kehityskeskusteluissa

Kontaktien luominen tuntuu olevan naisille vaikeampaa kuin miehille. Itsekin lievästi introverttinä koen verkostointitapahtumat ahdistaviksi ja käytäväjutustelun vieraana. Olen sitä mieltä, että kontakteissa tärkeintä on laatu eikä määrä. Esimerkiksi hyvät suosittelijat, jotka oikeasti arvostavat työtäsi, ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin sata moikkaustuttua LinkedInissä. Näiden lisäksi on hyvä silti vähän koetella itseään ja pyrkiä tutustumaan jatkuvasti uusiin ihmisiin.

Erittäin tärkeitä kontakteja ovat oma esimies ja esimiehen esimies. Näille kannattaa tehdä selväksi kiinnostus haastavampiin ja vastuullisempiin tehtäviin. Esimiehen esimiehen ja miksei oman esimiehenkin kanssa kannattaa keskustella myös urasuunnitelmista.

Kirjoitin aiemmin arvokkaista kontakteista täällä. Lisäksi tapasin esimieheni esimiehen ja liityin Mothers in Business-yhdistykseen verkostoitumismielessä.

Asenne ratkaisee

16. Ole sitoutunut työhön myös vapaa-ajalla

17. Löydä intohimo työntekoon

18. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle

19. Älä jämähdä tai siirrä asioiden tekemistä

20. Kestä työn paineet myös vaikeina aikoina

21. Ole jämäkkä

22. Älä ole liian äänekäs

23. Muokkaa työpersoonasi työhön sopivaksi

24. Ole Itsevarma ja oma itsesi

25. Älä keksi tekosyitä

26. Yhdistä perhe ja työ käyttämällä tukiverkostoja hyväksi ja laskemalla rimaa

Eteneminen vaatii tietynlaista persoona ja asennetta. Tärkeää on olla intohimoinen työtä kohtaan ja panostaa siihen. On oltava itsevarma, röyhkeä ja jämäkkä, kuitenkaan tyrkyttämättä itseään liikaa. Eteneminen vaatii sitoutumista, mikä välillä näkyy vapaa-ajassa.

Itse koen, että lastensaanti on kehittänyt persoonaani ja esimiesvalmiuksiani. Koen nyt kahden lapsen äitinä olevani enemmän kuin valmis ottamaan uusia haasteita vastaan. Hyvä asenne yleensä joko on tai ei ole. Sen kehittäminen on hankalaa ja onnistuu oikeastaan vain itsensä haastamisella ja laittamisella mukavuusalueen ulkopuolelle.

Kirjoitin aiemmin kunnianhimosta positiivisena piirteenä. Olen myös miettinyt, mitä piirteitä hyvältä esimieheltä vaaditaan, ja miten kehittää työpersoonaa.

Suunnittele uraasi

27. Mieti menestyksen tarkoitusta sinulle

28. Järjestä ura-ankkurisi

29. Aseta realistisia tavoitteita
30. Ota itsellesi esikuva

31. Laadi urasuunnitelma

Tavoitteet ja suunnitelmat auttavat haaveiden toteutumisessa. Noista ura-ankkureista kirjoitan myöhemmin lisää, ja niistä löytyy tietoa tekstin lopussa olevasta Duunitorin linkistä.

Voisin ottaa itselleni tehtäväksi urasuunnitelman laadinnan.

Työnhaku oleellisena osana uraa

32. Hae rohkeasti töitä, joihin et ole täysin pätevä

33. Varmista, että yrityksen työkulttuuri sopii sinun tapaasi työskennellä

34. Vaihda työpaikkaa

Kokemusta useista yrityksistä ja mahdollisesti aloista nähdään esimiehille positiivisena asiana. Tästä syystä kannattaa tasaisin väliajoin vaihtaa tehtäviä ja työpaikkaa. Työtä hakiessa naisilla varsinkin on tapana varmistaa, että kaikki kriteerit tulee täytettyä. Oleellista työnhaussa kuitenkin on yleensä asenne, kokemus ja oppimiskyky, työ opettaa tavat ja välineet. Myös yrityksen sisällä kannattaa hakea rohkeasti korkeamman tason töitä.

Kirjoitin tästä aiheesta juuri ja teksti löytyy täältä.

Bonus

35. Pukeudu työn vaatimalla tavalla

Myös ammattilaiset ovat sitä mieltä, että pukeutumisella on merkitystä. Itse mietin joku aika sitten miltä menestyvä nainen näyttää.

---

Tulipas pitkä teksti. On mukava huomata, että olen jo pyrkinyt noudattamaan näistä vinkeistä suurinta osaa. Seuraavaksi mietin urasuunnitelmiani tarkemmin ja ajattelin laittaa taas yhden hakemuksen vetämään.

Nämä neuvot on koottu Talouselämän, Annan, Cosmopolitanin, Mtv3:n, Duunitorin, Kauppalehden ja Voicen artikkeleista. Juttuihin on kerätty kokeneiden johtajien, akateemikkojen, menestyneiden julkisuuden henkilöiden, uraneuvojien ja ulkomaisten medioiden vinkkejä. Aika sekava joukko lähteitä, mutta ei välitetä siitä? 

Kaikki irti lisäkoulutuksesta

Voiko lisäopiskelu viedä minua uralla eteenpäin? 

Tällä viikolla alkoi Avoimen yliopiston verkkokurssi Johtamisen perusteet, jonne ansiokkaasti sain itseni ilmoitettua. Aloitin lukemisen jo kuukauden etuajassa, ja aloitusluennolla maanantaina istuessani ja kolme tärkeintä kurssikirjaa luettuani, motivaationi on mitä mainioin.

Aiemmassa kirjoituksessa suunnittelin sopivia lisäkoulutuksia ja mietin onko koulutus vaivan väärti. Nyt viimeistään olen vakuuttunut, että hyötyä on. Ensinnäkin opin paljon mielenkiintoisia asioita johtamisesta ja palan halusta päästä soveltamaan niitä käytäntöön. Se saattaa kestää, mutta olen vakuuttunut, että se päivä tulee vielä. Toiseksi koulutuksen avulla kerron myös työpaikalleni kiinnostuksesta esimiestehtäviin. Kolmanneksi tuosta saa mukavan merkinnän cv:hen ja LinkedIniin. Täysin turhaa se ei siis missään nimessä ole.

Kurssin suorittaminen vaatii oppimispäiväkirjan ja harjoitustyön teon. Oppimispäiväkirjassa paneudutaan opetettuihin teemoihin ja harjoitustyön voi tehdä joko referoimalla yhden kurssikirjoista tai perehtymällä jonkun yrityksen johtamiseen. Itsestään selvää on, että jälkimmäinen on se, joka kannattaa.

Harjoitustyössä esimerkkiyrityksen johtamista voi tarkastella kokonaisuutena tai keskittyä johonkin osa-alueeseen kuten esimerkiksi henkilöstöjohtamiseen tai esimiestyöskentelyyn. Tarkoitus on selvittää pintaa syvemmältä organisaation johtamistapoja, etsiä kehitettävää ja tarjota ratkaisuja. Suositeltavaa on haastatella henkilöä valitusta organisaatiosta. Ja tässä on se hyöty, hyvä syy keskustella johtajan kanssa esimiestehtävistä ja niihin liittyvistä ajatuksista omassa organisaatiossa. Itse aion pyrkiä esimieheni esimiehen puheille. Alustavana suunnitelmana on keskustella jossain määrin johtamisen tulevaisuudesta yrityksessä, esimiesurasta ja innovaatioiden merkityksestä. En aio tyrkyttää itseäni, eiköhän pointti tule selväksi jo sillä, että olen kiinnostunut aiheista.

Voin suositella kurssia muillekin uraohjuksille. Jos ei koko kurssia käy, ainakin kannattaa perehtyä Mark Hamelin Johtamisen tulevaisuus opukseen. Siinä on paljon esimerkkejä innovatiivisistä jenkkiyrityksistä. Niissä hommat hoidetaan toisin ja olisi mahtavaa, jos kaikki johtajat poimisivat ideoita omiin työympäristöihinsä. Mihin tarvitaan hierarkioita? Työtehoa lisää lisäämällä vastuita, haasteita ja valtaa? Kaikille mahdollisuus innovoimiseen?

Opiskelun maaliinsaattaminen on melko aikaa vievää varsinkin tässä lapsiperhehärdellissä, joten valitettavasti blogin kirjoittaminen saattaa vähän kärsiä.

Inspiroivaa keskiviikkoa kaikille!

Sijoituskohteena lisäkoulutus

Kirjoitin aiemmin siitä, riittääkö Amk-tutkinto uralla etenemiseen. Edelleen olen sitä mieltä, että papereita huomattavasti tärkeämpiä ovat asenne ja kokemus. Lisäkoulutuksesta ei kuitenkaan missään nimessä ole haittaa.

Selailin tänään avoimen yliopiston tarjontaa ja syksyllä taidan päätyä Johtamisen perusteet- kurssille. Se on verkkokurssi, joten lastenhoito on helpommin järjestettävissä. Hintaa tuolla kurssilla on 90 euroa ja pidän sitä sijoituksena, joka tulee vielä maksamaan itsensä moninkertaisena takaisin. Tuon lisäksi ajattelin opiskella itse netissä Sapin tiettyjä ominaisuuksia ja makrojen tekoa Excelissä.

Avoin yo, Johtamisen perusteet, verkkokurssi, syksy 2016, 6 op
SAP- ilmaiskurssit liittyen työpaikallani olevaan projektiin
Excel makrot, itseoppimista verkossa

Riittääkö aika kahden pienen lapsen kanssa? Lapset nukkuvat sen 11-15 tuntia vuorokaudessa ja onhan meillä mummot,  kummit ja isit auttamassa. Avoimen kurssin arvioitu kokonaistyömäärä on 160 tuntia, josta 28h verkko-opetusta ja loput luennoille valmistautumista ja harjoitustyön tekemistä. Kurssi kestää vain vajaa puolitoista kuukautta, joten tahti on tiivis. Sen kestää, kun aihe on mielenkiintoinen ja motivaatio kohdillaan.

Suurin syy, miksi koen järkeväksi näihin ryhtyä, on tienkin urani edistäminen. Kouluttautuminen viestii, että olen motivoitunut ja valmis panostamaan työhöni.  Johtamisopinnoista olisi selkeästi eniten hyötyä,  kun esimiesasemaan olen pyrkimässä. Tuo makrojen opettelu on omaksi ilokseni, koska jostain syystä saan kiksejä Excelin pyörittelystä ja pidän taulukoinnista, kaavojenlaadinnasta ja raportoinnista. Sap-koulutus helpottaa töihinpaluuta.

Onko muilla tullut harrastettua itsensä vapaaehtoista kuluttamista työn ohella ja kuinka se on otettu työpäikalla vastaan?

Riittääkö AMK?

Usein olen joutunut perhepiirissä vastaamaan kommentteihin koskien korkeakoulutusta tai tarkemmin sen puutetta. Tulen varsin akateemisesta perheestä ja olenkin perheen "musta lammas", jos niin voi tradenomikoulutuksesta sanoa. Suunnittelin kauppakorkeakouluun menoa vielä lukiossa. Toisin kuitenkin kävi ja päädyin muutaman välivuoden jälkeen amk:hon. Syynä tähän taloudelliset seikat ja osaksi epäonnistumisen pelko. Mitä, jos en pääse sisään? Minulle luodut hirveät paineet estivät yrittämisen, mutta myös motivoivat minua näyttämään niiden asettajille.

Onko minua kaduttanut jälkikäteen, etten yrittänyt? Rehellisesti sanottuna, vähän. Olenko jäänyt jostain paitsi? En. Viimeiset vuodet olen työskennellyt tehtävissä, joihin on haettu myös maistereita ja uskonkin että haussa on ollut enemmän kyse kokemuksesta, motivaatiosta ja persoonasta. Itsevarmuus ja röyhkeys ovat ne tekijät,joita tarvitaan etenemiseen ja tunnistan ne itsessäni. Tiedän omat vahvuutena työntekijänä ja töissä itseluottamukseni on huipussaan. Tiedän olevani huipputyöntekijä ja omalla alallani erittäin pätevä. Se nouseeko tie joskus pystyyn koulutuksen takia,jää nähtäväksi. 

On kuitenkin mainittava, että useammin näkee korkeassa asemassa olevia miehiä ilman korkeakoulututkintoa kuin naisia. Ehkä se on juurikin se itsevarmuus ja röyhkeys, joka istuu paremmin miehille. Naiset, hakekaa työpaikkoihin, joihin teidän koulutuksenne ei riitä.

Ei se koulutus, vaan se asenne!