lauantai 24. kesäkuuta 2017

Työelämän kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jossa mieliala vaihtelee ja jossa esiintyy manian ohella masennusta eli depressiota.

Näin kertoo Wikipedia.

Palattuani alkuvuonna äitiyslomalta koen eläneeni töissä yhtä vuoristorataa. Välillä olen vuoren huipulla tekemässä juuri sitä mitä haluan. Seuraavana päivänä putoan rotkoon törmättyäni organisatorisiin esteisiin, byrokratiaan tai strategisiin päätöksiin, jotka estävät työnteon. Tiesin palatessani, että tilanne tulee olemaan haastava ja annoin puoli vuotta aikaa. Jos puolessa vuodessa en ole itsestäni riippumattomista tekijöistä johtuen kyennyt edistämään asioita haluamallani tavalla tai minulla ei ole kirjallista työnkuvaa, pistän kaikki paukut uuden työn etsimiseen. Näistä ei ole vielä toteutunut kumpikaan.


Neljä jaksoa


Viimeiset viikot ovat olleet todella raskaat ja olen käynyt läpi ajatuksia ja tunteita äärimmäisestä turhautumisesta loppumattomaan innostukseen. En ole oikeasti huolissani mielenterveydestäni, koska yleensä oireet loppuvat onneksi työpaikan ovelle. Joitan samoja elementtejä kuitenkin löytyy häiriön neljästä jaksosta.

1. Hypomaaninen jakso


"Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta."

Se tunne kun itsevarmana hyppää uusiin juttuihin, tekee mielellään ylitöitä, etsii tietoa vapaa-ajallaan ja hommat rullaa. Tuntee onnistuvansa työssään ja saavansa pajon aikaiseksi.


2. Mania


"Riemukkuuteen liittyy lisääntynyt energisyys, joka aiheuttaa yliaktiivisuutta, puhetulvaa ja unentarpeen vähentymistä. Potilas ei pysty keskittymään ja on usein huomattavan herkkä häiriötekijöille. Itseluottamus on usein korkealla, potilaalla voi olla suuriluuloisia ideoita, ja hän voi olla yliluottavainen."

Työ tulee uniin ja ei niinkään stressin vain innostuksen vuoksi. Työajatuksista on todella vaikea irrottautua ja keskittyminen kaikkeen muuhun on heikkoa. Itseluottamus töissä on huipussaan, hirveä dravi päällä tunkee itsensä kaikkeen mahdolliseen mukaan ja tuntuu siltä, että kaikki on mahdollista. Itsekseen ihmettelee, että mitä ne muut oikein himmailee. 



3. Masennusjakso



"Potilas kärsii yleensä mielialan laskusta, voimattomuudesta ja toimintakyvyn heikkenemisestä. Kyky iloita, kiinnostua ja keskittyä on vähäinen. Yleistä on huomattava uupumus pienenkin ponnistelun jälkeen.Itsearvostus ja itseluottamus ovat lähes aina alentuneet, jopa lievässä masennuksessa. Usein on syyllisyyden- tai arvottomuudentunnetta."


Ylemmältä taholta tulee ilmoitus strategisesta päätöksestä,  joka ei tue mitään mitä olet tehnyt viime ajat, omistajuutta ei löydy edistämillesi asioille, budjetti suunnataan toisaalle, osastojen väliset politikoinnit sekoittavat pakkaa tai joku ylempänä oleva henkilö vaihtaa mielipidettä ja näin kaikki tehty työ valuu kankkulan kaivoon. Luottamus siihen, että muutos on mahdollista, on tipotiessään. Lyödäkö hanskat tiskiin ja tehdä niin kuin muutkin, eli selviytyä vain annetuista tehtävistä ja unohtaa kaikki edistäminen ja oma-aloitteisuus. Ketutuskäyrä on tässä kohtaa aika korkealla.


4. Sekamuotoinen jakso



"Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". "


Kun edelliset vaiheet on käyty tarpeeksi monta kertaa läpi, on usko mahdollisuuksiin pohjalukemissa. Tällöin mielialan vaihtelut ovat nopeampia ja jo pieni vastoinkäyminen tukahduttaa innostuksen. Toisaalta ei anna itsensä innostua liikaa, mutta silti välillä toivon kipinä herää. Ei haluaisi ajatua samaan tilaan yrityksen kahvipöytävalittajien kanssa, mutta jatkuvan ärsytyksen vuoksi muu on vaikeaa.


Laukaisevat tekijät työpaikalla



Yllä olevat kuvaukset ovat ehkä hieman dramatisoituja, mutta kuvastavat silti fiiliksiäni töissä. En ole ikinä kokenut vastaavaa ja kaiken tämän pähkäilyn keskellä olen löytänyt tähän muutaman mahdollisen aiheuttajan.


1. Epäselvä työnkuva


Minulla ei ole kirjoitettua työnkuvaan,  josta selviäisi vastuun tai roolin kuvaus edes yleisellä tasolla. Olen itse pyrkinyt luomaan tehtävääni parhaalla mahdollisella tavalla tunnistamatta raameja. Pyörin lasiboksissa, jossa seinät tulevat jatkuvasti sisemmäs ja jokainen törmäys tulee yllätyksenä. Ainoa kuvaus, jonka olen nähnyt, on ollut hakuvaiheessa kirjoitettuna työpaikkailmoitukseen ja nopeasti kävi selväksi, että se ei vastaa todellisuutta.

Asia on otettu monesti esille esimiehen kanssa, mutta se ei silti ole edennyt. Esimiehelle kyllä pisteet avoimesta ilmapiiristä ja uskon ongelman olevan ylemmällä tasolla.


2. Tiimin tarkoitus


Ydintiimini, joka pyristelee yhteisen joskin hyvin epäselvää agendan eteen, ei ole organisaatiossa millään muotoon näkyvä. Istumme kaaviossa täysin epäloogisessa paikassa ja tunnistamattomana. Tämä johtaa siihen, että kommunikointi muun organisaation kanssa on haastavaa ja jaamme vähäistä budjettiamme toisen tiimin sisällä. Asia on yrityksessä oleellinen, mutta strategisesti unohtuu ja myöskään tiimin prosessit, vastuut ja rooli jäävät huomioimatta.


3. Säästöä ja säätöä

Yritysjohto on aina ollut kiinnostunut nostamaan tuottoa laskemalla kuluja.  Jotta yritys voi kasvaa ja kehittyä, on sen kuitenkin innovoitava ja panostettava kehitykseen. Edelliseen kohtaan viitaten, kehitys meidän asiaan on täysin ignoorattu. Perusasiat ovat rapautuneet ja niiden kehittäminen ilman hyviä business caseja tuntuu mahdottomalta. Tämä on jo johtanut osaston ohittamisilmiöihin, jotka kertovat omaa kieltään johdon kartalla olosta.

Nyt siis kysymys kuuluukin, onko tässä tilanteessa järkevää vielä odottaa vai pitäiskö paeta heti sopivan tilanteen tullessa kohdalle? Millään ei haluaisi luovuttaa, ja jos muutama muutos toteutuisi, tästä voisi kehittyä unelmaduuni ja arvokasta kokemusta. 

Kumpi hajoaa ensin: mun pää vai seinä, kun niitä paukuttaa yhteen?




sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

32 tunnin ja 1000 euron erehdys

Luotako palkanlaskijaasi tai aikaleimoihin, joilla työaikaa seurataan? Ei ehkä kannata.

Olen itse toiminut palkanlaskijana joskus edellisessä elämässä ja tiedän kuinka helppoa on laskea tunnit väärin käsin kirjoitettujen tuntilappujen perusteella. Kun vielä mukana on erikoistatapauksia kuten matkakorvauksia, pekkasia, vanhempainvapaita tai osa-aikaista työaikaa, virheitä sattuu. Valitettavasti palkkalaskelmat ovat usein todella sekavia ja vaikealukuisia, jolloin virheen todentaminen jää aavistuksen varaan.

Melkoinen Kiky-vähennys


Itselläni on nyt kuukausipalkka ja vaikka olenkin tehnyt välillä 60 ja välillä 80 prosentista työaikaa, laskelmat ovat täsmänneet. Ongelma onkin tällä kertaa aikaleimoissa.

Viime viikolla tulin eräänä aamuna töihin ja laite näytti vajaata neljääkymmentä tuntia ylitöitä. Päivän päätyttyä tunteja oli enää 20. Päivän aikana olin saanut viestin, että minulta vähennetään tunneista viisi kikyn vuoksi. Totta kai reklamoin asiasta ja sain paluupostissa viestin, jossa kehotettiin katsomaan reportista kuinka tuntini olivat olleet viime aikoina kakkosella alkavia.

Laskeskeltuani tunteja tarkemmin, syyksi ilmeni koneen muuttaneen työaikani aiemmalta jaksolta 80 %:sta 100 %:ksi, jolloin tietenkin viikottaiset vapaapäivät olivat rokotteet saldoa.

Lopulta minulle hyvitettiin 18 tuntia kuukautta aiemmin hyvitettyjen 18 tunnin lisäksi. Tämä ei ole suoraan linkissä palkkaan, mutta sitäkin suuremmin vapaa-aikaani. Kone meinasi maksaa minulle 32 tuntia pois perheeni luota tai rahaksi muutettuna noin 1000 euroa! Vaikka tällä kertaa olin tarkkana ja vahinkoa ei tapahtunut, luotto meni ja ärsytys jäi huonosta kohtelusta. 

Olkaa siis tarkkoja palkkojen ja työaikojenne suhteen. Ihmiset tekevät virheitä ja joskus myös ihmisten rakentamatta koneet. Onko sinulla sattunut virheitä palkassa tai huomaisitko sitä palkkakuitistasi?



tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kuusivuotissuunnitelma täyttää vuoden!

Vuosi on vierähtänyt ensimmäisen kirjoituksen julkaisusta. Tuolloin olin äitiyslomalla pienen vauvan ja uhmaikäisen taapero kanssa. Nyt kotona tallustaa yksivuotias taapero ja toinen vähän vanhempi lapsi. Minäkin olen ollut töissä jo useamman kuukauden.

Katsotaanpa missä mennään tavoitteiden suhteen.

1. 160 000 euron säästöt kuudessa vuodessa, joista 60 000 euroa kiinni muualla kuin asunnossa.


Tavoitteesta on kasassa miltei 97 000 euroa eli reippaasti yli puolet. Vuodessa varallisuus on karttunut yli 21 000 euroa, mitä pidän huimana summana äitiyslomaliksalla. Ilman asunnon osuutta kasassa on 27 tuhatta eli puoliväli lähestyy siinäkin. Lisää roposia on kertynyt yli 12 000 euroa, mikä todellakin on mielestäni huima saavutus äippälomalla.

2. Uralla eteenpäin


Tämä tavoite ei ole konkreettisesti edennyt eikä palkassani ole tapahtunut muutoksia. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan paljon uusia kontakteja ja selkeyttämään itselleni mitä tavoittelen.  Tätä tavoitetta ei saavuteta hetkessä vaan se vaatii rutkasti töitä.

3. Sijoitussuunnitelma


Vuosi sitten aloittaessani minulla oli sijoituksia vajaalla kolmella tonnilla, josta suurin osa oli kiinni Nordean yhdistelmärahastoissa. Nyt sijoituksissa on lähes 15 000 euroa ja suunnitelma alkaa selkeytyä.  Noin puolet rahoista sijoitan automaattisesti indeksirahastoihin tai Etf:iin ja puolet suoraan hyvää osinkoa maksaviin pörssiyhtiöihin.

+ Blogi


Blogille on kertynyt vuodessa näyttöjä noin 180 000, julkaistuja tekstejä 160 ja kommentteja 1100. Säästöprojekti ja sen raportoiminen täällä ovat olleet todella palkitsevia kokemuksia ja talousblogiyhteisö aivan mahtava.

Ensi vuodelle odotan tasaisen tylsää säästämistä, ennestään kasvavaa salkkua, mielenkiintoisia työmahdollisuuksia ja kenties uutta koulua. En halua tuntea bloggaamista epämielyttäväksi velvollisuudeksi vaan kirjoitan kun siltä tuntuu. Loput ajasta puuhastelen lasten kanssa, näen kavereita, herkuttelen ja ulkoilen koirien kanssa.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja aktiivisimmille kannustavista sekä kyseenalaistavistakin kommenteista.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Yhteenveto 05/17: Törkeää törsäilyä

Varallisuus


Tilanne 1.6.2017 (12/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 69 756 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 097 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 4 241 euroa (?)
Käteisenä: 560 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 724 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 9 204 euroa (324)
Rahastoissa: 5 397 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 96 574 €, tavoitteesta kasassa 60 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 26 818 €, tavoitteesta 45 % (14 525)


Varallisuus karttui toukokuussa 885 euroa, ilman asunnon osuutta 88 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili


Toukokuussa säästöön ei jäänyt käytännössä mitään.
  • Henkilökohtaisista menoista 800 euroa meni miehelle lainaksi, eli on tavallaan säästöä, joskin jonkun aikaa muualla tallessa
  • Koirista täytyi maksaa vakuutus- ja veromaksuja
  • Ostin muutaman työvaatteen kesäksi.
  • Ylimääräiset kulut lisäksi pitivät sisällään matkakortin latauksen ja uhkapelejä.

Ruokatili





Kulut olivat toukokuussakin huomattavan suuret
  • Ruokakulut olivat toukokuussa todella isot, pienentyneistä vaippa- ja lastenruokakuluista huolimatta. Muuta selitystä en keksi kuin yhden ylimääräisen isomman ostoskerran, joka ajoittuu juuri kuun lopulle. Lisäksi kaupassa on tullut ravattua lähes päivittäin, jolloin mukaan on tarttunut enemmän heräteostoksia.
  • Muut ylimääräiset sisältävät uuden kahvinkeittimen, pyörän osia ja muutaman kesäkukan. Tarpeellisia?
  • Yhteisissä laskuissa on eräs taloyhtiön lasku, maksu vanhemmilleni ja netti
  • Ravintoloissakin tuli käytyä muutamana kauniina päivänä pyörällä ja tuhlattua ekstraa.

Kaiken kaikkiaan siis säästäväisyys puuttui tästä kuusta tyystin. Se mikä olisi ilman vippausta jäänyt säästöön, johtui sekin vain ja ainoastaan suurista tuloista. Huomaan, että kiire työ- ja kotirintamilla vaikuttaa myös tähän. En ehdi suunnittelemaan ja kiinnittämään huomiota ruokaostoksiin ja siksi tulee ostettua mitä sattuu. No tässä kuussa taas uusi yritys.

Kesäkuulle ei ole odotettavissa suurempia kulueriä.