"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."
Inhoan sitä, että asioita laitetaan
kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei
kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.
Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin
kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla
kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole
kiireen vaan huonon valmistautumisen. Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.
Syy minun kiireeseeni
Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön
kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.
Tällä hetkellä elämääni täyttää:
- Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
- Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
- Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
- Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa.
- Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
- Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
- Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
- Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
- Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
- Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.
30 päiväisessä kuukaudessa on 720 tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,
Priorisointia ja multitaskausta
Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?
Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:
6:30 herätys
8:00-16 töissä
17- 20:30 lasten kanssa
22:30 nukkumaan
Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?
Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa, toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.
Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.
Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.
Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.
Mikä on sinun syysi kiireeseen?
