sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Somesta vauhtia uralle

Olen ollut aina aika laiska somettaja. Facebookin liityin pari vuotta jäljessä, Twitter on minulle muutaman kuukauden ikäinen tuttavuus ja Snapchat ja tubettaminen täysiä mysteerejä. Nyt olen kuitenkin valmis aktivoitumaan ja ottamaan selvää, voisinko edesauttaa urakehitystäni somen avulla.

Keksin näin alkuun kaksi tapaa edistää uraa somessa: työnhaku ja ammatillisen innostuksen sekä kyvykkyyksien julistaminen.  Varsinaisesti en ole työtä vailla, mutta pidän silmät auki. Siinä missä ennen töitä etsittiin "mollinsivuilta", nykyään saattaa olla, että yritykset ilmoittavat avoimista paikoista vain tiettyjen somekanavien kautta.

Tässä tärkeysjärjestyksessä oma somesuunnitelmani.

1. LinkedIn


LinkedIn on työnhakijalle ehdoton ykkönen. Ammattirekrytoijat tsekkaavat profiileja ja suorahakuakin tapahtuu.

Ennen: Profiili kunnossa, työkokemus ajantasainen. Näkyvyys rekrytoijille varmistettu.
Nyt: Oman alan artikkelien jakaminen, verkostoihin liittyminen, profiilin päivitys. Kontaktien ylläpitäminen ja sisällön tuottaminen. Alan artikkelien jakaminen on tuonut nyt jo paljon tuttuja ja tuntemattomia kävijöitä profiiliini.
Tulevaisuudessa: Työblogi? Kiinnostavien yritysten seuraaminen. Muiden some-kanavien linkkaaminen.

2. Twitter


Kaikki isoimmat yritykset twiittaavat ja monet hakevat työntekijöitä Twitterissä. Tiedon etsiminen on helppoa ja personoitu kontaktointi luontevaa. Twitter on kanava, josta olen eniten innoissani tällä hetkellä.

Ennen: Vain blogin profiili, oman alan artikkeleiden etsiminen, työpaikkailmoitusten seuraaminen
Nyt: Oman Twitter-tilin avaaminen, alan artikkeleiden seuraaminen, jakaminen ja kommentointi.
Tulevaisuudessa: Kiinnostavien työnantajien, rekryfirmojen, alan asiantuntijoiden ja suorahakufirmojen seuraaminen. Oman sisällön  tuottaminen alaan ja työelämään liittyen.

3. Blogi


Välillä on tehnyt mieli mainita tämä blogi cv:ssäni tai LinkedInissä. Onhan se jo merkittävä harrastus ja kertoo kiinnostuksestani ja motivaatiostani itseni kehittämistä, uraa ja työelämää kohtaan. Tätä julkituloa en kuitenkaan aio tehdä, vaan julkaisisinko mieluummin työelämäblogin omana itsenäni? Vähemmän numeroita ja imetysjuttuja, enemmän juttuja alan trendeistä ja pohdintaa työn peruskysymyksistä.

Ennen: Tämä blogi, jossa teen lähinnä suunnitelmia ja ajatustyötä uraan liittyen.
Nyt: Suunnitelmissa blogi, johon kirjoittaisin alaan liittyvistä ajankohtaisista asioista omalla nimelläni.
Tulevaisuudessa: Uuden blogin toteutus ja linkittäminen muihin kanaviin.


4. Facebook


Facebook on Suomen suosituin somekanava. Yhä useampi yritys on Facebookissa ja jo tänä päivänä julkaisee työpaikkailmoituksensa sen kautta. Facebook on lanseeraamassa omaa työnhakuominaisuuttaan. Tarkoituksena on, että työpaikat on koottu omaan osioonsa, jossa mielenkiintoisia töitä voi myös hakea suoraan.

Ennen: Siivottu asiattomuudet ja suojattu liian henkilökohtaiset asiat. Verkostojen ylläpito.
Nyt: Mielenkiintoisten firmojen seuraaminen
Tulevaisuudessa: Oman blogin jakaminen, työpaikkailmoitusten seuraaminen.

5. Youtube


Veikkaan, että Youtube tulee olemaan isossa roolissa tulevaisuuden rekrytoinnissa.  Luin jostain, että nykynuoret katsovat Youtube-videoita jo nyt kolme kertaa enemmän kuin telkkaria. Itse en ole yhteenkään tubettajaan tutustunut, saatikka edes harkinnut julkaisevani jotain.

Ennen: -
Nyt: Tutustuminen, vihjeiden ja neuvojen haku.
Tulevaisuudessa?: Työnhakutilanteessa hakuvideon tekeminen.

6. Instagram, Snapchat, Pinterest


Minulle entuudesta tuntemattomia kanavia, jotka saattavat olla nousussa myös työnhakumaailmassa.

Ennen: -
Nyt: Mielenkiintoisten firmojen seuraaminen, tutustuminen ja relevanttiuden selvittäminen.
Tulevaisuudessa: Oman sisällön tuottaminen, persoonan esille tuominen? Visuaalisuuden hyödyntäminen työnhaussa?


Ajattelin tutustua kaikkiin kanaviin ja panostaa eniten LinkedIniin ja Twitteriin. Lisäksi seuraan kiinnostavia yrityksiä ja rekryjä sekä jaan artikkeleita useammassa kanavassa. Nyt on hyvä aika laittaa someverkot vesille, jos  myöhemmin päätän alkaa aktiivisemmin etsimään uutta työtä. Katsotaan puolen vuoden kuluttua onko tästä ollut mitään hyötyä, ja mikä näistä kanavista on tuntunut omimmalta. Samalla yritän pitää jonkun tolkun ja olla sekoittamatta tätä anonyymiblogia ja omaa identiteettiäni.

Onko teillä hyviä vinkkejä urasomettamiseen?



torstai 23. helmikuuta 2017

Ihana, kamala töihin paluu

Olen ollut nyt joitakin viikkoja takaisin työelämässä vanhempainvapaan jälkeen. Ennen paluuta ajattelin, että ihanaa päästä lastenhoidosta aikuiseen seuraan, tekemään asioita joissa olen hyvä ja saamaan tunnustusta siitä. Miltä todellisuus nyt sitten näyttää?

Kotona


Kotona olen saannut huomata, että en todellakaan ole korvaamaton. Lapset ovat viihtyneet hyvin miehen ja mummin kanssa paivisin. Edes nuoremmalle imetyksen vähentäminen ei ole tuottanut ongelmia. Omaan jaksamiseen on ollut vaikutusta sillä, että molemmat lapset sairastuivat juuri töihin paluun kynnyksillä ja olivat ensimmäisen viikon kuumeessa. Yöt menivät lyhyissä pätkissä ja varsinkin iltaisin väsytti. Töissä kuitenkaan olen jaksanut hyvin, koska tilanne on virkistävän erilainen.

Vaikka nuorempi lapsi on viihtynyt päivisin muiden seurassa, on hän täysin ripustautunut minuun iltaisin ja vapaapäivinäni. Olen saanut siis hetkellisesti heittää hyvästit lenkkeilylle ja sosiaaliselle elämälle. Toisaalta taas nautin ihan eri tavalla lasten seurasta ja kaipaan heitä työpäivien ajan. Tuntuu, että yhteisestä ajasta saa nyt paljon enemmän irti.

Töissä


Parasta töihin paluussa ovat ehdottomasti sosiaaliset kontaktit. Ihana päästä puhumaan aikuisten ihmisten kanssa arkisista asioista tai työn vaativammistakin koukeroista. Itse en oikein usko kiiireeseen vaan ennemminkin priorisointiin. Nyt kuitenkin huomaan, että yhden sähköpostin lähettäminen työaikana saattaa olla lähes mahdotonta. Siksi olen varastanut tunnin aamulla ja mennyt töihin hyvissä ajoin setsemältä, jotta ehdin tehdä oikeita töitä ennen palaverirumban alkua. Päivät menevät hirveätä tahtia, enkä ole kertaakaan ajatellut, etten töihin haluisi mennä. Työpäivät päin vastoin tuntuvat levolta ja pieni hoppu on hyväksi.

Työtehtäväni ovat muuttuneet huomattavasti vapaata edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä ennen äitiyslomaa tein työtä asian parissa joka oikeasti kiinnosti minua ja johon minulla oli pätevyyttä, huomaan nyt tekeväni hommia, jotka eivät vastaa kokemustani eivätkä kyvykkyyksiäni. Ennen olin eturintamassa kehittämässä uusia juttuja, ja nyt taustalla pyörittämässä hommia, jotka eivät liiemmin kiinnosta. Vastuuta tai vapauksia minulla ei juurikaan ole, ja pidemmän päälle siitä seuraa motivaatio-ongelmia. Urani kannalta tunnen hetkellisesti ottaneeni askeleen taaksepäin edellisiin tehtäviini ja edelliseen työpaikkaanikin nähden. Henkisesti tuntuu, että olen joka toinen päivä aallon huipulla ja joka toinen uin vastavirtaa pohjalla. Onko minusta tullut äitiyslomalla tarpeeton vai onko tämä vain hetkellinen kupru?

En pelkää työpaikkani puolesta vaan näen, että osastoni on muutoksen edessä ja tuo muutos tuo selvyyden tehtäviini. Suunta näyttää olevan järkevä ja ennen kaikkea näen tässä tilaisuuden oppia uutta ja myös vaikuttaa tuleviin prosesseihin. Uskon vahvasti, että omalla tekemiselläni voin vaikuttaa työkuvan kehittymiseen. Jos hoidan hommani parhaalla mahdollisella tavalla, olen aktiivinen, tuon uusia kehitysideoita, en sorru valittamaan vaan positiivisesti työskentelen tiimissä, kykyni huomataan ja eteeni tulee kiinnostavia tilaisuuksia. En aio kuitenkaan hakata päätä seinään vuosi- tai edes kuukausitolkulla, vaan annan työlleni puoli vuotta aikaa. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, nostan kytkintä.

Nyt menen joka aamu innosta puhkuen töihin, imen tietoa itseeni ja pyrin pääsemään työhön kiinni, jolloin myös ammattitaitoni alkaa näkyä ja onnistumisia syntymään.

Mukavaa työviikkoa kaikille!



maanantai 20. helmikuuta 2017

Kymppitonni vuodessa

Tavoitteenani on säästää 60 000 euroa kuudessa vuodessa. Samaan aikaan lainanlyhennyksinä asunnossa kiinni olevan varallisuuden oletan kasvavan 40 000-50 000 euroa riippuen korkotasosta. Laskin viime kesänä vuositavoitteita, mutta lähtötilanne olikin arvioitua positiivisempi. Lisäksi olen kyennyt äitiyslomalla säästämään enemmän, joten laskin vuositavoitteet nyt uudestaan:


  • Tilanne alussa 14 525 euroa
  • Tilanne 1. puolivuotisen jälkeen 19 153 (600 euroa viimeisestä palkasta + 200 euroa kuussa)
  • Tilanne 1. vuoden jälkeen 24 000 (bonukset + nousseet tulot töihin paluun vuoksi)
  • Tilanne 2:n vuoden jälkeen 32 400 (700 euroa kuussa)
  • Tilanne 3:n vuoden jälkeen 40 800
  • Tilanne 4:n vuoden jälkeen 51 600 euroa (900 € / kk, minkä mahdollistaa korkeampi palkka?)
  • Tilanne 5:n vuoden jälkeen 62 400 euroa
  • Tilanne 6:n vuoden jälkeen 73 200 euroa

Kuudessa vuodessa tulisi päästä siis reilusti yli tavoitteen. Tämä antaa pelivaraa siihen,  että mukaan mahtuu vähän huonompiakin säästökuukausia, voimme olla koskematta sijoituksiin tai ostaa uuden kodin aiemmin.

Tällä kuitenkin mennään ja kesäkuussa palataan tarkistamaan toteutuma.





lauantai 18. helmikuuta 2017

Miksi taloudesta blogataan anonyymisti?

Minun blogianonymiteettini on ollut koetuksella viime aikoina kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla onnistuin lähettämään viestin kaikille Twitterin käyttäjille, joilla on puhelinnumeroni, että Kuusivuotissuunnitelma on nyt liittynyt Twitteriin. Suoraa linkkiä minuun tai sisältöä ei Twitter-tilillä tuolloin ollut, joten suurempaa vahinkoa tuskin tapahtui. Hups!

Toinen kerta tapahtui muutama päivä sitten, kun onnistuin jakamaan henkilökohtaisella facebooksivullani blogipostauksen blogin oman fb-sivun sijaan. Huomasin asian vasta kun kaverini tykkäsi linkistä. Tuplahups!

Miksi blogini ja lähes tulkoon kaikki seuraamani talousblogit ovat anonyymejä? 

Itse en halua ihmisten etenkään työpaikallani tietävän henkilökohtaista asioistani liikaa. En ole ketään haukkunut blogissani tai arvostellut työnantajaa, joten siinä mielessä en muiden reaktioita pelkää. Kai sitä vain haluaa pitää jonkun suojan, kun aamulla työpaikan ovista sisään astuu.

En ole jakanut itsestäni juuri mitään somessa, enkä halua räjäyttää kaikkea auki avoimella blogillakaan. Olen kertonut blogista perheenjäsenille ja muutamille ystäville, joiden kanssa muutenkin saatan keskustella rahasta. Vaikka kannustan avoimuuteen talousasioissa, on rajansa ja paikkansa silläkin.

Tässä blogissa kaikki pyörii rahan, sijoittamisen, uran ja säästämisen ympärillä, vaikka elämässäni on paljon muutakin. Tämä saattaa jäädä jollekin epäselväksi, ja blogi onkin vain osa totuutta. En halua luoda itsestäni kuvaa ahneena pyrkyrinä, kun koen olevani kunnianhimoisen säästäjän lisäksi ennen kaikkea äiti, vaimo, ystävä ja tytär.

Jos sinä lukija tunnistat minut joko tekstien tai näiden somelipsahduksieni perusteella, toivoisin että kertoisit siitä minulle tai ainakin pitäisit identiteettini mahdollisimman suojassa.

Ps. Jotta elämä ei kävisi liian leppoisaksi, olen alkanut suunnittelemaan toisen blogin perustamista. Tuota blogia pitäisin ihan omalla nimelläni ja kirjoittaisin alaani liittyvistä aiheista. Kuinka sekaisin sitä menee kahden blogin ja ties kuinka monen some-kanavan päivittämisessä ja tekstien jakamisessa?



torstai 16. helmikuuta 2017

Kilpailuta kiinteistönvälittäjäsi

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksestamme mahdollisesti myydä asuntomme. Kilpailutimme muutaman välittäjän ja saimme hyvin kirjavan joukon hinta-arvioita ja välityspalkkioita.

Välittäjä A:
  • Asunto 1: Pyynti 309 000 €, odotettu toteuma 300 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 450 000 €, odotettu toteuma 420 000 €
  • Välityspalkkio 1,6 %
  • Mukava ihminen, mutta jotenkin kemiat eivät täysin kohdanneet. Huono kuuntelemaan. Todella innokas ottamaan yhteyttä. Ihastui asuntoon 2 ja näki arvon ehkä liiaksikin. Ei kokemusta kaupoista kummallakaan alueella.

Välittäjä B:
  • Asunto 1: Pyynti 295 000 €, odotettu toteuma 290 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 360 000 €, odotettu toteuma 320 000 €
  • Välityspalkkio 3,4 %
  • Mukava ihminen ja vakuuttavan oloinen ammattilainen. Taktiikkana nopea myynti ja siksi alhaiset hinta-arviot. Kunnianhimoa puuttui, koska halusi lähtöhinnaksi Asunnolle 1 alemman kuin mitä pienemmällä asunnolla taloyhtiössä oli toteutunut kauppahinta. Hyvä kokemus Asunto 1:n alueesta.

Välittäjä C:
  • Asunto 1: Pyynti 317, odotettu toteuma ?
  • Asunto 2: Pyynti 495 000 €, odotettu toteuma ?
  • Välityspalkkio 1,5 %
  • Miellyttävä ihminen, mutta huonosti valmistautunut. Tuntui, että yritti saada diiliä lupaamalla liian korkeita hintoja. Ei kokemusta alueista.

Välittäjä D:
  • Asunto 1: Pyynti 317 000 €, odotettu toteuma 305 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 395 000 €, odotettu toteuma ?
  • Välityspalkkio 3 %, neuvotteluvaraa
  • Miellyttävä ihminen. Parhaiten kärryillä asuntokaupoista yleistasolla. Paras kokemus Asunnon 1 alueesta. Hyvä myymään itseään, mutta ei nähnyt Asunnon 2 arvoa.

Aika kirjava joukko välittäjiä. Asunto 2 on joka tapauksessa menossa lähitulevaisuudessa myyntiin ja siitä voin sen verran mainita, että kyseessä on perikunnan omistama asunto. Sitä varten suunnitelmissa on vielä haastatella välittäjä, joka on erikoistunut kyseisen alueen asuntoihin. Koska jakajia on useampia, muutamien tonnien erolla välityspalkkiossa ei ole suurta merkitystä.

Mitä meidän kämppään eli Asunto 1:een tulee, emme vieläkään ole tehneet päätöstä myynnin suhteen. Eniten mietityttää uuden asunnon löytyminen ja voimavarojen riittäminen siivous-, näyttö-, ja muuttorumbiin. 

Mitä tästä opimme?

Opimme ainakin, että kannattaa kilpailuttaa! Halvinta välittäjää ei kuitenkaan tule suoralta kädeltä pestata, koska välittäjä kykenee omalla tekemisellä, verkostoillaan, persoonallaan ja strategiallaan vaikuttamaan hintaan ainakin joitakin tonneja. Hinta-arvio on todella tärkeä. Se ei saa olla liian alhainen, mutta ei myöskään liian korkea. Ylihinnoiteltu asunto ei houkuttele kävijöitä ja myynti voidaan joutua keskeyttämään ja aloittamaan myöhemmin uudestaan. Meillä on etuna se,  että molemmat asunnot ovat alueilla, joilla kauppa käy hyvin. Ylihinnoiteltu asunto ei kuitenkaan myy, oli se missä hyvänsä.

Minkä näistä sinä valitsisit vai jatkaisitko etsintää?