perjantai 2. joulukuuta 2016

Halpisruokaa: Muurahaiset kiipeävät puuhun

Edullinen ruoka on yksi oleellinen osa säästäjän ja lapsiperheen arkea. Ajattelin tässä tulevina viikkoina listata omia arjen edullisia, mutta vähän erilaisempia herkkuruokia. 

Tätä ruokaa söimme aina silloin tällöin lapsena ja kyllä maistui. Sen alkuperäinen versio on poimittu vanhempieni vanhasta kiinalaisesta keittokirjasta ja ruuan nimi tosiaan on Muurahaiset kiipeävät puuhun, mutta on käytännössä jauhelihavermiselliä. Itse olen vähän yksinkertaistanut reseptiä ja muokannut mittasuhteita, jotta annoksesta saadaan riittävämpi, edullisempi ja lapsiystävällisempi.


Muurahaiset kiipeävät puuhun (jauhelihavermiselli)


6 annosta - Valmistusaika n. 20min

150 g vermiselliä eli riisinuudeleita ~1,30 €
400 g jauhelihaa (mikä vaan eläin käy ja parasta, jos paketin päällä on -30%-tarra) ~ 2 €
3 rkl soijaa ~ 0,30 €
1,5 rkl sokeria
1 rkl öljyä ~ 0,05 €
2 sipulia ~ 0,40 €
3 valkosipulin kynttä ~ 0,15 €
Pippuria
1,5 dl vettä
= 4,20 €, 70 snt / annos

Liota vermisellejä noin 10 minuuttia lämpimässä vedessä. Sekoita jauheliha, soija ja sokeri erillisessä kipossa.

Kuullota sipuli ja valkosipuli ruokalusikallisessa soijaa. Pannuna kannattaa käyttää wokkia tai isompaa kasaria. Mausta pippurilla. Lisää jauheliha ja paista kunnes se on kuivaa ja rakeista. Lisää liotetut ja valutetut vermisellit ja vesi muiden ainesten joukkoon. Paista noin viisi minuuttia tai kunnes vesi on haihtunut. 

Kasviksiahan tässä ei juurikaan ole, mutta miksei tuonne voisi heittää sekaan vaikka parsakaalia, purjoa tai paprikaa. Päälle voi lisätä myös muutaman tipan Chiracha-kastiketta tai jo paistovaiheessa chiliä tai tabascoa. 

Ei ehkä kaunein näky, mutta sitäkin herkullisempaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 




torstai 1. joulukuuta 2016

Yhteenveto 11/16:Yllättävät lomarahat

Varallisuus


Tilanne 1.12.2016 (6/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 65 217 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 198 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 1 535 euroa (?)
Käteisenä: 290 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 347 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 5 060 euroa (324)
Rahastoissa: 4 723 euroa (2 459)

Yhteensä 84 370 €, tavoitteesta kasassa 53:% (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 19 153, tavoitteesta 32 % (14 525)


Varallisuus karttui marraskuussa 1 800 euroa, ilman asunnon osuutta 1 053 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili





Päästiin reippaasti yli säästötavoitteen. Tähän puhtaasti syynä ovat yllättävät lomarahat, jotka tupsahtivat tilille loppukuusta. Odotin rahoja tulevaksi vasta alkuvuonna, jolloin palaan töihin. Muutoin säästösumma olisi ollut alle tavoitteen. 
  • Koiran eläinläkäri ja hieronta maksoivat yhteensä vajaa 700 euroa. Onneksi vakuutusyhtiö kattoi noin puolet ja äiti maksoi osan.
  • Minua verovirasto muisti mätkyjen muodossa, joita oli vajaa pari sataa euroa tälle kuulle.
  • Muut ylimääräiset pitävät sisällään myös joululahjoihin kulunutta rahaa.
  • Tässä kuussa ei tullut yhtään rahaa lisätuloista.

Ruokatili



Ruokatilin menojen ja tulojen erotus oli kiitettävästi plussan puolella.
  • Väsymyksestä huolimatta ruokakuluissa päästiin hieman alle budjetin. Herkut olivat yli budjetin, mutta tuota ylijäämää kompensoitiin esullisemmilla ruuilla. Yksi syy budjettiinpääsyssä voi olla kauppapäivien vähäisempi määrä. Niitä tässä kuussa 15. Ei vielä tavoitteessa (13), mutta vähemmän kuin viime kuussa (18).
  • Ravintolakulut eli tässä tapauksessa roskaruoka oli yli budjetin. Tätä osasinkin odottaa. 
  • Lapsiin liittyvät ylimääröiset kulut olivat yli budjetin. Syy on kerhon valokuvauksen. Tilasin useita kuvia paperisena ja digitaalisena. Täysin hyväksyttävää.
  • Yhteisissä laskuissa oli tässä kuussa vain yksi vakuutusmaksu. TV-maksut oli hyvitetty tältä ja osaksi seuraavalta kuulta.

Todella hyvä kuukausi varallisuuden kasvun suhteen. Tästä tosin saan suurelta osin kiittää lomarahoja. Ilman niitä olisivat eläinlääkärikulut ja matkyt tuoneet loven lompakkooni. Joulukuussa tiedossa, noh JOULU ja sähkölasku ja lisää eläinlääkärikuluja. Sähkölaskua odotan innolla, jotta näen onko meidän sähkösyöppö todella ollut lattialämmitys.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Sugar daddyt ja siipeilijät

Kun elää parisuhteessa ja mielii onnistua säästöprojektissa, on todella tärkeää, että puoliso ei haittaa harrastustoimintaa. Tässä muutamia tyyppejä, joita saattaa löytyä kotoa.

1. "Tässä tonni. Osta sillä jotain kivaa itselles."


Perinteinen Sugar daddy, joka esiintyy lähinnä jenkkitositeeveessä. Itselle ei ole tullut vastaan. Vie koko pointin säästämisestä,  jos kaikki tulee tarjottimella. Ehkä äveriäämpien vanhempien lapset hakevat myös rikkaita puolisoita itseään elättämään tai vähätuloiset unelmoivat pelastavasta prinssistä? Ne, jotka  saavat rahat tarjottimella, harvemmin säästävät, ja miksi säästää kun kaikki annetaan.

Toisen rahoilla eläminen voi olla myös elämäntilannesidonnaista. Työttömänä tai hoitovapaalla on ehkä pakko elää puolison rahoilla. Tuolloin niitä rahoja tosin ei käytetä turhuuksiin vaan arjenpyöritykseen. Säästäminen jää usein tienaavan osapuolen vastuulle.

2. "Sinä tiedät parhaiten, tehdään siis niin."


Tämä myötäilevä puoliso on säästäjälle ihanteellinen kumppani, koska tekee kaiken toisen toiveiden mukaan. Tosin kaikki vastuu raha-asioista painaa haastavina hetkinä vain toisen harteita. Parisuhteessa liiallinen myötäileminen ei usein toimi. Myötäilevä saattaa kokea tilanteen epäreiluksi ja myötäilty puolison vässykäksi. Vähempi myötäily on tukemista ja joustamista, mitä pitäisi tapahtua molemmin puolin.

3. "Haluun uuden auton! Ostetaan jooko! Entä karkkii?"


Rahapussin nyörit ovat solmussa ja ne saa auki vain toinen osapuoli. Omat henkilökohtaiset varat puoliso käyttää heti palkan tultua omiin huvituksiin. Yhteisiin rahoihin ei ole pääsyä, koska nekin menisivät omien mielihalujen toteutukseen. Taloudenpito on siis viisitoistavuotiaan tasolla, jonka menoja kontrolloi äiti. Parempi toimia niin, että vastuullisempi toimii yhteisten rahojen varainhoitajana ja toinen tuhlaa vain omia rahojaan. Yhdessä säästämisestä ei kannata haaveillakaan.

4. "Tämä vessapaperi on vain kerran käytetty."


Eritasoinen itaruus on varmasti kuluttavaa parisuhteessa. Jos puoliso saa tuntemaan huonoa omatuntoa ostetusta tuotteesta, jonka olisi saanut muutaman sentin halvemmalla muualta tai roskiin heitetystä leipäpussista, on ongelma olemassa. Jos molemmat ovat samaa maata, mikäs siinä. Extreme-Säästäjä on itse usein itara ja kumppanin saituus ei tuota ongelmaa, mutta elämäänsä eläjälle saattaa tuottaa. 

5. "Tee sinä omilla rahoilla mitä haluat, niin teen minäkin."


Useissa huusholleissa puolisoilla on omat rahat. Kaikki yhteiset kulut laitetaan puoliksi, loput kukin käyttää haluamallaan tavalla. Toimii kunhan tulot ovat suht samaa luokkaa ja elintaso on määritelty huonommin tienaavan mukaan. Jos avioparilla on jääkaapissa omat hyllyt molempien omille ruuille, mennään ehkä liiallisuuksiin.

6. "Ostin viidennen tabletin ja nyt syön makaronia loppukuun."


Himoshoppailija on sukua kakaralle (3.). Himoshoppailija on säästäjälle haastava kumppani. Toinen yrittää kasvattaa yhteistä kekoa ja toinen lapio kolikoita ulos toiselta laidalta, eihän siitä mitään tule. Usein himoshoppailijat elävät vain tätä päivää, eikä huomisesta väliä. Kaikki mikä tilille tulee, myös menee ennen seuraavaa palkkaa. Samaa vikaa kuin lapsellisella rahankäyttäjällä, erona vain että kukaan ei kontrolloi rahankäyttöä.

7. "Maksoinko laskun? Ei hajuakaan."


Tämä puoliso ei ole kiinnostunut rahasta. Hänellä ei ole hajua pankkitilin sadosta ja laskut saattavat jäädä maksamatta, jos ne ovat väärässä paikassa. Hän saattaa olla ostamatta mitään moneen kuukauteen ja sitten tuhlata päättömästi johonkin turhaan. Jos palkka on kohdillaan, elo on helppoa. Jos ei, helposti onnistuu tyrimään raha-asiansa pahemminkin. 

8. "Miksi mennä töihin kun KELA maksaa sohvalla makuusta ja vaimo loput."


Tämä siipeilijä tyytyy vähään, eikä ole kiinnostunut rahasta tai säästämisestä. Hän on tottunut, että joku maksaa hänen puolestaan. Kunnianhimo on samaa luokkaa kuin kivellä. Erityisen haastava kumppani Säästäjälle, koska aiheuttaa loven lompakkoon. Säästäjä joutuu maksamaan suurempia kuluja kahden hengen taloudessa kuin, jos asuisi yksin. Siipelijä vetoaa siihen, että rahat ovat yhteiset.

9. "Meillä ei riidellä rahasta."


Toivottavasti kaikkein yleisin puolisotyyppi eli Järkevä rahankäyttäjä maksaa osuutensa perheen kuluista, ostaa omilla ansioillaan tarpeelliset henkilökohtaiset tarvikkeensa, tuhlaa maltillisesti turhuuteen ja laittaa loput säästöön. Jos on oikein onnellisessa asemassa, säästöt laitetaan vielä poikimaan. Yllättävistä menoista selvitään sopivan puskurirahaston avulla.

...

Kaikkihan me haluamme kuulua viimeiseen joukkoon, mutta kuulummeko tai kuuluvatko puolisomme? Meidän parisuhteessa minä tienaan huomattavasti enemmän. Se ei kuitenkaan haittaa, koska molemmat kantavat kortensa kekoon ja ovat kiinnostuneita säästämään yhteistä tulevaisuutta varten.  Koen meidän molempien olevan Järkeviä rahankäytyäjiä, vaikka välillä visiitillä käy Saituri, Kakara, Myötäilijä ja Sugar Mommykin. Rahasta kuitenkaan ei meillä tarvitse kinata ja hyvä niin. Raha ja varsinkin sen puute on yksi yleisimmistä riidanaiheuttajista parisuhteessa. Siksi on helpompaa, jos molemmat ajattelevat rahasta samalla tavalla. Hyvin hoidettu talous voi olla avain onneen.

Mihin joukkoon sinun puolisosi kuuluu?




perjantai 25. marraskuuta 2016

Naiset bloggaa säästämisestä, miehet sijoittamisesta

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, ajattelin että naiset eivät juurikan kirjoita talousasioista. Olin väärässä. 

Päätin vähän tutkailla blogilistani blogeja ja listata talousbloggaajien erityispiirteitä. Kävin pintapuolisesti listaltani läpi 43 viimeisen kahden kuukauuden aikana päivitettyä blogia. Blogeista löytyi vaihtelevasti tietoa kirjoittajista, enkä lähtenyt sen ihmeellisemmin lukemaan uudestaan kaikkia tekstejä. 



Kaksi tyypillistä talousbloggaajaa


Kolmekymppine mies, joka bloggaa sijoittamisesta. Blogia hän on pitänyt vajaa kolme vuotta ja kirjoittelee muutamia kertoja kuussa. Sijoittamisen avulla hän tavoittelee taloudellista riippumatomuutta. Henkilökohtaista elämäänsä hän ei halua raottaa blogissaan. Varallisuutta hänelle on kertynyt 150 000 euroa, josta suurin osa on kiinni osakkeissa, indeksirahastoissa ja asunnoissa. Hän käy töissä ja tienaa nettona vajaa kolmetuhatta euroa.


Hieman päälle kolmekymppinen nainen, joka blogaa säästämisestä. Säästämisen ohessa hän kokeilee sijoittamista ja pyrkii maksamaan loput velat pois. Blogia hän on kirjoittanut vähän päälle vuoden ja kirjoittaa kerran tai kaksi viikossa. Tavoitteena hänellä on taata taloudellinen turva perheelle. Varallisuutta tälle naiselle on kertynyt noin 20 000 euroa, joskin myös velkaa on hieman opintolainojen tai luottokorttien muodossa.  Suurinosa sijoituksista on suunnattu rahastoihin, mutta myös osakkeet kiinnostavat. Tämän työelämässä olevan äidin
 nettotulot ovat noin 2300 euroa.




Naisia ja miehiä yhtä paljon


Keskimäärin miehet bloggaavat enemmän sijoittamisesta ja naiset säästämisestä. Puhtaasti sijoitusblogeiksi luokittelin parikymmentä blogia, joista vain muutama oli naisten kirjoittamia. Naisten kirjoittamissa blogeissa 
teemoina näkyivät säästäminen, rahankäyttö, velattomuuteen pyrkiminen ja sijoittaminen. Kokonaisuudessa oli vain muutama blogi, joissa ei kirjoitettu sijoittamisesta ollenkaan. 


Niistä bloggaajista, jotka ilmoittivat ikänsä, noin kaksi kolmasosaa oli kolmekymppisiä. Perhetaustaa löytyi monenlaista; yksi-kolme lasta, lapsettomia, sinkkuja, naimisissaolevia, eronneita. Suurinosa bloggaajista oli työelämässä, mutta mukana on myös vanhempainvapaalla olevia, opiskelijoita, työttömiä, osa-aikatyöntekijöitä ja vuorotteluvapaalaisia. Vain muutama bloggaaja ilmoitti koulutustaustansa tai alansa.


Noin puolet bloggaajista ilmoitti varallisuudestaan. Osalla kyse oli säästöistä, osalla nettovarallisuudesta ja osalla omaisuudesta. Summat vaihtelivat nollasta puoleen miljoonaan. Varallisuus oli keskimäärin vajaa satatonnia siitä ilmoittaneilla.


Nettotulot löysin 17:sta blogista ja ne olivat keskimäärin 2400 euroaUsein sijoitusbloggaajat eivät ilmoittaneet tulojaan tai menojaan. Huomasin, että useassa tapauksessa nettotulot sisälsivät palkan lisäksi myös muita tuloja kuten lapsilisiä, elatusmaksuja ja lisätienestejä. On kannustavaa huomata, että vaurastuminen ei tarkoita aina suuria tuloja, vaan ennen kaikkea järkevää rahankäyttöä.


Blogia on kirjoitettu keskimäärin noin puolitoista vuotta. Uusia, alle puoli vuotta vanhoja blogeja oli kahdeksan. Vanhin blogi oli Laiskan sijoittan-blogi, joka on pyörinyt jo vuodesta 2009. En ottanut tässä huomioon, jos joku on ennen pitänyt toista blogia. Keskimäärin kirjoituksia kuussa tänä vuonna kertyi kuusi. Ahkerin bloggaaja oli allekirjoittanut, joka keskimäärin oli julkaisuut 17 kirjoitusta kuussa (pitäisiköhän vähän vähentää).


Blogeista löytyi monenlaisia tavoitteita. Yleisimpiä olivat taloudellisen riippuvuuden ja sitä kautta työelämästä poisjäämisen tavoittelu ja taloudellisen turvan saavuttaminen. Kaikki kirjoittajat ovat kiinnostuneita parantamaan rahatilannettaan. Tämä tarkoittaa toisilla veloista eroon pääsemistä, toisilla elintason nostamista ja toisille varallisuuden kasvattamista. Elintason parantamiseksi koettiin töiden vähentäminen tai lopettaminen, matkustelu, uusi asunto, velattomuus, huolettomuus tai puskurirahaston kasvattaminen.


Itselleni tästä talousbloggaajien yhteisöstä on tullut tärkeä. Koen samaistumista jollain tasoilla lähes kaikkiin blogeihin. Monet elävät samassa elämäntilanteessa; on asuntolainoja, lapsia ja töitä. Lähes kaikki ajattelevat rahasta samalla tavalla, sitä halutaan käyttää järkevästi. Talousbloggaajat ovat ahkeria kommentoijia. He antavat hyviä vinkkejä ja kyseenalaistavat erikoisia päätöksiä. Hankalina hetkinä saa takuuvarmasti kannustusta ja tukea. 


Onko keskivertolukija samanlainen kuin bloggaaja? 



torstai 24. marraskuuta 2016

Huono palaveri turhauttaa

Kirjoitin aikaisemmin saamastani konsultointipyynnöstä. Kävin tapaamisessa ja olen jokseenkin pettynyt.

Olen eräässä asiassa asiantuntija. Kyseistä juttua ei ole monessa yrityksessä käytössä, ja olen muutaman projektin sen käyttöönottoon liittyen vetänyt. Ymmärsin etukäteen, että tämä konsultoimaan pyytänyt pörssiyhtiö olisi lähdössä toteuttamaan tätä kehitystä, ja minut oli kutsuttu paikalle kertomaan miten se käynnistetään. Ymmärsin väärin, siellä oltiin vasta miettimässä josko lähdetään toteuttamaan ollenkaan. Sinänsä asia tuli selväksi ja homma etenee, palaveri itsessään vain ei ollut kovinkaan onnistunut. Tässä muutama huomio onnistunutta palaveria varten:



1. Agenda ja palaverin aihe osallistujille selviksi


Olin omassa mielessäni vähän turhan pitkällä projektin kanssa. Todellisuudessa kukaan muu yrityksessä ei tiennyt vielä asiasta kontaktini lisäksi. Tehtävänäni oli perustella hyödyt, eikä miettiä miten asia tehdään. En saanut minkäänlaista agendaa, ja siksi aihe ei osunut kohdilleen.



Palaveriin osallistujille on syytä AINA lähettää agenda etukäteen. Tällöin osallistujien on helpompi valmistautua ja myös kysyä kysymyksiä ja kyseenalaistaa etukäteen.


2. Osallistujien huolellinen valinta


Paikalla oli vain yksi henkilö kontaktini lisäksi. Tämä ei ollut kiinnostunut perusteluista tai teknisestä toteutuksesta vaan lähinnä yrityksen sisäisen projektisalkun hoidosta. Minun olisi siis ollut parempi puhua asiasta päättäville tai toteuttaville tahoille. Yleisö oli väärä.


On hyvin tärkeää kutsua oikeat ihmiset. Jos paikalla on väärät ihmiset, on palaveri usein vain ajantuhlausta ja vaatii lisää istumista oikeamman yleisön kanssa.



3. Hyvä valmistautuminen ja asian esittäminen


Olin ymmärtänyt aiheen väärin ja siksi valmistautunut huonosti. Mietin vielä edellisenä päivänä teenkö asiasta jonkun kaiken kattavan esityksen. Jätin tekemättä, koska näkökulma oli epäselvä ja tämän piti olla vain ilmainen "tutustumiskäynti". Presu olisi selkeyttänyt palaveria, mutta ollut silti väärälle yleisölle. Kontaktin olisi sen avulla voinut myydä ajatuksen päättäjille myöhemmin. Miksi kuitenkaan tekisin hänen töitään ilmaiseksi?


Itse odotan esiintyjältä kunnollista valmistautumista ja myös normaalisti itse valmistaudu hyvin. Hyvin valmistautuminen ei tarkoita 30 sivun PowerPoint - presentaatiota,  joka vedetään vartissa. Palaveriin voi osallistua ilman kättä pidempää, kunhan tiedot on tarkistettu, aihe suunniteltu ja pääpointit mietitty. Esityksen voi tehdä lennossa vaikka piirtämällä taululle.



4. Projektivaiheiden huomioiminen 


Luulin projektin olevan jo käynnissä. Kävi kuitenkin ilmi, että ajatus siitä saattaa kaatua kalkkiviivoille. Kyseisellä yrityksillä ei ole luultavasti resursseja eli tarvittavia henkilöitä ja/tai rahaa toteuttaa projektia. Asia itsessään varmasti vaikuttaisi liikevaihtoon positiivisesti ja kehittäisi tekemistä radikaalisti. Projekti olisi pitänyt hyväksyä, käynnistää ja resursoida ennen minun kutsumistani.


Projekteihin lähdettäessä on varmistettava, että on edes teoreettinen mahdollisuus toteuttaa projekti. Vasta resurssien vahvistumista jälkeen alkaa tarkempi suunnittelu. 



Olen työurallani osallistunut lukuisiin huonosti organisoituihin palavereihin ja tämä valitettavasti kuului niihin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuluttaa aikaansa täysin päättömästi. Pienillä asioilla palaverista saa onnistuneen. Vastuu järjestelyistä ja agendasta on kutsujalla, joten en olisi tähän voinut paljoa vaikuttaa.


Kenellä on pokkaa keskeyttää huono palaveri?


Äitiyslomalainen nauttii silti


En saa tästä mielenkiintoista työtilaisuutta, lisätulot konsultoinnista ovat epätodennäköiset ja uudet kontaktitkin jäivät yhteen. Sain kuitenkin kassillisen yrityksen tuotteita, jotka kyllä tulivat tarpeeseen ja mielen virkeäksi. Oli todella mukavaa päästä käymään kodin ulkopuolella, tavata uusia ihmisiä ja keskustella työjutusta. 


Niin ja mainittakoon, että vauva oli mukanani ja myös edusti mallikkaasti. Lasten työelämään tutustuminen on aloitettu aikaisin, kun vauva oli mukanani myös muutama viikko takaperin omalla työpaikallani tapaamassa esimieheni esimiestä. En pitäisi sopivana vauvan raahaamista esimerkiksi työhaastatteluun tai asiakkaan eteen. Oman organisaation sisällä kuitenkin on sallittua äitiyslomalla käydä näyttämässä jälkikasvua ja konsultointikeikalle pyytäjä itse ehdotti, että otan vauvan mukaan, jotta saamme aikataulut paremmin sopimaan yksiin.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Omaisuuden uudelleenjärjestely

Omaisuuteni on muuttanut muotoaan melko radikaalisti viimeisen vajaan puolen vuoden aikana. Se on kasvanut noin 3 500 euroa viidessä kuukaudessa (asuntoa ei huomioitu). Lähtötilanteessa osakkeideni arvo oli 324 euroa ja tänään se on noin 5000 euroa. EI, osakkeiden arvo ei ole kivunnut taivaisiin, vaan olen siirtänyt omaisuuttani puskurista osakkeisiin ja rahastoihin. 






Hanat kiinni


Ajatuksena on, että puskuri pysyy aina noin 5 000 euron tasolla, jonka lisäksi löytyy muutama tonni elämiseen tarkoitetuilta tileiltä ja käteisenä. Alkutilanteessa rahaa oli yhteensä 11 800, josta 10 900 puskuritilillä. Marraskuun alussa vastaavat luvut olivat 9 600 ja 5 900. ETF:iin ja indeksirahastoihin menee automaattisesti nyt 440 euroa kuussa. Äitiyslomalla ollessani pystyn säästämään vain noin 320 euroa kuussa, eli tuota alijäämää on paikattava puskurin rahoilla. Paras jäädyttää suorat ostot hetkeksi.


Projektini ensimmäisen viiden kuukauden aikana olen ostanut osakkeita ja rahasto-osuuksia 5 800 eurolla. Tuosta noin vaan. Vähän alkaa vauhti hirvittää ja siinä toinen syy, miksi rahahanat pysyvät kiinni nyt loppuvuoden. Paitsi, jos joku ennen näkemätön tilaisuus koittaa.



Havaintoja matkan varrelta


Kun aloitin projektini, tarkoitukseni oli hajauttaa sijoitukseni seuraavasti: 25 % suoria osakkeita, 25 % indeksirahastoja, 25 % korkorahastoja ja 25 % ETF:iä. Tarkoituksena oli aloittaa suorat osakeostot kolmen kotimaisen ja yhden ulkomaisen yhtiön osakkeista. Toisin kuitenkin kävi. Tässä muutama havainto matkan varrelta:


1. Unohda toistaiseksi muut kuin indeksirahastot

Kokeilin vähän korkorahastoilla, mutta ne tuntuvat jotenkin epäselviltä. Katsotaan myöhemmin uudestaan. Säilytän ne toistaiseksi, en vain sijoita lisää.

2. Unohda toistaiseksi First North -osakkeet

Sijoitin pienen summan rahaa Nextimin osakkeeseen. Olen huomannut hermoilevani melko paljon tuon poukkoilua markkinalla. Myyn heti kun nousee tarpeeksi ylös. Tai säilytän, jos ei nouse. Kiinni niin pieni summa, että ei haittaa kokonaisuutta.

3. ETF:t vaativat lisäselvittelyä

Minulla on kuukausisäästösopimus neljään ETF:ään. Vaikka olen kyseisistä ETF:istä pyrkinyt ottamaan selkoa, tuntuu, että en silti ymmärrä tarpeeksi. Jatketaan säästämistä, mutta pienennetään summaa.

4. Nordean Säästö25-rahasto tauolle

Projektin alussa minun käytönnössä ainoa rahoitusomaisuuteni oli kyseisen rahaston osuudet. Suurten kulujen vuoksi laitetaan tauolle ja harkitaan myös myyntiä, koska niissä on kuitenkin kiinni päälle 2 500 euroa.

5. Suorien osakkeiden lajittelu

Tarkoituksena oli aluperin, että osakesijoitukset muodostaisivat noin neljäsosan salkustani, nyt osuus on noin puolet. Myös yhtiöiden määrä on reippaasti suurempi kuin alun perin ajattelin ja lista on laajentunut jo kymmeneen kotimaiseen ja kahteen ulkomaiseen yhtiöön. Näitä olen nyt makustellut ja osasta aion luopua. Tässä tarkempi erittely:
  • Pidä: Nokia
  • Pidä: Fortum
  • Pidä: Nokian Renkaat
  • Pidä: Metso
  • Pidä: Oriola
  • Pidä: Tieto
  • Pidä: Coca-Cola
  • Pidä: Whole foods Market
  • Harkitse: Sanoma
  • Harkitse: Taaleri
  • Myy: Nextim
  • Myy: YIT

Tarkoitus on jatkossa ostaa kunkin yhtiön osakkeita, kun hinta on mieleiseni. 



Seuraavaksi


Nyt en siis aio tehdän mitään hetkeen noita kuukausisäästämisiä lukuunottamatta. Tarkoituksena on keskittyä vuoden vaihteen jälkeen indeksirahastoihin ja suoriin osakesijoituksiin. Painotus hakee vielä paikkaansa, mutta noin 50/50 nyt alkuun. Suorissa osakeostoissa mietin muutaman kotimaisen hyvän osinkojenmaksajan lisäämistä salkkuun ja suuntaan katseen enemmän ulkomaisiin osakkeisiin maantieteellisen hajautuksen vuoksi. 


Paljon olen oppinut näiden muutaman kuukauden aikana ja olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Minulla on luottavainen fiilis, että tästä se lähteen ja oma strategia alkaa muovautua. Kunhan ei liikaa keskity heilahteluihin, vaan jatkaa tasaista sijoittamista ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Täytyy pitää pää kylmänä, olla rohkea, ja jos hirvittää, pitää vähän taukoa. 






perjantai 18. marraskuuta 2016

Miljoonan euron salkku, 10 sijoitusasuntoa ja kakkoskoti lämpimässä

Keskitän tällä hetkellä taloudellisen tarmoni siihen, että kuuden vuoden kuluttua minulla on unelmakodin avaimet kourassa, ura nousukiidossa ja sijoitustoiminta vauhdissa. Mitä sen jälkeen? Ananas kirjoitti omassa Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogissaan pitkän aikavälin tavoitteista. Nyt on myös aika minun ottaa katse tulevaisuuteen. Tässä kurkistus kristallipalloon, ja siihen miten asiat voivat olla...


Kuuden vuoden kuluttua


Olemme juuri saaneet ostettua unelmiemme kämpän. Ostimmekin halvemman asunnon, jonka remppasimme mieleiseksi ja säästimme 50 000 euroa. Edellistä asunnosta meille jäi käteen 140 000 euroa. Lainaa uudesta asunnosta otimme 310 000 ja meidän ei juurikaan tarvinnut kajota sijoituksiin.


Viimeisen kuuden vuoden aikana olen kerran vaihtanut työtehtävää ja kerran työpaikkaa. Työskentelen esimiestehtävissä suurehkossa pörssiyhtiössä. Olen ohessa opiskellut ja laajentanut osaamistani. Palkkani on bruttona 5 500 €/kk. Myös mies on edennyt ja hänen palkkansa on noussut 20 %.


Sijoitusomaisuuteni lähenee kuusinumeroista summaa. Maksan lainaa yhdestä sijoitusyksiöstä. Loput rahat ovat kiinni osakkeissa ja indeksirahastoissa.



Kymmenen vuoden kuluttua


Asumme edelleen unelmien kodissa. Asuntolainaa on jäljellä jäljellä 270 000 euroa.


Olen edennyt urallani yhden pykälän ja viihdyn hyvin. Palkkani on noussut kuuteen tonniin. Ajatus yrittäjäksipalaamista on ryhtynyt itämään. Mies on saavuttanut haluamansa tason työssään ja on tyytyväinen. Palkkojen noususta johtuva ylijäämä on käytetty elämiseen ja matkusteluun. Kymmenenvuotishääpäivänä palasimme häämatkakohteesemme.


Sijoitusasuntoja on nyt kaksi. Salkun arvo on noin 170 000 euroa. Vaikka viihdyn työssäni, haluan varmistaa, että tulot riittävät mukavaan elämään eläkkeellä, tapahtuu se sitten viisi-, kuusi- tai seitsemänkymppisenä. Asetan itselleni tavoitteeksi vähintään puolen miljoonan sijoitusomaisuuden ja velattomuuden seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.



20 vuoden kuluttua


Lapset ovat muuttaneet pois. Unelmakodista jää myynnin jälkeen käteen 400 000 euroa, jolla ostamme itsellemme pienemmän kodin. Tämä tarkoittaa, että asumiskustannukset alenevat huomattavasti ja matkusteluun ja harrastamiseen jää entistä enemmän rahaa. Myös sijoitustoiminta voi kiihtyä.


Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut kerran tehtävää ja kerran yritystä. Olen perustanut itselleni toiminimen, jonka piikkiin teen jo suurimman osan töistä. Pystyn itse vaikuttamaan työn määrään ja laatuun.


Korkoa korolle - ilmiö on kiihdyttänyt omaisuuteni karttumista ja salkkuni arvo on jo 450 000 euroa. Tuon lisäksi olen kyennyt maksamaan muutaman sijoitusasunnon lainan pois ja kolme muuta kartuttaa pääomaa. 



30 vuoden kuluttuaa

Kodin lisäksi olemme ostaneet vapaa-ajanasunnon lämpimästä. 

Jättäydyin palkoillisen elämästä kokonaan viisi vuotta sitten ja teen nyt osa-aikaisesti töitä toiminimellä. Virallinen eläkeikä kolkuttelee, mutta ei sido meitä. Voimme lopettaa työt heti kun tahdomme.


Salkku on arvoltaan jo yli miljoonan. Sijoitusasuntoja on kertynyt kymmenen. Näistä saadut tulot riittävät hyvin maksamaan minulle leppoisat eläkepäivät. Voisin vaikka kiertää maailman ympäri.


...


Haaveilu on terapeuttista. En ole koskaan haaveillut vaurastumisesta. Huomaan kuitenkin sen olevan jossain määrin edellytys kaipaamalleni turvalle, stessittömyydelle ja mukavalla elämälle koko loppuelämäkseni. Minä olen vielä niin optimistinen, että uskon näiden kaikkien olevan saavutettavissa. Ei ehkä kirjaimellisesti, mutta jotenkin sinne suuntaan. Mitä vaan yllättävää saattaa mahtua matkan varrelle, mutta taloudellinen turva auttaa selviytymään niistäkin. 


Haaveilin tässä tekstissä vain kuusivuotissuunnitelmani tavoitteiden kautta. Toki elämässäni on muitakin haaveita, joita minulla on perheeseen ja ystäviin liittyen. Ne pidän kuitenkin itselläni.




Haaveilu on ensimmäinen askel vaurastumiseen.





10 vuoden kuluttua palaamme häämatkakohteeseen lomalle.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kun valvominen tuhoaa budjetin

22:45 Nukkumaan... 23:10... 23:25... 23:30... 00:25... 1:35... 1:40.... 1:55... 2:30... 3:25... 3:35... 4:50... 5:10... 6:15... 6:30... 7:15 Ylös.

Kuukausi sitten voivottelin, että olen ihan rikki, kun joudun heräämään jatkuvasti tunnin tai kahden välein. Nyt olen onnellinen, jos saan herätä vain tunnin tai kahden välein. Joka kerta joudun nousemaan, mutta yleensä palaan sänkyyn minuutin kuluttua, joskus tunnin. Tätä on jatkunut nyt kolme kuukautta ja entistä hankalampana muutaman viikon. Alkaa olla jaksaminen koetuksella. 


Syy heräilyyn on tietenkin vauva. Kaiken maailman poppaskonstit on kokeiltu ja tullaan vielä kokeilemaan uudestaan. Esikoinen oli samaa maata ja oppi nukkumaan kymmenen kuukauden iässä. Tämä ei ole vauvablogi, joten syy miksi tästä kerron, on sen selkeä vaikutus budjetissapysymiseen. Väsyneenä tekee mieli ahmia herkkuja, survoa roskaruokaa naamaan, lohduttautua ostamalla jotain kivaa itselle ja törsätä nettikaupoissa. Myös osakepottia on tullut kartutettua aika reippaasti viime aikoina ja osittain liian harkitsemattomasti. Kotona kokkailu, ruokalistojenlaadinta tai muu suunnitelmallinen toiminta tuntuu ylitsepääsemättömän kuormittavalta. Arviolta 30-50 euroa viikossa voi laittaa väsymyksen piikkiin. Lisäksi osakeostoissa muutama satanen olisi varmaan tullut käytettyä toisin, jos olisin kaikissa ruumiin ja sielun voimissani harkinnut paremmin. 


Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ennen kuin tuhlailu lähtee ihan lapasesta. Korjaavia toimenpiteitä on kaksi:


Nuku enemmän ja älä tuhlaa!!!


Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä pikavinkit itselleni:



  1. Nuku kun esikoinen on kerhossa tai ainakin lepää, siis jos vauva nukkuu päikkärit samanaikaisesti. Muista rentoutumisohjeet ja hengitysharjoitukset.
  2. Mene nukkumaan mahdollisimman pian vauvan nukahdettua. Vaikeaa kyllä, kun nukahdettuaan vauva heräilee jatkuvasti ja sängystä nukkuvan itseni ylöskiskominen on huomattavasti vaivalloisempaa kuin sohvalta hereillä olevan.
  3. Uusi kierros unikoulua vauvalle. Järeämpi versio käyttöön. Nyt saa loppua viimeisetkin yösyötöt.
  4. Pyydä apua! Isovanhemmat ja lasten isä hoitamaan lapsia päikkäreiden ajaksi. Ja isälle omat tutinpalautusvuorot myös öihin.
  5. Kunnon iltarutiinit vauvalle. Iltaruoka, pesu, vaatteidenvaihto, rasvaus, satu ja sänkyyn.
  6. Pidä kiinni suunnitellusta ruokalistasta. Enemmän ruokaa kerralla, niin ei tarvitse kokkailla niin usein. Suosi helposti valmistettavia ruokia. Esim uunissa valmistuvat ovat käteviä, kun ei tarvitse olla vahtimassa.
  7. Kaikki vapaa-aika pyhitettävä nukkumisella, jää vähemmän aikaa herkuttelulle. Pahimpia herkutteluhetkiä ovat päikkäriajat ja ilta, jolloin molemmat riiviöt nukkuvat.
  8. Etsi uusia edullisempia ja terveellisempää herkkuja ja naposteltavia. Porkkanatikut, paistetut munat, näkkäri? Näitä täytyy selkeästi vielä miettiä.
  9. Tuttipullo-opettelun tehostaminen, jotta voisi vaikka olla pidemmänkin hetken nukkumassa jossain muualla.
  10. Unohda suuremmat siivoukset, pikkuprojektit, opiskelut ja muut kuormittavat jutut. Turhaa koetella jaksamista ennen kuin unitilanne tasoittuu.
  11. Toimisiko palkintona törsäilyn sijaan vaikka lenkille lähteminen? Lenkillä saisi irtioton kotoa. Ja tuo sää on sitten huono tekosyy.
  12. Hetkeksi stoppi osakeostoille. Muutaman kuukauden tauko voisi tehdä poikaa.
  13. Korvatulpat korviin aina kun mahdollista.

Oletteko te sortuneet heräteostoksiin väsyneenä?




Ps. Minut löytää nykyään Twitteristä nimellä 6vuotissuunnitelma, @6vsuunnitelma


https://twitter.com/6vsuunnitelma/status/799155717886373888