sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

32 tunnin ja 1000 euron erehdys

Luotako palkanlaskijaasi tai aikaleimoihin, joilla työaikaa seurataan? Ei ehkä kannata.

Olen itse toiminut palkanlaskijana joskus edellisessä elämässä ja tiedän kuinka helppoa on laskea tunnit väärin käsin kirjoitettujen tuntilappujen perusteella. Kun vielä mukana on erikoistatapauksia kuten matkakorvauksia, pekkasia, vanhempainvapaita tai osa-aikaista työaikaa, virheitä sattuu. Valitettavasti palkkalaskelmat ovat usein todella sekavia ja vaikealukuisia, jolloin virheen todentaminen jää aavistuksen varaan.

Melkoinen Kiky-vähennys


Itselläni on nyt kuukausipalkka ja vaikka olenkin tehnyt välillä 60 ja välillä 80 prosentista työaikaa, laskelmat ovat täsmänneet. Ongelma onkin tällä kertaa aikaleimoissa.

Viime viikolla tulin eräänä aamuna töihin ja laite näytti vajaata neljääkymmentä tuntia ylitöitä. Päivän päätyttyä tunteja oli enää 20. Päivän aikana olin saanut viestin, että minulta vähennetään tunneista viisi kikyn vuoksi. Totta kai reklamoin asiasta ja sain paluupostissa viestin, jossa kehotettiin katsomaan reportista kuinka tuntini olivat olleet viime aikoina kakkosella alkavia.

Laskeskeltuani tunteja tarkemmin, syyksi ilmeni koneen muuttaneen työaikani aiemmalta jaksolta 80 %:sta 100 %:ksi, jolloin tietenkin viikottaiset vapaapäivät olivat rokotteet saldoa.

Lopulta minulle hyvitettiin 18 tuntia kuukautta aiemmin hyvitettyjen 18 tunnin lisäksi. Tämä ei ole suoraan linkissä palkkaan, mutta sitäkin suuremmin vapaa-aikaani. Kone meinasi maksaa minulle 32 tuntia pois perheeni luota tai rahaksi muutettuna noin 1000 euroa! Vaikka tällä kertaa olin tarkkana ja vahinkoa ei tapahtunut, luotto meni ja ärsytys jäi huonosta kohtelusta. 

Olkaa siis tarkkoja palkkojen ja työaikojenne suhteen. Ihmiset tekevät virheitä ja joskus myös ihmisten rakentamatta koneet. Onko sinulla sattunut virheitä palkassa tai huomaisitko sitä palkkakuitistasi?



tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kuusivuotissuunnitelma täyttää vuoden!

Vuosi on vierähtänyt ensimmäisen kirjoituksen julkaisusta. Tuolloin olin äitiyslomalla pienen vauvan ja uhmaikäisen taapero kanssa. Nyt kotona tallustaa yksivuotias taapero ja toinen vähän vanhempi lapsi. Minäkin olen ollut töissä jo useamman kuukauden.

Katsotaanpa missä mennään tavoitteiden suhteen.

1. 160 000 euron säästöt kuudessa vuodessa, joista 60 000 euroa kiinni muualla kuin asunnossa.


Tavoitteesta on kasassa miltei 97 000 euroa eli reippaasti yli puolet. Vuodessa varallisuus on karttunut yli 21 000 euroa, mitä pidän huimana summana äitiyslomaliksalla. Ilman asunnon osuutta kasassa on 27 tuhatta eli puoliväli lähestyy siinäkin. Lisää roposia on kertynyt yli 12 000 euroa, mikä todellakin on mielestäni huima saavutus äippälomalla.

2. Uralla eteenpäin


Tämä tavoite ei ole konkreettisesti edennyt eikä palkassani ole tapahtunut muutoksia. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan paljon uusia kontakteja ja selkeyttämään itselleni mitä tavoittelen.  Tätä tavoitetta ei saavuteta hetkessä vaan se vaatii rutkasti töitä.

3. Sijoitussuunnitelma


Vuosi sitten aloittaessani minulla oli sijoituksia vajaalla kolmella tonnilla, josta suurin osa oli kiinni Nordean yhdistelmärahastoissa. Nyt sijoituksissa on lähes 15 000 euroa ja suunnitelma alkaa selkeytyä.  Noin puolet rahoista sijoitan automaattisesti indeksirahastoihin tai Etf:iin ja puolet suoraan hyvää osinkoa maksaviin pörssiyhtiöihin.

+ Blogi


Blogille on kertynyt vuodessa näyttöjä noin 180 000, julkaistuja tekstejä 160 ja kommentteja 1100. Säästöprojekti ja sen raportoiminen täällä ovat olleet todella palkitsevia kokemuksia ja talousblogiyhteisö aivan mahtava.

Ensi vuodelle odotan tasaisen tylsää säästämistä, ennestään kasvavaa salkkua, mielenkiintoisia työmahdollisuuksia ja kenties uutta koulua. En halua tuntea bloggaamista epämielyttäväksi velvollisuudeksi vaan kirjoitan kun siltä tuntuu. Loput ajasta puuhastelen lasten kanssa, näen kavereita, herkuttelen ja ulkoilen koirien kanssa.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja aktiivisimmille kannustavista sekä kyseenalaistavistakin kommenteista.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Yhteenveto 05/17: Törkeää törsäilyä

Varallisuus


Tilanne 1.6.2017 (12/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 69 756 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 097 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 4 241 euroa (?)
Käteisenä: 560 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 724 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 9 204 euroa (324)
Rahastoissa: 5 397 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 96 574 €, tavoitteesta kasassa 60 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 26 818 €, tavoitteesta 45 % (14 525)


Varallisuus karttui toukokuussa 885 euroa, ilman asunnon osuutta 88 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili


Toukokuussa säästöön ei jäänyt käytännössä mitään.
  • Henkilökohtaisista menoista 800 euroa meni miehelle lainaksi, eli on tavallaan säästöä, joskin jonkun aikaa muualla tallessa
  • Koirista täytyi maksaa vakuutus- ja veromaksuja
  • Ostin muutaman työvaatteen kesäksi.
  • Ylimääräiset kulut lisäksi pitivät sisällään matkakortin latauksen ja uhkapelejä.

Ruokatili





Kulut olivat toukokuussakin huomattavan suuret
  • Ruokakulut olivat toukokuussa todella isot, pienentyneistä vaippa- ja lastenruokakuluista huolimatta. Muuta selitystä en keksi kuin yhden ylimääräisen isomman ostoskerran, joka ajoittuu juuri kuun lopulle. Lisäksi kaupassa on tullut ravattua lähes päivittäin, jolloin mukaan on tarttunut enemmän heräteostoksia.
  • Muut ylimääräiset sisältävät uuden kahvinkeittimen, pyörän osia ja muutaman kesäkukan. Tarpeellisia?
  • Yhteisissä laskuissa on eräs taloyhtiön lasku, maksu vanhemmilleni ja netti
  • Ravintoloissakin tuli käytyä muutamana kauniina päivänä pyörällä ja tuhlattua ekstraa.

Kaiken kaikkiaan siis säästäväisyys puuttui tästä kuusta tyystin. Se mikä olisi ilman vippausta jäänyt säästöön, johtui sekin vain ja ainoastaan suurista tuloista. Huomaan, että kiire työ- ja kotirintamilla vaikuttaa myös tähän. En ehdi suunnittelemaan ja kiinnittämään huomiota ruokaostoksiin ja siksi tulee ostettua mitä sattuu. No tässä kuussa taas uusi yritys.

Kesäkuulle ei ole odotettavissa suurempia kulueriä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Säästöjä lasten kasvaessa

Lapsiperheen arjessamme on koittanut seuraava vaihe. Vauva on oppinut kävelemään ja muuttunut vauhdilla viipottavaksi taaperoksi. Esikoinen taas on selättänyt pahimman uhmaiän ja kasvanut taaperosta pieneksi ihmiseksi.

Luulisi, että lasten kasvaessa myös kulut kasvaisivat. Ei. Tässä vaiheessa tämä on pelkkää säästöä.

  1. Vanhempi lapsi on päässyt kokonaan eroon vaipoista. Säästöä n. 30 €/kk, vuositasolla 360 €.
  2. Nuorempi juo korvikkeena sijaan tavallista maitoa. Säästöä n. 25 €/kk.
  3. Nuorempi syö enemmän samaa ruokaa kuin muu perhe. Säästöä 10 €/kk.
Kuukausitasolla nämä tarkoittavat 65 euron säästöjä meidän kauppalaskuun. 

Tietenkin jossain vaiheessa harrastusmaksut kasvavat ja ruokaan kuluu enemmän. Vaatteet jäävät pieniksi, eikä naapurilta lahjoituksena saadut enää kelpaa.

Nyt kuitenkin ensisijaisesti nautin vaipattomuuden ja yhden maitolaadun tuomasta helppoudesta. Ja tottakai myös säästöt lämmittävät kaltaiseni kuitinsyynääjään mieltä.

Seuraavaa uhmaikää odotellessa!


perjantai 5. toukokuuta 2017

En usko kiireeseen, mutta...

"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."

Inhoan sitä, että asioita laitetaan kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.

Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole kiireen vaan huonon valmistautumisen.  Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.

Syy minun kiireeseeni


Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.

Tällä hetkellä elämääni täyttää:

  • Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
  • Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
  • Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
  • Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa. 
  • Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
  • Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
  • Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
  • Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
  • Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
  • Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.

30 päiväisessä kuukaudessa on 720  tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,

Priorisointia ja multitaskausta


Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?

Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:
6:30 herätys
8:00-16 töissä
17- 20:30 lasten kanssa
22:30 nukkumaan

Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?

Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa,  toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.

Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.

Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.

Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.

Mikä on sinun syysi kiireeseen?