lauantai 20. toukokuuta 2017

Säästöjä lasten kasvaessa

Lapsiperheen arjessamme on koittanut seuraava vaihe. Vauva on oppinut kävelemään ja muuttunut vauhdilla viipottavaksi taaperoksi. Esikoinen taas on selättänyt pahimman uhmaiän ja kasvanut taaperosta pieneksi ihmiseksi.

Luulisi, että lasten kasvaessa myös kulut kasvaisivat. Ei. Tässä vaiheessa tämä on pelkkää säästöä.

  1. Vanhempi lapsi on päässyt kokonaan eroon vaipoista. Säästöä n. 30 €/kk, vuositasolla 360 €.
  2. Nuorempi juo korvikkeena sijaan tavallista maitoa. Säästöä n. 25 €/kk.
  3. Nuorempi syö enemmän samaa ruokaa kuin muu perhe. Säästöä 10 €/kk.
Kuukausitasolla nämä tarkoittavat 65 euron säästöjä meidän kauppalaskuun. 

Tietenkin jossain vaiheessa harrastusmaksut kasvavat ja ruokaan kuluu enemmän. Vaatteet jäävät pieniksi, eikä naapurilta lahjoituksena saadut enää kelpaa.

Nyt kuitenkin ensisijaisesti nautin vaipattomuuden ja yhden maitolaadun tuomasta helppoudesta. Ja tottakai myös säästöt lämmittävät kaltaiseni kuitinsyynääjään mieltä.

Seuraavaa uhmaikää odotellessa!


perjantai 5. toukokuuta 2017

En usko kiireeseen, mutta...

"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."

Inhoan sitä, että asioita laitetaan kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.

Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole kiireen vaan huonon valmistautumisen.  Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.

Syy minun kiireeseeni


Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.

Tällä hetkellä elämääni täyttää:

  • Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
  • Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
  • Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
  • Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa. 
  • Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
  • Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
  • Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
  • Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
  • Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
  • Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.

30 päiväisessä kuukaudessa on 720  tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,

Priorisointia ja multitaskausta


Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?

Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:
6:30 herätys
8:00-16 töissä
17- 20:30 lasten kanssa
22:30 nukkumaan

Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?

Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa,  toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.

Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.

Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.

Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.

Mikä on sinun syysi kiireeseen?



maanantai 1. toukokuuta 2017

Yhteenveto 4/17: Juhlakuluja

Varallisuus


Tilanne 1.5.2017 (11/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 68 964 euroa (60 771)

Säästötilillä: 6 055 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 4 429 euroa (?)
Käteisenä: 560 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 109 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 8 739 euroa (324)
Rahastoissa: 5 238 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 95 694 €, tavoitteesta kasassa 60 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 26 730 €, tavoitteesta 45 % (14 525)


Varallisuus karttui huhtikuussa 2 052 euroa, ilman asunnon osuutta 1 388 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Viilasin vähän budjetteja vastaamaan paremmin tulojani. Myös kulupuolen budjettia nostin hieman niissä kategorioissa, jotka menevät joka kuukausi yli eli autokuluissa, muissa kuluissa ja ravintolakuluissa.

Käyttötili




Huhtikuussa tulot ylittivät odotukset maksettujen matkakulujen vuoksi. 
  • Tulot sisältävät 80 %:n palkan, lisätulot 100 €, lapsilisät ja matkakorvaukset. 
  • Ravintolalasku syntyi kuun vaihteessa, jolloin maksoin koko porukalle ruuat ravintolassa edellisen kuun bonusten vuoksi.
  • Lasten kulut sisältävät normaalisti vain lapsille siirretyt säästöt, mutta tässä kuussa myös kassillisen vaatteita kaverilta.

Ruokatili




Kulut olivat huhtikuussa huomattavan suuret
  • Ruokakulut olivat pienemmät kuin vime kuussa, mutta silti yli budjetin. Uskon kulujen kuitenkin pienenevän koska nuorimmainen on lopettamassa korvikkeen juontia ja vanhempi taas on päässyt huhtikuussa lopullisesti eroon vaipoista. Huhtikuussa lasten päivittäistavarakuluihin meni 78 euroa. Herkkujen suhteen pysyttiin budjetissa.
  • Lasten synttärit olivat tämän kuun suurin ylimääräinen erä aiheuttaen melkein 200 euron loven lompakkoon lahjoineen ja tarjoiluineen. 
  • Muuten ekstraa meni lapsen parturiin, vappupalloihin ja apteekkikuluihin.

Varsin hyvä kuukausi varallisuuden puolesta, vaikka alkukuusta näytti pahalta. Lasten synttärit eivät tulleet halvaksi, mutta hauskaa oli. Ruokatilin kulutus oli suurta, joskin lähes kaikki tuli tarpeeseen.

Toukokuulle ei ole odotettavissa suurempia kulueriä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Salkkupäivitys 4/2017

Kuukausi on kulunut viimeisestä salkkupäivityksestä, joten nyt on aika nopean katsauksen:

Nordean salkku:

H & M 47 kpl + 22 kpl
Target 6 kpl + 3 kpl 
Coca-cola 4 kpl
Nokia 149 kpl
Nokian renkaat 4 kpl
Taaleri 45 kpl
Fortum 56 kpl + 13 kpl
Tieto 10 kpl
Kesko B 5 kpl

Brutto-osingot 82,28 €

Nordnetin salkku

Coca-cola 12 kpl
Whole Foods market 6 kpl
Metso 17 kpl
Nokian renkaat 4 kpl
Oriola 120 kpl
Sanoma 20 kpl
Yit 3 kpl
Tieto 14 kpl
ETF:t 66 kpl + 8 kpl
Rahastot n. 60 kpl + n. 6 kpl

Brutto-osingot 63,44 €

Osinkoja siis yhteensä huimat 145 euroa. Nämä ovat elämäni ensimmäiset oikeat osingot, ja vaikka verottaja vie niistä hyvän siivun, tämä on varsin ispiroivaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut teen nykyään kaikki suorat osakekaupat Nordeassa ja rahasto-osuuksien hankinta pyörii Nordnetissä kuukausisäästösopimukselle. Seuraan tässä salkun kasvua määrällisesti en arvollisesti. Suunnitelmissa ei ole ostaa hetkeen uusia yrityksiä salkkuun.





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Miten luoda itselleen unelmien työtehtävä?

Minulle on viimeisen parin kuukauden aikana selkiytynyt ammattinimike, johon urallani tähtään. Olen siihen nähden oikealla polulla jo nyt, mutta on myös asioita, joita voin tehdä edesauttaakseni siihen pääsyä.

Oikea organisaatio?


En halua nimikettä anonyymiyden vuoksi kertoa, mutta kyseessä on suhteellisen uusi ylempi positio, joka löytyy jo useista suuremmista yrityksistä. Nykyisessä organisaatiossa kyseistä tehtävää ei ole, joten minulla on kolme vaihtoehtoa:

  1. Vaihtaa firmaan josta se löytyy.
  2. Luoda tarve sen perustamiselle.
  3. Odottaa, että se syntyy itsestään.

En ole hyvä odottamaan, varsinkaan tekemättä mitään. Olen myös päättänyt katsoa nykyisen työnantajan mahdollisuudet loppuun, joten vaihtoehto 1 otetaan käyttöön vasta, kun nuo mahdollisuudet loppuvat. Jäljelle jää siis tarpeen luonti.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, uskon vahvasti, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa oman työni sisältöön olemalla oma-alotteinen ja aktiivinen. Parhaimmassa tapauksessa rooli rakennetaan osaamisen ympärille.


Miten vaikuttaa?


Mitä vaaditaan, jotta jonain päivä saavuttaisin haluamani tehtävän? Tapahtuu se viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, itsestään se ei tapahdu. 

Tarvitaan
  1. Lisää ja syvempää osaamista alasta ja johtamisesta
  2. Tarve
  3. Suosittelijoita / verkostoitumista

Eli ihan peruskauraa.

Osaamista voi kasvattaa kahdella tapaa; kokemuksen ja koulutuksen kautta. Kokemus karttuu tekemällä ja erityisesti tarttumalla tehtäviin oman osaamisen ulkopuolella. Koulutus on asia, johon muka työkiireiltään ei ehdi panostaa. Otan itselleen tavoitteeksi osallistua koulutukseen puolivuosittain ja merkitsen ajan kalenteriin jo hyvissä ajoin. Lisäksi päätin hakea ylempään ammattikorkeakouluun. Sisäänpääsyhän ei ole sanottua, mutta toteutuessaan sitäkin parempi boosti uralle. Uskon, että etenemisen ensisijainen este ei ole koulutusnimike vaan ennemminkin asenne. Lisäkouluttautuminen taas kertoo asenteesta ja motivaatiosta. Usein työpaikat tukevat kouluttautumista ja siksi itsekin uskalsin laittaa hakupaperit sisään. 

Vaikka en ole myyjä sanan perinteisessä mielessä, on minulla paljon markkinointia edessä. Minun täytyy tehdä selväksi kaikille asiaan liittyville organisaationosille, että asia on tärkeä yrityksen kasvun kannalta ja että siihen pitää panostaa myös roolituksen osalta. Jotta yritys pysyy mukana kehityksessä ja kykenee innovaatioihin ja myös nykyisten resurssien hyödyntämiseen, on asiaani syytä kuunnella. Itselleni minun ei tätä tarvitse myydä, vaan koen asian ehdottoman tärkeänä ja siksi olenkin niin innokas. 

Jos nykyisessä työpaikassa perustetaan tavoittelemani tehtävä ja haluan, että minut siihen valitaan, vaatii se paljon oman osaamiseni markkinointia. Täytyy todistaa osaaminen käytännössä ja tuoda esiin motivaatiota. Pyrin ottamaan asian esille useiden eri ihmisten kanssa eri organisaatiotasoilla. Tällä tavoin kartoitan muut asiasta perillä olevat ja näiden kanssa virittelen yhteistyötä pienten kehitysprojektien myötä. Erityisen tärkeää on oman esimiehen, tämän esimiehen ja muiden johtajien tuki, koska kaikki tämä täytyy kyetä tekemään nykyisen tehtävän rajoissa.

Nyt jo olen törmännyt moniin seiniin, mutta myös onnistumisiin. Asetan itselleni aikatavotteita ja elän puoli vuotta kerrallaan. Jos sopivia tukijoita ei ole löytynyt ja pieniä muutoksia saatu aikaiseksi byrokratian tai muista ihmisistä johtuvan vastarinnan vuoksi, nostan kytkintä.

Minä en hae työssäni mukavuutta ja stabiiliutta, vaan haluan olla muutoksessa ja kehityksessä eturintamassa. Yrityksen etu täytyy asettaa tärkeimmäksi ja tekemällä parhaansa pyrkiä tuloksellisuuteen. Tuloksen avulla myös ovet alkavat avautua omalla uralla. Näillä puheilla voisi luulla, että olen mukana politiikassa, mutta politikointia se liike-elämäkin vaatii.

Oletko sinä onnistunut vaikuttamaan omaan työtehtävääsi?