sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Somesta vauhtia uralle

Olen ollut aina aika laiska somettaja. Facebookin liityin pari vuotta jäljessä, Twitter on minulle muutaman kuukauden ikäinen tuttavuus ja Snapchat ja tubettaminen täysiä mysteerejä. Nyt olen kuitenkin valmis aktivoitumaan ja ottamaan selvää, voisinko edesauttaa urakehitystäni somen avulla.

Keksin näin alkuun kaksi tapaa edistää uraa somessa: työnhaku ja ammatillisen innostuksen sekä kyvykkyyksien julistaminen.  Varsinaisesti en ole työtä vailla, mutta pidän silmät auki. Siinä missä ennen töitä etsittiin "mollinsivuilta", nykyään saattaa olla, että yritykset ilmoittavat avoimista paikoista vain tiettyjen somekanavien kautta.

Tässä tärkeysjärjestyksessä oma somesuunnitelmani.

1. LinkedIn


LinkedIn on työnhakijalle ehdoton ykkönen. Ammattirekrytoijat tsekkaavat profiileja ja suorahakuakin tapahtuu.

Ennen: Profiili kunnossa, työkokemus ajantasainen. Näkyvyys rekrytoijille varmistettu.
Nyt: Oman alan artikkelien jakaminen, verkostoihin liittyminen, profiilin päivitys. Kontaktien ylläpitäminen ja sisällön tuottaminen. Alan artikkelien jakaminen on tuonut nyt jo paljon tuttuja ja tuntemattomia kävijöitä profiiliini.
Tulevaisuudessa: Työblogi? Kiinnostavien yritysten seuraaminen. Muiden some-kanavien linkkaaminen.

2. Twitter


Kaikki isoimmat yritykset twiittaavat ja monet hakevat työntekijöitä Twitterissä. Tiedon etsiminen on helppoa ja personoitu kontaktointi luontevaa. Twitter on kanava, josta olen eniten innoissani tällä hetkellä.

Ennen: Vain blogin profiili, oman alan artikkeleiden etsiminen, työpaikkailmoitusten seuraaminen
Nyt: Oman Twitter-tilin avaaminen, alan artikkeleiden seuraaminen, jakaminen ja kommentointi.
Tulevaisuudessa: Kiinnostavien työnantajien, rekryfirmojen, alan asiantuntijoiden ja suorahakufirmojen seuraaminen. Oman sisällön  tuottaminen alaan ja työelämään liittyen.

3. Blogi


Välillä on tehnyt mieli mainita tämä blogi cv:ssäni tai LinkedInissä. Onhan se jo merkittävä harrastus ja kertoo kiinnostuksestani ja motivaatiostani itseni kehittämistä, uraa ja työelämää kohtaan. Tätä julkituloa en kuitenkaan aio tehdä, vaan julkaisisinko mieluummin työelämäblogin omana itsenäni? Vähemmän numeroita ja imetysjuttuja, enemmän juttuja alan trendeistä ja pohdintaa työn peruskysymyksistä.

Ennen: Tämä blogi, jossa teen lähinnä suunnitelmia ja ajatustyötä uraan liittyen.
Nyt: Suunnitelmissa blogi, johon kirjoittaisin alaan liittyvistä ajankohtaisista asioista omalla nimelläni.
Tulevaisuudessa: Uuden blogin toteutus ja linkittäminen muihin kanaviin.


4. Facebook


Facebook on Suomen suosituin somekanava. Yhä useampi yritys on Facebookissa ja jo tänä päivänä julkaisee työpaikkailmoituksensa sen kautta. Facebook on lanseeraamassa omaa työnhakuominaisuuttaan. Tarkoituksena on, että työpaikat on koottu omaan osioonsa, jossa mielenkiintoisia töitä voi myös hakea suoraan.

Ennen: Siivottu asiattomuudet ja suojattu liian henkilökohtaiset asiat. Verkostojen ylläpito.
Nyt: Mielenkiintoisten firmojen seuraaminen
Tulevaisuudessa: Oman blogin jakaminen, työpaikkailmoitusten seuraaminen.

5. Youtube


Veikkaan, että Youtube tulee olemaan isossa roolissa tulevaisuuden rekrytoinnissa.  Luin jostain, että nykynuoret katsovat Youtube-videoita jo nyt kolme kertaa enemmän kuin telkkaria. Itse en ole yhteenkään tubettajaan tutustunut, saatikka edes harkinnut julkaisevani jotain.

Ennen: -
Nyt: Tutustuminen, vihjeiden ja neuvojen haku.
Tulevaisuudessa?: Työnhakutilanteessa hakuvideon tekeminen.

6. Instagram, Snapchat, Pinterest


Minulle entuudesta tuntemattomia kanavia, jotka saattavat olla nousussa myös työnhakumaailmassa.

Ennen: -
Nyt: Mielenkiintoisten firmojen seuraaminen, tutustuminen ja relevanttiuden selvittäminen.
Tulevaisuudessa: Oman sisällön tuottaminen, persoonan esille tuominen? Visuaalisuuden hyödyntäminen työnhaussa?


Ajattelin tutustua kaikkiin kanaviin ja panostaa eniten LinkedIniin ja Twitteriin. Lisäksi seuraan kiinnostavia yrityksiä ja rekryjä sekä jaan artikkeleita useammassa kanavassa. Nyt on hyvä aika laittaa someverkot vesille, jos  myöhemmin päätän alkaa aktiivisemmin etsimään uutta työtä. Katsotaan puolen vuoden kuluttua onko tästä ollut mitään hyötyä, ja mikä näistä kanavista on tuntunut omimmalta. Samalla yritän pitää jonkun tolkun ja olla sekoittamatta tätä anonyymiblogia ja omaa identiteettiäni.

Onko teillä hyviä vinkkejä urasomettamiseen?



torstai 23. helmikuuta 2017

Ihana, kamala töihin paluu

Olen ollut nyt joitakin viikkoja takaisin työelämässä vanhempainvapaan jälkeen. Ennen paluuta ajattelin, että ihanaa päästä lastenhoidosta aikuiseen seuraan, tekemään asioita joissa olen hyvä ja saamaan tunnustusta siitä. Miltä todellisuus nyt sitten näyttää?

Kotona


Kotona olen saannut huomata, että en todellakaan ole korvaamaton. Lapset ovat viihtyneet hyvin miehen ja mummin kanssa paivisin. Edes nuoremmalle imetyksen vähentäminen ei ole tuottanut ongelmia. Omaan jaksamiseen on ollut vaikutusta sillä, että molemmat lapset sairastuivat juuri töihin paluun kynnyksillä ja olivat ensimmäisen viikon kuumeessa. Yöt menivät lyhyissä pätkissä ja varsinkin iltaisin väsytti. Töissä kuitenkaan olen jaksanut hyvin, koska tilanne on virkistävän erilainen.

Vaikka nuorempi lapsi on viihtynyt päivisin muiden seurassa, on hän täysin ripustautunut minuun iltaisin ja vapaapäivinäni. Olen saanut siis hetkellisesti heittää hyvästit lenkkeilylle ja sosiaaliselle elämälle. Toisaalta taas nautin ihan eri tavalla lasten seurasta ja kaipaan heitä työpäivien ajan. Tuntuu, että yhteisestä ajasta saa nyt paljon enemmän irti.

Töissä


Parasta töihin paluussa ovat ehdottomasti sosiaaliset kontaktit. Ihana päästä puhumaan aikuisten ihmisten kanssa arkisista asioista tai työn vaativammistakin koukeroista. Itse en oikein usko kiiireeseen vaan ennemminkin priorisointiin. Nyt kuitenkin huomaan, että yhden sähköpostin lähettäminen työaikana saattaa olla lähes mahdotonta. Siksi olen varastanut tunnin aamulla ja mennyt töihin hyvissä ajoin setsemältä, jotta ehdin tehdä oikeita töitä ennen palaverirumban alkua. Päivät menevät hirveätä tahtia, enkä ole kertaakaan ajatellut, etten töihin haluisi mennä. Työpäivät päin vastoin tuntuvat levolta ja pieni hoppu on hyväksi.

Työtehtäväni ovat muuttuneet huomattavasti vapaata edeltävään aikaan verrattuna. Siinä missä ennen äitiyslomaa tein työtä asian parissa joka oikeasti kiinnosti minua ja johon minulla oli pätevyyttä, huomaan nyt tekeväni hommia, jotka eivät vastaa kokemustani eivätkä kyvykkyyksiäni. Ennen olin eturintamassa kehittämässä uusia juttuja, ja nyt taustalla pyörittämässä hommia, jotka eivät liiemmin kiinnosta. Vastuuta tai vapauksia minulla ei juurikaan ole, ja pidemmän päälle siitä seuraa motivaatio-ongelmia. Urani kannalta tunnen hetkellisesti ottaneeni askeleen taaksepäin edellisiin tehtäviini ja edelliseen työpaikkaanikin nähden. Henkisesti tuntuu, että olen joka toinen päivä aallon huipulla ja joka toinen uin vastavirtaa pohjalla. Onko minusta tullut äitiyslomalla tarpeeton vai onko tämä vain hetkellinen kupru?

En pelkää työpaikkani puolesta vaan näen, että osastoni on muutoksen edessä ja tuo muutos tuo selvyyden tehtäviini. Suunta näyttää olevan järkevä ja ennen kaikkea näen tässä tilaisuuden oppia uutta ja myös vaikuttaa tuleviin prosesseihin. Uskon vahvasti, että omalla tekemiselläni voin vaikuttaa työkuvan kehittymiseen. Jos hoidan hommani parhaalla mahdollisella tavalla, olen aktiivinen, tuon uusia kehitysideoita, en sorru valittamaan vaan positiivisesti työskentelen tiimissä, kykyni huomataan ja eteeni tulee kiinnostavia tilaisuuksia. En aio kuitenkaan hakata päätä seinään vuosi- tai edes kuukausitolkulla, vaan annan työlleni puoli vuotta aikaa. Jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut, nostan kytkintä.

Nyt menen joka aamu innosta puhkuen töihin, imen tietoa itseeni ja pyrin pääsemään työhön kiinni, jolloin myös ammattitaitoni alkaa näkyä ja onnistumisia syntymään.

Mukavaa työviikkoa kaikille!



maanantai 20. helmikuuta 2017

Kymppitonni vuodessa

Tavoitteenani on säästää 60 000 euroa kuudessa vuodessa. Samaan aikaan lainanlyhennyksinä asunnossa kiinni olevan varallisuuden oletan kasvavan 40 000-50 000 euroa riippuen korkotasosta. Laskin viime kesänä vuositavoitteita, mutta lähtötilanne olikin arvioitua positiivisempi. Lisäksi olen kyennyt äitiyslomalla säästämään enemmän, joten laskin vuositavoitteet nyt uudestaan:


  • Tilanne alussa 14 525 euroa
  • Tilanne 1. puolivuotisen jälkeen 19 153 (600 euroa viimeisestä palkasta + 200 euroa kuussa)
  • Tilanne 1. vuoden jälkeen 24 000 (bonukset + nousseet tulot töihin paluun vuoksi)
  • Tilanne 2:n vuoden jälkeen 32 400 (700 euroa kuussa)
  • Tilanne 3:n vuoden jälkeen 40 800
  • Tilanne 4:n vuoden jälkeen 51 600 euroa (900 € / kk, minkä mahdollistaa korkeampi palkka?)
  • Tilanne 5:n vuoden jälkeen 62 400 euroa
  • Tilanne 6:n vuoden jälkeen 73 200 euroa

Kuudessa vuodessa tulisi päästä siis reilusti yli tavoitteen. Tämä antaa pelivaraa siihen,  että mukaan mahtuu vähän huonompiakin säästökuukausia, voimme olla koskematta sijoituksiin tai ostaa uuden kodin aiemmin.

Tällä kuitenkin mennään ja kesäkuussa palataan tarkistamaan toteutuma.





lauantai 18. helmikuuta 2017

Miksi taloudesta blogataan anonyymisti?

Minun blogianonymiteettini on ollut koetuksella viime aikoina kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla onnistuin lähettämään viestin kaikille Twitterin käyttäjille, joilla on puhelinnumeroni, että Kuusivuotissuunnitelma on nyt liittynyt Twitteriin. Suoraa linkkiä minuun tai sisältöä ei Twitter-tilillä tuolloin ollut, joten suurempaa vahinkoa tuskin tapahtui. Hups!

Toinen kerta tapahtui muutama päivä sitten, kun onnistuin jakamaan henkilökohtaisella facebooksivullani blogipostauksen blogin oman fb-sivun sijaan. Huomasin asian vasta kun kaverini tykkäsi linkistä. Tuplahups!

Miksi blogini ja lähes tulkoon kaikki seuraamani talousblogit ovat anonyymejä? 

Itse en halua ihmisten etenkään työpaikallani tietävän henkilökohtaista asioistani liikaa. En ole ketään haukkunut blogissani tai arvostellut työnantajaa, joten siinä mielessä en muiden reaktioita pelkää. Kai sitä vain haluaa pitää jonkun suojan, kun aamulla työpaikan ovista sisään astuu.

En ole jakanut itsestäni juuri mitään somessa, enkä halua räjäyttää kaikkea auki avoimella blogillakaan. Olen kertonut blogista perheenjäsenille ja muutamille ystäville, joiden kanssa muutenkin saatan keskustella rahasta. Vaikka kannustan avoimuuteen talousasioissa, on rajansa ja paikkansa silläkin.

Tässä blogissa kaikki pyörii rahan, sijoittamisen, uran ja säästämisen ympärillä, vaikka elämässäni on paljon muutakin. Tämä saattaa jäädä jollekin epäselväksi, ja blogi onkin vain osa totuutta. En halua luoda itsestäni kuvaa ahneena pyrkyrinä, kun koen olevani kunnianhimoisen säästäjän lisäksi ennen kaikkea äiti, vaimo, ystävä ja tytär.

Jos sinä lukija tunnistat minut joko tekstien tai näiden somelipsahduksieni perusteella, toivoisin että kertoisit siitä minulle tai ainakin pitäisit identiteettini mahdollisimman suojassa.

Ps. Jotta elämä ei kävisi liian leppoisaksi, olen alkanut suunnittelemaan toisen blogin perustamista. Tuota blogia pitäisin ihan omalla nimelläni ja kirjoittaisin alaani liittyvistä aiheista. Kuinka sekaisin sitä menee kahden blogin ja ties kuinka monen some-kanavan päivittämisessä ja tekstien jakamisessa?



torstai 16. helmikuuta 2017

Kilpailuta kiinteistönvälittäjäsi

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksestamme mahdollisesti myydä asuntomme. Kilpailutimme muutaman välittäjän ja saimme hyvin kirjavan joukon hinta-arvioita ja välityspalkkioita.

Välittäjä A:
  • Asunto 1: Pyynti 309 000 €, odotettu toteuma 300 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 450 000 €, odotettu toteuma 420 000 €
  • Välityspalkkio 1,6 %
  • Mukava ihminen, mutta jotenkin kemiat eivät täysin kohdanneet. Huono kuuntelemaan. Todella innokas ottamaan yhteyttä. Ihastui asuntoon 2 ja näki arvon ehkä liiaksikin. Ei kokemusta kaupoista kummallakaan alueella.

Välittäjä B:
  • Asunto 1: Pyynti 295 000 €, odotettu toteuma 290 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 360 000 €, odotettu toteuma 320 000 €
  • Välityspalkkio 3,4 %
  • Mukava ihminen ja vakuuttavan oloinen ammattilainen. Taktiikkana nopea myynti ja siksi alhaiset hinta-arviot. Kunnianhimoa puuttui, koska halusi lähtöhinnaksi Asunnolle 1 alemman kuin mitä pienemmällä asunnolla taloyhtiössä oli toteutunut kauppahinta. Hyvä kokemus Asunto 1:n alueesta.

Välittäjä C:
  • Asunto 1: Pyynti 317, odotettu toteuma ?
  • Asunto 2: Pyynti 495 000 €, odotettu toteuma ?
  • Välityspalkkio 1,5 %
  • Miellyttävä ihminen, mutta huonosti valmistautunut. Tuntui, että yritti saada diiliä lupaamalla liian korkeita hintoja. Ei kokemusta alueista.

Välittäjä D:
  • Asunto 1: Pyynti 317 000 €, odotettu toteuma 305 000 €
  • Asunto 2: Pyynti 395 000 €, odotettu toteuma ?
  • Välityspalkkio 3 %, neuvotteluvaraa
  • Miellyttävä ihminen. Parhaiten kärryillä asuntokaupoista yleistasolla. Paras kokemus Asunnon 1 alueesta. Hyvä myymään itseään, mutta ei nähnyt Asunnon 2 arvoa.

Aika kirjava joukko välittäjiä. Asunto 2 on joka tapauksessa menossa lähitulevaisuudessa myyntiin ja siitä voin sen verran mainita, että kyseessä on perikunnan omistama asunto. Sitä varten suunnitelmissa on vielä haastatella välittäjä, joka on erikoistunut kyseisen alueen asuntoihin. Koska jakajia on useampia, muutamien tonnien erolla välityspalkkiossa ei ole suurta merkitystä.

Mitä meidän kämppään eli Asunto 1:een tulee, emme vieläkään ole tehneet päätöstä myynnin suhteen. Eniten mietityttää uuden asunnon löytyminen ja voimavarojen riittäminen siivous-, näyttö-, ja muuttorumbiin. 

Mitä tästä opimme?

Opimme ainakin, että kannattaa kilpailuttaa! Halvinta välittäjää ei kuitenkaan tule suoralta kädeltä pestata, koska välittäjä kykenee omalla tekemisellä, verkostoillaan, persoonallaan ja strategiallaan vaikuttamaan hintaan ainakin joitakin tonneja. Hinta-arvio on todella tärkeä. Se ei saa olla liian alhainen, mutta ei myöskään liian korkea. Ylihinnoiteltu asunto ei houkuttele kävijöitä ja myynti voidaan joutua keskeyttämään ja aloittamaan myöhemmin uudestaan. Meillä on etuna se,  että molemmat asunnot ovat alueilla, joilla kauppa käy hyvin. Ylihinnoiteltu asunto ei kuitenkaan myy, oli se missä hyvänsä.

Minkä näistä sinä valitsisit vai jatkaisitko etsintää?



maanantai 13. helmikuuta 2017

Aloittelevan sijoittajan salkku kehittyy

En ole hirveästi päivittänyt salkkuni tilannetta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hiljaista olisi ollut. Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, miten salkkuni pikkuhiljaa alkaa rakentua, vaikka olenkin täysin noviisi sijoitusasioissa. Tästä eteenpäin aion aktiivisemmin kirjoitella salkun muutoksista.

Suunnittelin jossain vaiheessa, että hajauttaisin salkkuni seuraavanlaisesti:
  • 25 % suoriin osakesijoituksiin
  • 25 % rahastoihin
  • 25 % korkoihin
  • 25 % Etf:iin

Aiemmin päätin laittaa korot hetkeksi hyllylle ja vähentää Etf-kuukausisäästösummaa. Suoria osakesijoituksia olen tehnyt tasaisesti Nordean puolella ja *Nordnet taas vastaanottaa Etf- ja rahastotoimeksiantoni, jotka on automatisoitu ilmaisilla kuukausisäästösopimuksilla. Lisäksi minulla on Nordeassa kuukausisäästösopimus yhdistelmärahastoon, jonka lisösijoitukset ovat toistaiseksi tauolla.

Allokaatio nyt

  • 36 % suoriin osakesijoituksiin
  • 31 % rahastoihin
  • 17 % korkoihin
  • 16 % Etf:Iin

Tässä yhdistelmärahaston korkosijoitukset merkitty korkoihin ja muut rahastoihin.

Tapahtumat 2017


Myin rahastopuolella Nordnetissä pois kaikki osuudet, joiden kulut olivat yli 0,5 %. Säädin myös Etf-valikoimaa ja otin uutena mukaan:
  • db x-trackers EURO STOXX 50 UCITS ETF (DR) 1C (DXET)- Kehittyvät maat
  • iShares Core MSCI EM IMI UCITS ETF USD (Acc) (IS3N) - Euro suuret yhtiöt

Seuraavaksi fokuksessa on kasvattaa sittenkin hieman ETF-salkkua ja varmistaa maantieteellistä hajautusta. Korot pidetään edelleen ostosuunnitelman ulkopuolella, osakkeissa pysytään olemassa olevissa, mutta kalastetaan edullisia kauppoja.

Tuntuu uskomattomalta, että vaikka puljaan pienillä summilla ja lähdin tietämyksessä nollatasolta, minulla on jo yli 10 000 euron salkku. Se on noin 7 % plussalla, minulla on pieni osinkopotti kasvamassa ja tunnen, että ymmärrykseni kasvaa pikkuhiljaa. Vaikka nyt päädyinkin myymään muutamia rahasto-osuuksia pois, oli sekin minulle opetus ja en varmasti osta enää niin kalliilla kuluilla varustettuja. Jos minäkin pystyn aloittamaan sijoittamisen, niin kaikkien pitäisi!


Nordnet Superrahasto Suomi on markkinoiden ensimmäinen, aivan uusi ja täysin kuluton indeksirahasto. Rahasto seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. • merkintä- ja lunastuspalkkio 0 € • hallinnointipalkkio 0 € • säilytys 0 € 



lauantai 11. helmikuuta 2017

Upea Ura-festareilla

No nyt on inspiroiduttu ja pää täytetty työhön ja uraan liittyvillä ajatuksilla!

Facebookissa toimiva "hyväsisko" - verkosto Ompeluseura järjesti eilen ensimmäistä kertaa Upea Ura -festarit Helsingin Korjaamolla.  Tapahtuma oli naisille suunnattu verkostoitumistilaisuus, jonka 400 lippua oli myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Itse onnistuin pääsemään mukaan tapahtumaan ilmaiseksi Tradenomiliiton avustuksella.

Ompeluseuran toisen perustajan sanoin:
Olen varma, että löydät tapahtumasta uusia ajatuksia, kiinnostavia keskusteluja ja hauskoja tuttavuuksia. Ennen kaikkea toivon, että tunnet sen kannattelevan ja rohkaisevan yhteisöllisyyden ilmapiirin, joka on tuonut Ompeluseuraan tuhansia naisia. Kun rakenteet vielä odottavat muuttumista, teemme me yhdessä parempaa ja tasa-arvoisempaa työelämää ja uraa.

Päivä osui sopivasti hoitovapaapäivälle ja sain kiikutettua lapset muutamaksi tunniksi isovanhemmille hoitoon. Ohjelma alkoi jo 9:30, mutta minä vaihdoin lennossa paikkaa Tarja Halosen kanssa vähän kymmenen jälkeen. Tuolloin vauhdissa oli pääpuhenvuoron saanut Koneen Head of Talent management Kaija Bridger, joka puhui työntekijän ja -hakijan erottavista ominaisuuksista kansainvälistyvässä työelämässä. Oikein hyvä ja inspiroiva puheenvuoro. Konkreettisena oppina se, että työhakemuksessa ja nykyrekrytoinnissa yleensäkin painoarvo on siirtynyt substanssiosaamisesta henkiseen kyvykkyyteen eli erityisesti oppimishaluun ja persoonaan.



Tämän jälkeen hajaannuttiin työpajoihin, paneeleihin ja esityksiin. Minä valitsin viidestä polusta Luovuus ja strateginen ajattelu-polun, jonka käynnisti Helsingin kaupungin muotoilujohtaja Anne Stenros. Annen viesti oli selvä: Rohkeutta peliin, meistä kaikista löytyy luovuutta! Vaikka vastarintaa esiintyisi, on muutos välttämätöntä (yrityksen) kehitykselle. Puhe oli samaistuttava ja innosti entistä enemmän taistelemaan tuulimyllyjä vastaan omassa työssäni.



Sitten alkoi näin introvertille lievää ahdistusta aiheuttava ryhmätyö. Toki ryhmätehtävän olisi voinut välttää festareilla, mutta tällä kertaa halusin haastaa itseni. Tarkoitus oli opetella luovan ongelmanratkaisun keinoja. Itselläni oli vaikea samaistua valittuun aiheeseen, mutta itse tekniikka oli varsin kätevä ja yritän sitä hieman muokattuna työssäni soveltaa.



Kun tämä oli tehty, olikin minun aika lähteä kotiin. Harmitti, koska paljon mielenkiintoista jäi kokematta, näkemättä ja oppimatta. Verkostoni eivät varsinaisesti kasvaneet, mutta ehdottomasti lähden ensi vuonnakin mukaan,  jos vain tilaisuus tarjoutuu. Oliko kukaan lukijoista festareilla?

P.s. Jos järjestävä taho tänne eksyy, niin toiveissa olisi lisää standejä,  yrityksiä, rekryfirmoja ja konkreettista verkostoitumista. Niin ja apuja Ompeluseuraan liittymisen kanssa myös kaivataan. Hakemus on vetämässä,  mutta hyväksytäänkö sitä ikinä?

Lisätietoa tapahtumasta Upea ura- nettisivuilta tai Twitteristä #UpeaUra.

torstai 9. helmikuuta 2017

Taloudellinen hiustyyli

Siinä missä päivitin vaatteeni töihinpaluuta ajatellen, päivitin myös hiustyylini. Ennen äitiyslomaa kävin kuuden viikon välein kampaajalla vähintään värjäämässä juurikasvun. Nyt edellisestä kerrasta oli yli puoli vuotta.

Hiukseni olivat ehtineet venähtää pidemmiksi kuin ikinä, päälaelta latvoihin pituutta oli noin 70 senttiä. Mitä tehdä hiuksille, jotta ne näyttäisivät tyylikkäiltä ja olisivat silti edullisesti huollettavissa?

Edullisinta olisi olla tekemättä mitään. Oma värini on kuitenkin  näkynyt hiuksissani viimeksi 90-luvulla, joten kasvatus omaan luonnolliseen lookkiinsa on liian pitkä ja tuskallinen vaihtoehto.

Toinen millä säästäisi pitkän pennin on itse tekeminen tai kampaajaystävien hyväksikäyttö. Valitettavasti lähipiiristäni ei hyväksikäytettäviä löydy. Värjäsin itse hiukseni vuosikausia kaupan väreillä. Näin pitkiin ja paksuihinkin hiuksiin on todella vaikea saada tasainen väri ja se vaatii useamman purkin laiton. Ongelmana on myös värin löytyminen.  En nyt tummempaa halua ja vaaleat eivät värjää näitä kunnolla.

Paljon hyviä ja vähän huonompiakin syitä päätyä ammattilaisen pakeille. Kampaajalla on kaksi tapaa säästää kustannuksista: 1. Pidempi käyntiväli 2. Vähemmän toimenpiteitä/lyhyemmille hiuksille.

Lähdin siis kampaajalle nämä kaksi ajatusta mielessäni. Väriksi tällä kertaa ilmoitin haluavani eksoottisen Niinlähelleomaaväriäkuinpääsee-värin. Ja pituudesta uskalsin ottaa noin 20 senttiä pois. 

Jos päässäni oleva väri todella on lähellä omaani, pystyn hyvin venyttämään seuraavaa käyntiä puolella vuodella ja silti näyttää siistiltä. Se valitettavasti selviää vasta ajan kanssa. Pidempi käyntiväli säästäisi minulle vuodessa ainakin 700 euroa. Myös leikkaus extrapitkistä keskipitkiksi vähensi kuluja nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi toisessa pääkaupungin kampaamossa keskipitkien hiusten värjäys maksaa 84-97 € ja extrapitkien 108-121 €. Ero siis noin 20 %.

Voi olla, että ensi kerralla käytän muuta kriteeriä kuin taloudellisuutta, mutta toistaiseksi hiukseni tuntuvat ja näyttävät hyviltä. Paluu luonnollisuuteen oli radikaali veto, mutta kaivattu vaihtelu.





maanantai 6. helmikuuta 2017

Kilot vyötäröltä lompakkoon: uusi tuleminen

Aloin seuraamaan herkkujen kulutusta viime kesänä, kun huomasin meidän tuhlaavan järjettömän määrän rahaa sokeriin joka kuukausi. Lähtötilanteessa euroja kului kuussa yli kaksi sataa, joten jotain oli asialle tehtävä. Hyvin helposti saimme vähennettyä kulutuksen kymppiin per tyyppi per viikko. Vieläkin kulutus oli liiallista, mutta tuosta vähentäminen tuntui mahdottomalta ja tunnustin jo tappioni sokerille. Loppuvuotta kohden tilanne vain paheni ja sorruin ahmimaan suklaata ja munkkeja kaksin käsin.

Nyt, ja tietenkin tammikuussa kuten muutkin tuuridiettaajat, olen saanut pienen niskalenkin herkuista. Tässä tammikuun herkkutilastoa pelkillä minun luvuillani:

  • 2  × suklaalevy
  • 1 × Omar-munkki
  • 28 × tikkari
  • 1 × suklaapatukka

Rahassa tämä näkyi siten, että koko talouden herkkulasku taammikuussa tippui 80 eurosta noin 50 euroon. Näistäkin muut paitsi pari tikkaria ja patukka ajoittuvat alkukuuhun. Erityisen ylpeä olen siitä, että olen selvinnyt monesta kauppareissusta ostamatta yhtään herkkuja itselleni. Tästä on hyvä jatkaa ja odotankin jo innolla helmikuun katsausta!

Ps. Jos joku tarjoaa, saako silloin ottaa?

Aloitustilanne täällä
Tilanne ensimmäisen kuukauden jälkeen
Sokeriaddikti ilmoittautuu
Plörinäksi mennyt syyskuu


perjantai 3. helmikuuta 2017

Pukeutumisneuvojan pakeilla

Huonosti istuvat, epäsiistit ja huonolaatuiset työvaatteet on aika päivittää tyylikkäiksi, hyvälaatuisiksi ja minulle sopiviksi ennen töihinpaluuta. Päätin jo puoli vuotta sitten, että kerään rahaa ja lahjoituksia uuden businessgarderobin ostoa varten ja teen sen pukeutumisneuvojan avustuksella.

Stockmannilla toimii Personal shopper-palvelu, joka kulkee myös nimellä muotipalvelu tai pukeutumisneuvonta. Palveluvaihtoehtoja naisille on kolme: tunnin tyyliperehdytys, täydellinen tyylipäivitys (2h) ja alusvaatteiden A ja O. Palvelun hinta on 20 euroa, paitsi jos omistaa First- tai Exclusive-kanta-asiakaskortin, jolloin se on ilmainen. Minä tein varauksen kätevästi netissä ja valitsin kahden tunnin päivityksen. Paluupostina ajanvarauksesta sain linkin kyselylomakkeeseen, johon täytin kokoni, toivomukseni ja tarpeeni.

Tapaaminen

Keskustan Stockmannin muotipalvelu toimii naisten alusvaateosaston yhteydessä, portaita alas laskeuduttaessa löytyvästä tilasta. Me suuntasimme paikalle kolmen sukupolven voimin ja lastenvaunut sai kulkemaan alas pienellä hissillä. Paikalla minua odotti ystävällinen ja reipas nainen. Vauhdikkaasti hän ohjasi minut huoneeseen, jossa odotti rekillinen vaatteita ja pukeutumistilat. Esitietojen perusteella hän oli valinnut rekkiin joukon minun koolleni sopivia housuja, paitoja, mekkoja ja hameita. En ehtinyt kissaa sanoa, kun päälläni oli jo ensimmäinen vaatekerta. Olen kokenut jakun oston erityisen haastavaksi mittasuhteitteni vuoksi ja kas kummaa, tämä jakkuhan istui. Se ei ollut liian tönkkö ja hintakin oli miellyttävä. Sama toistui housujen kanssa.


Toiveita tyylin suhteen
Siistit, mutta ei liian viralliset vaatteet
Helppohoitoiset eli ei liikaa silitettävää ja pesukonepesu ehdotonta
Budjettiin sopiva (-1 000 €)
Helposti yhdisteltävät
Väriä saa olla


Reippaalla tahdilla edettiin ja varsin hyvin oli tämä ammattilainen onnistunut toiveeni täyttämään. Tietenkään kaikki vaatteet eivät minulle sopineet ja näistä totesimme molemmat heti, että Ei jatkoon! Minun onnekseni kaikkein kalliimmat vaatteet eivät istuneet. Olin etukäteen päättänyt olla ennakkoluuloton ja kokeilla kaikkea. Pukeutumisneuvoja kävi välissä täydentämässä rekkiä muutamalla mekolla, mutta tällä kertaa mekkoa ei istuvuuden tai kuosin puolesta löytynyt.

Kun kaikki vaatteet oli kokeiltu, oli valinnan aika. Osa oli kokeilun yhteydessä laitettu Kyllä-, osa Ei- ja muutama Ehkä-pinoon. Muutamaa vaatekappaletta pähkäilin enemmän, mutta tiedän entuudestaan, että jos jokin epäilyttää, kannattaa se jättää kauppaan. Palautuksen mahdollisuus on myös olemassa ja muutaman vaatteen kanssa halusin miettiä asiaa yön yli.

Lopullinen lista
Toppi 60 €
Pusero 40 €
Housut 90 €
Pusero 40 €
Hame 175 €
Neuletakki 40 € 
Toppi 50 €
Lyhyt hihainen pusero 36 €
Housut 90 €
Pusero 50 €
Jakku 130 €
Neuletakki 40 €



Yhteissummaksi tuli 841 euroa. Maksoin tuosta 500 euroa lahjaksi saaduilla lahjakorteilla ja loput omasta pussistani. En ole ikinä käyttänyt jakkuun yli satasta tai toppiin kuuttakymppiä. Nämä tuntuivat kuitenkin niin hyviltä ja laadukkaita, että nyt päätin ne ostaa. Vaatteet ovat keskenään yhdisteltävissä ja niitä voi käyttää kotoa löytyvien vaatteiden kanssa, jolloin mukaan saadaan lisää väriä ja rentoutta. Kotimatkalla ostomorkkis uhkasi iskeä päälle, mutta pystyin kuitenkin perustelemaan ostokset itselleni tarpeellisiksi.

Tarvitsen uusia työvaatteita.  Tyylikkäät työvaatteet parantavat itseluottamusta,  mikä taas vaikuttaa uraan positiivisesti.

En ole ostanut itselleni yhtään vaatekappaletta edelliseen seitsemään kuukauteen. Keskimääräiset vaatekuluni ovat olleet noin 80 euroa kuussa, joten tuolla 560 euron säästöllä helposti rahoitettiin oma osuuteni näistä.

Vaatteilla pitäisi pärjätä vuosia ja niitä on helppo täydentää halpisketjujenkin perus t-paidoilla, neuleilla ja farkuilla.


Seuraava päivä


Toinen neuletakki ja hame alkoivat mietityttämään. Käyn palauttamassa ne ja ostan tilalle 70 €:n hameen. Erotuksena saan 145 euroa tililleni ja suuntaan H&M:än täydentämään settiä. Sieltä tarttuu mukaan vielä:

Sukkahousut 10 €
Leggingsit 10 €
Hanskat 5 €
Neulepaita 20 €
T-paita 5 €
Neuletakki 10 €
Neulepaita 20 €


Vahva suositus!


Lopulta ostin 18 vaatekappaletta ja maksoin niistä 780 euroa. Onhan summa iso ja tällaiselle kitsaalle säästäjälle aiheuttaa sydämentykytyksiä. Ehkä hieman enemmän väriä ja mekon olisin halunnut, mutta kokonaisuutena kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Voin suositella muille kaltaisilleni laiskoille tai hukassa oleville shoppaajille. Uskon vahvasti, että vaatteet olivat sijoitus uraa silmällä pitäen ja ne kestävät huomattavasti kauemmin kuin vaatteet, joita normaalisti ostan. Myös saamillani ammattilaisen vinkeillä osaan ehkä jatkossa valita itselleni istuvampia ja tyylikkäämpiä vaatteita.



 Tässä vielä linkki aiempaan kirjoitukseeni "Miltä näyttää menestyvä nainen?"

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Yhteenveto 1/2017: Paljon kuluja, paljon tuloja

Varallisuus


Tilanne 1.2.2017 (8/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 66 738 euroa (60 771)

Säästötilillä: 5 000 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 2 573 euroa (?)
Käteisenä: 235 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1583 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 5 965 euroa (324)
Rahastoissa: 5 324 euroa (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 88 023 €, tavoitteesta kasassa 55 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 21 285 €, tavoitteesta 33 % (14 525)


Varallisuus karttui tammikuussa 2 456 euroa, ilman asunnon osuutta 1 695 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 


Käyttötili




Tammikuussa käyttötili näyttää reipasta plussaa. Tämä johtuu lähes yksinomaan palkkapäivästä. Siinä missä Kela maksoi vanhempainrahoja loppukuusta, maksaa työnantaja palkkaa alkukuusta. Mukana laskelmissa siis viimeiset tuet ja ensimmäiset palkat (vaikutus + 1 600 €).
  • Vaatesumma on reippaasti yli budjetin. Tämä oli tiedossa ja syynä siihen käynti pukeutumisneuvojalla. Kirjoitan aiheesta lisää tuonnempana. 
  • Ravintolalasku selittyy ystävän synttäreille, joita vietettiin Farangissa. Ei missään nimessä halvin ravintolavaihtoehto, mutta hyvää ja hauskaa oli.
  • Muut ylimääräiset koostuu lähes kokonaan viimeisistä veromätkyistä.
  • Yhteiset laskut on plussalla, sillä ehdin siirtää ruokatililtä rahaa vakuutusta varten, mutta en vielä maksanut sitä.
  • Lisätuloja n. 50 €

Ruokatili



Ruokatilillä oli muutama suurempi kulu, joka veti säästösumman lähelle nollaa.
  • Ravintoloissa tuli juostua aivan liikaa tässä kuussa. Summa sisältää usean pienemmän käynnin Subwayssa, kahviloissa, hampurilaisravintoloissa yms. Kiinnitetään extrahuomiota helmikuussa.
  • Lapsiin kului paljon rahaa. Suurin osa meni auton turvaistuimeen, joka oli ehdottomasti pakollinen ostos ja joka oli vertailussa halvin.
  • Plussaa ruokaostoksista, jotka jäivät yli 50 euroa alle budjetin. Suurin osa säästöstä tuli herkuista ja vaipoista (esikoinen vihdoinkin melkein kuiva).
Varallisuus kasvoi huomattavan summan, mutta selityksenä siihen on lähes yksinomaan palkkapäivän muutoksen aiheuttamat tulot tälle kuulle. Ilman sitä olisin jäänyt reippaasti alle tavoitteen. Tuntui, että tässä kuussa tuhlailin vähän miten sattuu, söin ulkona, ostelin lapsille turhuuksia, itselle turhuuksia ja en kiinnittänyt kulutukseen huomiota. Hyvä, ettei tämän enempää vahinkoa ehtinyt tapahtua, mutta helmikuussa täysi huomio turhuuksien karsintaan.

Ensi kuussa katsotaan budjettia vähän erinäköisenä.