Mitä tapahtui työvaihtoehdoille?

Ennen vuoden vaihetta kirjoitin neljästä mahdollisuudesta palatessani töihin äitiyslomalta. Mitenkäs niiden kanssa lopulta kävi?

Laitoin hakemuksen menemään vaihtoehtoihin B-D. Aloitetaan alhaalta ylös, eli järjestyksessä, jossa homma selkeni.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Kävin haastattelussa ja totesin heti sen jälkeen, että työssä on kyse enemmän asiantuntijatehtävistä,  eikä esimiestasosta tai manageroinnista.  Koin myös, että yksikkö oli väärä ja ilmoitinkin haastattelussa, että minusta saa vähän toisenlaisen työntekijän kuin ehkä hakevat. Parin päivän kuluttua sain soiton, että prosessi tyssäsi kanssani siihen. Olin todella helpottunut,  koska olin jo päättänyt kieltäytyä. Kieltäytyessä olisin saattanut saada huonon merkinnän heidän järjestelmiinsä. Kokonaisuutena jutustelu oli tosi hyvä ja uskon, että kaikille jäi hyvä fiilis.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä
Hakemuksenjätön yhteydessä soitin kontaktihenkilölle ja jo siinä vaiheessa selvisi, että tehtävä ei ole mitä haen samoista syistä kuin edellisessä kohdassa. En kuullut hakemuksesta mitään, ennen kuin muutama viikko sitten sain soiton. Olivat aloittaneet haun alusta profiloituaan tehtävän uudestaan ja nyt minä sovin kuvaan. Kävimme oikein antoisan keskustelun alasta yleensä sekä minun ura-ajatuksistani. Vaikka kieltäydyin haastattelusta, hyvä fiilis jäi ja varmasti myös heidän järjestelmiinsä positiivinen merkintä. 

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Tämä kohta on oikeastaan ainoa pettymys. Sain vain soiton, että minua ei valittu. Luulisi, että oman yrityksen sisällä edes haastateltaisiin kaikki hakijat joilla on intoa ja relevanttia kokemusta.

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua. 

Ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi on osoittautunut oma työni. Olen lähtenyt kehittämään sitä ja edustamaani asiaa täydellä höökillä haluamaani suuntaan. Jo lyhyessä ajassa on paljon kehitystä tapahtunut. Sain jopa tehtäväkseni kirjoittaa oman työnkuvani. Eli tiettyjen raamien sisällä saan toteuttaa ideoitani vapaasti. Vaikka tekemistä riittää ja välillä tuntuu, että yksin saa taistella tuulimyllyjä vastaan, on työni juuri nyt juuri sitä mitä haluan.

Mitä tästä opimme? Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, kun sen motivaation voi löytää omaan työhönsä. Olen aina ajatellut, että työhönsä voi vaikuttaa ja nyt pääsen jo vähän poimimaan hedelmiäkin.