Erään yrittäjän tarina: Osa 1

Kymmenisen vuotta sitten olin kävelyllä lapsuuden ystäväni kanssa. Meitä yhdisti yhteinen harrastus ja aloimme leikillämme miettimään yrityksen perustamista harrastuksen ympärille. Liikeidea oli selvä, elämäntilanne salliva ja niinpä muutama kuukausi myöhemmin patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti yrityksen perustamisilmoituksemme.

Seuraavat puoli vuotta kerättiin rahaa, suunniteltiin myytäviä tavaroita ja palveluita, budjetoitiin, etsittiin liiketilaa, markkinoitiin ja haaveiltiin. Opiskelin liiketaloutta ja hyödynsin koulun resursseja kaikella tapaa; juttelin opettajille, opiskelin kirjanpitoa, perehdyin verotukseen, kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa ja peilasin kaikkea oppimaani omaan yritykseen.

Tarkoituksena oli, että yrityksen tuloilla eläisi kaksi ihmistä. Olisimme itsemme herroja ja nauttisimme harrastuksesta. Mitään kultakaivosta emme odottaneet, vaan kaikki laskelmat oli tehty varsin vaatimattomasti. Homma pyörisi noin kymppitonnin kuukausiliikevaihdolla. Alkuinvestointeihin rahaa kului 26 000 euroa, jonka rahoitimme säästöillämme. Lainaa ei koskaan tarvittaisi. Vuokrasopimus tehtiin 3,5 vuodeksi ihmeemmin edes miettimättä. Sen verran puhuimme, että luultavasti sopimuksen loputtua laitamme pillit pussiin. Suunnitelmana oli määräaikainen yrittäjyys.

Kuukautta ennen avajaisia irtisanoimme itsemme pelkoa tuntematta vakitöistä. Ennakkoon olimme saaneet muutamia tilauksia ja avajaispäivänä paikanpäälle eksyi varsin mukava joukko uteliaita ihmisiä. Muistan päivän aurinkoisena, me poseeraamassa ulkona logon edessä kukkapuskat käsivarsilla. Ensimmäisellä viikolla kapasiteetti nousi nopeasti 30 prosenttiin, mikä vastasi varsin hyvin odotuksia. Lisäksi kassaan kilahti tasaista tahtia euroja. Alussa käytimme rahaa erityisesti varaston kasvattamiseen ja markkinointiin.

Tuli toinen viikko ja asiakkaiden alkuinnostus laantui. Käyttöaste vakiintui 30 prosenttiin ja kassakone lauloi yhä harvemmin. Kuukaudet alkoivat vaihtua kun huomasin, etten ollut maksanut itselleni palkkaa ja kaverilleni vain tämän vuokran verran. Minä otin lisää opintolainaa ja hän kulutusluottoa. Oli päiviä, jolloin rahaa tuli euro tai kaksi. Kaikista ylimääräisistä ja vähän tarpeellisistakin kuluista karsittiin. Iltaisin ei uni tullut, kun mietin olinko tehnyt elämäni pahimman virheen?

Olen pantannut yrittäjyydestä kirjoittamista, koska tuntuu jotenkin raskaalta käydä noita aikoja läpi. Siksi jaan tämän kirjoituksen osiin ja julkaisen lisää muutaman päivän kuluttua. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten homma eteni. Oliko kyseestä pahin mokani vai paras kokemukseni?