Uravaiheet ja ikä

Aina välillä minulle sanotaan, että ehtiihän sitä tehdä uraa kun on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä. Tämä on mielestäni totta, mutta vain osittain.

Totta siinä mielessä,  että uralla tulee muutamia suuria liikkeitä ja kun ne jakaa työvuosilla, hyvä jos jotain ihmeellistä tapahtuu kerran viidessä vuodessa. Tässä ei siis ole kiirettä tai ainakaan tänä vuonna ei tarvitse tehdä mitään. Vai tarvitseeko?

Olen sitä mieltä, että uran voi jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen: Opiskeluun, Valintaan ja Toteutukseen. Tämä on vain oma näkemykseni, joka perustuu lyhyehköön 15 vuoden työuraani, eri työpaikoissa tapaamiini esimiehiin ja kolleegoihin, jotka ovat edenneet tai eivät. Olen koko työurani työskennellyt yksityisellä sektorilla ja viime vuodet suurehkoissa yrityksissä. Aiheesta kiinnostuneena olen lukenut paljon artikkeleita, joissa menestyneiden ihmisten uratarinoista voi poimia tiettyjä samankaltaisuuksia.

Opiskeluvaihe (20-30-vuotiaana)

Oppiminen alkaa koulussa ja jatkuu ja syventyy ennen kaikkea työssä. Jotta voi edes ajatella uraa, täytyy olla jotain substanssiosaamista, ammattitaitoa. Myös kontaktien luominen, työmoraalin kehittyminen ja monipuolistuminen tapahtuu oppimisvaiheessa, jolle paras aika on ensimmäisen kymmenen työvuoden aikana eli 20-30-vuotiaana.

Valintavaihe (30-40-vuotiaana)

Jossain vaiheessa työelämää tulee yleensä vastaan erilaisia valintoja. Vaihdatko työpaikkaa? Kiinnostaako esimiesasema? Tarvitsetko lisäkoulutusta? Perhevapaat? Vuorotteluvapaa? Downshiftaus? Haluatko lisää vastuuta tai haasteita?

Toisia kiinnostaa lähteä viemään uraa eteenpäin esimerkiksi syventämällä ammattitaitoaan, ottamalla lisää vastuuta tai vaihtamalla kokonaan tehtäviä. Osa valitsee vallitsevan tilanteen. Työ ei saa olla liian kuormittavat tai stressaavaa, nykyinen työyhteisö on mukava ja työkaveritkin kivoja. Palkka on hieman huonompi kuin toivoisi, mutta nousee työvuosien myötä.

Tyypillisesti selkeät harppaukset uralla otetaan 30-40 ikävuoden kohdalla. Etenemisen aloittaminen on toki myös aiemmin mahdollista, mutta valitettavasti harvemmin myöhemmin.  Vai onko sinun työssäsi nostettu esimiesasemaan 50-vuotias,  joka on tehnyt samoja töitä 30 vuotta? Onko kyseessä ikärasismi vai yksilön motivaatioon liittyvät seikat? Jos eteneminen ei ole kiinnostanut vuosiin, työnantaja helposti siirtää nämä ihmiset jo sinne "peruspuurtaja ilman mahdollisuutta etenemiseen"-laatikkoon. Jos näyttöjä tasaisesta kehityksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta etenemiseen on vuosien varrelta, on kokeneempi työntekijä vahvoilla valinnassa.

Pitkät perhevapaat vaikuttavat valitettavan usein naisten urahaaveisiin, koska ne ajoittuvat juuri valintavaiheeseen. Usein paluu töihin vaatii muutaman vuoden opiskeluvaiheen, jonka jälkeen havahdutaan helposti siihen, että valintavaiheeseen aikaikkuna on supistunut lyhyeksi. Toisaalta myös paluu saattaa tarkoittaa erilaisia tehtäviä, jolloin aktiiviselle ja aiemmin kykynsä osoittaneelle saattaa tarjoutuu hyviä tilaisuuksiakin.

Toteutusvaihe (50+-vuotiaana)

Tässä vaiheessa suuremmat muutokset ovat harvassa. Ne, jota ovat löytäneet paikkansa työelämässä, jatkavat sen parissa tietyin rutiinein. Kokemus karttuu ja he ovatkin tietotaidoiltaan monen yrityksen peruspilareita. Kehittyminen on oleellista myös tasaista työhistoriaa suorittaville. Kuinka usein kuuleekaa,  että yt:issä potkitaan pihalle juuri tämän vaiheen ihmisiä. He kun ovat suhteettoman kalliita tuottavuuteensa nähden, varsinkin jos ammattitaito ei ole pysynyt kehityksen mukana.

Etenemään lähteneistä jotkut ovat saavuttaneet tavoittelemansa tason ja eteneminen hidastuu. Osa etenijöistä nousee pikku hiljaa urallaan ylemmäs ja johtotehtävät ja hallitusten jäsenyydet jaetaankin yleensä uran myöhemmässä vaiheessa oleville kiipijöille. Tässä tarkoitettu Toteutusvaihe,  jossa uran suunta on jo selvä, tapahtuu yleensä 50-60 ikävuoden kohdalla.

Entäs minä?

Minun urani ei ole todellakaan kuukaudesta tai muutamasta vuodestakaan kiinni. Katson olevani valintavaiheessa ja siksi pyrin pienillä toimenpiteillä edistämään asiaa. Pidän silmät auki ja uskon minulle merkittävien valintojen olevan nurkan takana. Se mihin asti kunnianhimoni minua vie, jää nähtäväksi.

Tärkeää on tiedostaa, että kehityksen on oltava jatkuvaa, on oltava aktiivinen ja silmät pidettävä auki, jos mielii uralla eteenpäin. Muutosta välttelemällä juna menee helposti ohi, eikä myöhemmin vastaavia tilaisuuksia enää tule vastaan.