Tänä viikonloppuna olen löytänyt itseni kirjoittamasta työhakemusta ja täydentämästä cv:täni. Miksi ihmeessä haen jotain muuta, vaikka paluuta odottava työpaikkani on hyväpalkkainen, hyvässä yhtiössä, työkaverit ovat mukavia ja olen oppinutkin paljon?
Olen ollut mukana haastattelemassa työnhakijoita, joiden joukossa on ollut lukuisia vastavalmistuneita, yt:issä kenkää saaneita, hoitovapaalta töihin palaavia ja pitkäaikaistyöttömiä. Usein vain muutama ihminen, jolla on oman alan työpaikka, on hakemuksen lähettänyt. Miksi näin?
Miksi hakea?
Jos uralla mielii edetä, on työpaikan ja ainakin työtehtävien vaihto aika-ajoin ajankohtaista.
1.
Palkkatasoa on helpointa nostaa vaihtamalla työpaikkaa. Kun on jo olemassa hyvä työ, on enemmän pokkaa pyytää parempaa palkkaa uudesta. Korkeampi palkka kertoo myös työnantajalle työntekijän tasosta. Miksi palkata, joku joka ei arvosta omaa osaamistaan kovinkaan korkealle? Jos työnantaja kokee pyynnön liian korkeaksi, siitä voi neuvotella. Jos ollaan täysin eri sfääreissä, et sinä sitä duunia haluaisikaan.
2. Olemassa oleva työpaikka nostaa itsetuntoa. Siinä missä kannattaa pyytää reilusti parempaa palkkaa, kannattaa hakea myös työpaikkoihin, joihin ei kehtaisi muuten hakea.
Korkeamman profiilin duunit, joiden kaikkiin kriteereihän et yllä, kannattaa myös huomioida. Varsinkin naisilla on tapana vähätellä kykyjääni ja hakea vain niihin, joissa kokemus, koulutus ja halutut ominaisuudet kohtaavat täysin.
3. Jatkuva työpaikan vaihtaminen ei näytä hyvältä CV:ssä. Välillä työpaikkaa olisi hyvä pitää vähintään kolme vuotta (jos siis työnantaja on samoilla linjoilla), työnantajat kun eivät tiedä CV:n perusteella syytä lyhyisiin työsuhteisiin. Myös
liian pitkät työsuhteet saatetaan katsoa epäedullisiksi. Jos työntekijä vaihtaa paikkaa tai tehtävää 3-5 vuoden välein, kertoo se kattavasta kokemuksesta eri yrityksissä ja omasta kiinnostuksesta oppia lisää.
4. Silloin tällöin hakemuksen rustaaminen
pitää yllä työnhakukykyä. On myös ihan hyvää terapiaa kehuskella itseään A4:sen verran.
5. Haastattelussa käynnit kannattaa ajatella
kontaktien luontina ja myös samanlaisena harjoituksen kuin edellinen kohta.
Miksi ei?
Onko työn hakeminen joltain toiselta pois? Joku saattaa ajatella, että on epäreilua, jos työ menee sellaiselle joka ei sitä tarvitse. Jos mielii edetä urallaan, on itsekäs ajattelu sallittua ja suotavaa. Koska en ole koskaan ollut työtön, on minun vaikea asettua työttömän asemaan tässä asiassa. Toivon tottakai, että kaikki löytävät itselleen sopivan työn, mutta minä en voi kenellekään työpaikaksi muuttua ja siksi voin keskittyä vain omaan uraani. Työnantaja on se, joka lopulta valitsee mielestään parhaan kandidaatin.
Joku (kuten minä) saattaa myös kokea huonoa omaatuntoa työnantajan tai esimiehen puolesta. Varsinkin, jos pesti jää lyhyeksi, tuntee syyllisyyttä, että hakuprosessi joudutaan käynnistämään uudestaan. Kyseessä on jälleen kerran sinun urasi, jonka eteen saat tehdä mitä haluat. Työnantajan kannattaisi lähinnä keskittyä miettimään, mikä meni vikaan.
---
Mikä sitten on se tekijä, joka saa minut nyt täyttämään hakemuksen? Nykyinen työni ei vastaa hakiessa annettua kuvausta, enkä ole varma voiko se ikinä haluamakseni muuttua. Lisäksi minulla on tunne, että pidemmällä aikavälillä työ ei ole varma, osastolla saattaa olla edessä radikaaleja muutoksia. Minä kuitenkin viihdyn työssäni ja siksi ei haittaa, jos haku menee puihin. Voin aivan hyvin työskennellä nykyisessä työssäni muutaman vuoden ja pyrkiä yrityksen sisällä muuttamaan tehtävääni.
Lähetän hakemuksen, soitan ja kysyn muutaman mieltä askarruttavan kysymyksen ja odottelen josko kutsu haastatteluun tulee. Voi olla, että kokemukseni on vääränlaista, palkkatoiveeni aivan liian korkea tai työ ei olekaan sitä mitä kuvittelin ja oma kiinnostukseni lopahtaa. Tuntuu kuitenkin hyvältä yrittää ja siksipä sen teen.