Kirjoitin aiemmin sokeriaddiktiostani ja ajatuksesta lopettaa herkut seinään. Tätä ei selkeästi ole tapahtunut. Päinvastoin ainakin tikkareita on mennyt tuplasti, ja limuakin tulee taas lipitettyä päivittäin. Hyi minä. En tällä kertaa viitsi laittaa herkkuja listaan, koska totuus hirvittää. Parempi vain unohtaa kaikki ahmitut herkut.
Nyt kun ruoskinta on tehty, keskitytään positiiviseen. Jälkimmäisen puoliskon syyskuusta vietin ilman suklaata. Se tuntui helpolta, joten mennään sillä linjalla tässäkin kuussa. Pieni puolustus herkkukuluille ovat synttärini, jotka ajoittuvat syyskuuhun. Söin herkkuja ja en kadu.
Mitä painonpudotukseen tulee, ollaan samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten. Eli kaikki raskauskilot ovat karisseet ja painoa on nyt noin 5 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Olen turvallisesti normipainon puolella, joten sillä saralla ei ongelmia. Lenkille olen päässyt 1-2 kertaa viikossa ja on ollut kiva huomata kuinka hyvin juoksu kulkee. Raskauden jälkeenkin jotain on ilmeisesti jäänyt lihasmuistiin. Jotta olisin tyytyväinen, paino saisi tippua vielä 4-5 kiloa.
Lokakuussa keskityn vedenjuotiin, vältän suklaata ja pidän yhden tikkarin maksimipäiväannoksen.
Edellinen kuukausi löytyy täältä
Heinäkuu täältä
Aloitustilanne löytyy täältä
Kylläpä näyttää hyvältä kuvassa oleva munkki. Itse joudun puputtamaan kahta eri keksiä, jos haluan jotain hyvää. Ennen söin herkkuja joka päivä, nyt kun sairastan ruuansulatus ongelmien lisäksi refluksia, hyvin pahaa sellaista, niin viimeiset puoli vuotta on mennyt kahdella eri gluteenittomalla keksillä. Kaikki rasva, suklaa, karkit ja kotimaiset viljat, jopa puuron ja leivän muodossa tuo monien päivien elämää haittaavat oireet, joten ei maksa vaivaa.
VastaaPoistaJos herkkujen jättäminen on vaikeaa, niin auttaisiko jos tosiaan keskittyisi kuukauden ajan aina yhden herkun vähentämiseen. Olettaen, ettei se kostaudu sillä, että syö jotain muuta enemmän. En minäkään pystynyt herkkujen syömistä lopettamaan ennen kuin oli pakko.
Ja mähän söin ton munkin ennen kuin kirjoitin tämän :). Kiitos kommentista. Edellinen herkkulakko kesti mulla kolme kuukautta, kun diagnosoitiin raskausdiabetes. Mulla vaati myös tuon pakon, että onnistui.
PoistaPakko kirjoittaa "Anonyymille", että käy leikkauksessa. Sairastin itsekin refluksitautia, mutta leikkaus (fundoplikaatio) oli elämänlaadun kannalta ihan ehdoton.
PoistaMinäkin kuolasin tota munkkia ;) Tuollaiset kuvat pitäisi kieltää. Edelleen sanoisin sulle, että kun imetät, niin älä suotta laske montako tikkaria menee... Nautit elämästä ja sitten joskus kun lopetat imettämisen, todennäköisesti makeanhimokin laantuu.
Sen verran pakko kommentoida 'Haaveenako vainko oot mun - eroon oravan pyörästä' kommenttiin (olen siis tuo anonyymi), että tuon leikkaus asian kanssa en ole päässyt mihinkään. Yliopistollisessa sairaalassa kesällä tekivät gastroskopian ja sulkija on hyvin löysä. Muuta apua en saanut kuin "Haluatko mahdollisesti uuden happosalpaaja reseptin?" Vaikka samaan hengen vetoon sanoi, ettei se kyllä jatkuvaan ylösnousuun vaikutakaan. Muuten vielä kestäisin oireet, mutta hampaat alkavat olemaan siinä kunnossa, ettei enää kauan kestä. Tämäkin oli lähetteessä mainittu, siihen sain vain ohjeeksi juoda öisin vettä ja käyttää ksylitolia. Eli en tiedä mistä enää lähteä etsimään apua mahdollisen leikkauksen saamiseksi.
VastaaPoistaJa mitä herkkuihin tulee, niin imettäessä sitä voi hyvällä omallatunnolla vähän herkutellakin.