perjantai 10. kesäkuuta 2016

Riittääkö AMK?

Usein olen joutunut perhepiirissä vastaamaan kommentteihin koskien korkeakoulutusta tai tarkemmin sen puutetta. Tulen varsin akateemisesta perheestä ja olenkin perheen "musta lammas", jos niin voi tradenomikoulutuksesta sanoa. Suunnittelin kauppakorkeakouluun menoa vielä lukiossa. Toisin kuitenkin kävi ja päädyin muutaman välivuoden jälkeen amk:hon. Syynä tähän taloudelliset seikat ja osaksi epäonnistumisen pelko. Mitä, jos en pääse sisään? Minulle luodut hirveät paineet estivät yrittämisen, mutta myös motivoivat minua näyttämään niiden asettajille.

Onko minua kaduttanut jälkikäteen, etten yrittänyt? Rehellisesti sanottuna, vähän. Olenko jäänyt jostain paitsi? En. Viimeiset vuodet olen työskennellyt tehtävissä, joihin on haettu myös maistereita ja uskonkin että haussa on ollut enemmän kyse kokemuksesta, motivaatiosta ja persoonasta. Itsevarmuus ja röyhkeys ovat ne tekijät,joita tarvitaan etenemiseen ja tunnistan ne itsessäni. Tiedän omat vahvuutena työntekijänä ja töissä itseluottamukseni on huipussaan. Tiedän olevani huipputyöntekijä ja omalla alallani erittäin pätevä. Se nouseeko tie joskus pystyyn koulutuksen takia,jää nähtäväksi. 

On kuitenkin mainittava, että useammin näkee korkeassa asemassa olevia miehiä ilman korkeakoulututkintoa kuin naisia. Ehkä se on juurikin se itsevarmuus ja röyhkeys, joka istuu paremmin miehille. Naiset, hakekaa työpaikkoihin, joihin teidän koulutuksenne ei riitä.


Ei se koulutus, vaan se asenne!


3 kommenttia:

  1. Juuri näin ei se koulutus vaan asenne. Itse olen menestynyt hyvin ilman minkäänlaista tutkintoa, mutta olenkin mies ja olen toki opiskellut paljon niin itsenäisesti kuin myös koulunpenkillä. Työelämässä täytyy vain olla röyhkeä ja uskaltaa kutsua itseään parhaaksi vaikka ei sitä välttämättä itsensä mielestä olisikaan.

    VastaaPoista
  2. Asenne on tärkeä, mutta perusteeton itseluottamuskaan ei kauas kanna.

    Näkisin, että se itseluottamus olisi hyvä rakentaa tukevalle pohjalle panostamalla omaan kehitykseen, mutta sen kehityksen ei tosiaan tarvitse tapahtua muodollisen koulutuksen kautta. Koulutus on vain yksi tapa osoittaa oppimansa. Toisaalta muodollinen koulutus voi olla huono tapa osoittaa osaamista, koska silloin on vain yksi maisteri muiden joukossa. Yksi monesta, joka on suorittanut ne pakolliset jutut. Ihminen, joka on yliopiston ulkopuolella lukenut samat kirjat kuin maisteri, pystyy ehkä tehokkaammin osoittamaan kykynsä ja halunsa kehittyä.

    Sanoisinkin, että asenne oppimiseen/kehittymiseen ratkaisee ainakin minun silmissäni enemmän kuin itseluottamus (jota on helppo feikata ainakin lyhyellä tähtäimellä, kuten työhaastattelussa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Onhan niitä feikkaajiakin tullut nähtyä. Täytyy myös olla oikeasti hyvä työntekijä; motivoitunut, oppimishaluinen, antaa enemmän kuin vaaditaan ja myös pätevä. Itsevarma työntekijä näillä ominaisuuksilla, joka luottaa omaan osaamisensa huomataan esimiesten silmissä.

      Poista