Työntekijästä esimieheksi, esimiehestä johtajaksi

Ilmoittauduin avoimen yliopiston johtajuuden perusteet -kurssille. Kurssi alkaa syyskuun lopulla ja kestää marraskuun alkuun. Tiedossa on siis melko tiukka setti ja tästä syystä kävin kirjastosta lainaamassa kurssikirjoja jo nyt. Olen viime päivät perehtynyt vallitseviin johtajuusteorioihin 1900-luvulta tähän päivään ja ne ovat saaneet minut pohtimaan johtajuutta ja esimiesasemaa.

Olen aiemmin elämässäni ollut yrittäjä. Vakituisia palkollisia meillä ei ollut, mutta satunnaisia harjoittelijoita sitäkin enemmän. Tuolloin en juuri miettinyt johtajuutta, harjoittelijoiden opastamista tai edes toiminnan kehittämistä. Olin nuori ja kaikki energiani meni oman toimeentulon turvaamiseen. Tuntui, että kaikki oli tehty, kun säästettiin kaikessa missä voi ja myyntiä yritettiin parhaan mukaan haalia kasaan (vähän kuin tässä projektissa).

Ryhdyttyäni yrittäjyyden jälkeen taas palkolliseksi, olen ollut hyvien johtajien, innostavien esimiesten, huonojen ja kuluttavien esimiesten alaisena ja esimiehenä itsekin muutamille. Nykyään toimin erikoisasiantuntijana, mutta esimiesasema kiinnostaa. Kävin läpi työnhakuprosessin, joka oli suunniteltu asiantijoille ja esimiehille. Silloin vielä koin, että en ole urallani siinä pisteessä, että pärjäisin esimiehenä isommassa organisaatiossa. Tuntui, että on kartutettava lisää kokemusta ja mietittävä asiaa uudestaan muutaman vuoden kuluttua. Nyt oltuani jonkin aikaa kohtuullisenkokoisen pörssiyhtiön palkkalistoilla, tuntuu, että minulla olisi paljon annettavaa organisaatiolle, pärjäisin esimiehenä hyvin ja ainakin halua päästä kokeilemaan löytyy. Ennen näin parhaina ominaisuuksinani työntekijänä ammattitaitoon liittyvät asiat, nykyään enemmän hallinnollisen puolen, riskinoton, organisointikyvyn, innovatiivisuuden ja kyvyn tehdä päätöksiä. 

Suurin osa tielleni osuneista esimiehistä ovat olleet hyviä esimiehiä tai ainakin riittäviä tehtävään ja yritykseen nähden. Muutama aivan katastrofaalinenkin on tullut vastaan ja he ovat saanet huomaamaan hyvän esimiehen tärkeyden yhtenä isoimmista motivaattoreista töihin lähtiessä. Hyvän esimiehen ei tarvitse olla välttämättä korkeastikoulutettu ja monia esimiespestejä läpi käynyt. Usein esimiehen kyvyt ovat sisäsyntyisiä ja luonteeseen tiiviisti linkattuja.  Vaikka on olemassa ero ravintola- tai myymäläpäällikön ja pörssiyhtiön keskiportaan pomon välillä, kaikilla tasoilla voi olla hyviä ja huonoja esimiehiä. Eroja on myös alaisten välillä. Toiset kaipaavat enemmän ohajausta ja selkeämmät raamit, minä näen esimiehen ominaisuudet seuraavasti:

Hyvä esimies

• Luottaa alaisiinsa
• Antaa tilaa ja aikaa luovaan työhön rutiinien ohella
• Innostaa joukkoja
• Kykenee luomaan hyvää me-henkeä
• Tarttuu ehdotuksiin
• On helposti lähestyttävä luottamuksellisissa asioissa
• Haluaa hyödyntää potentiaalia
• Ei tarvitse olla saman alan asiantuntija
• Kannustaa kehittymään ja kouluttautumaan
• Osaa kysyä ja kyseinalaistaa
• Tuo ja etsii uusia näkökulmia asioihin
• Omaa rohkeutta vaikeisiinkin päätöksiin
• Pitää oman joukkonsa puolia ja ottaa vastuuta ylempien edessä
• Saa motivoitua tiimin heikompiakin jäseniä
• Tuo uusia toimintamalleja ja muutosta
• Jakaa vastuuta alaspäin
• Ei juoruile tai kohtele alaisia eriarvoisesti
• Antaa palautetta, positiivista ja negatiivista
• Satsaa kommunikointiin

Huono esimies

• Ei luota alaisiinsa ja kyttää näitä
• Puuttuu epäolennaisuuksiin
• Ei delegoi
• Ei anna vastuuta
• Ei ole kiinnostunut alaisistaan henkilötasolla
• Epäsosiaalinen tai jopa epämiellyttävä
• Tekee huonoja liiketaloudellisia päätöksiä, mikä aiheuttaa luottamuspulaa alaisissa
• Hoitaa irtisanomiset tai muuta haastavat tilanteet tyylittömästi
• Empatiakyvytön, kyvytön asettumaan alaisten asemaan
• Karsii työntekijöiden eduista perusteettomasti
• Ei osaa hallita työntekijöiden ajankäytön ja työtaakan suhdetta
• On "munaton" eli ei ota kantaa, tee muutoksia, ota riskejä tai puutu epäkohtiin

Johtajuuden oppikirjoja lukiessani tajuan, että esimies ei välttämättä ole vielä johtaja. Johtaja luo isompia linjoja, luo yrityskulttuuria, suunnittelee strategioita ja päättää yrityksen suuntaviivoista ja tavoista, joilla esimiehet toimivat suhteessa alaisiinsa. Vaikka esimies johtaa tiimiä, ei pelkkä titteli tee välttämättä johtajaa. Johtajuus vaatii usein jo enemmän teoriapohjaa ja tutkimustuloksia päätösten taustalle, enää pelkkä persoona ei riitä.

Kuusivuotissuunnitelmassani yksi päätavoitteista on esimiesasema. Nyt siis kysytään nykyiseltä esimieheltäni ja muulta organisaatiolta kykyä huomata potentiaalini ja uskaltaa ottaa riski kanssani. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa töiden hallinnollisella puolella sekä toimintatapojen järkeistämiseen, muiden työntekijöiden motivoimiseen ja organisointiin. Aiemmin olen vetänyt muutaman hengen tiimiä, jossa ei ole ylempää saneltu mitään rajoja, tavotteita tai toimintatapoja. Hommat ovat aina hoituneet moitteettomasti, mutta jokseenkin johtamattomasti. Siinä mielessä koen kehittyneeni, että hoitaisin nyt tuon tiimin täysin eritavalla. Minun on helpompi hahmottaa päämäärä ja hyvällä itseluottamyksella ohjata tiimi sitä kohti. Lieneekö äitiys ja tämän meidän pienen tiimin, jota perheeksikin kutsutaan, luotsaaminen, kartuttanut arvokasta kokemusta. Nyt tunnen olevani enemmän kuin valmis tekemään töitä, jotta pääsen etenemään urallani palatessani äitiyslomalta.

Mitä kokemuksia muilla on hyvistä tai huonoista johtajista?

Kirjoitan erikseen toisella kertaa, miksi haluan esimiesasemaan. Syy ei varmaankaan  ole sama kuin Akulla?