Eräs blogin lukija vähän epäileväisesti kysyi, ettei vaan rahan säästämisestä ole tullut pakkomielteistä? Ymmärrän hyvin tuon kysymyksen. Jos lukee tekstejä ja näkee sanoja kuten stressi ja ahdistus, lukee tavoitteita, jotka saattavat tuntua liioitelluilta ja esimerkkejä säästämisestä, voi tuntua siltä, että tuon päähän ei kyllä mahdu muuta kuin raha, raha ja raha. Eikö se ollenkaan mieti oikeasti köyhiä tai tulojen ja menojen balanssin kanssa kärvisteleviä ihmisiä, joilla ei ole puskurirahastoa? Ihmisiä, jotka haaveilevat velattomasta elämästä tai normaalista toimeentulosta?
Mahtuu ja mietin
Mutta ei pääsääntöisesti tässä blogissa. Tämän blogin aiheena on säästäminen, sijoittaminen ja urankehittäminen, esimerkkinä toimin minä. Elämässäni on paljon rakkaita ihmisiä ja harrastuksia, mutta ne eivät liity aiheeseen. Kurjemmassa asemassa oleville tarjoan ajateltavaa ja toivottavasti muutamia ideoita.
Projektini tarkoituksena on saada säästettyä mahdollisimman paljon rahaa kuudessa vuodessa, sen suuremmin vaikuttamatta elintasoon. Rahat haluan käyttää mukavampaan asumiseen eli ihan tavalliseen perheasuntoon. Tähän päästäkseeni tavoittelen myös etenemistä uralla ja hyvän sijoitussuunnitelman toimeenpanoa. Toiset säästävät ennenaikaiseen eläkkeeseen, velattomuuteen tai vaikka lasten harrastuksiin. Kaikki ihan hyviä kohteita ja kaikki säästämistä tulevaisuuteen.
Olen toiminut tietyllä tavalla, että olen saavuttanut lähtötason, vakituisen työn ja puskurin. Tie kouluttautumattomasta hampurilaisravintolan työntekijästä tähän pisteeseen ei aina ole ollut helppo ja olenkin äärimmäisen ylpeä itsestäni. Jotain olen varmasti oppinut säästämisestä ja uranluomisesta tuon matkan varrella ja sitä voin nyt hyödyntää ja kehittää tässä projektissa.
Myönnän, että välillä säästeliäisyys menee älyttömäksi, kun koen syyllisyyttä ostettuani muutamalla eurolla munakellon tai kympillä lounaan. Munakello korvasi rikkoutuneen ja lounas toi iloa, kun sain nauttia sen ystävien kanssa pitkästä aikaa. Näin järkeiltyäni, katosi myös syyllisyyteni. Jos olisin ostanut kolmannen munakellon tai söisin jatkuvasti ulkona, saisi vähän syyllisyyttä tunteakin. Tärkeintä on tunnistaa ostosten tarpeellisuus. Ja sitä tässä opetellaan jatkuvasti.
Muita talousblogeja lukiessa ei voi kuin ihailla kulujenkarsintaa ja vähällä pärjäämistä. Säästöprosentit huitelevat 60-70 prosentissa. Itselläni vastaava luku on 20-30%. En kuitenkaan tavoittele samaa, vaan pyrin säästämään siinä, mikä tuntuu hyvältä meidän perheen kannalta.
Äitiyslomalla ollessani on tämä blogin kirjoittaminen ja koko projekti muodostunut varsinaiseksi henkireiäksi. Minulle tuottaa iloa kyetä löytämään tapoja säästää tai järkeistää talouttamme. Blogia pidän itselleni päiväkirjana ja tsemppikanavana. Hyvät vinkit, neuvot ja kommentit ovat tervetulleita. Ihmettely, kritiikki ja haastaminen on sallittua.
Tasaisin väliajoin varmistan mieheltä, että ei kai projektilla ole ollut liikaa vaikutusta arkeen. On kuulemma ollut paljonkin, teen parempaa ruokaa, olen innostuneempi asioista, meilä on siistimpää, saan enemmän aikaan ja kaiken huipuksi on muutama kilokin tippunut.
Aika hyvät seurannaisvaikutukset. Keep on going.
VastaaPoistaRahan säästäminen ei mielestäni ole millään tavalla pois normaalista elämästä, eikä sen tarvitse olla pakkomielle. On pelkästään hyvä haastaa omaa rahankäyttöä ja kulutusta, siinä samalla oppii itsestäänkin uusia asioita. Anna mennä vaan valitsemallasi tiellä.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Samaa mieltä molempien kanssa.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Ilman tavoitteita ei kyllä pääse mihinkään. Rahallakin on taipumus mennä käsien läpi ellei sen käyttöä suunnittele. Inspiroiduin!
VastaaPoistaEhkä mä en vaan osannut pukea näkemystäni sanoiksi - mä tarkoitin pakkomielteellä lähinnä sitä, että vaikuttaa ihan kuin kokisit epäonnistuneesi jossakin, jos budjetti ylittyy tai et saa kuukaudessa niin paljon rahaa säästöön kuin haluaisit... mistä taas seuraa ahdistusta. Kuten itsekin kirjoitit, "ylimääräiset kulut tuhoavat budjetin ja aiheuttavat valvottuja öitä". Eikö silloin olla jo sillä pakkomielteen rajalla, jos tilapäiset kulut huolettavat noin paljon, ja varsinkin sitä taustaa vasten, että rahaa kuitenkin on säästössä?
VastaaPoistaYritän vielä avata tätä omaa näkemystäni eli lähden vähän kärjistäen liikkeelle: JOS toteaisit kesän aikana käyttäneesi vaikkapa just budjettisi herkuttelu- ja jäätelömomentilta 400 euroa ja sitten jostain tulla tupsahtaisi sanotaan nyt vaikka 1600 euron autoremonttilasku, niin sitä taustaa vasten ymmärtäisin jonkinlaisen ahdistuksen ja sitten vielä koirille sattuisi jotain äkkinäisempää niin että joutuisivat leikkaukseen (siis ihan vaan esimerkkeinä). Silloin varmaan iskisi katumus ihan hukkaan heitetyistä herkkurahoista, shokki autolaskun suuruudesta, pelko koiran selviämisestä operaatiosta ja sitten vielä kaikki nämä kerrannaisvaikutteisesti. Eli silloin olisi jo aihettakin pieneen huoleen ja ainakin harmistumiseen siitä, että tässä menis useamman kuukaudenkin säästötavoite pyllylleen.
Sen sijaan mä EN näe ahdistumisen arvoisena sitä, että joku ihan odotettavissa oleva veromätky tai hammaslääkärin vuositarkastuslasku pistää elämän ja budjetin (muka) ihan sekaisin, kun ne kuitenkin on jossain vaiheessa maksettava, ja se on sitten aivan sama, lähteekö ne tililtä heinä-, syys- vai joulukuussa ja mikä sun säästötilin saldo on niinä kuukausina. Tässä sun etukäteissäästövaiheessa on kuitenkin 72 kuukautta, joissa joinakin pakostakin säästötavoite alittuu, joskus ylittyy, mutta loppujen lopuksi kummallakaan ei ole niin paljon väliä. Sillä vaan on merkitystä, mikä on kokonaistilanne kesällä 2022.
Kiitos kommenteista. Ihan hyvä miettiä asiaa tuoltakin kantilta. Ihan oikeassa olet siinä, että vain loppusaldolla on merkitystä. Eikä se haittaa, jos en joka kuukausi saa säästetty tavoitteeni mukaan, mutta jos säästöt uhkaavat jäädä väliin viideltä kuukaudelta, kannattaa asialle tehdä jotain.
PoistaNuo valvottu yöt edellisessä kirjoituksessani oli kärjisys, enkä suoraan puhu itsestäni. Kyllä se kuitenkin ketuttaa, jos on 2900 euroa tulossa kuluja loppuvuodelle ja budjetissa on tilaa vain puolille. Tuossa on mukana ennustettavissa olevia kuluja kuten veromätkyt ja vakuutusmaksut, mutta myös koiran yhtäkkiä oireilevan lonkan korjaus, johon on mennyt jo kesällä useita satasia ja toisen koiran yllättäen ilmennyt hammassairaus (hampaidenpoistot saattavat maksaa tuhatkunta euroa), jota vakuutus ei korvaa ja pitää hoitaa seuraavan parin kuukauden sisällä. Myös huolimattomuuttani hajottamani tabletti oli yllätys, johon en osannut varautua.
Oli kulut sitten ennakkoon tiedossa tai yllätyksiä, löysin niihin mielestäni oivallisia, itselleni sopivia ratkaisuja, joiden avulla nyt tuntuu, että hyvin saan pidettyä budjettini. Tuon kirjoituksen tarkoitus olikin lähinnä itselleni miettiä noita ratkaisuja ja esimerkinavulla tarjota yhtä toimintamallia muille.
Kuvaamasi skenaario oli mielestäni jossain määrin tapahtumassa ainakin koirien osalta. Jos en pystyisi karsimaan tiedossaolevista kuluista ja siirtämään joitain kuluja perheen sisällä, saisin tosiaan heittää hyvästit loppuvuoden säästötavotteille.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole puskuria ja yllättävät kulut stressaavat oikeasti, minua ne lähinnä ketuttavat. Puskuri on kuitenkin vain ääritapauksia varten ja jatkossakin aion elää kuin sitä ei olisi.
Ehkä se, että omaa rahankäyttöään alkaa oikeasti pohtimaan, saa aikaan niitä säästöjä. Blogiin kirjoittaminen on ollut itselleni hirvittävän hyvä tapa havahtua siihen, minne ne omat eurot saa kulutettua. Kun saa käsityksen omasta kuluttamisestaan, ei tuo säästäminenkään loppujen lopuksi niin vaikeaa ole. Joskus säästöä tulee ihan vaivihkaa.
VastaaPoistaNiinpä. Pelkästään se, että kiinnittää huomiota rahanköyttöön ehkäisee turhia kuluja.
PoistaMinulla on nuukailu- ja säästöprojekti (noh, säästöprosentti yleensä samaa 20-30% kuin sinullakin eli ihan suu säkkiä myöten ei kyllä mennä) meneillään pidempiaikaisesti vailla sen kummempaa konkreettista tavoitetta. Jostain syystä saan nykyään kicksejä säästäväisyydestä. Itsekin mietin välillä, onko jossakin asiassa säästäminen nyt ihan oikeasti tarpeen vai meneekö homma liian roopeankkamaiseksi. Olen ajatellut asian niin, että kunhan en muille ala pyytämättä neuvomaan taloudenpitoa enkä tingi ystävien ja sukulaisten kanssa vietetystä ajasta ja muusta onnellisuutta lisäävästä tekemisestä säästämisen takia, niin sitten se on ihan ok :-)
VastaaPoistaKiitos kommentista. Sinulla on varsin samankaltaiset ajatukset säästämisestä kuin minulla. :)
Poista