perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miksi tavoitella velkavankeutta?

Päätavoitteni kuusivuotissuunnitelmassa on ostaa unelmakoti meidän perheelle. Tuon kodin hinnaksi on arvioitu 500 000 euroa, josta maksimissaan 340 000 rahoitettaisiin lainarahalla. Miksi tähdätä kohti noin isoa lainaa?

Tällä hetkellä meillä on vajaa 220 000 euroa asuntolainaa ja päälle 10 000 euron autolaina. Ei luottokorttivelkaa, kulutusluottoa tai opintolainaa. Pankki lainaisi meille vielä 100 000 euroa, mikä olisi tuloillamme vielä helposti hanskattavissa.

Edellisessä postauksessa kerroin käynnistämme pankissa, jossa keskustelimme tulevasta asuntolainasta ja mahdollisista mökki- ja sijoitusasuntolainoista. Nämä neljä lainaa, autolaina mukaan lukien, ja niiden suuruudet herättivät muutamia kysymyksiä lukijoissa. Olemmeko huomioineet riskit? Perinnön vaikutus? Laina-ajat? Hyviä kysymyksiä kaikki ja myös itse olen niitä pohtinut. Lainat tuovat stressiä ja epävarmuutta ja ovat osaltaan riskialttiita. Hyvin suunniteltuna kuitenkin, on lainaaminen melko turvallista.

Asuntolaina


Täällä pääkaupunkiseudulla 340 000 on varsin normaalinkokoinen pientalolaina ja omakotitalolainaksi pieni. Omarahoitusosuus on 32%, joten tiukan paikan tullessa voimme myydä vähän tappiollakin asunnon pois ja silti jää sievoinen summa käteen. Asuinalueellamme asunnot liikkuvat hyvin ja kuulemma keskimääräinen myyntiaika on muutama kuukausi. Tiedän paljon kämppiä, jotka ovat menneet ensimmäisestä näytöstä, eli riippuu asunnon kunnosta ja muista spekseistä, jotka on huomioitava jo asuntoa ostettaessa.

Koska nyt säästetään kotiin, jossa on tarkoitus asua mahdollisesti ainakin niin kauan kuin lapset asuvat kotona, ehtii inflaatio syödä tuota ostohintaa. Vanhempani (jotka muuten asuvat samalla alueella) harmittelevat, että eivät ostaneet aikoinaan isompaa asuntoa, koska inflaatio söi maksueriä muutamassa vuodessa. Vaikka inflaatio on hidastunut noista ajoista, ei se pysähtynyt ole. Eli nyt isolta tuntuva maksuerä, tuntuu joidenkin vuosien kuluttua jo paljon pienemmältä. Lainan maksuerissä on myös aika paljon ilmaa. Eli vaikka korot nousevat (myös inflaatio kiihtyy), pystymme hoitamaan maksut. 

Laina-aika on 25 vuotta. Jos korot nousevat, on tarkoitus maksaa ylimääräisellä rahalla lainaa pois, jolloin myös laina-aika lyhenee. Tällä hetkellä on järkevämpää käyttää ylimääräiset rahat sijoituksiin kuin lainanlyhennyksiin. Kuuden vuoden kuluttua tarkistetaan tilanne uudestaan.

Sijoitusasunto

Sijoitusasuntoa on katsottava nimen omaan sijoituksena. Jos näillä koroilla sijoitusasunto tuottaa sen 7%, on järkevämpää sijoittaa siihen kuin maksella lainoja. Sijoitusasunto on myös täällä pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa usein paljon riskittömämpi kuin osakesijoitukset ja tuottavampi kuin rahastot. Tärkeässä osassa on tuottavan sijoitusasunnon löytäminen, asunnon, joka maksaisi itse itseään.

Mökkilaina

Mökkilainan ottamiseen liittyy olennaisena osana mieheni saama perintö. Hän omistaa osan asunnosta, joka odottaa tyhjillään päätöstä myynnistä tai vuokraamisesta. Mökkilaina ja perintö kulkevat käsikädessä ja eivät kumpikaan suoraan liity minuun. Vaihtoehtoja tuossa on monia; joko mökkiremppa tehdään asunnosta saatavilla rahoilla tai otetaan lainaa, joka rahoitetaan vuokratuloilla. Nyt kun korot ovat matalalla, on myös mahdollista, että mökkilaina otetaan vaikka perintöasunto myytäisiin. Lainaa vastaava summa sijoitettaisiin tuolloin esimerkiksi sijoitusasuntoon. Jos tulee tiukkaa työttömyyden tai korkojen nousun vuoksi, on tarkoitus että perintörahat realisoidaan lainojen maksua varten eli perintö- tai sioitusasunto myydään. Aiemmissa laskelmissa en ole huomioinut perintöä enkä mökkilainaa ollenkaan.

Autolaina

Autolaina on muutaman vuoden kuluttua maksettu ja näin ollen ei vaikuta uuteen asuntolainaan. Jos perintöasunto myydään, jää siitä vielä ylimääräistä autolainan maksuun.

Riskit

Entä yllättävät tilanteet kuten sairaus tai työttömyys? Näinä aikoina työttömyys on ihan huomionarvoisa riski, vaikka ei alallani ja työpaikallani välitöntä uhkaa olekaan. En ole koskaan ollut työttömänä ja aina kun olen työpaikkaa vaihtanut, on semmoinen muutamassa kuukaudessa löytynyt. Ansiosidonnaisella pärjää siinä missä äitiyslomallakin. Minun alallani ei ole paljoa vapaita työpaikkoja, mutta ei ole osaajia ja hyviä hakijoitakaan. Jos uutta työpaikkaa ei löydy, kämppä myyntiin. 

Sairaus ja siitä seuraava työkyvyttömyys olisi isompi takaisku. Ei sitä kuitenkaan kannata elämäänsä paussille pistää sairaudenpelossa. Jos jompikumpi meistä sairastuisi, asunto ja auto myyntiin, ei siinä sen kummempia. Henkivakuutus korvaisi vakavammat tilanteet.

Avioero on myös riski. Eron sattuessa laitettaisiin asunto ja auto myyntiin. Mökkilaina ja perintö sekä perintörahoilla mahdollisesti ostettu sijoitusasunto jäisivät miehelle. Yhdessä hankittu sijoitusasunto myytäisiin. 

Tämä oli hyvä harjoitus. Tuli mietittyä riskitilanteita ja vaihtoehtoja. Minäkään en pidä ajatuksesta neljän lainan loukusta. Riskit ovat kuitenkin maltilliset ja matalat korot kannattaa käyttää hyväksi. Lainojen kokonaismäärä on laskettu tulojemme perusteella, joten yli varojen emme elä.

Eivät ne lainaa lyhentävät rahat katoa mihinkään, vaan kertyvät varallisuudeksi. Korkokulut ovat hinta, jonka olen valmis maksamaan, että pääsen aiemmin nauttimaan mukavammasta asumisesta, autosta ja mökistä.

Pienet riskit kuuluvat elämään ja sitähän tässä on tarkoitus elää!





13 kommenttia:

  1. Täytyy myöntää, että kun luin tavoitteenasi on ostaa kallis asunto (ja vielä isolla velalla), niin en oikein pystynyt ymmärtämään syitä. Tosin kukin valitkoon polkunsa.

    Tuli mieleen, että oletko miettinyt sitä aikaa, kun olet jo saavuttanut tuon tavoitteesi? Todellisuudessahan tavoitteen saavuttaminen ei tuo onnellisuutta kovin pitkäksi aikaa, vaan ihmismieli alkaa haaveilla jo uusista asioista. Se on se matka kohti tavoitetta, joka lisää onnellisuutta. Kun siis olet maalissasi sitonut itsesi taloon ja valtavaan lainaan, niin jääkö sinulle resursseja tavoitella muita, uusia unelmia? Entä jos uusi unelma vaatisikin pääomaa ja kaikki on kiinni yhdessä kohteessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavana tavoitteena on maksaa velat pois. Ja ehkä siinä sivussa vähän matkustella ja jatkaa sijoittamista. Laina ei ole niin iso, että se tavoitetuloihin nähden rajoittaisi elämää.

      Poista
    2. Itse en näe tuota 340 000 euron asuntolainaa ollenkaan isona ja 500 000 euron asuntoa kalliina. Katselin juuri mitä asuntomarkkinoilla on tarjota, niin varsin normaaleja perheasuntoja saa tuolla rahalla. Ne oikeasti hulppeat kämpät maksavat sitte yli 700 000. Tarkoituksena on saada perheelle minimissään 4H+k, 120 neliötä, tietyllä aluella ja ilman remonttihuolia. Ei mielestäni yhtään kohtuuttomat vaatimukset.

      Poista
    3. Joo tuo riippuu varmasti asuinalueiden hintaeroista. Täällä yli 300 000 € asunnot eivät ainakaan minun silmissäni ole mitään "normaaleja perheasuntoja".

      Toisaalta tuon 340 000 € lainan korkoihin ja lyhentämiseen menee n. 1300-1600 € kuussa, ja siihen kun laskee vielä muut asumisen kulut päälle, niin ollaan helposti jo 2000 €/kk:ssa. En vaan voisi kuvitella käyttäväni 2000 €/kk asumiseen. Itseni sitominen neljännesvuosisadaksi noin suuriin ulospäin meneviin rahavirtoihin hirvittäisi. Esim. tällä hetkellä, kun asun tarpeisiimme nähden selvästi ylimittaisessa asunnossa, meillä menee noin 1000 €/kk. Mutta makuasioita ja alue-erojahan nämä.

      Poista
    4. No mie en ymmärrä yhtään Rahalla vapaaksi:n kommentteja. Ihan kuin kaikkien tavoite pitäisi olla sama kuin hänellä. Kuusivuotissuunnitelmahan on mm. kirjoittanut nauttivansa erittäin paljon työstään (muistelisin), eli hänellä ei ehkä ole tavoitteena downshiftaus ja taloudellinen riippumattomuus siinä mielessä. Laskelmat vaikuttavat myöskin realistisilta.

      Itsekin haaveilen yhtenä suurimpana tavoitteena juuri "unelmatalosta". Tuohon "tavoitteen saavuttaminen ei tuo onnellisuutta kovin pitkäksi aikaa" sanoisin, että se riippuu. Itse esimerkiksi olen hyvinkin koti-ihmisiä ja nautin estetiikasta. Siten kuvittelisin ainakin, että nauttisin juuri omanlaisestani kodista niin kauan kuin siinä vaan saa asua (yhtä paljon kuin nyt v****taa joka päivä esim. ruma ja epäkäytännollinen kylppärin lattia kun se osuu silmään). Eli nähdäkseni tavoitteena tulisi olla jotain mistä itse tietää varmasti saavansa nautintoa, vaikka se jonkun toisen mielestä vaikuttaa turhalta rahanmenolta.

      Mitä tulee Helsingin hintatasoon. Tämä aiheuttaa ainakin itselleni sen haasteen, että unelmataloni ei tule sijaitsemaan pääkaupunkiseudulla. En koe hinta-laatusuhdetta hyväksi (omalla kohdallani). Asun siis tällä hetkellä Helsingissä mutta taloa olemme mieheni kanssa suunnitelleet muualta. Pointtina siis se, että jokaisen tulee painottaa tavoitteensa ja niiden hinta siihen mikä itselle on tärkeää ja mahdollista.

      Hurjasti tsemppiä blogin pitäjälle!

      Amanda

      Poista
    5. Rahalla vapaaksi: tuosta 2000 eurosta noin puolet koroista riippuen kerryttääomaisuutta lyhennyserän muodossa. Ja tosiaan makueroista kyse.

      Amandalle kiitos tsempityksestä. Ihan samalla tavalla ajattelen tavoitteestani.

      Tämä on minun tavoitteeni ja unelmani siinä missä joku kerryttää vain rahaa tilille tai eläkettä varten.

      Poista
  2. Jokainen on oman onnensa seppä jos tuo on sinun unelmasi ja tiesi niin onneksi olkoon, etenet niitä kohti hyvin =). Olet varmasti huomioinut kaiken ja hienoa että olette pohtineet ja määritelleet nämä poikkeukstilanteet miten toimitte että jos tapahtuu ikäviä(ja toivottavasti siis ei tapahdu) on selkeä suunnitelma millä toimii. Kyseessä on kuitenkin unelmasi ja kotisi josta luopuminen voi olla kova paikka. siksi on hyvä että olet pohtinut asiaa ja määritellyt nyt järjellä miten toimit että kun tunteet ovat valloillaan et tee päätöstä toimista tunteella. Ihmisten pitäisi enemmän siis muissakin kun talous asioissa määritellä toimintamalleja millä toimitaan kun tilanne käy ikäväksi.

    VastaaPoista
  3. Eri bloggareilla on hyvin erilaisia päämääriä ja motivaatioita tehostaa talouttaan ja vaurastua. Unelmiesi kodin ostaminen on minusta aivan yhtä hyvä tavoite kuin vaikka tietyn osakevarallisuuden tai taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen. Se on erilainen, mutta aivan yhtä hyvä. Samalla suunnittelette tulojen lisäämistä sijoitustoiminnalla, joka lisää riskiä, mutta tehostaa järkevästi suunniteltuna tavoitteeseen pääsyä.
    Mielestäni blogissasi on kyse juuri siitä, että korkeat tavoitteenne pyritään saavuttamaan kovilla tuloilla ja niihin pyrkimisellä. Ehkä pääsette tavoitteeseen, ehkä ette, mutta olette taatusti vauraampia lopussa kuin jos ette olisi ollenkaan yrittäneet! :)
    Tavoitteidenne riskiä pienentää ajallinen hajautus (talo vasta kuuden vuoden päästä, perintörahojen sijoittaminen nyt) joka tekee tästä blogista myös mielenkiintoisen seurattavan!

    VastaaPoista
  4. Kun itse ei asu pääkaupunkiseudulla, sitä jotenkin ehkä tuppaa haukkomaan henkeään näiden summien kanssa? Itselle tuntuu jo 90.000 euron lainataakka "isolta" ja loputtomalta suolta :) Se, että itse asuu vielä suht uudessa, mieheni rakentamassa, omakotitalossa ja lainaa on "vain" tuon verran verrattuna sinun unelmakotiisi pääkaupunkiseudulla, on tiedätkö jotenkin itselle vain niin absurdi ajatus. Että apua, jos itse painisin noin isojen summien kanssa! Ja ehkä tässä näkee konkreettisesti senkin, miten kallista pääkaupunkialueella asuminen on? Tarkoitus ei siis missään nimessä ole kritisoida, vaan pohtia ääneen sitä, miten erilaisissa lähtökohdissa olemmekaan ihan jo pelkästään maantieteellisesti.

    Olen samaa mieltä Ananaksen kanssa, että blogisi on todella mielenkiintoinen. Minusta kun ei olisi sinun saappaisiin. On mielenkiitoista seurata unelmasi toteutumista, ja toivon sen toteutuvan. Ainakin perustelujasi lukiessani en näe mitään syytä, miksi se ei toteutuisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista, ja Ananakselle myös :). Luulen kanssa, että maantieteellä aika iso merkitys siihen, että unelmaani ei aina ymmärretä. Onhan nuo asuntojen hinnat ihan järkyttäviä täällä, mutta vastalahjaksi minä saan ehkä paremmat työllistymismahdolisuudet, paremman palkan ja tukiverkoston,

      Poista
  5. Puoli miljoonaa perheasunnosta pääkaupunkiseudulla ei tosiaan ole mikään ihmeellinen hinta. Eri asia on sitten, että kuinka monella on halua tai rahkeita lähteä mukaan tuohon hommaan. Osa ei saisikaan noin paljoa lainaa ja osa vaan ei halua. Ja osa taas ei halua pääkaupunkiseudulle lainkaan ;)

    Olen monesti itsekin tuskastellut pääkaupunkiseudun asuntojen hintoja, mutta oma arvonsa on noillakin mainitsemillasi turvaverkoilla, työmahdollisuuksilla ym. seikoilla. Tuntuisi kummalta lähteä jostain pois ainoastaan sen takia, että asuminen maksaa. Sitä asumisen kallista hintaa on sitten kompensoitava muilla tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juurikin näin. Arvostan tukiverkoston todella korkealle varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä.

      Poista