Kehitä työpersoonaasi

Työminäni on itsevarma nainen, joka ei pelkää kertoa omia mielipiteitään. Hän on ahkera puurtaja, pätevä asiantuntija ja supliikki esiintyjä. Kotona usein taas tallustaa epäsiisti kotiäiti, joka liimautuu liian pitkiksi ajoiksi tv:n ääreen, välttelee konflikteja ja on epävarma useissakin asioissa. Kotiminä on taas toisaalta pehmeämpi, huolehtivaisempi ja epäitsekkäämpi. Ehkä myös työminä kaipaisi lisää empatiakykyä ja sosiaalisiataitoja?

Joskus kuulee, kun ihmistä nimitetään epäaidoksi, jos tämä toimii eri tilanteissa eri tavalla kuin muut ovat tätä tottuneet näkemään. Minä olen sitä mieltä, että meissä on monta aitoa puolta, joista näytämme erilaisia eri ihmisille.

Negaatioista positiiviseen

Jotta voi kehittyä työntekijänä ja edetä urallaan, on tunnistettava heikkoutensa ja oltava rehellinen niistä. Vaikka vähän kirpaisee myöntää, on työminäni välillä häikäilemätön, sosiaalisesti kömpelö, omistushaluinen ja kateellinen. Nämä ovat ominaisuuksia, joita esiintyy kotiminällä harvemmin. Molemmilla on lisäksi taipumusta valittamiseen ja negatiiviseen ajatteluun vallitsevan ilmapiirin ollessa epämiellyttävä.

Häikäilemättömyys on osaksi hyvästä tai on käännettävä hyväksi. On esimerkiksi osattava tarttua toimeen oikealla hetkellä, vaatia vastuullisempia tehtäviä, puututtava epäkohtiin ja tarjottava ratkaisuja. Muiden kustannuksella ei kannata lähteä kikkailemaan, vaan pelattava omaa peliä. Eli älä hauku muita, vaan kehu itseäsi.

Sosiaalisen kömpelyyden kanssa olen tehnyt töitä ja osallistunut ties mihin after workeihin, vaikka mielummin olisin kotona. Kysyn työkavereilta kuulumisia, vaikka ei ehkä kiinnostaisikaan. Loppujen lopuksi ihmiskontaktit ovat ne, millä on iso merkitys viihtymiseen ja pienellä ponnistelulla saa luotua suhteita, joiden avulla eteneminen tapahtuu. 

Omistushaluinen olen ollut joskus omasta työstäni. On pyrittävä luottamaan, että eivät työt lopu hyviltä tekijöiltä ja luotettava esimiehen kykyyn järjestellä tehtäviä ja osoitettava joustavuutta. 

Kateus nostaa päätään, jos joku etenee urallaan ja on vielä nuori ja innokas kuten minä. Siinäpä oppimisen paikka; mitä tuo tekee, kun noin palkitaan ja minä en.

Negatiivisuus ja valittaminen ovat piirteitä, joiden kanssa ponnistelen toisinaan. Varsinkin työpaikan yleinen negatiivinen ilmapiiri saa myös minut herkemmin valittamaan asioista. Yleensä niin negatiivisuus kuin posiivisuuskin ruokkivat itse itseään. Tarpeeksi keskittymällä kääntämään asiat positiiviseksi, ne alkavat myös tuntua siltä ja ehkä positiivisuus tarttuu työkaveriinkin. Realisti mielestäni saa kuitenkin olla. Jos joku on huonosti, mitä sitä turhaan kiertelemään, mutta murehtimaan ei saa jäädä.

Mikään ei mielestäni kehitä paremmin kuin oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutuminen. Juuri siksi näiden piirteiden myöntäminen tekee hyvää siinä missä osallistuminen verkostointitapahtumiinkin. 

Nyt vain realistista positiivisuutta kehiin!