2017: Säästötoiveita ja urahaaveita

Kuusivuotissuunnitelman vuositavoitteet lasketaan kesäkuun alusta toukokuun loppuun, ja siksi en niihin aio nyt vuoden vaihtuessa kajota. Haluan kuitenkin esittää muutaman toiveen ja haaveen blogin hengessä.

Vuonna 2017 toivon, että...

...lapset sopeutuvat töihinpaluuseeni hyvin.
...onnistun vähentämään herkuttelua ja samalla saan pudotettu muutaman kilon.
...pääsen ensimmäisen vuoden säästötavoitteeseeni.
...saan pidettyä pään kylmänä sijoitusten kanssa, enkä hetken mielijohteesta tee vääriä valintoja.
...säästäminen ja blogin kirjoittaminen tuntuvat yhtä mielekkäitä kuin 2016.

Haaveilen...

...uudesta mielenkiintoisesta työstä tai työtehtävästä
...kesälomareissusta Eurooppaan.
...uudesta ja tyylikkäämmästä vaatetuksesta ja hiustyylistä.
...paremmista yöunista.
...mahdollisuudesta harrastaa enemmän liikuntaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Kallis krapula

En ole juonut tippaakaan alkoholia nyt noin puoleentoista vuoteen. Kolmen ja puolen vuoden aikana kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Nyt kun imetysurani lähenee loppuaan, tuntuu ajatus absolutismista jatkossakin luonnolliselta ja järkevältä.

Joitakin vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan asian olevan näin. Mietin lähinnä, että viitsisikö sitä olla juomatta alkoholia tänä viikonloppuna. Ihan totta, harvassa olivat ne viikot, kun en mitään juonut.

Miksi join?

Minulle alkoholi ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään kulinaristinen nautinto. En pidä viinin, oluen tai kuohuvan mausta. Olen yleensä mieluummin valinnut Pommacin skoolatessani ja kieltäytynyt ruokaviinistä perheillallisilla. Minulla on ollut omat mielijuomani, jotka olen juonut valikoidussa seurassa ja paikassa.

Join viikottain ja kerralla merkittäviä määriä. Toiminta on ollut täysin ja todellakin humalahakuista. Ei minulla kuitenkaan ongelmaa juomisen suhteen ole ollut. En juonut viikolla, en krapulaan, en montaa päivää putkeen. Tämä elämäntapa jatkui kymmenisen vuotta ja loppui perheen perustamiseen. Syyt juomiseen olivat sosiaaliset, joskin usein seuraavan päivän olotilat kumosivat edellisillan hauskanpidon. Olen saanut temmeltää tarpeeksi ja nyt prioriteettinä ovat muut asiat. Suurin osa kaveriporukastakin vaihtaa nykyisin vapaa-ajallaan vaippoja ja pyörii leikkipuistoissa.

Rahalla saa krapulan

Yksi hyvä syy pitää korkki kiinni on raha. Baareissa juokseminen ei ollut halpaa millään mittapuulla. Perusviikonloppu sisälsi muun muassa seuraavia kuluja:

• Aloittelujuomat 20€
• Tupakat 10 €
• Sisäänpääsyn ja juomat baarissa 25 €
• Taksi 20 €

Yhteensä 75 €, vuositasolla noin 3750 euroa, jos pitää muutaman viikonlopun taukoa. Tämä oli tuolloin melko merkittävä osa pienestä yrittäjän, opiskelijan tai kaupan kassan tuloistani.

Vaikka nyt päättäisinkin juoda satunnaisesti, tähän vanhaan ei ole paluuta. Krapula kun ei sovi yhteen pienten lasten kanssa. Nykyään juominen tarkoittaisi muutamaa siideriä illassa, tupareiden, synttäreiden tai muiden juhlien yhteydessä. Toisaalta, miksi juoda edes pari, kun nekin rahat voi säästää?

Edullisia, mutta laadukkaita lahjoja

Tänä vuonna on ollut paljon juhlia. Olen osallistunut useammille 1- ja 2-vuotissynttäreille, 5-vuotissynttäreille ja 70-vuotisjuhlille. On ollut nimiäisiä, baby showereita, ristiäisiä, häitä ja nyt tuoreimmassa muistissa joulu. Juhlissa tapaa ystäviä ja perhettä, syö mahansa täyteen herkkuja ja saa pukeutua hienommin. Harmi kun juhlia ei ole joka päivä. Vai onko?

Juhlat eivät suinkaan ole halvimmasta päästä huvituksia. Muutama kuukausi sitten käytin lahjoihin vajaan satasen ja toisena kuukautena meni yli 160 euroa. Joulu rasitti lompakko 200-300 euroa. Huh mitä summia, kun yrittää säästää.

Lahjan antaminen on minulle tärkeää. Haluan, että lahja on sekä minun, antajan näköinen että myös saajan. Turhaa, liian halpaa, pientä tai arkista lahjaa en halua antaa. Lasten synttärilahjoihin käytän 10-20 euroa, perheen joululahjoihin noin 50 euroa henkilöä kohden. Miehelle saatan hankkia jotain kalliimpaa ja erikoisempaa. Viime jouluna tilasin jenkeistä dna-testin, jolla sai selvittää alkuperäänsä ja usein olen hankkinut lempijalkapallojoukkueen virallisia fanituotteita. Voin kertoa,  että halvaksi ei ole tullut.

Ehdottomasti haluan ja aion panostaa lahjoihin jatkossakin, onko siihen edullisempaa tapaa?

1. Lahjojen ostaminen alennuksesta

Lapsille varsinkin lahjan ostaminen alennuksesta kannattaa. Kesällä löytyy hyviä lelukauppojen ja tavaratalojen alennuksia. Aikuisille lahjanvalinta on hankalampaa. Jos tarjouksessa tulee vastaan jotain toiselle sopivaa, ehdottomasti tartun tilaisuuteen. Yleensä ei tule.

2. Lahjojen ostaminen  käytettynä

Facebookin kierrätysryhmistä ja Torista on tullut hankittua muutama lahja lapsille. Käytetyssä lahjassa kriteerinä on, että sen on oltava uudenveroisessa kunnossa. Tänä Jouluna ostin kolme täysin käyttämätöntä Mauri Kunnaksen kirjaa vitosen kappalehintaan (ovh >20€).

3. Itse tehdyt lahjat

Minä en ole mikään käsityöihminen, mutta jostain keksin askarrella suvun naisille koruja tänä jouluna.  Tilasin netistä korunosat ja helmet ja pistin hulinaksi. Lopputuloksena viisi rannekorua ja itselleni kaulakoru ja avainnauha töihin. Askartelu oli hauskaa, koruilla on tunnearvoa, eivätkä kustannukset päätä huimaa. Niitä tosin ehkä arvostavat vain äidit ja mummit.

4. Kuvamuistot

Olen aina tykännyt tilata omista kuvista tehtyjä tuotteita. Olen ostanut muun muassa tauluja, mukeja, tyynyjä, pehmoleluja ja taskumatteja. Tänä vuonna pukinkontista löytyi muistilpeli, kuvakirja, kalenteri ja hiirimatto. Kuvalahjoja arvostavat yleensä ainakin vanhemmat ja isovanhemmat.

Hinta ei ole lahjan tärkein ostokriteeri, mutta kukapa ei tykkäisi ostaa laadukkaita lahjoja edullisesti?

Vaihtoehtoja työrintamalla

Olen heitellyt verkkoja vesille työrintamalla ja odottelen seuraavaa liikettä. Viime viikolla kirjoitin siitä, miksi hakea työtä, jos on jo töissä ja nyt homma on monimutkaistunut entisestään.

Miten te tekisitte minun sijassa,  jos vaihtoehdot olisivat seuraavat:

A: Paluu vanhaan työhön ja uuden työn haku aikaisintaan vuoden kuluttua.

Äitiysloma loppuu kohta, ja minua odottaa ihan mukava pesti johon palata. Työ ei kuitenkaan ole kovinkaan haastava, eikä minulla ole juurikaan etenemismahdollisuuksia kyseisessä yksikössä. Minulla on omat epäilykseni myös työtehtävän jatkumisesta tulevaisuudessa. Ihmiset ovat kivoja, opittavaa on vielä, yritys on hyvä ja ehdin olla pestissä vain hetken ennen äitiyslomaa.

B: Uusi huippumielenkiintoinen tehtävä nykyisen työnantajan palveluksessa

Työnantajallani on tullut mielenkiintoinen tehtävä hakuun toisessa organisaatiossa. Tehtävä on lähempänä ydinosaamistani kuin nykyinen ja askel eteenpäin urallani. En ole lainkaan varma, onko kokemukseni oikeanlaista ja riittävää, mutta muuten sopisin tehtävään kuin nakutettu.

C: Uusi vähemmän kiinnostava tehtävä huippuyrityksessä

Laitoin viime viikolla hakemuksen mielenkiintoiseen tehtävään. Soitin sinne ja keskusteltuani yhteyshenkilön kanssa, tulin siihen tulokseen, että työ ei ehkä olekaan niin kiinnostava kuin aluksi vaikutti. Yritys kiinnostaa yhä, mutta tehtävä tuntuu paluulta menneisyyteen.

D: Ok-työ hyvässä yrityksessä entisen esimiehen suosittelemana

Entinen esimieheni, joka on nykyisin töissä toisessa yrityksessä, laittoi viestiä, että heillä olisi paikka tulossa hakuun ja toivoi minun sitä hakevan. Tehtävä ei ole sitä, mihin suuntaan haluaisin mennä. Se on senior-rooli kuitenkin, jossa uskon palkan olevan kohdillaan. Tunnen yrityksen alan ja muutamia ihmisiä sieltä ja ne ovatkin ehdoton plussa. Työn sijainti on hieman hankala.


Olen ilmoittanut nykyiselle työnantajalleni osa-aikaiset työajat, jotka eivät varmasti onnistuisi uudella työnantajalla. Alana C ja D kiinnostavat minua eniten, mutta tehtävänä kiinnostavin on B. Lojaaliudesta työnantajaa kohtaan tuntuu, että täytyy pysyä nykyisessä roolissa tai ainakin firman sisällä. D vaihtoehto työnä ja yrityksenä kiinnostaa enemmän kuin A, mutta taas kaikkein houkuttelevia on B. Haut ovat käynnissä kaikkiin ja hakemukset paikkoihin B, C ja D ovatkin jo lähteneet. D:ssä on lyhyin hakuaika, mutta haluaisin sinne vain, jos B ei onnistu?

Tämän hetken suunnitelma on hakea kaikkia ja odotella mitä tapahtuu. Jos kutsu haastatteluun tulee C:n osalta, menen kuuntelemaan lisätietoja.  Jos työ on mitä uskon sen olevan, unohdan sen kokonaan. Jos mistään virityksestä ei tule mitään, palaan vanhaan työhöni ja yritän muokata sitä mieleisekseni. Tyytyväinen olen silti ja onnellinen, että on työ mihin palata.

Mitä sinä tekisit?

Jätän nämä asiat nyt hautumaan ja keskityn Joulunviettoon. Antoisaa Joulua kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille! 

Sähkösyöppö selvisi

Kirjoittelin syyskuussa ennätyssuuresta sähkölaskusta. Kolmen kuukauden lasku oli 191 euroa, mikä on noin 50 % enemmän kuin normaalisti. Muuta syytä en kohenneelle kulutukselle keksinyt kuin lattialämmityksen, jota mies oli keväällä nostanut yhden pykälän. Laskimme sen pykälän pienemmälle ja odotimme.

Uusi lasku oli ilmestyi verkkopankkiin juuri: 139 €, -27 %, -52 €!!

Syyllinen on siis löytynyt ja se todella on tuo lattialämmitys. Yhdellä pykälällä on kallis vaikutus.

Varmistuksesta innostuneena, käänsin lämmitystä vielä pikkuisen pienemmälle. Kokonaan ei voi olla käyttämättä,  koska kylpyhuoneessa ei ole lämpöpatteria kosteutta poistamassa.