Miljoonan euron salkku, 10 sijoitusasuntoa ja kakkoskoti lämpimässä

Keskitän tällä hetkellä taloudellisen tarmoni siihen, että kuuden vuoden kuluttua minulla on unelmakodin avaimet kourassa, ura nousukiidossa ja sijoitustoiminta vauhdissa. Mitä sen jälkeen? Ananas kirjoitti omassa Yksinhuoltajan selviytymisopas-blogissaan pitkän aikavälin tavoitteista. Nyt on myös aika minun ottaa katse tulevaisuuteen. Tässä kurkistus kristallipalloon, ja siihen miten asiat voivat olla...

Kuuden vuoden kuluttua

Olemme juuri saaneet ostettua unelmiemme kämpän. Ostimmekin halvemman asunnon, jonka remppasimme mieleiseksi ja säästimme 50 000 euroa. Edellistä asunnosta meille jäi käteen 140 000 euroa. Lainaa uudesta asunnosta otimme 310 000 ja meidän ei juurikaan tarvinnut kajota sijoituksiin.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen kerran vaihtanut työtehtävää ja kerran työpaikkaa. Työskentelen esimiestehtävissä suurehkossa pörssiyhtiössä. Olen ohessa opiskellut ja laajentanut osaamistani. Palkkani on bruttona 5 500 €/kk. Myös mies on edennyt ja hänen palkkansa on noussut 20 %.

Sijoitusomaisuuteni lähenee kuusinumeroista summaa. Maksan lainaa yhdestä sijoitusyksiöstä. Loput rahat ovat kiinni osakkeissa ja indeksirahastoissa.

Kymmenen vuoden kuluttua

Asumme edelleen unelmien kodissa. Asuntolainaa on jäljellä jäljellä 270 000 euroa.

Olen edennyt urallani yhden pykälän ja viihdyn hyvin. Palkkani on noussut kuuteen tonniin. Ajatus yrittäjäksipalaamista on ryhtynyt itämään. Mies on saavuttanut haluamansa tason työssään ja on tyytyväinen. Palkkojen noususta johtuva ylijäämä on käytetty elämiseen ja matkusteluun. Kymmenenvuotishääpäivänä palasimme häämatkakohteesemme.

Sijoitusasuntoja on nyt kaksi. Salkun arvo on noin 170 000 euroa. Vaikka viihdyn työssäni, haluan varmistaa, että tulot riittävät mukavaan elämään eläkkeellä, tapahtuu se sitten viisi-, kuusi- tai seitsemänkymppisenä. Asetan itselleni tavoitteeksi vähintään puolen miljoonan sijoitusomaisuuden ja velattomuuden seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

20 vuoden kuluttua

Lapset ovat muuttaneet pois. Unelmakodista jää myynnin jälkeen käteen 400 000 euroa, jolla ostamme itsellemme pienemmän kodin. Tämä tarkoittaa, että asumiskustannukset alenevat huomattavasti ja matkusteluun ja harrastamiseen jää entistä enemmän rahaa. Myös sijoitustoiminta voi kiihtyä.

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut kerran tehtävää ja kerran yritystä. Olen perustanut itselleni toiminimen, jonka piikkiin teen jo suurimman osan töistä. Pystyn itse vaikuttamaan työn määrään ja laatuun.

Korkoa korolle - ilmiö on kiihdyttänyt omaisuuteni karttumista ja salkkuni arvo on jo 450 000 euroa. Tuon lisäksi olen kyennyt maksamaan muutaman sijoitusasunnon lainan pois ja kolme muuta kartuttaa pääomaa. 

30 vuoden kuluttuaa

Kodin lisäksi olemme ostaneet vapaa-ajanasunnon lämpimästä. 

Jättäydyin palkoillisen elämästä kokonaan viisi vuotta sitten ja teen nyt osa-aikaisesti töitä toiminimellä. Virallinen eläkeikä kolkuttelee, mutta ei sido meitä. Voimme lopettaa työt heti kun tahdomme.

Salkku on arvoltaan jo yli miljoonan. Sijoitusasuntoja on kertynyt kymmenen. Näistä saadut tulot riittävät hyvin maksamaan minulle leppoisat eläkepäivät. Voisin vaikka kiertää maailman ympäri.

...

Haaveilu on terapeuttista. En ole koskaan haaveillut vaurastumisesta. Huomaan kuitenkin sen olevan jossain määrin edellytys kaipaamalleni turvalle, stessittömyydelle ja mukavalla elämälle koko loppuelämäkseni. Minä olen vielä niin optimistinen, että uskon näiden kaikkien olevan saavutettavissa. Ei ehkä kirjaimellisesti, mutta jotenkin sinne suuntaan. Mitä vaan yllättävää saattaa mahtua matkan varrelle, mutta taloudellinen turva auttaa selviytymään niistäkin. 

Haaveilin tässä tekstissä vain kuusivuotissuunnitelmani tavoitteiden kautta. Toki elämässäni on muitakin haaveita, joita minulla on perheeseen ja ystäviin liittyen. Ne pidän kuitenkin itselläni.

Haaveilu on ensimmäinen askel vaurastumiseen.

10 vuoden kuluttua palaamme häämatkakohteeseen lomalle.

Kun valvominen tuhoaa budjetin

22:45 Nukkumaan... 23:10... 23:25... 23:30... 00:25... 1:35... 1:40.... 1:55... 2:30... 3:25... 3:35... 4:50... 5:10... 6:15... 6:30... 7:15 Ylös.

Kuukausi sitten voivottelin, että olen ihan rikki, kun joudun heräämään jatkuvasti tunnin tai kahden välein. Nyt olen onnellinen, jos saan herätä vain tunnin tai kahden välein. Joka kerta joudun nousemaan, mutta yleensä palaan sänkyyn minuutin kuluttua, joskus tunnin. Tätä on jatkunut nyt kolme kuukautta ja entistä hankalampana muutaman viikon. Alkaa olla jaksaminen koetuksella. 

Syy heräilyyn on tietenkin vauva. Kaiken maailman poppaskonstit on kokeiltu ja tullaan vielä kokeilemaan uudestaan. Esikoinen oli samaa maata ja oppi nukkumaan kymmenen kuukauden iässä. Tämä ei ole vauvablogi, joten syy miksi tästä kerron, on sen selkeä vaikutus budjetissapysymiseen. Väsyneenä tekee mieli ahmia herkkuja, survoa roskaruokaa naamaan, lohduttautua ostamalla jotain kivaa itselle ja törsätä nettikaupoissa. Myös osakepottia on tullut kartutettua aika reippaasti viime aikoina ja osittain liian harkitsemattomasti. Kotona kokkailu, ruokalistojenlaadinta tai muu suunnitelmallinen toiminta tuntuu ylitsepääsemättömän kuormittavalta. Arviolta 30-50 euroa viikossa voi laittaa väsymyksen piikkiin. Lisäksi osakeostoissa muutama satanen olisi varmaan tullut käytettyä toisin, jos olisin kaikissa ruumiin ja sielun voimissani harkinnut paremmin. 

Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ennen kuin tuhlailu lähtee ihan lapasesta. Korjaavia toimenpiteitä on kaksi:

Nuku enemmän ja älä tuhlaa!!!

Helpommin sanottu kuin tehty. Tässä pikavinkit itselleni:

1. Nuku kun esikoinen on kerhossa tai ainakin lepää, siis jos vauva nukkuu päikkärit samanaikaisesti. Muista rentoutumisohjeet ja hengitysharjoitukset.
2. Mene nukkumaan mahdollisimman pian vauvan nukahdettua. Vaikeaa kyllä, kun nukahdettuaan vauva heräilee jatkuvasti ja sängystä nukkuvan itseni ylöskiskominen on huomattavasti vaivalloisempaa kuin sohvalta hereillä olevan.
3. Uusi kierros unikoulua vauvalle. Järeämpi versio käyttöön. Nyt saa loppua viimeisetkin yösyötöt.
4. Pyydä apua! Isovanhemmat ja lasten isä hoitamaan lapsia päikkäreiden ajaksi. Ja isälle omat tutinpalautusvuorot myös öihin.
5. Kunnon iltarutiinit vauvalle. Iltaruoka, pesu, vaatteidenvaihto, rasvaus, satu ja sänkyyn.
6. Pidä kiinni suunnitellusta ruokalistasta. Enemmän ruokaa kerralla, niin ei tarvitse kokkailla niin usein. Suosi helposti valmistettavia ruokia. Esim uunissa valmistuvat ovat käteviä, kun ei tarvitse olla vahtimassa.
7. Kaikki vapaa-aika pyhitettävä nukkumisella, jää vähemmän aikaa herkuttelulle. Pahimpia herkutteluhetkiä ovat päikkäriajat ja ilta, jolloin molemmat riiviöt nukkuvat.
8. Etsi uusia edullisempia ja terveellisempää herkkuja ja naposteltavia. Porkkanatikut, paistetut munat, näkkäri? Näitä täytyy selkeästi vielä miettiä.
9. Tuttipullo-opettelun tehostaminen, jotta voisi vaikka olla pidemmänkin hetken nukkumassa jossain muualla.
10. Unohda suuremmat siivoukset, pikkuprojektit, opiskelut ja muut kuormittavat jutut. Turhaa koetella jaksamista ennen kuin unitilanne tasoittuu.
11. Toimisiko palkintona törsäilyn sijaan vaikka lenkille lähteminen? Lenkillä saisi irtioton kotoa. Ja tuo sää on sitten huono tekosyy.
12. Hetkeksi stoppi osakeostoille. Muutaman kuukauden tauko voisi tehdä poikaa.
13. Korvatulpat korviin aina kun mahdollista.

Oletteko te sortuneet heräteostoksiin väsyneenä?

Ps. Minut löytää nykyään Twitteristä nimellä 6vuotissuunnitelma, @6vsuunnitelma

https://twitter.com/6vsuunnitelma/status/799155717886373888

Erikoisliikkeestä edullisemmin

Kävimme tänään lasten kanssa päiväretkellä Hakaniemessä Vii-Voan-nimisessä aasialaisia elintarvikkeita myyvässä liikkeessä. Teen yleensä ainakin pari kertaa viikossa jotain aasialaisvaikutteista ruokaa, joten muun muassa riisiä ja soijaa kuluu paljon. Normaalisti ostan tarvikkeet Prismasta, mutta tällä kertaa perehdyin erikoisliikkeen tarjontaan.

Vanhempani ovat asioineet kaupassa yli 20 vuotta ja käyvät siellä yhä lähes viikottain. Itsekin olen useasti kyseisessä myymälässä vieraillut, mutta nykyään jaksan vaivautua paikalle harvemmin. Hyllyt ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä mausteita, kuivatuotteita, säilykkeitä ja kastikkeita. Pakkasesta löytyy hyvät valikoimat äyriäisiä, kaloja, broileria tai vaikkapa sammakon reisiä. Ei kannata kuitenkaan hämääntyä tavarapaljoudesta tai vieraannäköisistä purkeista, henkilökunta auttaa tarvittaessa.

Listasin alle tämänkertaiset ostokseni ja vertasin niitä vastaaviin Prismasta löytyviin tuotteisiin. Jälkimmäinen hinta on Prisman edullisimman vastaavan tuotteen kilohinta muutettuna vastaamaan Vii voanin pakettikokoa.

• Sweet chili sauce 700g, 3€ ~ 1,60 €, + 88 %
• Jasminriisi 5 kg, 8€ ~ 11,45, - 30 %
• Pakasteäyriäiset 900g, 10 € ~ 16 €, - 38 %
• Kuivatut kidney pavut 500g, 1,50 € ~ 2,50 €, - 40 %
• Punaiset linssit 500g, 1,50 € ~ 1,95 €, - 23 %
• Vermicelli 400g, 2 € ~ 3,50 €, - 43 %
• Kookosmaito 400ml, 1,35 € ~ 1,45 €, - 7 %
• Tofu 500g, 1,50 € ~ 2,80 €, - 46 %
• Musta soijakastike 940ml, 2 € ~ 4,40 €, - 55 %

Ostokset yhteensä 30,85 € vs 45,65 €. Säästöä 14,80 € eli 32 %!!!

Alennus on siis huomattava. Ainoa mikä oli Prismassa edullisempi, oli sweet chili sauce, josta huomasin myöhemmin ottaneeni jonkun erikoisversion.

Jatkossa suoritan ehdottomasti nämä eksoottisemmat ostokset kyseisessä liikkeessä. Näissä itämaisissa kaupoissa hinnat saattavat vaihdella huomattavasti, kannattaa siis tarkistaa kilohinnat omassa myymälässä ennen ostosten tekoa. Vii-Voan maahantuo suurimman osan myymistään tuotteista, mikä mahdollistaa edullisemman hintatason. Tämä ei ole kyseisen putiikki mainos, vaan ehdoton suositus.

Paluu töihin

Niin vain tämäkin äitiysloma käy jo viimeistä kolmannettaan. Minulle on ollut alusta asti selvää, että en jää pidemmälle hoitovapaalle. Tienaan meistä kahdesta enemmän ja hoitorahat eivät yksinkertaisesti kattaisi kulujamme, ei sinne päinkään. Muutenkin alkaa kotona pyöriminen jo kypsyttämään ja kaipaan aikuista seuraa ja uusia haasteita. Onhan tämä ollut ihanaa aikaa ja haikeus kasvaa, mitä lähemmäs töihinpaluu hiipii. Viimeinen kerta äitiyslomalla ikinä.

Mietin elokuussa erilaisia vaihtoehtoja lastenhoidon ja meidän aikuisten työmäärien suhteen. Nyt syksyn aikana on varmistunut seuraava järjestely:

1. Kuukausi
- minä töissä 3 pvä/vko
- mies töissä 4 pvä/vko
- mummi/mummit hoitaa lapsia 1 pvä/vko
- kerho jatkuu esikoisen osalta 3 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet yhteensä kahdelta 4200 €/kk

2-4. Kuukausi
- minä töissä 4 pvä/vko
- mies töissä 4 pvä/vko
- mummi/mummit hoitaa lapsia 2 pvä/vko
- kerho jatkuu esikoisen osalta 3 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet 4700-4800 €/kk

5. Kuukausi-elokuu
- mies isyyslomalla ja kesälomalla 10 vko
- minä kesälomalla 4 viikkoa, muuten töissä 5 pvä/vko
- Nettotulot ja -tuet 5200 €/kk

Vertailun vuoksi mainittakoon, että nyt äitiyslomalla yhteenlasketut nettotulomme lisineen ovat noin 4300/kk, ja ne olisivat noin 5300/kk, jos olisin kokopäiväisesti töissä.

Olen järjestelyyn varsin tyytyväinen. Myöhäistin töihinpaluuta muutamalla viikolla, koska aikaisempi paluu ei tuntunut hyvältä ja näin lapsia ei tarvitse laitaa vielä päiväkotiin. Esikoinen on ollut aiemmin, mutta nyt saa hänkin jatkaa vielä hetken kotona ja mummolassa. Tulee myös huomattavasti halvemmaksi jatkaa kerhoa.

Elokuussa tulot palaavat takaisin 5300 euroon. Vaikka tulot nousevat tonnilla nykyiseen verrattuna, nousevat kulutkin. Päuvähoitomaksu vie rahasta noin 500 euroa, ja ylimääräisiin bensakuluihin, muihin matkakuluihin, lounasruokailuihin sekä kampaaja- ja vaatekuluihin on myös syytä varautua. Eiköhän tuosta kuitenkin muutama satanen jää nykyistä enemmän minulle säästöön ja sitä kautta sijoitettavaksi.

Kerho vai päiväkoti?

Esikoisen päiväkoti on nyt keskeytyksellä ja mietin, josko sitä olisi jatkettu tammikuussa. Koska kuitenkin tarvitsemme hoitopaikan vain yhdeksi tai kahdeksi päiväksi viikossa ja eläkkeellä olevat mummit ovat innokkaita auttamaan, päädyimme jatkamaan keskeytystä vielä kevään ajan. Lyhin mahdollinen hoitoaika olisi maksanut meille 140 €/kk ja myös noin 100 € kodinhoidontukia olisi menetetty. Nyt kun kerho jatkuu 2,5h×3 krt/vko, säästämme sillä 240 euroa kuussa ja varmasti lapsi saa tarpeeksi virikkeitä ja on tyytyväinen. Täällä missäpäin me asumme aamupäiväkerhot ovat maksuttomia. Mahtavaa palvelua kaupungilta!

Vielä loppuun on pakko todeta, että on kyllä suuri onni, että isovanhemmat ovat innoissaan hoitamassa lapsia. Mikä on sen parempi hoitopaikka kuin tuttu ja turvallinen mummola, jonne aina on tervetullut. Koska lapset menevät mielellään mummeille hoitoon, on itselläkin kevyempi mieli olla töissä. Päiväkotiaikakin koittaa, mutta onneksi varsinkin nuoremman kanssa ei vielä.

Esimiehen esimies

Avainkontakti uralla etenemisessä on oman esimiehen esimies. Itselleni kyseinen taho on jäänyt melko tuntemattomaksi. Saman pöydän ääressä olemme istuneet vain työhaastattelussa, jonka jälkeen olemme vaihtaneet muutamat moikkaukset käytävällä. Organisaatio, jossa työskentelen on varsin hierarkkinen ja siellä herkästi harrastetaan esimiesten jalustalle nostamista. Johtajatason henkilöitä arvostetaan, mutta myös pelätään. Heidän läsnäolostaan kuiskutellaan ja heille pokkuroidaan. Asioita kaunistellaan ja ongelmia lakaistaan maton alle. Itse en ymmärrä moista käytöstä lainkaan. Ovathan johtajatkin vain ihmisiä. Edellisessä työpaikassani toimitusjohtaja ja maajohtaja istuivat samassa tilassa, yhdessä käytiin syömässä ja illanvietoissa heitettiin läppää. Kaikesta saattoi puhua ja hullujakin ideoita heittää.

Kuten olen aiemmin kertonut, osallistuin nyt syksyllä avoimen yliopiston Johtamisen perusteet-kurssille. Tein kurssityöni oman organisaationi johtamishaasteista. Olisin voinut haastatella työtä varten omaa esimiestäni, mutta nythän minulla oli oiva tilaisuus ottaa yhteyttä yhtä porrasta ylemmäs. Laitoin rohkeasti viestiä ja pyysin tapaamisaikaa. Se järjestyi heti seuraavalle viikolle.

Täytyy sanoa, että tuo tapaaminen oli varsin arvokas, niin tehtävän kuin oman uranikin kannalta. Keskustelimme tunnin organisaatiosta, sen haasteista, johtamisesta ja esimiestoiminnasta. Oli mukavaa huomata, että olimme varsin samoilla linjoilla ja tunnistimme samat haasteet. Antamani ratkaisuehdotukset hän koki mielenkiintoisina ja järkevinä. Mieltä lämmittivät myös kehut oma-aloitteisesta kouluttautumisesta ja otteesta työhöni.

Keskustelun lopulla kysyin yrityksen sisäisistä johtajakoulutuksista ja oman alani jatkokoulutusmahdollisuuksista. Kaikille näytettiin vihreää valoa ja heti äitiyslomalta palattuani aion ottaa selvää niistä. Kysyin myös ihan viimeiseksi, että onko minulla omassa organisaatiossani mahdollisuuksia kivuta ylöspäin. On ja kuulemma minut ja innokkuuteni on noteerattu. Tässä hänen vinkkinsä jatkoa ajatellen:

• Kehitä osaamista (substanssi- ja johtamiskoulutuksia)
• Ilmaise kiinnostuksesi esimiestehtäviä kohtaan HR:n edustajalle ja esimiehille. Aihe kannattaa ottaa esille aina kehitys-ja tulevaisuuskeskusteluissa.
• Oma-aloitteinen ja vastuutaottava ote huomataan. 
• Kontakteja kannattaa luoda oman yksikön ja organisaation sisällä sekä myös muiden sidosryhmien kanssa.
• Kaiken edellytyksenä on, että omasta työstään suoriutuu erinomaisesti.

Jälkikäteen mietin hetken, että olinko liian innokas keskustelussa tai kyselinkö liian röyhkeästi omaan uraani liittyviä asioita. Ei, tässä on luotettava intuitioon ja tapaamisen jälkeiseen tunteeseen: Hyvin meni!

Valitettavasti tämä esimieheni esimies irtisanoutui juuri haastattelun alla ja tekemäni vaikutus ei nyt ainakaan tässä työssä merkitse sen enempää.  Ennen hänen lähtöään ehdin lähettää valmiin kurssityön ja sain vahvistuksen, että olemme asioissa samoilla linjoilla. Hän pyysi vielä lupaa näyttää työtä omalle esimiehelleen ennen lähtöään. Töihin palattuani aion ehdottomasti järjestää tapaamisen uuden esimieheni esimiehen kanssa.