Rahareikä nimeltä auto

En ole tähän menessä ottanut blogissani kantaa auton aiheuttamiin kuluihin, sen arvoon tai pikemminkin arvonlaskuun lukuuntottamatta kuukausikatsauksessa eriteltyjä autokuluja. Syynä tähän on, että minua hirvittää. Auton pitäminen on taloudellisesti aivan älytöntä.

Auton arvo

Veroja, hikeä ja kyyneleitä-blogissa oli linkki tullin Mahti-palveluun, jossa voi hakea autolleen keskimääräisen myyntihinnan. Itse en löytänyt täysin samaa mallia tuolta, joten arvioin arvon samantyylisen mallin ja Nettiauton mukaan.  Nettiautossa on tietenkin huomioitava,  että itse myymällä ei saa samoja hintoja kuin pyynti on autoliikkeillä. Jos vaihtaa autoa autoliikkeiden kanssa, häviää usein joko alennuksena uudesta tai saa vähemmän vanhasta. Tässä kuitenkin vähän lukuja:

Auton hankintahinta 27 000 euroa
Käsiraha vanhasta autosta 8 000
Autolainaa 19 000 euroa
Nyt maksettu 9 700 euroa
Josta korkoa 1 700 euroa
Josta käsittelymaksua 300 euroa
Auton arvo nyt 19 000 euroa
Lainaa jäljellä 11 000 euroa
Autosta maksettu laina-ajan pätyttyä 30 200 euroa.
Käteen, jos auto myytäisiin nyt 8 000 euroa

= varallisuus ei ole kasvanut tippaakaan, vaikka autoa on maksettu yli kaksi vuotta melkein 400 euroa kuussa. Käytännössä olemme siis vuokranneet autoa tuolla hinnalla ja maksaneet päälle huollot, bensa,  katsastukset, renkaidenvaihdot ja vakuutukset.

Miten tästä eteenpäin?

Mies on saamassa ylimääräistä rahaa, joka olisi mahdollista käyttää auton lainanmaksuun. Jos siis maksaisimme koko lainan pois, säästäisimme heti:

Korot 800 euroa
Käsittelymaksut 400 euroa
Muutaman satasen vuodessa alemmasta vakuutustasosta.
Seuraavalle kolmelle vuodelle säästöä siis noin 1 800 euroa. Lisäksi kuukausittaiset automaksut (vajaa 400 euroa) voisi olla tuottavammassa käytössä eli kiinni rahasto-osuuksissa ja osakkeista.

Vaihto vai loppuunkulutus?

Me olemme aina ennen ajatelleet, että auto kannattaisi vaihtaa ennen kuin 100 000 kilometriä tulee mittariin. Meidän käytöllä tämä tarkoittaa käytännössä kuutta vuotta. Auton myynti tulee siis ajankohtaiseksi noin neljän vuoden kuluttua. Jos tuolloin saamme autosta 14 000 ja ostamme taas 27 000 euron auton, joudumme ottamaan uutta lainaa kulujen ja korkojen kanssa 15 000 euroa ja olemme lähtöpisteessä.

Huollon kustannuksia on todella vaikea arvioida. Jossain sanottiin, että huoltoon kuluu keskimäärin noin 40 euroa kuussa eli 20 vuodessa noin 10 000. Mielestäni uusi auto vaatii vähemmän huoltoa, ja laitankin sille mielivaltaisesti 20€/kk eli kuudelta vuodelta noin 1 400 euroa.

• Auton kuukausihinta, jos osamaksulla maksetaan loppuun ja autoa pidetään kuusi vuotta: 244 euroa ((30 200 - 14 000 + 1 400) ÷ 72. 
• Auton kuukausihinta, jos laina maksettaisiin nyt kokonaan pois ja autoa pidetään kuusi vuotta: 228 euroa ((29 000-14 000 + 1 400)÷72).
• Auton kuukausihinta, jos käytämme auton loppuun eli 20-vuotiaaksi: 168 euroa (30 200 + 10 000 ÷ 240).
• Auton kuukausihinta, jos käytämme auton loppuun 15 vuodessa: 208 euroa ((30 200 + 7 200) ÷ 180).

Jos auto vaan pysyy edes suhteellisen hyvässä kunnossa, on ehdottomasti edullisempaa kuluttaa vanha auto loppuun. Korjauksentarvetta on kuitenkin mahdotonta ennustaa, joten aika arpapeliähän tämä on. Joka tapauksessa auto vie yli 150 euroa kuussa arvonmenetyksen ja huoltojen osalta, siihen vielä päälle vakuutusmaksut, verot ja muut kulut, joihin meillä saa varata ainakin 200 €/kk.

Uusi auto voi olla tietenkin vähän enemmän käytettykin, jolloin arvo alenee vähemmän, mutta myös käyttöikä laskee. Itse en ymmärrä autoista juuri mitään ja saatan olla laskelmissani aivan hakoteillä, mutta ainakin pointti tuli selväksi, kallista on. Auto on valitettavasti tällä hetkellä melko välttämätön, kun lapsia kuskaillaan ympäriinsä ja työpaikat eivät ole julkisilla helposti saavutettavissa.

Käytätkö sinä autosi loppuun vai uusitko säännöllisesti?

Miten tulla headhuntatuksi?

Viime syksynä puhelimeni soi kahdesti ja suorahakukonsilttihan se siellä tavoitteli. Molemmillalla kerroilla työnkuva ei ihan vastannut minun intressejäni, ja meistä ei tullut paria. Olin kuitenkin otettu, että minut oli löydetty. Nuo soitot saivat näkemään suorahaun merkityksen nykyisessä rekrytoiminnassa. Suorahakubusiness on Suomessa 62 miljoonan euron arvoinen ja sitä tekeviä yrityksiä on vähän päälle sata. Niitä ei kannata siis sivuttaa, jos haluaa urallaan edetä.

Kuten kirjoitin aiemmassa tekstissä (vaihtoehtoja työrintamalla), minua mahdollisesti kiinnostaa vaihtaa työpaikkaa. Olen hahmotellut itselleni urasuunnitelmaa ja havainnut olevani nyt vähän sivupolulla. Huomaan, että minua kiinnostavia tehtäviä ei juurikaan julkisesti näy, vaan uskon niiden liikkuvan suorahaun kautta.

Miten headhunterit saa kiinnostumaan itsestään? Lueskelin eri firmojen sivuja, konsulttien blogeja, ryhdyin seuraamaan alaa twitterissä ja etsin artikkeleita netistä. Tässä koottuna kuusi vinkkiä joihin aion tarttua, mikäli päätään aktiivisemmin lähteä töitä hakemaan.

1. Cv-pankki

Tänään viimeksi juttelin erään tutun kanssa, joka oli rekrytoitu Monsterin cv-pankin kautta. Toinen, johon ajattelin cv:ni laittaa on TE-keskuksen cv-netti. Cv:ssä kannattaa huomioida hakusanat, joilla mahdollisesti headhunter hakua tietokannasta suorittaa.

2. Puhelinkontakti suorahakuyritykseen

Suorahakufirmaan voi myös soittaa ja kysyä suoraan heidän toimintatapojaan. Juttusille kannattaa pyrkiä joko konsultin tai tätä ylemmän henkilön kanssa. Puhelu on syytä pitää lyhyenä, eikä sen tarkemmin mennä yksityiskohtiin. Jo saatua kontaktia kannattaa ylläpitää säännöllisesti.

3. Avoin ja erilainen hakemus

Suurin osa suorahakuyrityksistä tarjoaa mahdollisuuden avoimen hakemuksen jättöön nettisivuillaan. Hakemuksen laatu on avainasemassa. Kannattaa panostaa alkuun ja yrittää kirjata asiat innovatiivisesti, mutta tiiviisti ja selkeästi.

4. Some-aktiivisuus

Ehdoton some-kanava työnhaun kannalta on LinkedIn. Jos sinulla ei ole profiilia, kannattaa se tehdä pikimmiten ja panostaa siihen.  Minulla on blogille oma Twitter-tili (@6vsuunnitelma), ja ajattelinkin nyt perustaa tilin myös itselleni. Tarkoituksena on seurata suorahaku- ja muita rekryfirmoja, alani yrityksiä ja muita ammattilaisia ja myös tuottaa omaa sisältöä.

5. Verkostoituminen

Uusien kontaktien luominen on tärkeää, kuten myös vanhojen ylläpitäminen. Itse aina välillä otan suosittelijoihin yhteyttä ja varmistan, että heidät voin vielä mainita hakemuksessani. Viimeksi tämä liike poiki työhaastattelun. Jatkossa aion osallistua alan tapahtumiin ja koulutuksiin aktiivisemmin ja jaella käyntikortteja hanakammin.

6. Selkeät suunnitelmat

Hain vuoden vaihteessa kahteen työhön, joista urahaaveitani tutkisteltuani en ollutkaan kiinnostunut. Toisessa kävin haastattelussa ja olin muutaman viimeisen joukossa, kun tajusin, että ala on ihan väärä minulle kuin myös tehtävän luonne. Olin todella helpottunut, kun työtä ei minulle tarjottu, sillä olin jo päättänyt kieltäytyä. Sain hyviä kontakteja, mutta opin, että on erittäin tärkeää tietää mitä haluaa ja siitä syystä laadinkin itselleni nyt urasuunnitelmaa.

---

Juuri nyt en hae aktiivisesti töitä, mutta tarkoituksena on silti hyödyntää cv-pankkeja ja lähettää muutama avoin hakemus, johon sainkin jo hyvän idean.  Jos joku suorahakuammattilainen tänne eksyy, otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan. Nyt pidän silmät auki uusien mahdollisuuksien varalta, keskityn kehittymään vanhassa työssäni ja viimeistelen urasuunnitelmani. Minuun voi ottaa yhteyttä suoraan sähköpostilla (kuusivuotissuunnitelma@gmail.com), jos haluaa lisätietoja minusta, keskustella mielenkiintoisista mahdollisuuksista tai luoda uuden kontaktin.

Isompi asunto ei tarkoita aina isompia kuluja

Me olemme ihan tosissamme harkitsemassa asuntomme myyntiä. Mahdumme nykyiseenkin vielä, mutta edullisempi vastike, järkevämpi pohja ja lisähuone houkuttelevat. Tarkoitus on koko ajan ollut ostaa ennen lopullista kotia välikoti. Nykyinen olisi järkevää remonttien puolesta myydä nyt ja ajattelin tässä laskea, mitä uusi kämppä tarkoittaisi taloudellisesti päivittäisessä elämässämme.

Nykyisen asunnon myynti

Potentiaalinen myyntihinta: 300 000 €
Välittäjän palkkio 2,5 %: 7 500 €
Lainaa jäljellä: 214 000 € (23 vuotta)
Käteen: 78 500 €
Menot kuussa 1318 €, josta 567 todellisia kuluja (1 %:n korolla)

• Vastike/kk: 412 (ei sisällä vettä)
• Korkokulut/ kk: 155 €
• Lyhennys: 751 €
• Lyhennys + korot: 906 €

Nyt myynnissä oleva potentiaalinen asunto

Pyyntihinta 295 000
Varainsiirtovero 2 %: 5 900 €
Remontti- ja muuttokulut: 5 000 €
Asunnon todellinen hinta: 305 900 € (Lainaa 227 400, 23 vuotta)
Menot kuussa 1381 €, josta todellisia kuluja 520 € (1 %:n korolla)

• Vastike/kk: 330 € (ei sisällä vettä)
• Korkokulut 190 €
• Lyhennys: 861 €
• Lyhennys + korot: 1051 €

Realistinen kauppa

Pyyntihinta 340 000
Varainsiirtovero 2 %: 6 800 €
Remontti- ja muuttokulut: 5 000 €
Asunnon todellinen hinta: 351 800€ (Lainaa 273 300, 25 vuotta)
Kulut kuussa 1469 €, josta todellisia kuluja 558 €  (1 %:n korolla)

• Vastike/kk: 330 € (ei sisällä vettä)
• Korkokulut 228 €
• Lyhennys: 911 €
• Lyhennys + korot: 1139 €

Nyt on siis myynnissä todella edullinen asunto, joita ei tällä alueella juurikaan ole näkynyt. Sen vuoksi lisäsin toisen laskelman, jossa on realistisempi kauppa. Todelliset kulut ovat pienemmät molemmissa esimerkeissä kuin nykyisessä asunnossamme ja menot suunnilleen nykyisen tasolla. Tämä toimii niin kauan kuin korot pysyvät alhaalla ja vastike uudessa asunnossa on nykyistä huomattavasti edullisempi. Huomioitavaa on myös, että nostin alemmassa esimerkissä laina-ajan takaisin 25:een. Jos aikaa on nykyiset 22 vuotta, tasalyhenteisessä korkokulut pysyvät ennallaan, mutta lyhennys nousee noin sadalla eurolla.

Jos päädymme uuden kämpän tässä välissä ostamaan, täytyy nykyisen myyntihinnan olla kohdillaan. Myös uuden sopivan löytäminen voi olla haasteellista. Koska tämä on välietappi kohti unelmien kotia, nyt riittäisi semmoiset 4h+k, n. 90 neliötä ja ok kunto. Myyntiajankohtaan vaikuttaa erään toisen asunnon myynti, joten saattaa olla, ettei tälle keväälle ehditä.Voisihan sitä joka tapauksessa muutaman välittäjän haastatella, ja katsoa sitten mitä tehdään?

Ja ennen kuin lukijat kauhistuvat näistä hinnoista, on muistuttava,  että pääkaupunkiseudulla pientalojen neliöhinnat pyörivät helposti 3000-5000 eurossa. Täällä kuitenkin haluamme olla, omien turvaverkkojemme lähellä ja olemme siitä valmiita enemmän pulittamaan.

30% pienempi sähkölasku

Muissa talousblogeissa on monesti painotettu sähkönkilpailuttamisen helppoutta ja sen tuomaa nopeaa säästöä. Jostain syystä en ole tähän herännyt kuin vasta nyt. Olen kai ajatellut, että meillä on jo melko edullinen sähköyhtiö, joka hoitaa myös sähkönsiirron, ja koska lämmitys hoituu kaukolämmöllä, ei mahdollinen säästö maksa vaivaa. Olen kyllä siinä mielessä ollut kiinnostunut sähkölaskusta, että kulutusta olen tarkkaillut ja lattialämmitykseksi paljastunutta sähkösyöppöä metsästänyt.

Eilen luin Facebookista erään ystäväni kilpailuttaneen sähköt ja päätin minäkin vihdoin tarttua tuumasta toimeen. Netistä löytyi useampi vertailusivusto, mutta minä pääti käyttää kilpailuttaja.fi sivustoa.

Nykyinen Helen Oy: Toistaiseksi voimassa oleva, 6,19 snt/kWh, 2,50 € perusmaksu.

Täytin tarvittavat tiedot ja laitoin sähkön kulutuksen hieman yläkanttiin. 

*Nordic Green Energy: Määräaikainen 24 kk, 4,29 snt/kWh, 0 € perusmaksu

Tein vielä toisen haun vähän alemmalla kulutuksella ja tällä kertaa voittaja oli nykyinen toimittajamme Helen.

Helen Oy: Määräaikainen 30.9.2018 asti, 4,29 snt/kWh, 0 € perusmaksu

Hinta on siis täysin sama, mutta koska Helen on nykyinen toimittaja ja olen ollut täysin tyytyväinen siihen, päädyin soittamaan heidän asiakaspalveluunsa. Viiden minuutin puhelulla onnistuin tiputtamaan hinnan tuohon netistä löytyneeseen. Alennusta vuosittaisesta sähkökulusta tuli 106 euroa eli noin 30%, melko hyvä tuntipalkka siis!!

Muissa vertailupalveluissa esille nousivat myös muun muassa Lumo Energia Oy ja Werel Oy, mutta en ole näistä koskaan kuullut ja siksi hyllytin ne kärkikahinoista. Lisäksi noilla vertailusivuilla Helenin sähköllä oli hieman korkeampi hinta. Joskus tekisi mieli kokeilla pörssisähköä. Onko lukijoilla kokemusta, kannattaako oikeasti?

Ps. Testailen vähän affiliate-mainoksia *TradeTrackerin kautta. Tämä ei kuitenkaan ole kaupallinen yhteistyö vaan oma juttuni. Koittakaa kestää :)

*Pörssisähköstä aina oikean hintaista sähköä. Katso tarjous ja voita 10 000 kWh ilmaista sähköä arvo n. 600 €!

*Vertaa sähkösi hintaa ja säästä jopa satoja euroja! Klikkaa ja tutustu Nordic Green Energyyn.

*Vaihda halvempaan sähkösopimukseen ja säästät keskimäärin 107 €.

Uravaiheet ja ikä

Aina välillä minulle sanotaan, että ehtiihän sitä tehdä uraa kun on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä. Tämä on mielestäni totta, mutta vain osittain.

Totta siinä mielessä,  että uralla tulee muutamia suuria liikkeitä ja kun ne jakaa työvuosilla, hyvä jos jotain ihmeellistä tapahtuu kerran viidessä vuodessa. Tässä ei siis ole kiirettä tai ainakaan tänä vuonna ei tarvitse tehdä mitään. Vai tarvitseeko?

Olen sitä mieltä, että uran voi jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen: Opiskeluun, Valintaan ja Toteutukseen. Tämä on vain oma näkemykseni, joka perustuu lyhyehköön 15 vuoden työuraani, eri työpaikoissa tapaamiini esimiehiin ja kolleegoihin, jotka ovat edenneet tai eivät. Olen koko työurani työskennellyt yksityisellä sektorilla ja viime vuodet suurehkoissa yrityksissä. Aiheesta kiinnostuneena olen lukenut paljon artikkeleita, joissa menestyneiden ihmisten uratarinoista voi poimia tiettyjä samankaltaisuuksia.

Opiskeluvaihe (20-30-vuotiaana)

Oppiminen alkaa koulussa ja jatkuu ja syventyy ennen kaikkea työssä. Jotta voi edes ajatella uraa, täytyy olla jotain substanssiosaamista, ammattitaitoa. Myös kontaktien luominen, työmoraalin kehittyminen ja monipuolistuminen tapahtuu oppimisvaiheessa, jolle paras aika on ensimmäisen kymmenen työvuoden aikana eli 20-30-vuotiaana.

Valintavaihe (30-40-vuotiaana)

Jossain vaiheessa työelämää tulee yleensä vastaan erilaisia valintoja. Vaihdatko työpaikkaa? Kiinnostaako esimiesasema? Tarvitsetko lisäkoulutusta? Perhevapaat? Vuorotteluvapaa? Downshiftaus? Haluatko lisää vastuuta tai haasteita?

Toisia kiinnostaa lähteä viemään uraa eteenpäin esimerkiksi syventämällä ammattitaitoaan, ottamalla lisää vastuuta tai vaihtamalla kokonaan tehtäviä. Osa valitsee vallitsevan tilanteen. Työ ei saa olla liian kuormittavat tai stressaavaa, nykyinen työyhteisö on mukava ja työkaveritkin kivoja. Palkka on hieman huonompi kuin toivoisi, mutta nousee työvuosien myötä.

Tyypillisesti selkeät harppaukset uralla otetaan 30-40 ikävuoden kohdalla. Etenemisen aloittaminen on toki myös aiemmin mahdollista, mutta valitettavasti harvemmin myöhemmin.  Vai onko sinun työssäsi nostettu esimiesasemaan 50-vuotias,  joka on tehnyt samoja töitä 30 vuotta? Onko kyseessä ikärasismi vai yksilön motivaatioon liittyvät seikat? Jos eteneminen ei ole kiinnostanut vuosiin, työnantaja helposti siirtää nämä ihmiset jo sinne "peruspuurtaja ilman mahdollisuutta etenemiseen"-laatikkoon. Jos näyttöjä tasaisesta kehityksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta etenemiseen on vuosien varrelta, on kokeneempi työntekijä vahvoilla valinnassa.

Pitkät perhevapaat vaikuttavat valitettavan usein naisten urahaaveisiin, koska ne ajoittuvat juuri valintavaiheeseen. Usein paluu töihin vaatii muutaman vuoden opiskeluvaiheen, jonka jälkeen havahdutaan helposti siihen, että valintavaiheeseen aikaikkuna on supistunut lyhyeksi. Toisaalta myös paluu saattaa tarkoittaa erilaisia tehtäviä, jolloin aktiiviselle ja aiemmin kykynsä osoittaneelle saattaa tarjoutuu hyviä tilaisuuksiakin.

Toteutusvaihe (50+-vuotiaana)

Tässä vaiheessa suuremmat muutokset ovat harvassa. Ne, jota ovat löytäneet paikkansa työelämässä, jatkavat sen parissa tietyin rutiinein. Kokemus karttuu ja he ovatkin tietotaidoiltaan monen yrityksen peruspilareita. Kehittyminen on oleellista myös tasaista työhistoriaa suorittaville. Kuinka usein kuuleekaa,  että yt:issä potkitaan pihalle juuri tämän vaiheen ihmisiä. He kun ovat suhteettoman kalliita tuottavuuteensa nähden, varsinkin jos ammattitaito ei ole pysynyt kehityksen mukana.

Etenemään lähteneistä jotkut ovat saavuttaneet tavoittelemansa tason ja eteneminen hidastuu. Osa etenijöistä nousee pikku hiljaa urallaan ylemmäs ja johtotehtävät ja hallitusten jäsenyydet jaetaankin yleensä uran myöhemmässä vaiheessa oleville kiipijöille. Tässä tarkoitettu Toteutusvaihe,  jossa uran suunta on jo selvä, tapahtuu yleensä 50-60 ikävuoden kohdalla.

Entäs minä?

Minun urani ei ole todellakaan kuukaudesta tai muutamasta vuodestakaan kiinni. Katson olevani valintavaiheessa ja siksi pyrin pienillä toimenpiteillä edistämään asiaa. Pidän silmät auki ja uskon minulle merkittävien valintojen olevan nurkan takana. Se mihin asti kunnianhimoni minua vie, jää nähtäväksi.

Tärkeää on tiedostaa, että kehityksen on oltava jatkuvaa, on oltava aktiivinen ja silmät pidettävä auki, jos mielii uralla eteenpäin. Muutosta välttelemällä juna menee helposti ohi, eikä myöhemmin vastaavia tilaisuuksia enää tule vastaan.