perjantai 5. toukokuuta 2017

En usko kiireeseen, mutta...

"En ole ehtinyt tehdä sitä, koska on ollut niin kiire."

Inhoan sitä, että asioita laitetaan kiireen piikkiin. Käytetään enemmän aikaa valittamiseen kuin tekemiseen. Ei kiire ole minkään syy, vaan ennemminkin seuraus. Seuraus siiitä että ei osata kieltäytyä, valmistaudutaan huonosti tai ei osata priorisoida.

Kun esimies tyrkyttää enemmän tehtäviä kuin aika antaa myöden, on syytä kieltäytyä tai vaatia töiden priorisointia. On ihmisiä, jotka harrastavat itse ja joiden lapset harrastavat useampaa lajia. Tällöin kiire johtuu siitä, että haalitaan liikaa tekemistä ja taas on priorisoitava. Voi olla kiire junaan tai bussiin ja silloin syy ei ole kiireen vaan huonon valmistautumisen.  Jossain kuulin, että ihmiset jotka ovat aina myöhässä, tähtäävät paikalle aina juuri sovittuun aikaan. Ne jotka eivät myöhästy, suunnittelevat olevansa paikalla jo kymmentä vaille. Tunnistan itseni jälkimmäisestä.

Syy minun kiireeseeni


Kuten aktiivisemmat lukijat ovat huomanneet, ovat päivitykseni vähentyneet viime aikoina huomattavasti. Nyt olisi helppo sanoa, että syynä tähän on järjetön kiire. Mutta, jotta elän kuten valistan, todellinen syy lienee priorisoinnissa.

Tällä hetkellä elämääni täyttää:

  • Lapset, joista huolehtiminen vie arviolta 250 tuntia kuussa. Suurin osa tuosta menee nuoremman kanssa lähikontaktissa.
  • Työ, joka vie aamuvalmisteluineen ja matkoineen 165 tuntia kuussa (4 päiväisellä viikolla)
  • Ylimääräinen projekti, jota varten luen paljon ja teen suunnittelutyötä. Tähän kuluu aikaa noin 20 tuntia kuussa.
  • Kesäkuiset pääsykokeet, joihan valmistautuminen vie aikaani n. 25 tuntia kuussa. 
  • Kotityöt kuten siivous ja ruuanlaitto, joihin menee noin 30 tuntia.
  • Liikunta, jota on tarkoitus harrastaa ainakin 8 tuntia kuukaudessa.
  • Blogi, jonka päivittäminen aiemmalla tahdilla veisi 20 tuntia kuussa.
  • Lisätyöt, jotka vievät keskimäärin 3 tuntia.
  • Nukkumista pyrin harrastamaan 8 tuntia yössä eli noin 240 tuntia kuussa.
  • Lisäksi haluaisin omistaa keskimäärin tunnin päivässä eli 30 kuussa itselleni esim. rentoutuen sohvalla, päiväunilla, ystäviä nähden, surffaten netissä, lukien dekkareita tai käyden miehen kanssa treffeillä.

30 päiväisessä kuukaudessa on 720  tuntia. Minulle tunteja kertyy 791 eli 71 ylimääräistä tuntia, yli 2h/pvä,

Priorisointia ja multitaskausta


Olen kuullut, että äidin täytyy valita seuraavista kaksi: onnellinen äiti, tyytyväinen lapsi, moitteettoman puhdas koti. Kaikki kolme on mahdotonta pienten lasten kanssa. Mistä siis karsia ja miten priorisoida?

Normaali arkipäiväni kuluu seuraavasti:
6:30 herätys
8:00-16 töissä
17- 20:30 lasten kanssa
22:30 nukkumaan

Kaksi tuntia aikaa; ruuan laitto, projekti, blogi, opiskelu, liikunta vai löhöily?

Työhön ja lasten kanssa vietettyihin tunteihin on melko mahdoton vaikuttaa. Lasten kanssa yhdessä voi tosin tehdä kotitöitä ja nukuttaessa onnistuu pääsykoepänttäys tai blogon kirjoitus. Työ- ja hoitokikkailuiden vuoksi meillä on viikossa vain yksi koko perheen yhteinen vapaapäivä ja sen hoidamme osittain vuoroissa,  toinen nukkuu aamulla pidempään ja toinen saa päikkärit.

Multitaskauksesella onnistutaan sovittamaan noin 40 tuntia kotitöitä, blogia ja opiskelua lasten hoidon oheen. Loput 30 tuntia vaatii priorisointia. Valitettavasti tässä tapauksessa vähennyslistalle päätyvät liikunta, blogin kirjoittaminen, kotityöt ja oma-aika.

Tavallaan priorisointi on minulle selkeää, vaikka bloggaamisen ja opiskeluun käytetyn ajan rajallisuus harmittaakin. Toisaalta tiedän, että pääsykokeet ovat kohta ohi. Myös työviikot pitenevät viisipäiväisiksi ja yksi iso projekti vapauttaa töissä käyttämääni aikaa. Sen jälkeen työt pysyvät helpommin töissä.

Jatkan blogia kyllä, mutta seuraavat pari kuukautta hieman kevyemmällä efortilla, koska tästä en suostu stressiä ottamaan.

Mikä on sinun syysi kiireeseen?



13 kommenttia:

  1. Ohhoh, miten monta projektia sinulla on meneillään! Jännä kuulla pääsykokeista. Tsemppiä niihin joka tapauksessa!
    Kuvittelin vielä, että minun arkeni on tehokasta.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haen ylempään amk:hon jatko-opiskelemaan. Minulla olisi todella hyvä keissi töissä koulutyöksi, joten uskon työn ja opiskelun tukevan toisiaan. En tiedä onko mitään mahkuja päästä tällä lukemisella, mutta koska haastattelullakin on iso vaikutus, pidetään sormet ristissä. Täytyy tulla sitten raportoimaan, että miten meni.

      Poista
    2. Okei! AMK:n kautta varmaan saisi sopivasti joustoa ja yhdistettyä työn ja opinnot.

      Poista
    3. Mikä ala? Itsekin olen yamk miettinyt mut taitaa tää työkokemus olla vääränlaista. Ja ai kamala, pitääkö siihen pääsykokeeseen lukea?!

      Poista
  2. Ulkoilun, lasten kanssa olemisen ja ystävien tapaamisen hoidin itse aikoinaan sopimalla kavereiden kanssa yhdessä ulkoilusta.

    Yleensäkkin kaikki touhut tehdään perheen kanssa yhdessä, siivouksesta lähtien. Kun lapset oli pieniä, kannoin matot ja petivaatteet ulos, ja lähdin lasten kanssa ulos. Siellä sitten yhdessä kopisteltiin matot (se on lapsista aina kivaa), ja siinä samalla kopistelin peitot ja tyynyt. Sillä aikaa mies imuroi ja luuttusi lattiat.

    Kävimme 3-4vuotta miehen kanssa yhteisessä harrastuksessa kun lapset oli pieniä, isovanhemmat katsoi silloin lasten perään. Mutta nykyisin harrastamme lasten harrastuksia tai harkkojen aikaan käydään salilla/lenkillä/uimassa.

    Mutta; meillä on aina mennyt työ kaiken edelle. Jos töissä on kiirettä, työt hoidetaan ensisijaisesti. Jos kiire molemmilla yhtäaikaa, isovanhemmat apuun. Sainkin pari vuotta sitten pojaltani äitienpäiväkortin, jossa sanottiin minun olevan ahkera ja aina töissä ja korttiin oli piirretty työpaikkani. N. 200h ylityöt ei tule ilmaiseksi, vähän nipisti huono omatunto.

    Jotta arjesta selviytyy, on epäolennaiset asiat jätettävä vähemmälle. Kuten vaikka blogin kirjoitus. Oletan että tarkoituksesi oli päästä tuloista ja menoista selvyyteen ja löytää keinot kuusivuotissuunnitelman toteuttamiseen. Päätit tehdä siitä julkisen koska äitiysvapaalla siihen oli aikaa. Nyt tilanne on toinen. Mutta perusasiat sinulla on kunnossa;säästäväisyys ja sijoittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kyllä aika sama meininki. Kotitöitä teen yleensä yhdessä lasten kanssa. Nyt töihinpaluuni on kuitenkin aiheuttanut sen, että nuorempaa täytyy kantaa huomattavasti aiempaa enemmän ja siksi kädet ovat aika sidotut. Kavereita näen nyt vain lasten kanssa ja perusarkiliikunta ja ulkoilu tapahtuu leikkipuistossa ja kävelytiellä potkupyörän perässä pysyen.

      Blogin suhteen en ole huolissani kuusivuotissuunnitelman toteutuksesta. Uusien säästötapojen tai tarkempi kulujen analysointi joutuu jäämään taka-alalle hetkeksi. Suora vaikutus kuluihin on myös helpompien vaihtoehtojen etsimisellä pikaruuasta tai lisääntyneillä fiilistörsäyksillä.

      Kuten teilläkin, meillä on iso apu isovanhemmista, jotka kyllä auttavat tiukan paikan tullen. Ei voi kuin olla kiitollinen.

      Poista
  3. Mulla ei ole koskaan kiire, ainoat velvoitteet on työ ja eläimistä huolehtiminen. En siltikään saa mitään aikaiseksi, se johtuu siitä että olen väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli sama fiilis ennen lapsia. Se on jännä, että ainakin itse olen paljon tehokkaampi kun tekemistä on paljon. Jos sitä on vähän, en jaksaisi tehdä sitä vähääkään. Tämä pätee niin töissä kuin vapaalla.

      Poista
    2. Mullakin on velvoitteina lähinnä työ ja eläimet - mutta niiden eläinten takia se ainanen kiire onkin :D.. Töistä on aina kiire viemään koirat ulos ja vain poikkeuksellisesti pystyy jäädä yhtään 8 h pidemmäksi ajaksi.

      Poista
  4. Työssä en osaa sanoa ei, koska koen että minun pitäisi kyetä tekemään enemmän. Kuluneen kahden viikon aikana olen tajunnut ettei se olekaan minun vastuullani etten kykene yksin enää tekemään kahden tai jopa kolmen ihmisen töitä.

    VastaaPoista
  5. Uuh! Hyvin laskettu ja allokoitu-paljon tulee kulutettua aikaa. Inhoan myös sanaa kiire- se on tekosyy paikalle organisoinnille.

    VastaaPoista
  6. Heh, en tiedä kehtaanko kertoa oman scheduleni :D Kuuden jälkeen on yhteentoista vapaa-aikaa. Mutta toisaalta kannattaa varmaan nauttia myös tästä ajasta ennen lapsia.

    VastaaPoista
  7. Minun kiireeni johtunee tästä tietokoneesta. Vaikka minulla olisi vapaapäivä keksin heti aamusta monenlaisia projekteja joita tehdä tai joista haluan ottaa selvää ja lopulta illalla minulla on niitä mielenkiintoisia välilehtiä auki vaikka kuinka paljon. Sitten illalla kun on aika mennä nukkumaan totean etten taaskaan ehtinyt tehdä edes puolta siitä mitä ajattelin. Olen kuitenkin ajatellut että tämä on ihan positiivinenkin "ongelma" sillä eipähän ainakaan ole vaikeuksia saada vapaa-aikaa kulumaan. :)

    VastaaPoista