sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Miksi kunnianhimo olisi negatiivinen piirre?

Jos miettii sanaa kunnianhimo ihan sanana, himoa kunniasta, kuulostaa se itsekkäältä. Usein ihmiset, jotka kuvaavat itseään kunnianhimoisiksi, nähdään ahneina, häikäilemättöminä ja juurikin itsekkäinä. Heitä pidetään huonoina vanhempia, puolisoina ja ystävinä, siksi ettei heidän aikansa riitä muuhun kuin työntekoon. Miksei riittäisi? Se, että minä olen kiinnostunut rahasta, sen ansaitsemisesta, urani edistämisestä ja säästämisestä, ei tee minusta automaattisesti huonoa missään noista mainitsemistani rooleista.

Ystävieni kanssa puhumme työnteosta, urasuunnitelmista ja palkoistakin. On kuitenkin helpompi sanoa harrastavansa intohimoisesti urheilua kuin säästämistä. Miksi näin, molemmat ovat järkeviä harrastuksia? Ehkä se ei vaan sovi Suomalaiseen mentaliteettiin, olla kiinnostunut rahasta tai varsinkaan äitiyteen, olla kiinnostunut uran luomisesta. Vaikka en jakaisi kaikkia ajatuksiani ystävieni kanssa, onneksi tätä varten on netti, josta löytyy myös muita samanhenkisiä bloggaaja.

Haaveilen isommasta kodista ja olen valmis tekemään töitä sen saavuttaakseni. Joku saattaa miettiä, miksi en tyydy siihen, mitä minulla jo on? Miksikäs ei. Tienaan nyt ylimääräistä, ja en itse koe mielekkääksi tuhlata ansaitsemiani rahoja vaatteisiin, matkusteluun tai harrastuksiin. En myöskään halua säästää, jotta voisin jossain vaiheessa vähentää työntekoa, koska nautin siitä ja se toimii hyvänä vastapainona perhe-elämälle. Jos jotain haluan, niin mukavan kodin ilman remonttihuolia mukavalla alueella, ja jossa kaikilla on tilaa elää.

Haluan myös turvata perheeni taloudellisen tilanteen, jos yllätyksiä sattuu matkan varrella. Haluan, että lapsiltani ei puutu mitään ja he saavat hyvät lähtökohdat elämään. Parasta tässä on se, että kaikki on saavutettavissa tekemällä töitä, joista nautin ja harrastamalla siinä sivussa säästämistä ja sijoittamista, jotka myös ovat minulle mielekkäitä. Teen kaiken tinkimättä liikaa elintasosta ja vaikka olenkin vähään tyytyväinen arjessani, mistään en koe jääväni paitsi oikeasti.

Joku saattaa myös miettiä, että helppohan minun on säästää ja sijoittaa ja ylipäätään puhua rahasta,  kun tienaan hyvin. Minä olen myös aloittanut pienipalkkaisista hommista ja koulutukseni ei takaa mitään. Riippumatta tulotasostani, minulla on aina jäänyt rahaa säästöön.

Enkä todellakaan aio potea syyllisyyttä menestymisestä ja ajatuksistani.




1 kommentti: