sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Salkkupäivitys 4/2017

Kuukausi on kulunut viimeisestä salkkupäivityksestä, joten nyt on aika nopean katsauksen:

Nordean salkku:

H & M 47 kpl + 22 kpl
Target 6 kpl + 3 kpl 
Coca-cola 4 kpl
Nokia 149 kpl
Nokian renkaat 4 kpl
Taaleri 45 kpl
Fortum 56 kpl + 13 kpl
Tieto 10 kpl
Kesko B 5 kpl

Brutto-osingot 82,28 €

Nordnetin salkku

Coca-cola 12 kpl
Whole Foods market 6 kpl
Metso 17 kpl
Nokian renkaat 4 kpl
Oriola 120 kpl
Sanoma 20 kpl
Yit 3 kpl
Tieto 14 kpl
ETF:t 66 kpl + 8 kpl
Rahastot n. 60 kpl + n. 6 kpl

Brutto-osingot 63,44 €

Osinkoja siis yhteensä huimat 145 euroa. Nämä ovat elämäni ensimmäiset oikeat osingot, ja vaikka verottaja vie niistä hyvän siivun, tämä on varsin ispiroivaa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut teen nykyään kaikki suorat osakekaupat Nordeassa ja rahasto-osuuksien hankinta pyörii Nordnetissä kuukausisäästösopimukselle. Seuraan tässä salkun kasvua määrällisesti en arvollisesti. Suunnitelmissa ei ole ostaa hetkeen uusia yrityksiä salkkuun.





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Miten luoda itselleen unelmien työtehtävä?

Minulle on viimeisen parin kuukauden aikana selkiytynyt ammattinimike, johon urallani tähtään. Olen siihen nähden oikealla polulla jo nyt, mutta on myös asioita, joita voin tehdä edesauttaakseni siihen pääsyä.

Oikea organisaatio?


En halua nimikettä anonyymiyden vuoksi kertoa, mutta kyseessä on suhteellisen uusi ylempi positio, joka löytyy jo useista suuremmista yrityksistä. Nykyisessä organisaatiossa kyseistä tehtävää ei ole, joten minulla on kolme vaihtoehtoa:

  1. Vaihtaa firmaan josta se löytyy.
  2. Luoda tarve sen perustamiselle.
  3. Odottaa, että se syntyy itsestään.

En ole hyvä odottamaan, varsinkaan tekemättä mitään. Olen myös päättänyt katsoa nykyisen työnantajan mahdollisuudet loppuun, joten vaihtoehto 1 otetaan käyttöön vasta, kun nuo mahdollisuudet loppuvat. Jäljelle jää siis tarpeen luonti.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, uskon vahvasti, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa oman työni sisältöön olemalla oma-alotteinen ja aktiivinen. Parhaimmassa tapauksessa rooli rakennetaan osaamisen ympärille.


Miten vaikuttaa?


Mitä vaaditaan, jotta jonain päivä saavuttaisin haluamani tehtävän? Tapahtuu se viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, itsestään se ei tapahdu. 

Tarvitaan
  1. Lisää ja syvempää osaamista alasta ja johtamisesta
  2. Tarve
  3. Suosittelijoita / verkostoitumista

Eli ihan peruskauraa.

Osaamista voi kasvattaa kahdella tapaa; kokemuksen ja koulutuksen kautta. Kokemus karttuu tekemällä ja erityisesti tarttumalla tehtäviin oman osaamisen ulkopuolella. Koulutus on asia, johon muka työkiireiltään ei ehdi panostaa. Otan itselleen tavoitteeksi osallistua koulutukseen puolivuosittain ja merkitsen ajan kalenteriin jo hyvissä ajoin. Lisäksi päätin hakea ylempään ammattikorkeakouluun. Sisäänpääsyhän ei ole sanottua, mutta toteutuessaan sitäkin parempi boosti uralle. Uskon, että etenemisen ensisijainen este ei ole koulutusnimike vaan ennemminkin asenne. Lisäkouluttautuminen taas kertoo asenteesta ja motivaatiosta. Usein työpaikat tukevat kouluttautumista ja siksi itsekin uskalsin laittaa hakupaperit sisään. 

Vaikka en ole myyjä sanan perinteisessä mielessä, on minulla paljon markkinointia edessä. Minun täytyy tehdä selväksi kaikille asiaan liittyville organisaationosille, että asia on tärkeä yrityksen kasvun kannalta ja että siihen pitää panostaa myös roolituksen osalta. Jotta yritys pysyy mukana kehityksessä ja kykenee innovaatioihin ja myös nykyisten resurssien hyödyntämiseen, on asiaani syytä kuunnella. Itselleni minun ei tätä tarvitse myydä, vaan koen asian ehdottoman tärkeänä ja siksi olenkin niin innokas. 

Jos nykyisessä työpaikassa perustetaan tavoittelemani tehtävä ja haluan, että minut siihen valitaan, vaatii se paljon oman osaamiseni markkinointia. Täytyy todistaa osaaminen käytännössä ja tuoda esiin motivaatiota. Pyrin ottamaan asian esille useiden eri ihmisten kanssa eri organisaatiotasoilla. Tällä tavoin kartoitan muut asiasta perillä olevat ja näiden kanssa virittelen yhteistyötä pienten kehitysprojektien myötä. Erityisen tärkeää on oman esimiehen, tämän esimiehen ja muiden johtajien tuki, koska kaikki tämä täytyy kyetä tekemään nykyisen tehtävän rajoissa.

Nyt jo olen törmännyt moniin seiniin, mutta myös onnistumisiin. Asetan itselleni aikatavotteita ja elän puoli vuotta kerrallaan. Jos sopivia tukijoita ei ole löytynyt ja pieniä muutoksia saatu aikaiseksi byrokratian tai muista ihmisistä johtuvan vastarinnan vuoksi, nostan kytkintä.

Minä en hae työssäni mukavuutta ja stabiiliutta, vaan haluan olla muutoksessa ja kehityksessä eturintamassa. Yrityksen etu täytyy asettaa tärkeimmäksi ja tekemällä parhaansa pyrkiä tuloksellisuuteen. Tuloksen avulla myös ovet alkavat avautua omalla uralla. Näillä puheilla voisi luulla, että olen mukana politiikassa, mutta politikointia se liike-elämäkin vaatii.

Oletko sinä onnistunut vaikuttamaan omaan työtehtävääsi?




torstai 13. huhtikuuta 2017

Erään yrittäjän tarina: Osa 3

Vuosi 1


Vuosi yrityksen perustamisen jälkeen arki oli saapunut yritykseen. Päivät kuluivat tiettyä kaavaa noudattaen. Itse tein yleensä iltavuoroa eli 11-18 väliä. Tuo aika kului paperitöitä tehden, harjoittelijoita opastaen, asiakkaiden parissa tai vain surffaillessa netissä.

Siinä missä alku oli kankea ja asiakkaita vähän, nyt käyttökapasiteetti pyöri 80-90 %: n paikkeilla. Uusi palvelu veti asiakkaita jopa enemmän kuin oli mahdollista palvella. Tavarapuoli ei silti lentänyt ja kiinnostus sen kehittämiseen oli laantunut. Samalla oli laantunut into yrittäjyyteen. Kun kaikki rullasi omalla painollaan ja uskalsi jo pikkuhiljaa luottaa jonkinlaiseen jatkumoon, työstä tuli aika tylsää. Surffailun osuus työpäivästä kasvoi ja kellon tuijotus lisääntyi. Miten unelmien työpaikkaan saattoikin leipääntyä ja niin nopeasti?

Vuosi 2


Taloudellisesti pääsimme toisen vuoden aikana 10 000 euron kuukausiliikevaihtotavoitteeseemme. Toki välillä oli hiljaisia aikoja, mutta sitä oppi luottamaan, että yleensä käyrä nousi pohjalta myös ylös.

Olimme saavuttaneet tilanteen, jonka olimme kuvanneet suunnitelmissa muutamaa vuotta aiemmin. Tuntui kuitenkin, että tämä ei ollut sitä mitä halusimme. Mitä pidemmälle mentiin, ajatus lopettamisesta 3,5 vuoden kohdalla vahvistui.

Vuosi 3


Koitti kolmas vuosi ja tässä vaiheessa homma kulki hyvin omalla painollaan. Muutamat lomat oli onnistuttu pitämään ja satunnaiset vapaapäivätkin viikolla olivat mahdollisia. Asiakaskuntamme oli mahtavaa, aina niin ystävällistä, uskollista ja jopa kiitollista. Myös keskenäiset välimmekin palasivat hyviksi, koska emme enää nähneet päivittäin.

Yritimme myydä yritystä ennen lopetusta ja muutamia ostajaehdokkaitakin oli. Tarkoituksena oli saada vain omat aloitusinvestointimme takaisin. Pienellä kehitystyöllä ja kiinnostuksella, tuotto olisi ollut melko helppo nostaa pari pykälää paremmaksi. Lopulta ostajat kuitenkin perääntyivät ja ilmoitimme, että emme ole halukkaita jatkamaan vuokrasopimusta. Aloimme myymään varastoa alennuksella ja samalla myös kalusteita ja muuta irtaimistoa. Lopetuspäivä oli päätetty ja asiakkaille ilmoitettu. Tuo ilmoitus olikin ehkä henkisesti vaikeinta ja kyllä siinä muutama kyynelkin tirautettiin. Viimeisellä viikolla myimme lopun varaston kerralla pois, tyhjensimme paikan, hyvästelimme asiakkaat ja suljimme oven.

Kolme ja puoli vuotta takana upeita muistoja ja ennen kaikkea opettavainen kokemus. Vielä näin vuosia lopettamisen jälkeenkin haikena muistelen noita aikoja ja ikävöin tiettyjä hetkiä. Olen todella ylpeä, että kykenimme elättämään itsemme ja toteutimme unelman. Toisaalta näen myös edelleen painajaisia alun taloudellisesta paineesta ja myös tylsistä työpäivistä. Vaikka tämä ei lopulta osoittautunutkaan unelmieni työksi, näen yrittäjyyden tulevaisuudessa yhtenä mahdollisena uravaihtoehtona tosin vähän erilaisella liikeidealla.

Tässä tarinani yrittäjänä. Edelliset osat löytyvät täältä: Osa 1 & Osa 2. Vielä yhden kirjoituksen aion tähän sarjaan lisätä. Haluan kirjoittaa parhaista opeista eli mitä tekisin toisin, jos nyt ryhtyisin yrittäjäksi.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Huhtikuun budjetti meni jo

Ennen kuin jatkan tarinaani yrittäjyydestä, haluan kiinnittää huomioni hetkeksi ylimääräisiin kuluihin, jotka ovat olleet jo tässä vaiheessa kuuta poikkeusellisen suuret.


Apteekki 37 €

  • Särkylääke
  • Lasten vitamiinit
  • Lasten lääkettä


Lasten synttärit 246 €

  • Lahjat 65 €
  • Tarjoilut ja koristeet 154 €
  • Parturi 27 €


Motonet 52 €

  • Moottoriöljy
  • Suppilo
  • Lapselle pyöräilykypärä

Tokmanni 70 €

  • Lasinpesuneste
  • Wc- ja talouspaperit
  • Lapselle sukat
  • Lapselle aurinkolasit
  • Kumisaappaat

Yhteensä 405 €

Järkyttävä summa muutamalla visiitillä. Toisaalta, jos noita tarkkailee tarkemmin, lähes kaikki kulut ovat tarpeellisia. Kyseenalaisimmat ostokset ovat kumisaappaat, lapsen aurinkolasit ja lasten synttärikulut. 

Kumisaappaat ostin itselleni hajonneiden tilalle. Näissä tosin ehkä käytännöllisyyden voitti turhamaisuus, ja ostin söpöt saappaat ajattelematta laatua.

Aurinkolasit halusi lapsi. Muutamat lasit löytyvät jo lipastosta eli käytännössä olivat ihan turhat. No sain sentään vaihdettua kympin lasit vitosen laseihin. 

Lasten synttäreihin paloi järkyttävästi rahaa. Juhlimassa oli noin 35 henkeä, joten siihen nähden tarjoiluissa päästiin mielestäni aika vähällä. Ostamalla edullisemmat kertakäyttöastiat, minimoimalla koristelua ja tekemällä toisenlaisen kakun, olisin voinut joitakin kymppejä säästää. Pienille lapsille lahjaksi riittäisi vähemmän, varsinkin kun vierailta tavaraa saa enemmän kuin tarpeeksi. Onnistuneet lastenjuhlat näen kuitenkin hintansa väärtinä. Onneksi synttärit ovat niin lähellä toisinaan, että toistaiseksi pääsemme vähemmällä vaivalla ja yksillä tarjoiluilla järjestämällä juhlat vain kerran vuodessa.




Nyt on siis tältä erää kaikki tiedossa olevat tarpeelliset satunnaishankinnat hoidettu ja loppuun voimme keskittyä pelkkiin ruokaostoksiin.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Erään yrittäjän tarina: osa 2

Yritys on pystyssä, avajaiset vietetty, rahaa ei tulekaan tarpeeksi ja laskut pitää maksaa. 

Haluan jakaa oman kokemukseni yrittäjänä ja ensimmäisen osan tarinaan löydätkin täältä.


Jaoimme ystäväni eli yhtiökumppanini kanssa yrityksen työtehtävät niin, että hän hoiti enemmän operatiivisia ja juoksevia asioita ja minä paperihommia kuten laskutusta, budjetointi, kirjanpitoa, tilauksia ja viranomaisasioita. Tästä jaosta johtuen tunsin myös suurempaa vastuuta tuloksellisuudesta ja ehkä enemmän stressiä meidän elättämisestä.

Haasteita


Olimme töissä molemmat arkena 7-18 välillä ja lauantaisin vuoroviikkoina. Ylimääräiset vapaapäivät tai sairauslomat olivat mahdottomuus. Itse olin välillä töissä kuumeessa, välillä kävin oksentamassa vessassa ja yhden pätkän tein käsi paketissa. Molemmilla meillä kaatui useamman vuoden parisuhteet ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tosin en ole varma oliko yrittäjyydellä asian kanssa mitään tekemistä. Keskenäiset välimmekin kiristyivät ja oli päiviä jolloin toisen läsnäolo, tekemiset ja sanomiset ärsyttivät suunnattomasti.

Parin ensimmäisen kuukauden liikevaihto ylsi noin kolmannekseen minimitavoitteesta. Huomasimme että palvelupuolella täysi kalenterikaan ei pitkälle riittäisi ja tavarakaupassa katteet olivat pienet. Lisäksi kiinteät kulut eli lähinnä tilavuokra oli korkea. Sijainti sinänsä oli hyvä ja tila toimiva, joten emme edes harkinneet muuttoa. Jotain oli tehtävä, jottei homma kaatuisi kalkkiviivoille.

Ensimmäinen valopilkku


Ensimmäinen helpotus tuli harjoittelijoiden muodossa. Meille alkoi tulla yhteydenottoja alan opiskelijoilta, jotka kaipasivat harjoittelupaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Harjoittelijoiden avulla pystyimme lyhentämään päiviämme niin, että toinen teki 7-14 vuoroa ja toinen 11-18 vuoroa.  Tämä taas mahdollisti lisää vapaa-aikaa ja jopa satunnaisia vapaapäiviä.

Meille vapautui aikaa tarjota myös uutta palvelua. Vanhat palvelut perustuivat pidempiaikaisiin sopimuksiin, joissa yksikköhinnat jäivät alhaisiksi. Vaikka uusi palvelu oli epävarvempaa ja vaati meiltä enemmä, toi se lisää euroja ja uusia asiakkaita.

Ensimmäiset palkat


Uuden palvelun myötä, puoli vuotta aloituksesta, myynti kääntyi noususuuntaan ja ensimmäisiä palkkoja alettiin nostaa. Käteen palkasta jäi noin 800-1000 euroa ja tuolloin sillä elettiin herroiksi. Parantunut kassavirta ja lisääntynyt vapaa-aika nosti fiilistä ja uskoa tulevaan.




Jatketaan yrittäjän arjesta ja yrityksen lopusta seuraavassa eli tämän sarjan viimeisessä osassa. Oman anonymiteettini vuoksi en halua kertoa tarkemmin liiketoiminnasta ja toivottavasti se ei liikaa häiritse.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Erään yrittäjän tarina: Osa 1

Kymmenisen vuotta sitten olin kävelyllä lapsuuden ystäväni kanssa. Meitä yhdisti yhteinen harrastus ja aloimme leikillämme miettimään yrityksen perustamista harrastuksen ympärille. Liikeidea oli selvä, elämäntilanne salliva ja niinpä muutama kuukausi myöhemmin patentti- ja rekisterihallitus vastaanotti yrityksen perustamisilmoituksemme.

Seuraavat puoli vuotta kerättiin rahaa, suunniteltiin myytäviä tavaroita ja palveluita, budjetoitiin, etsittiin liiketilaa, markkinoitiin ja haaveiltiin. Opiskelin liiketaloutta ja hyödynsin koulun resursseja kaikella tapaa; juttelin opettajille, opiskelin kirjanpitoa, perehdyin verotukseen, kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa ja peilasin kaikkea oppimaani omaan yritykseen.

Tarkoituksena oli, että yrityksen tuloilla eläisi kaksi ihmistä. Olisimme itsemme herroja ja nauttisimme harrastuksesta. Mitään kultakaivosta emme odottaneet, vaan kaikki laskelmat oli tehty varsin vaatimattomasti. Homma pyörisi noin kymppitonnin kuukausiliikevaihdolla. Alkuinvestointeihin rahaa kului 26 000 euroa, jonka rahoitimme säästöillämme. Lainaa ei koskaan tarvittaisi. Vuokrasopimus tehtiin 3,5 vuodeksi ihmeemmin edes miettimättä. Sen verran puhuimme, että luultavasti sopimuksen loputtua laitamme pillit pussiin. Suunnitelmana oli määräaikainen yrittäjyys.

Kuukautta ennen avajaisia irtisanoimme itsemme pelkoa tuntematta vakitöistä. Ennakkoon olimme saaneet muutamia tilauksia ja avajaispäivänä paikanpäälle eksyi varsin mukava joukko uteliaita ihmisiä. Muistan päivän aurinkoisena, me poseeraamassa ulkona logon edessä kukkapuskat käsivarsilla. Ensimmäisellä viikolla kapasiteetti nousi nopeasti 30 prosenttiin, mikä vastasi varsin hyvin odotuksia. Lisäksi kassaan kilahti tasaista tahtia euroja. Alussa käytimme rahaa erityisesti varaston kasvattamiseen ja markkinointiin.

Tuli toinen viikko ja asiakkaiden alkuinnostus laantui. Käyttöaste vakiintui 30 prosenttiin ja kassakone lauloi yhä harvemmin. Kuukaudet alkoivat vaihtua kun huomasin, etten ollut maksanut itselleni palkkaa ja kaverilleni vain tämän vuokran verran. Minä otin lisää opintolainaa ja hän kulutusluottoa. Oli päiviä, jolloin rahaa tuli euro tai kaksi. Kaikista ylimääräisistä ja vähän tarpeellisistakin kuluista karsittiin. Iltaisin ei uni tullut, kun mietin olinko tehnyt elämäni pahimman virheen?





Olen pantannut yrittäjyydestä kirjoittamista, koska tuntuu jotenkin raskaalta käydä noita aikoja läpi. Siksi jaan tämän kirjoituksen osiin ja julkaisen lisää muutaman päivän kuluttua. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten homma eteni. Oliko kyseestä pahin mokani vai paras kokemukseni?

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Yhteenveto 3/17: Bonuksia

Varallisuus


Tilanne 1.4.2017 (10/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 68 300 euroa (60 771)

Säästötilillä: 4 532 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 5 226 euroa (?)
Käteisenä: 505 euroa (510)
Arvo-osuustilillä: 1 442 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 7 993 euroa (324)
Rahastoissa: 5 040 (2 459)
S-Osuuskauppojen jäsenyydet: 600 euroa

Yhteensä 93 642 €, tavoitteesta kasassa 59 % (75 296)

Säästöt ilman asuntoa 25 342 €, tavoitteesta 42 % (14 525)


Varallisuus karttui maaliskuussa 3 080 euroa, ilman asunnon osuutta 2 416 euroa.


Menot vs budjetti


Selvyyden vuoksi on mainittava, että ruokatilille maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. 

Käyttötili




Maaliskuussa tilille kilahtivat bonukset, jotka äitiysloman vuoksi eivät olleen täydet, mutta yllättävän isot silti
  • Tulot sisältävät 80 % palkan, bonuksen ja lisätulot. 
  • Vaatteet ja asusteet sisältävät mustat farkut ja muutamat sukkahousut
  • Muut ylimääräiset kulut koostuvat lähinnä junalipuista sukuloimaan ja työkuluista, jotka maksetaan takaisin huhtikuussa. Ostin myös muutaman kirjan liittyen työhöni ja lahjan nimiäisiin.
  • Lapsiin liittyvät kulut pitävät sisällään normaalisti vain heille menevän säästösumman. Bonusten vuoksi maksoin kuitenkin tässä kuussa harrastusmaksun omalta käyttötililtäni.
  • Lisätuloja n. 250 €

Ruokatili




Budjettiin ei päästy tulojen eikä kulujenkaan puolesta
  • Ruokakulut olivat suuremmat kuin moneen kuukauteen. Saattoi johtua siitä, että en pitänyt kuluista kirjaa kuukauden aikana vaan vasta nyt tein yhteenvedon. Ostelimme myös aika paljon kalaa ja laadukkaampaa lihaa. Toisaalta minä söin välillä töissä ja olin kolme päivää työmatkallakin. 
  • Lastenruokakulut olivat huomattavasti korkeammat kuin aikaisemmin ja tämä johtuu lähes yksinomaan korvikemaidoista. Imetys on vihdoinkin loppumassa ja vielä hetki mennään korvikkeilla ennen normaaliin maitoon siirtymistä.
  • Muut ylimääräiset koostuvat lähinnä apteekkikuluista ja muutamasta pääsylipusta
  • Laina on vahemmilleni epäsäännöllisesti maksettava summa.
  • Vaikka pyrin kiinnittämään erityisesti huomiota roskaruokaan, olivat ravintolakulut taas huomattavasti yli budjetin. Huhtikuussa uusi yritys

Varallisuus kasvoi niin paljon, että oli pakko tarkistaa lukemat muutaman kerran. Bonusten vuoksi myös kulut olivat suuremmat, sillä maksoin asioita, joita olen pantannut odottamaan hyvää hetkeä. Näitä olivat muun muassa lapsen harrastus, junaliput ja laina vanhemmilleni. Mikään kulu ei harmita kuitenkaan, vaan kaikki on ostettu tarpeeseen.

Huhtikuussa kulut tulevat olemaan melko isot, koska alan maksamaan ruokatilille säännöllisesti enemmän ja ehkä myös lainaa vanhemmilleni. Kävimme bonusten innoittamana viimeisenä päivänä ravintolassa ja tuo melkein satasen potti ei näkynyt vielä tililläni. Huhtikuussa aion kiinnittää enemmän huomiota ruokaostoksiin ja varmistaa, että päästään lähemmäs budjettia.