Kun sain tietää raskaudesta ja uudesta työpaikasta samalla viikolla

Vaihdoin työpaikkaa viime vuonna. Samalla viikolla tikussa komeili kaksi viivaa ja sain soiton, että minua olisi todella mielenkiintoinen pesti odottamassa. Pohdin kovasti raskauden vaikutusta uuteen työhön. Yrittävätkö he päästä minusta eroon koeajalla? Suhtaudutaanko minuun nuivasti, kun kuljen käytävillä uutena työntekijänä maha pystyssä? Onko epäreilua, että työnantaja joutuu käynnistämään rekryn sijaistani varten heti kättelyssä?

Raskauden pitäisi olla elämän ihanimpia asioita, mutta minun fiilikseni oli kurja. Tuntui ikävältä työnantajaa kohtaan, pelkäsin tulevien työkavereiden suhtautumista ja vähän myös harmitti, että en ehtisi päästä kunnolla kiinni uuteen työhöni.

Laki suojaa raskaana olevaa työntekijää myös koeajalla. Yrityksellä on velvollisuus todistaa,  että työsuhteen päättäminen ei johdu raskaudesta. Joskus irtisanomistapaukset ovat päätyneet oikeuteen ja voittaja on työntekijä. Eli siinä mielessä minulla oli turvallinen olo, tuskin työttömäksi olisin joutumassa.

Ennen työn aloitusta ja ennen maagista 12 viikon rajaa soitin tulevalle esimiehelle ja kerroin asiasta. Kerroin, että olisin silti niin kovin innoissani tulemaan töihin. Esimies ilmoitti palaavansa asiaan. Muutaman tunnin odoteltuani malttamattomana, puhelin soi. Ei hätää, asia ymmärrettiin. Kuuluuhan tämmöiset asiat elämään. Tervetuloa uuteen työhön. Miksi sitä piti kuitenkin jännittää? Ehkä on vain kyse omasta työpersoonastani. Haluan aina tehdä asiat reilusti ja olla lojaali työnantajalleni. Koin jossain määrin pettäväni minut palkanneet ihmiset.

Olisin myös voinut tehdä toisin. Olla ottamatta uutta työtä ja jäädä vanhan työnantajani palvelukseen. Itse asiassa minulle tarjottiin 10%:n palkankorotusta, kun irtisanoin itseni. Minulla olisi ollut varmemmin työpaikka ja ainakin vauvauutinen olisi ollut odotettu. Vai olisko?

Ennen ensimmäistä äitiyslomaani toimin ainoana alani asiantuntijana globaalin yrityksen Suomen organisaatiossa. Raskauteen suhtauduttiin hyvin. Ennen poisjääntiä suunnittelin kansainvälisen ison pomon kanssa pohjoismaisen yhteistyön aloittamista edustamieni asioiden parissa. Olin mukana suunnittelussa, koska Suomi oli pisimmällä kyseisessä asiassa ja minä kokenein asiantuntija. Ennen kun jäin pois, kävin mielenkiintoisen keskustelun ison pomon kanssa. Suunnittelimme ensin yhdessä organisaation uudelleenmuokkaamisesta ja lopuksi hän sanoi, että jos en palaa nopeasti äitiyslomalta, voi olla vaikea löytää minulle hommia ollenkaan. Myös puolen vuoden tai vuoden korvaukset irtisanomisen yhteydessä mainittiin. Olin aivan pöyristynyt tuon keskustelun jälkeen. Lain mukaanhan yrityksellä on velvollisuus tarjota minulle vastaavaa työtä palattuani.  Minulla oli jo sijainenkin olemassa.  Ilmeisesti vaihtoehtona olisi, että uudessa pohjoismaisessa organisaatiossa paikka saattaisi päätyä ulkomaille. Itsekään en suunnitellut jääväni kuin enintään puoleksi vuodeksi hoitovapaalle, mutta nyt minulle vihjattiin, että jos näin tein, saisin etsiä itselleni uuden työn.

Jäin äitiyslomalle odottamaan, mitä tuleman piti. Puolen vuoden kohdalla, tuli soitto ja minulle tarjottiin paikkaa pohjoismaisessa organisaatiossa alan asiantuntijana, mikäli olisi valmis palaamaan pian. Kerroin olevani kiinnostunut, mutta en tiedä vielä koska palaan. Muutaman painostusviestin jälkeen lopulta ilmoitin, että voin aloittaa osa-aikaisena heti äitiysloman päätyttyä. Jopa tähän ei oltu täysin tyytyväisiä. Vaikka sain täyden tuen Suomen organisaatiosta, miksi päätin taipua ison pomon "kiristykseen" ja palata aiemmin kuin halusin? Olin jo itse melko kypsä kotona pyörimiseen ja kaipasin omia haasteita. Uusi rooli oli myös mielenkiintoinen ja enemmän siihen suuntaan, johon urallani haluan mennä. Palasin töihin, pidin uudesta työstäni.

Se, että palkkani ei nostettu ja ison pomon toiminta, saivat minut myöhemmin etsimään uuden työn. Ja siitä päästiin alussa kirjoittamaani tilanteeseen. Ei ollut siis mitenkään yksiselitteistä jäädä vanhaan työhöni toisen raskauden selvittyä. Välissä olin myös nähnyt muutaman tarinan päätyvän toisin. Ihmisillä ei ollut kunnon tehtäviä mihin palata ja ainakin muutama joutui tai päätyi lähtemään heti äitiyslomalta palattuaan.

Aloitin uuden työn. Esimiehet suhtautuivat hyvin, työkaverit myös kun vihdoin sain otettua asian esille. Työtehtäviin raskaudella on ollut vaikutusta. Minulle ei annettu kaipaamiani vaativia tehtäviä tai vastuita, koska niiden siirtäminen olisi hankalaa. Se on kuitenkin ymmärrettävää ja olenkin korostanut kaikille kuinka olen viihtynyt ja kuinka odotan innolla paluuta.  Esimiesten kanssa ollaan puhuttu työnkuvan muuttamisesta haastavammaksi ja sitä odotan. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Tuntuu vain väärältä, että tämmöisiä asioita joutuu miettimään, vaikka kyseessä on maailman luonnollisin tapahtuma. Ja mehän olemme onnekkaita Suomessa, mitä äitiyslomaan ylipäätänsä tulee.

Lisää lapsia ei ole luvassa, joten nyt aion nauttia tästä viimeisestä äitiyslomalta ilman stressiä työpaikasta, ihmisten asenteista tai työtehtävien muuttumisesta. Kun aika tuntuu sopivalta, palaan ja jatkan innosta puhkuen uran luomista.