maanantai 16. tammikuuta 2017

Uravaiheet ja ikä

Aina välillä minulle sanotaan, että ehtiihän sitä tehdä uraa kun on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä. Tämä on mielestäni totta, mutta vain osittain.

Totta siinä mielessä,  että uralla tulee muutamia suuria liikkeitä ja kun ne jakaa työvuosilla, hyvä jos jotain ihmeellistä tapahtuu kerran viidessä vuodessa. Tässä ei siis ole kiirettä tai ainakaan tänä vuonna ei tarvitse tehdä mitään. Vai tarvitseeko?

Olen sitä mieltä, että uran voi jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen: Opiskeluun, Valintaan ja Toteutukseen. Tämä on vain oma näkemykseni, joka perustuu lyhyehköön 15 vuoden työuraani, eri työpaikoissa tapaamiini esimiehiin ja kolleegoihin, jotka ovat edenneet tai eivät. Olen koko työurani työskennellyt yksityisellä sektorilla ja viime vuodet suurehkoissa yrityksissä. Aiheesta kiinnostuneena olen lukenut paljon artikkeleita, joissa menestyneiden ihmisten uratarinoista voi poimia tiettyjä samankaltaisuuksia.


Opiskeluvaihe (20-30-vuotiaana)


Oppiminen alkaa koulussa ja jatkuu ja syventyy ennen kaikkea työssä. Jotta voi edes ajatella uraa, täytyy olla jotain substanssiosaamista, ammattitaitoa. Myös kontaktien luominen, työmoraalin kehittyminen ja monipuolistuminen tapahtuu oppimisvaiheessa, jolle paras aika on ensimmäisen kymmenen työvuoden aikana eli 20-30-vuotiaana.

Valintavaihe (30-40-vuotiaana)


Jossain vaiheessa työelämää tulee yleensä vastaan erilaisia valintoja. Vaihdatko työpaikkaa? Kiinnostaako esimiesasema? Tarvitsetko lisäkoulutusta? Perhevapaat? Vuorotteluvapaa? Downshiftaus? Haluatko lisää vastuuta tai haasteita?

Toisia kiinnostaa lähteä viemään uraa eteenpäin esimerkiksi syventämällä ammattitaitoaan, ottamalla lisää vastuuta tai vaihtamalla kokonaan tehtäviä. Osa valitsee vallitsevan tilanteen. Työ ei saa olla liian kuormittavat tai stressaavaa, nykyinen työyhteisö on mukava ja työkaveritkin kivoja. Palkka on hieman huonompi kuin toivoisi, mutta nousee työvuosien myötä.

Tyypillisesti selkeät harppaukset uralla otetaan 30-40 ikävuoden kohdalla. Etenemisen aloittaminen on toki myös aiemmin mahdollista, mutta valitettavasti harvemmin myöhemmin.  Vai onko sinun työssäsi nostettu esimiesasemaan 50-vuotias,  joka on tehnyt samoja töitä 30 vuotta? Onko kyseessä ikärasismi vai yksilön motivaatioon liittyvät seikat? Jos eteneminen ei ole kiinnostanut vuosiin, työnantaja helposti siirtää nämä ihmiset jo sinne "peruspuurtaja ilman mahdollisuutta etenemiseen"-laatikkoon. Jos näyttöjä tasaisesta kehityksestä, kiinnostuksesta ja motivaatiosta etenemiseen on vuosien varrelta, on kokeneempi työntekijä vahvoilla valinnassa.

Pitkät perhevapaat vaikuttavat valitettavan usein naisten urahaaveisiin, koska ne ajoittuvat juuri valintavaiheeseen. Usein paluu töihin vaatii muutaman vuoden opiskeluvaiheen, jonka jälkeen havahdutaan helposti siihen, että valintavaiheeseen aikaikkuna on supistunut lyhyeksi. Toisaalta myös paluu saattaa tarkoittaa erilaisia tehtäviä, jolloin aktiiviselle ja aiemmin kykynsä osoittaneelle saattaa tarjoutuu hyviä tilaisuuksiakin.


Toteutusvaihe (50+-vuotiaana)


Tässä vaiheessa suuremmat muutokset ovat harvassa. Ne, jota ovat löytäneet paikkansa työelämässä, jatkavat sen parissa tietyin rutiinein. Kokemus karttuu ja he ovatkin tietotaidoiltaan monen yrityksen peruspilareita. Kehittyminen on oleellista myös tasaista työhistoriaa suorittaville. Kuinka usein kuuleekaa,  että yt:issä potkitaan pihalle juuri tämän vaiheen ihmisiä. He kun ovat suhteettoman kalliita tuottavuuteensa nähden, varsinkin jos ammattitaito ei ole pysynyt kehityksen mukana.

Etenemään lähteneistä jotkut ovat saavuttaneet tavoittelemansa tason ja eteneminen hidastuu. Osa etenijöistä nousee pikku hiljaa urallaan ylemmäs ja johtotehtävät ja hallitusten jäsenyydet jaetaankin yleensä uran myöhemmässä vaiheessa oleville kiipijöille. Tässä tarkoitettu Toteutusvaihe,  jossa uran suunta on jo selvä, tapahtuu yleensä 50-60 ikävuoden kohdalla.


Entäs minä?


Minun urani ei ole todellakaan kuukaudesta tai muutamasta vuodestakaan kiinni. Katson olevani valintavaiheessa ja siksi pyrin pienillä toimenpiteillä edistämään asiaa. Pidän silmät auki ja uskon minulle merkittävien valintojen olevan nurkan takana. Se mihin asti kunnianhimoni minua vie, jää nähtäväksi.

Tärkeää on tiedostaa, että kehityksen on oltava jatkuvaa, on oltava aktiivinen ja silmät pidettävä auki, jos mielii uralla eteenpäin. Muutosta välttelemällä juna menee helposti ohi, eikä myöhemmin vastaavia tilaisuuksia enää tule vastaan.




11 kommenttia:

  1. Itse taidan olla vielä tuossa opiskeluvaiheessa :)

    VastaaPoista
  2. Valintavaiheessa mennään, työpaikat on kuitenkin katseltu ja nyt ollaan sopivassa paikassa toistaiseksi. Palkkakehitys ollut hyvä, nyt tulee hidastumaan kun samasta hommasta on vaikea kovin paljon enemmän saada, tai sitten pitäisi alkaa katsella muita kuvioita. Työstä en viitsi stressata. Jos tuossa 50-vuoden iässä jo pääsisi lopettelemaan työt tai ainakin vähentämään huomattavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama. Edelliset kymmenen vuotta palkka on noussut hyvin, nyt vaatii jo aika radikaaleja toimenpiteitä, jotta muutos palkkaan olisi tuntuva.

      Poista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa! Olen pitkälti samaa mieltä, 30-40 on tietyllä tapaa kriittisimmät vaiheet työuralla ja jos siinä vaiheessa on vuosi tolkulla kotona lasten kanssa, niin voi käydä heikosti. Asiat ei tietenkään ole mustavalkoisia, mutta kyllä tämä vaikuttaa omiin valintoihini. Sinänsä vaihtoehtojahan on: parhaimmillaan esim. osittainen hoitovapaa mahdollistaa yhtä aikaa kehittymisen (joskin hieman hitaamman) töissä ja enempi aikaa perheelle.

    Kiitos mielenkiintoisesta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! Osittainen hoitovapaa on kyllä tosi hyvä juttu. Itsellä se mahdollistaa sen, että päiväkotiin mennään vasta puolen vuoden kuluttua ja töihinkin saa palata aikaisin.

      Poista
  4. 30 vuotta samassa työssä on nykymaailmassa mahdottomuus, ainakin asiantuntijatyössä, joka vaatii jatkuvaa kehittymistä tehtävien muuttuessa, halusi sitä tai ei. Opiskelu on mahdollista ja joskus välttämätöntäkin myöhemmällä iälläkin, joko yksittäisinä kursseina tai kokonaisena tutkintona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on tosi hyvä, että kehittää ja opiskelee. Tiedän kyllä tyyppejä, jotka eivät ole aktiivisia ja odottavat vain eläkeikää.

      Poista
  5. Loistavaa pohdintaa, mielenkiintoinen postaus! Jos ei työuransa eteen tee mitään, kuten hanki lisäpätevyyksiä, on mielestäni aika turhaa huudella, ettei saa haastavampia tehtäviä tai joutuu irtisanotuksi. Toisaalta omalla kohdalla irtisanoutuminen oli käsittämätöntä siksi, että nimenomaan opiskelin ja halusin tulla "paremmaksi" kaiken aikaa... Ehkä viisaammat sitten katsoivat, että tulisin työllistymään paremmin kuin muut... who knows?

    Vaikka itse teen samanlaista työtä kuin aiemmin uudessa työpaikassa, minulla ei silti ole varsinaista pätevyyttää juuri tähän työhön. Sainkin tämän työn siksi, että minulla oli liuta muita koulutuksia ja näkemystä siihen, miten tätä työtä voisi kehittää ja tehdä toisella tapaa kuin henkilö, joka on tehnyt ko. työtä 20 vuotta. Tämän takia tulin valituksikin. Tämä organisaatio on myös sellainen, että luulen sen näyttävän "hyvältä" omassa cv:ssäni ja siten avaavan myös uusia ovia jatkossakin.

    Kuten täällä (http://sijoituskokeiluja.blogspot.fi/2017/01/ensimmainen-viikko-uudessa-tyopaikassa.html) totesinkin, hirveintä on, kun asioita tehdään yhä siksi, kun niitä on aina tehty niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on myös hyvä pointti, että kannattaa miettiä mikä näyttää cv:ssä hyvältä. Monipuolinen kokemus, aktiivinen kouluttautuminen, erilaiset yritykset ja tehtävät. Mun nykyinen työ näyttää kanssa hyvältä cv:ssä vaikka todellisuudessa ei ole kovinkaan vaativaa, mut just siksi ja myös uudenopettelun vuoksi siinä vielä jaksan.

      Niin ja onnea vielä uudesta työstä!

      Poista
  6. Sinänsä mielenkiintoinen kuvakäppyrä, mutta mikä suure sulla on y-akselilla? Ts. mitä tästä kaaviosta pitäisi selvitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vain indeksi, jonka on tarkoitus kuvata kehitystä. Mielestäni jyrkin urakehitys tapahtuu 30-40 vuoden välillä ja hidastuu siitä tai jopa kääntyy laskuun. Tmää kuvaa vain omaa näkemystäni uran kehityksestä ja eri tyyppisistä ihmistyypeistä.

      Poista