Piipahdin muutama hetki sitten toimistolla. Kiinnitin huomiota siihen, että kokouksessa ilmapiiri oli varsin aneeminen ja päättämätön. Käytäväkeskusteluissa kaikki valittivat kiirettä. Kuten olen jossain kirjoituksessa aiemmin maininnut, on minulla toisinaan taipumusta lähteä negatiiviseen puheeseen mukaan. Nyt kun tiedostan tämän, miten vältän sen ja mihin panostan asennepuolella?
1. Negaatioiden välttäminen
Ongelma: Joka työpaikalla on valittaja, jotka saa muutkin vellomaan negatiivisissa ajatuksissa. Herkästi löytää itsensä pohdiskelemasta kiirettä, muiden huonosti tekemiä hommia tai työtehtävien mielekkyyttä. Ilman keskustelunavausta, nämä asiat saattaisivat olla merkityksettömämpiä.
Ratkaisu: Näiden ilmapiirinmyrkyttäjien seurassa positiivisinkin saattaa muuttua ankeuttajaksi. Parasta on aktiivisesti tuoda positiivisia näkökulmia esille. Yleensä myrkyttäjä toteaa, ettei sinusta ole juorukerholaiseksi tai kilpaitkijäksi, jolloin keskustelujen sävy muuttuu ainakin neutraalimmaksi. Jos tämä ei auta, voi pidättäytyä pelkässä asian puhumisessa ja jättää kahvipöytäkeskustelut kokonaan väliin.
2. Tiimin puolesta
Ongelma: Työyhteisössä saattaa olla ihmisiä, jotka eivät omaa korkeaa työmoraalia, ovat väärässä tehtävässä tai eivät ole päteviä. Tämä saattaa vaikuttaa omaan suoritumiseen ja ärsyttää.
Ratkaisu: Jos muiden tekemät virheet, teho tai asenne ärsyttää, paras olla joko huomioimatta näitä negatiivisia piirteitä tai, mikä vielä parempaa, koittaa auttaa heitä tai miettiä miten koko tiimi saadaan toimimaan paremmin. Ennen, jos joku tiimiläisistäni suoriutui huonommin, saatoin ajatella, että minä vaikutan paremmalta. Nyt olen ymmärtänyt, että paljon parempaa on auttaa näitä alisuoriutujia tai miettiä heille sopivampia tehtäviä. Paremmin kokonaisuudessa toimiva tiimi kertoo enemmän minusta tiimin vetäjänä (vaikken semmoinen olisikaan) kuin oman paremmuuteni korostaminen.
3. Oman työtehtävään voi vaikuttaa
Ongelma: Minä kaipaan nykyiseen työhöni lisää vastuuta ja haasteita. Saatan tästä myös kolleegoilleni mainita.
Ratkaisu: Parempi ratkaisu valittamisen sijaan on hoitaa nykyiset tehtävät parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittää tehtävää olemalla aktiivinen.
4. Motivaatio ylös
Ongelma: Olen äitiyslomalla kerännyt motivaatiota ja tuntuu mahtavalta päästä pois näistä pienistä piireistä, joita toteutan tässä kodin ja leikkipuiston välillä. Helposti kuitenkin käy niin, että intoa puhkuen paukataan työpaikalle ja huomataan, että mikään ei ole muuttunut. Kaikki ovat väsyneitä ja innostus on poissaolevaa. Oma motivaatio laskee työpäivien muuttuessa viikoiksi.
Ratkaisu: Olen aina nauttinut työnteosta. Nykyinen työni ei ole ihan sitä mitä haluan, mutta siinäkin on paljon puolia, jotka koen motivoiviksi: hyvät kouluttautumismahdollisuudet, paljon uutta opittavaa, mahdollisuus kehitystyöhön, muutama mielenkiintoinen projekti johon osallistua ja onnistumiskokemuksia jokapäiväisessä työssä. Aloinkin jo fiilistelemään, miten saan työni ja muutaman hankkeen järkeistettyä. Näin saan itselleni motivoivemman työympäristön ja pääsen näyttämään kykyni ja sitä kautta aukaisemaan uusia ovia.
5. Työmäärä ei valittamalla parane
Ongelma: Liian vähäinen määrä työtehtäviä aiheuttaa laiskistumista. Olen ollut useaan otteeseen työssä, jossa iso osa päivästä menee peukaloden pyörittämiseen, enkä koe mitään muuta yhtä turhauttavaksi asiaksi töissä. Jos töitä on liian vähän, ne vähäisetkin tehtävät tuntuvat ylivoimaisilta ja ärsyttäviltä. Nopeasti työpäivää alkaa täyttämään netissä surffailla ja silloin oikeiden töiden pariin paluu tuntuu aina vaikeammalta. Myös liiallinen kiire on yleinen valituksen aihe.
Ratkaisu: Päivää voi yrittää täyttää keksimällä itselleen lisää tekemistä. Luovuudesta ja hyödystä saa aina lisäpisteitä etenemisen kannalta. Lisätöitä- ja vastuita voi kysellä kollegoita, esimieheltä tai vaikka alaisilta. Tällaisina hetkinä kannattaa myös hyödyntää kaikki koulutusmahdollisuudet. Jos kerta kaikkiaa enempää ei ole tehtävissä työmäärän ja miksei myös laadun parantamista ajatellen, valittamisen sijaan minä alan selailemaan työpaikkailmoituksia.
Yleistiottaen nautin pienestä kiireestä. Kiireen tunnetta saa vähennettyä oikealla priorisoinnilla. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka valittavat kiirettä, koska uskovat siten olevan korvaamattomampia työpaikalle. Usein kuitenkin se kertoo vain tehottomista työtavoista.
4. Yritä edes
Ongelma: Usein minulta pyydetään jotain, mikä ei varsinaisesti kuulu ydinosaamiseeni tai minulla ei ole asiasta yksinkertaisesti mitään tietoa. Tekisi mieli kieltäytyä.
Ratkaisu: Kotiminäni vastaisi haasteeseen, että "En osaa, osaisiko Isi paremmin?". Työminäni aina ainakin yrittää. Uskon jotenkin siihen, että kaikki ongelmat on luotu ratkottaviksi ja niitä voi lähteä selvittämään pyytämällä apua muilta ihmisiltä. Tietenkään kaikkeen ei tule suostua, vaan oman tontin hommat hoidetaan.
5. Haastaminen ja kyseenalaistaminen on hyvästä
Ongelma: Minulla on työni puolesta tapana ja osittain velvollisuuskin kyseenalaistaa asioita ja kysyä paljon kysymyksiä. Tämän voi tehdä kahdella tapaa: siten, että vastaanottajaa kokee tulleensa arvostelluksi tai niin, että vastaanottaja saa uusia näkökulmia tekemiseen. Miten varmistaa, että haastaminen ei vaikuta valittamiselta?
Ratkaisu: Tähän auttaa ensinnäkin tilannetaju ja ystävällinen lähestyminen. Hymyillen kysytyt kysymykset otetaan huomattavasti paremmin vastaan kuin vakavalla naamalla töksäytetyt. Myös perinteinen hampurilaismalli toimii: kehuja, kritiikkiä, kehuja. Aina kannattaa keskittyä tulevaan eli seuraaviin askeleisiin tai parannusehdotuksia. Oikeanlainen kyseenalaistaminen voi olla tekijä, joka erottaa muista työntekijöistä ja vie pitkälle.
Näillä eväillä uuteen alkuun. Positiivinen mieli on siitä hyvä, että se usein tarttuu. Ja on myös hyvä pitää mielessä, että omaa asennetta voi parantaa, mutta muita ei voi väkisin muuttaa. Hyvin hoidetuista töistä ja hyvästä asenteesta palkitaan ennemmin tai myöhemmin.
Innostavaa maanantaita kaikille!
Minulla alkoi ura ja tehokkuus parantua, kun tajusin, että aina veneessä on niitä jotka ei tee omaa osaansa. Olen aina ollut aktiivinen ja nopea, niinpä tein paljon yhteisiä hommia. Sitten tajusin, että en minä halua tehdä muiden hommia, mielummin teen omat hommat kunnolla (ja käytän muun ajan ihan vapaa-aikana) ja saan siitä itselle palkan. Monesti ennen näin miten kaikkia palkittiin tasaisesti, myös ne luuserit sai muiden tekemästä kakusta oman palasensa. Kun lopetin yhteisten asioiden tekemisen tai perässähiihtäjien vetämisen minulla helpotti. Ja urakiito saattoi alkaa. Sain omasta työstä palkinnon. Ja sain oman työni tuloksen näkyviin ihan huomaamatta. Eli ns fokus oli minulla ensi kateissa. Ensin se oli enemmän yhteinen hyvä, sitten muutuin paljon itsekkäämmäksi. En jaksanut vetää kokouksia, joihin tultiin myöhässä, ja sanoin sen niin selkeästi ääneen, että kukaan ei myöhästynyt. Aidosti sanoin että menen mielummin kotiin, aurinkoon istumaan tai lenkille kuin odotan että joku saa koneen auki kokouksessa. En jaksanut kuunnella selityksiä ja sanoin senkin ääneen että turha tulla kokoukseen viemään muilta aikaa pois, jos ei ole tehnyt omaa osaansa. Sain tehokkaan maineen (ihme että en saanut tylyn mainetta). Sain maineella isoimpia projekteja. Eli taidan olla aika eri linjoilla että heikoimpaa tiimiläistä aina autetaan ja otetaan mukaan, eihän se sitten ikinä opi... Ja se aika on toisilta pois.
VastaaPoistaKiitos tästä kommentista. Sanomasi käy järkeen. En tarkoita auttamisella muiden hommien tekemistä. Sitä en tekisi ikinä. Mulla oli joskus tiimissä työntekijä, joka mokaili jatkuvasti, ei keskittynyt, hosui eikä muutenkaan ollut pätevä. Tämä oli tiedossa kaikilla. Tuolloin annoin hänen mieluummin mokailla ja saada kuulla siitä esimiehiltä. Järkevämpää olisi ollut tarjoutua kouluttamaan jolloin osa mokailusta olisi saatu eliminoitua ja tiimin tulos paremmaksi. Nyt tekisin toisin. Tehokkuus on sitten asia erikseen, minullakin on melko pieni toleranssi palaverijaaritteluun ja olen tunnettu tehokkaista palavereista. Muita ei saa muutettua tehokkaiksi ja siinä myös hyvä tapa erottautua kuten sinä olet tehnyt:) hyvä esimies kuitenkin saa valjastettu olemassaolevat resurssit parhaaseen käyttöön.
PoistaMielenkiintoisia näkökulmia.
VastaaPoistaRiippuu onko työyhteisö nais- vai miesvaltainen. Molemmissa on erilainen dynamiikka.
Kirjoituksen perusteella aistin, että teidän työpaikalla on enemmän naisia kuin miehiä.
En sano, etteikö miesvaltaisessa työpaikassa olisi ongelmia, mutta niiden laatu on erilainen.
Olen enemmän miesvaltaisella alalla ja olen huomannut, että valittajia ja negatiivisen energian tuojia löytyy molemmista sukupuolista. Juorukerhot ja kuppikunnat ovat kärjistäen enemmän naisten juttu. Dynaamisia supertähtiä työpaikoilla on harvassa ja se ei kyllä katso sukupuolta.
Poista