torstai 8. syyskuuta 2016

Minun shoppailutaktiikkani

Shoppailu eli tavaroiden, yleensä vaatteiden,  kenkien, kosmetiikan tai kodintarvikkeiden random-ostaminen.

Minulla on ristiriitainen suhtautuminen shoppailuun. Toisaalta tuntuu hyvältä ostaa jotain uutta, toisaalta se ei kiinnosta yhtään ja haluan välttää kauppoja.

Tiedän sen hyvänolon tunteen, jonka uuden juhlamekon tai vaan nätin rihkamakorun ostaminen aiheuttaa, vaikka kaappi olisi jo vastaavia täynnä. Myös sen hetken, kun koluaa kauppoja etsien talvitakkia tuntitolkulla, ja kun se täydellinen tulee vihdoin vastaan. Silloin ei hinnalla enää ole merkitystä. Myös sen, kun mahtavan alennuksen vuoksi ostaa ehkä jotain, mikä muuten jäisi hyllylle. Se on meinaa jonkunlainen hurmos, joka saa ihmiset shoppailemaan järjettömästi.

Vaikka ymmärrän himoshoippailijan sielunelämää, en todellakaan luokittelisi itseäni sellaiseksi. Jos olen satasen pistänyt haisemaan vaatteisiin kuussa, on se jo aika paljon minulle ja ilmeisesti suomalaisille naisille keskimäärin (katso kuva). 

Kaupassa


Minulla on perustavaa laatua olevia ominaisuuksia, jotka tekevät shoppailusta hankalaa; inhoan tungosta, kyllästyn helposti ja en ole kovinkaan visuaalinen ja siksi ehkä en kiinny tavaraan. Jaksan kiertää vaatekauppoja maksimissaan pari tuntia, yhdessä kaupassa olen kymmenen minuuttia. Silmäilen nopeasti ympärilleni, jos en näe mitään mielenkiintoista, poistun. En selaile vaaterekkejä, kokeile kymmeniä vaatteita tai arvo vaihtoehtojen välillä. Teen tehoiskun; kauppaan, pikainen silmäys, ulos ja seuraavaan kauppaan. Jos jotain kiinnostavaa löytyy, nopea sovitus ja osto. Ennalta laadittu budjetti pitää, muuten tulee morkkis.

Olen varmaan Suomen tehokkain ikeassakävijä. Katson etukäteen netistä, mitä tarvitsen, kävelen suoraan oikoreittejä hyväksi käyttäen hakemaan tarvitsemani ja sitten kassalle. Aikaa kuluu noin 20 min ja harvemmin sorruin muuhun kuin listalla oleviin tavaroihin. Välillä erehdyn menemään Ikeaan jonkun kaverin kanssa, jolla on täysin erilainen ostostaktiikka kuin minulla. Siinä sitten odottelen kun toinen katselee ja koskettelu tuotteita. Ymmärrän hyvin miehiä, jotka valittavat vaimojensa matkassa.

Netissä


Netissä ostosten tekeminen on tehty vaarallisen helpoksi. Itse ostan satunnaisesti netistä vaatteita ja tilaan sitä kautta yleensä kaikki syntymäpäivä- ja joululahjat hyvissä ajoin. Netissä on myös paljon alennuksia ja etukortteja. Niiden hyöty on kuitenkin kyseenalainen. On helppoa ostaa jotain, mitä ei tarvitse, vain koska sen saa halvalla.

Miehelläni ja kuulemani mukaan muillakin miehillä, on tapana ostaa vaatteita isompi erä kerralla ulkomaalaisista nettikaupoista, joissa vaatteet ovat huomattavasti edullisempia. Juuri muutama viikko sitten tuli miehelleni paketti, jossa oli vuoden tarpeisiin yli kolmekymmentä tuotetta sukista kenkiin ja paitoihin. Suurin osa tuotteista oli alennuksessa ja lähtöhintakin huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Säästöä tuli useampi satanen.

Netissä shoppailuhimoa voi toteuttaa niin, että täyttää ostoskorin kiinnostavilla tuotteilla. Sitten karsitaan lisää ennakolta määrätyn budjetin mukaiseksi. Vielä silmäys, ovatko jäljelle jääneet tuotteet oikeasti tarpeellisia. Itse painan yleensä tässä vaiheessa deleteä. Jos vielä seuraavana päivänä harmittaa, palaan ostokset tekemään. En muista palanneeni.

Tekemäni siivousurakka sai aikaiseksi sen, että tiedän mitä kaapeista löytyy, enkä tarvitse mitään uutta. Enkä varsinkaan sorru alennuksiin, vain alennuksen vuoksi. Koska olen äitiyslomalla, riittävät olemassa olevat vaatteet erinomaisesti lähinnä kodin ja leikkipuiston väliseen liikehdintään. Jatkossa haluan ostaa harvemmin, mutta laadukkaampaa. Kun töihinpaluu lähestyy, olen suunnitellut sijoittavani uusiin työvaatteisiin, joissa näytän ammattilaiselta toisin kuin aiemmissa. Palataan niihin kuitenkin lähempänä vuodenvaihdetta.

Tässä viisi vinkkiä, joilla minä säästän shoppaillessa
  1. Vältä shoppailua ihmisten kanssa, joilla kestää kauan ja jotka tekevät heräteostoksia
  2. Laadi budjetti ja pysy siinä
  3. Mieti, jokaisen tuotteen kohdalla, tarvitsetko sitä todella
  4. Ota selvää hinnoista ja vertaile etukäteen kotona
  5. Älä osta, vain koska se saa hyvälle tuulelle tai on alennuksessa



Kuva Anna-lehdestä muutaman kuukauden takaa.

2 kommenttia:

  1. Samaistun tuohon, että en enää viihdy kaupoissa. Nuorempana ostoskeskuksiin hengaamaan meneminen tuntui luonnolliselta tavalta kuluttaa aikaa. Pidän sitä surullisena, että monet perheet toimivat niin. Eli jollekin perheenjäsenelle lähdetään varta vasten hakemaan koko porukalla jotain puoliturhaa tavaraa ja samalla ostellaan muutakin. Miten paljon paremmin ajan voisikaan viettää? Tästä voisin kirjoitella itsekin, kun pienet ostohimot on mielessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tuon mainitsit, on myönnettävä että me ollaan se perhe, joka hengailee ostoskeskuksissa. Toki aina ruokaostosten yhteydessä ja ostetaan lähinnä esim lahjoja, jos ollaan juhliin menossa tai jotain tarpeellista. Yleensä ostoskeskuskäynnit ei ole pois muusta aktiviteetista vaan kotonaolemisesta. Itse haluan päästä kotoa pois päivittäin ja kaikkien maksullisten ja ilmaiskohteiden lisäksi myös perusruokakauppa voi olla viihdyttävää. Näin siis meillä.

      Poista