keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ystävät ja raha

Nuorempana olin aina kaveriporukassa se, jolla oli rahaa ja joka lainasi muille. Muutin ensimmäisenä omilleni ja kävin kokopäivätöissä. Vaikka palkka oli ruhtinaalliset 6,78€/tunti, menot olivat pienet ja aina jäi säästöön. Harrastin lähinnä kavereiden kanssa hengailua ja varsinkin baarissa käydessämme, olin se jonka puoleen käännyttiin käsi ojossa. Nämä kääntyjät olivat usein vielä kotona asuvia poikia, joiden viikkorahat eivät riittäneet sosiaalisen elämän ylläpitoon. Kiltteyttäni ja myös osaksi sen vuoksi, etten halunnut illan loppuvan, lainasin rahaa ja usein vanhojen lainojen päälle. Seuraavalla viikolla sitten penäsin rahoja ja harvemmin sain kaikkea takaisin. Tämä toistui usein ja vihdoin, lyötyäni pääni seinään monta kertaa, opin tunnistamaan kelle voin lainata, minkälaisia summia ja missä tilanteissa.

Suurin osa noista ihmisistä on vieläkin elämässäni viisitoista vuotta myöhemmin. Muutamia en välittäsi nähdä, koska koen yhä jonkintasoista loukkaantumista maksamattomista veloista. Kaikista pahimpia ovat olleet tilanteet, joissa koen tulleeni huijatuksi, rahoja ei ole koskaan ollut aikomus palauttaa tai huijattu summa on ollut suurempi kuin tarve. Jälkikäteen olen saanut selityksia ja naureskelua osakseni, mikä on tuntunut nöyryyttävältä. Juurikaan muista asioista en kanna kaunaa yhtä kaukaa historiasta. Heitä voin toisaalta myös kiittää siitä, että en enää niin sinisilmäisesti luota kaikkiin.

Toisaalta on kavereita, jotka ovat lainanneet, palauttaneet kiitoksien kera sovitusti ja vielä ehkä pyöristäneet summan ylöspäin. Näille lainaan ilomielin ja toivon, että nämä ystävät pyytävät lainaa, jos sitä tarvitsevat.

Parhaiden ystävieni kanssa meillä on jonkinlainen yhteisymmärrys lainaamisesta, välillä joku ehkä maksaa enemmän ja seuraavalla kerralla toinen. Emme laske senttejä, eikä kukaan pyri hyötymään muiden avokätisyydestä. Tämä porukka on myös se, missä melko avoimesti voin puhua raha-asioista. On mahdollista keskustella palkoista,  asuntolainoista ja vaikka sijoittamisesta. Tosin tällä hetkellä keskustelut ovat lähinnä vauvoja, vaipanpaihtoa, uhmaikäisiä, imetystä ja raskauksia täynnä.

Olen ollut niin kahjo,  että olen perustanut yrityksen ystävän kanssa. Ystävälle ei oikein ollut numerot hallussa ja niinpä minä hoidin kirjanpidon, palkat ja muut maksut. Olen täysin vakuuttunut, käsi sydämellä, että kaikki rahat jaettiin pilkulleen tasan. Ehkä tämä jako auttoi siinä, ettemme koskaan riidelleet rahasta. Yrityksen lakkauttamisen jälkeen olemme yhä aktiivisesti tekemisissä, olimme toistemme kaasoja ja lasten kummeja. Meitä ei yhteinen yritys erottanut, vaikka nyt tiedän paremmin, miksi semmoista voi tapahtua.

Minä olen myös joskus, ja yleensä siksi, että lompakko on unohtunut kotiin, joutunut lainaamaan rahaa ystäviltä.  Laina painaa ja haluan saada sen heti pois päiväjärjestyksestä. Maksan siis mahdollisimman pian, kun olen nettipankin ääressä. Tästä syystä minun on ehkä vaikea antaa ymmärrystä toisen ääriään edustajille. Laina on luottamuksen osoitus, enkä halua rikkoa sitä.

Ystävyyteen kuuluu luottamus ja raha-asiat vaativat sitä. Luottoa voi olla ilman rahakytköksiä ja se usein onkin parempi kavereiden ja varsinkin uusien tuttavuuksia kanssa. Arvostan parhaita ystäviäni todella paljon. Annan erityisesti arvoa sille, että voin keskustella heidän kanssaan mistä tahansa, myös rahasta ja tiedän, että voin luottaa heihin aina.


Yksinäisyys on musertavampaa kuin rahattomuus.


6 kommenttia:

  1. Ongelmallinen on myös tilanne, jos ystävien rahatilanteet ovat tosi erilaiset ja se vaikuttaa siihen, mitä voidaan yhdessä tehdä, esim. ulkona syöminen. Varakkaammilta joskus unohtuu, että kaikilla ei ole samanlaisia resursseja esim. ravintoloissa syömiseen tai vaikka yhteisen lahjan hankkimiseen toiselle ystävälle.

    VastaaPoista
  2. Minulle on työporukassa nyt huomauteltu, että "Eikös Ekonomimmi tarjoa koska sillä on isoin palkka?"... Ja itse kun koen kituuttavani ja en kehtaa sanoa, että mentäiskö halvempaan :). En muista koskaan lainanneeni kenellekään, päin vastoin ehkä jossain yllättävässä tilanteessa olen lainannut toisilta. MobilePay:n avulla tasajako on mahdollista helposti ja reaaliajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä kokeilla tuota MobilePayta, hyvä vinkki. Se jos on parhaiten tienaava, on jännä kun jotkut olettavat tarjoavan. Sitten pidetään pihinä, kun ei tarjoa. Itse tarjon yleensä niille, jotka ovat vastaavia palveluksia minulle tehneet. Harvemmin tulee ensin tarjottua, myönnettäköön.

      Poista
  3. "On mahdollista keskustella palkoista, asuntolainoista ja vaikka sijoittamisesta." Näitä ihmisiä pitäisi _jokaisella_ olla elämässään. Luotettavia, samasta aiheesta kiinnostuneita ja keskustelutaitoisia. Itselläni ei juurikaan ole - tai no, sujuvasti kuuntelevia kylläkin, mutta ei semmoisia joiden kanssa saataisiin aikaan oikea dialogi. Yksin kun on vähän pöljää pulista, kun toinen vaan myötäilee, mutta ei osaa (tai halua?) sanoa mitään takaisin. Epäilen sen johtuvan siitä, että monikaan ei taida oikeastaan ajatella tai suunnitella talousasioita sen syvällisemmin. Toki itsekin aloin jossain määrin kiinnostumaan aiheesta vasta n. 25-vuotiaana, ja nyt kolmekymppisenä olen siinä pisteessä että ymmärrän laajemmin eri mahdollisuuksia, teen suunnitelmia ja mietin erilaisia toimintavaihtoehtoja (opettelu jatkuu vielä..) Ja nyt tuntuu ihan oudolta kun kaikki eivät tee samoin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin taidan omien ystävieni joukossa olla eniten kiinnostunut näistä asioista. Jonkunlaista ajatustenvaihtoa saadaan kuitenkin aikaiseksi. Ja ehkä syvemmässä tuumaamisessa väylänä toimii tämä netti ja blogit?

      Poista