lauantai 22. lokakuuta 2016

Kun introvertti luo uraa

Olen tähän asti kuvitellut, että introverttius olisi negatiivinen asia erityisesti työmarkkinoilla. Törmäsin Anna-lehdessä juttuun introverteistä ja siinähän todettiin, että introvertit menestyvät vaativissa ammateissa ja, että maailma on täynnä introverttejä johtajia.

Introverteistä on olemassa erilaisia harhaluuloja. Ajatellaan, että introvertti on epäsosiaalinen ja töksäyttelevä nörtti, jolla ei ole ystäviä tai joka ei osaa pitää hauskaa. Väärin. Introvertti ei usein pidä turhasta jutustelusta, vaan mieluummin intoutuu syvällisempään keskusteluun. Hän myös mieluummin vastaa kysymyksiin rehellisesti, eikä jaarittelemalla turhanpäiväisyyksiä. Hänellä ei ehkä ole kymmeniä kavereita, mutta sitäkin parempia ystäviä. Introvertti usein kärsii ärsykkeistä enemmän ja siksi viettää aikaansa ja pitää hauskaa rauhallisessa ympäristössä. Rauhallinen ympäristö on omiaan myös unelmoinnille, analysoinnille ja pohdinnalle. 

Itse olen, jos en nyt ihan umpi-introvertti niin ainakin lähempänä introverttia kuin ekstroverttia. Hain tähän varmistusta tekemällä testin introvertit.net-sivustolla. En pidä small talkista, vaan olen parhaimmillani kahdenkeskeisissä syvällisissä keskusteluissa. Nautin yksinolosta, ja tunnen itseni väsyneeksi oltuani ihmisten seurassa, vaikka minulla olisi ollut kivaakin. Minulla on hyvä keskittymiskyky, olen rauhallinen ja välttelen konflikteja. Kaikki nämä ovat tyypillisiä ominaisuuksia introvertille. Toisaalta on minussa ekstroverttiäkin, kun olen kiinnostunut rahasta ja vallastakin, olen valmis ottamaan riskejä ja välillä monen asian tekeminen samaan aikaan saa aikaan flow-tilan. Tuon pikatestin mukaan olen introvertti. Introverttiyttä on monenlaista, eivätkä kaikki piirteet kuulu kaikille.

Introvertti töissä


Kuten olen ennenkin todennut, en ole sosiaalisesti lahjakkain. Nautin ihmisten seurasta, mutta mieluummin sivusta seuraamalla. Töissä tulen kaikkien kanssa toimeen, enkä ajaudu konflikteihin, vaikka ilmoittelenkin asioita kaunistelematta. Jaarittelu turhauttaa ja välillä koen ahdistusta kahvihuoneessa. Pyrin johdattamaan keskustelua eteenpäin, jos se jumittaa paikoillaan. Hoidan aloitetut tehtävät aina loppuun.

Tällä hetkellä ekstroverttejä suositaan työnhaussa. On oltava hyvä esiintymään, verkostoitumaan ja heittämään läppää. Ryhmätyötaidot ovat tietenkin kaiken toiminnan edellytys. Työelämässä olen yrittänyt peitellä introverttejä taipumuksiani ja pyrkinyt olemaan sosiaalisempi kuin oikeasti olen. Sinänsä se on ihan ok, koska normaalit käytöstavat kuuluvat kaikille ja itsensä haastaminen kehittää. Anna-lehdessä haastateltu professori Liisa Keltikangas-Järvinen neuvoo olemaan oma itsensa. Jos kuitenkin kärsii introverttiydestä, voi hyvin leikkiä ekstroverttiä. Emme ole luonteenpiirteidemme orjia, vaan valitsemme käytöksen ja toimintatapamme. Siinä missä nyt työnhaussa ja työelämässä suositaan amerikkalaistyylistä sosiaalisuutta, tulevaisuudessa suositumpaa saattaa olla aasialaisten ihailema introverttius.

Vaikka ekstroverttius on yleisempää ja maailma on monelta osin rakennettu sitä tukemaan, introverttien kannattaa hyväksyä itsensä ja kääntää ominaisuutensa vahvuuksiksi. Introvertit usein ovat hyviä oppimaan ja keskittymään asioihin. He eivät ole niin impulsiivisia ja siksi ovat luotettavia. Introvertit ovat usein rehellisiä ja avoimia ystävilleen. Työpaikoilla introvertit ovat hyviä organisoimaan, neuvottelemaan, analysoimaan asioita ja harkitsemaan päätöksiä. Pitkäjänteisyys ja impulssien kontrollointi saa introvertin onnistumaan vaativissakin tehtävissä.

Koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Olen vähän häpeillyt introverttiyttäni. Ihan suotta. Se on osa minua, hyvine ja huonoine puolineen. On jotenkin vapauttavaa saada syy omille tunteille. Olen ajatellut kärsiväni torikammosta, kun ahdistun lievässäkin tungoksessa, mutta sehän kuuluu introvertin ominaisuuksiin. Jatkossa aion korostaa hyviä puolia ja kehittää niitä negatiivisempia.

Introverttius on synnynnäinen luonteenpiirre ja meistä 30 %:a luokitellaan introverteiksi. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?



14 kommenttia:

  1. Susan Cainin Quiet -kirja on ihan mahtavaa luettavaa, suosittelen! Löytyy myös suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen myös ehdottomasti lukemaan (löytyy suomeksi näköjään nimellä "Hiljaiset"). Olen itsekin introvertti ja vaikka olen sen tiennyt jo kauan niin tuo kirja sai minut ymmärtämään itseäni ja muita paremmin. Heti luettuani menin ja ostin sen vaimolleni joka ei todellakaan ole introvertti, hän saa lukea sen kun siltä tuntuu, kunhan joskus lukee sen. Tämä kannattaa siis lukea jos on introvertti tai elää sellaisen kanssa.

      Poista
    2. Luin joskus jutun introverteistä vanhemmista ja koin vahvaa samaistumista haastateltavaan. Erityisen hyväksi koin, että saatoin antaa jutun luettavaksi miehelleni, jotta ymmärtäisi paremmin tuntemuksiani.

      Poista
  2. Toinen introvertti täällä. Hyvää pohdintaa ja tunnistan pitkälti itsenikin kuvailustasi. Introverttius kannattaa tosiaan pyrkiä kääntämään omaksi edukseen: monien muiden hötkyillessä ja poukkoillessa puolelta toiselle, äänekkäästi tajunnanvirrastaan muille kailottaen, introvertti ehtii analyyttisesti etsiä parhaan ratkaisun ongelmiin.

    VastaaPoista
  3. Itse kuulun varmaan introvertti ryhmään sillä omaan monia samoja ominaisuuksia kuin sinä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että säästäväiset ihmiset saattavat useammin olla introverttejä. Impulsiivisuus ei ainakaan sovi säästeliäisyyteen. Myös bloggaaminen voi olla introverttiyden merkki, koska introvertit ilmaisevat luovuutta usein kirjoittamalla.

      Poista
  4. Toisissa persoonallisuusteorioissa taas väitetään, että jako ekstroverttien ja introverttien välillä on n. 50-50%. Suosittelen myös Mbti-testin tekemistä ja lukaisemaan kirjallisuutta aiheesta. Koin tietynlaisen pelastuksen tunteen kun tajusin, miksi vaikkapa mökkireissulla alan ahdistua päivän jälkeen ja haluaisin jo pois. Introverttinä menetän energiaa ihmisten keskellä.
    Toisaalta taas parhaimmat energiat saan, kun pääsen itse esiintymään ja vaikka ihan chit-chattaamaan vieraiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mähän tein tuommoisen. Se kertoi, että olen 65% introvertti. Mulla myös esim töissä esiintyminen on luontevaa ja joskus tietyssä joukossa olen varsinainen sosiaalisuuden ilmentymä.

      Poista
    2. Piti myös tehdä tuo Mbti-testi ja sen mukaan persoonnallisuustyyppini on asianajaja (INFJ-A).

      “INFJ-persoonallisuustyyppi on hyvin harvinainen ja muodostaa vain alle prosentin väestöstä”. Ilmankos joskus tuntuu, että olisi eri planeetalla kuin muut. :)

      Poista
  5. Jossakin kuulemassani puheessa todettiin, että kannattaa erottaa sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Ekstrovertithan ovat sosiaalisia, kun taas introvertit tyypillisesti eivät. Mutta introverttikin voi olla sosiaalisesti taitava, esimerkiksi sen introvertille luontaisemmin tulevan analyyttisyyden takia. Tuossa mainitsemassani puheessa todettiin muun muassa että "Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin sosiaalinen ihminen ilman sosiaalisia taitoja" ;)

    Toisaalta ekstrovertit ovat sosiaalisuutensa takia varmasti paljon kokeneempia sosiaalisissa tilanteissa ja siten myös helposti sosiaalisesti taitaviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Ja tunnistan kyllä kaikki tuosta syntyvät neljän tyypin edustajat lähipiirissäni.

      Poista
  6. Introvertit saattavat hyvinkin olla työssään jopa parempia ekstrovertteihin verrattuna riippuen alasta, mutta itse olen huomannut että se itse työn saaminen onkin sitten vaikeaa. Ellei ole suhteita tai harjoitteluiden kautta pääse samaan paikkaan töihin. Olen tässä ollut jo tovin etsimässä työpaikkaa, haastattelukutsuja on tullut suhteellisen paljon, mutta silti en onnistu yhtäkään työpaikkaa saamaan. Työkokemusta ei kyllä päätä huimaa, jotain CV'ssäni kuitenkin on joka työnantajia kiinnostaa kun haastatteluihin kuitenkin pääsen. En vain ole niin ulospäin suuntautunut, että osaisin välttämättä tuoda itseäni niin esille. Edellisessä haastattelussa sain kuulla olevani (liiankin) rauhallinen mistä menin täysin lukkoon.

    En ole kuitenkaan hakenut töitä joissa pitäisi tuoda itseään esille, kuten asiakaspalvelua. Tiedän olevani tarkka, töihin keskittyvä ja tekeväni työni hyvin, mutta ei näytä työnantajille riittävän. Saan siis kerrottua vahvuuteni ja muutenkin vastattua kysymyksiin, että siitä ei pitäisi jäädä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä haastattelut ovat juuri niitä tilanteita, joissa täytyy leikkiä ekstroverttiä. Itse haastattelijana olen palkannut ihmisiä, joista näkee että ovat innoissaan työstä. Liian rauhallinen saattaa vaikuttaa välinpitämättömältä.

      Poista