Olen tähän asti kuvitellut, että introverttius olisi negatiivinen asia erityisesti työmarkkinoilla. Törmäsin Anna-lehdessä juttuun introverteistä ja siinähän todettiin, että introvertit menestyvät vaativissa ammateissa ja, että maailma on täynnä introverttejä johtajia.
Introverteistä on olemassa erilaisia harhaluuloja. Ajatellaan, että introvertti on epäsosiaalinen ja töksäyttelevä nörtti, jolla ei ole ystäviä tai joka ei osaa pitää hauskaa. Väärin. Introvertti ei usein pidä turhasta jutustelusta, vaan mieluummin intoutuu syvällisempään keskusteluun. Hän myös mieluummin vastaa kysymyksiin rehellisesti, eikä jaarittelemalla turhanpäiväisyyksiä. Hänellä ei ehkä ole kymmeniä kavereita, mutta sitäkin parempia ystäviä. Introvertti usein kärsii ärsykkeistä enemmän ja siksi viettää aikaansa ja pitää hauskaa rauhallisessa ympäristössä. Rauhallinen ympäristö on omiaan myös unelmoinnille, analysoinnille ja pohdinnalle.
Itse olen, jos en nyt ihan umpi-introvertti niin ainakin lähempänä introverttia kuin ekstroverttia. Hain tähän varmistusta tekemällä testin introvertit.net-sivustolla. En pidä small talkista, vaan olen parhaimmillani kahdenkeskeisissä syvällisissä keskusteluissa. Nautin yksinolosta, ja tunnen itseni väsyneeksi oltuani ihmisten seurassa, vaikka minulla olisi ollut kivaakin. Minulla on hyvä keskittymiskyky, olen rauhallinen ja välttelen konflikteja. Kaikki nämä ovat tyypillisiä ominaisuuksia introvertille. Toisaalta on minussa ekstroverttiäkin, kun olen kiinnostunut rahasta ja vallastakin, olen valmis ottamaan riskejä ja välillä monen asian tekeminen samaan aikaan saa aikaan flow-tilan. Tuon pikatestin mukaan olen introvertti. Introverttiyttä on monenlaista, eivätkä kaikki piirteet kuulu kaikille.
Introvertti töissä
Kuten olen ennenkin todennut, en ole sosiaalisesti lahjakkain. Nautin ihmisten seurasta, mutta mieluummin sivusta seuraamalla. Töissä tulen kaikkien kanssa toimeen, enkä ajaudu konflikteihin, vaikka ilmoittelenkin asioita kaunistelematta. Jaarittelu turhauttaa ja välillä koen ahdistusta kahvihuoneessa. Pyrin johdattamaan keskustelua eteenpäin, jos se jumittaa paikoillaan. Hoidan aloitetut tehtävät aina loppuun.
Tällä hetkellä ekstroverttejä suositaan työnhaussa. On oltava hyvä esiintymään, verkostoitumaan ja heittämään läppää. Ryhmätyötaidot ovat tietenkin kaiken toiminnan edellytys. Työelämässä olen yrittänyt peitellä introverttejä taipumuksiani ja pyrkinyt olemaan sosiaalisempi kuin oikeasti olen. Sinänsä se on ihan ok, koska normaalit käytöstavat kuuluvat kaikille ja itsensä haastaminen kehittää. Anna-lehdessä haastateltu professori Liisa Keltikangas-Järvinen neuvoo olemaan oma itsensa. Jos kuitenkin kärsii introverttiydestä, voi hyvin leikkiä ekstroverttiä. Emme ole luonteenpiirteidemme orjia, vaan valitsemme käytöksen ja toimintatapamme. Siinä missä nyt työnhaussa ja työelämässä suositaan amerikkalaistyylistä sosiaalisuutta, tulevaisuudessa suositumpaa saattaa olla aasialaisten ihailema introverttius.
Vaikka ekstroverttius on yleisempää ja maailma on monelta osin rakennettu sitä tukemaan, introverttien kannattaa hyväksyä itsensä ja kääntää ominaisuutensa vahvuuksiksi. Introvertit usein ovat hyviä oppimaan ja keskittymään asioihin. He eivät ole niin impulsiivisia ja siksi ovat luotettavia. Introvertit ovat usein rehellisiä ja avoimia ystävilleen. Työpaikoilla introvertit ovat hyviä organisoimaan, neuvottelemaan, analysoimaan asioita ja harkitsemaan päätöksiä. Pitkäjänteisyys ja impulssien kontrollointi saa introvertin onnistumaan vaativissakin tehtävissä.
Koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Olen vähän häpeillyt introverttiyttäni. Ihan suotta. Se on osa minua, hyvine ja huonoine puolineen. On jotenkin vapauttavaa saada syy omille tunteille. Olen ajatellut kärsiväni torikammosta, kun ahdistun lievässäkin tungoksessa, mutta sehän kuuluu introvertin ominaisuuksiin. Jatkossa aion korostaa hyviä puolia ja kehittää niitä negatiivisempia.
Introverttius on synnynnäinen luonteenpiirre ja meistä 30 %:a luokitellaan introverteiksi. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?
