lauantai 29. lokakuuta 2016

Tulot ylös vai kulut alas?

Joissain talousblogeissa tavoitellaan taloudellista riippumattomuutta. Tekemättä töitä voitaisiin elää normaalia elämää. Eläminen kustannettaisiin säästöjen ja sijoitusten tuotoilla ja jatkettaisiin muuten säästäväistä ja mahdollisimman vähän kuluttavaa elintapaa. Minun tavoitteeni ovat erilaiset. Tavoittelen mukavampaa elämää ja erityisesti asuinmukavuutta. Olen enemmän kuin valmis karsimaan turhista kuluista, mutta panostamaan myös tulopuoleen. Nautin työnteosta, ja ainakin tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan jättäytyväni pois työelämästä, vaikka voittaisin lotossa.


Mittarina säästöprosentti


Ovat kohteet ja tavoitteet mitä vain, hyvä säästämisen mittari on säästöprosentti eli säästettyjen eurojen suhde saatuun nettopalkkaan. Prosenttia voi nostaa kahdella tavalla, joko vähentämällä kuluja tai nostamalla tuloja, ja sitä kautta säästämällä enemmän.

Kuluja karsiva lähestymistapa
+ Nopeat muutokset mahdollisia
+ Omat vaikutusmahdollisuudet suurempia
- Vaatii tiukkaa kulukuria
- Euromääräisen säästömäärän kasvu jää vähäisemmäksi
- Tarkoittaa luopumista tietyistä mukavuuksista

Tuloja nostava lähestymistapa
+ Elintason ylläpitäminen
+ Säästömäärän kasvattaminen euroissa helpompaa
- Vaatii kiinnostusta omaa työtä ja uraa kohtaan
- Omat vaikutusmahdollisuudet rajallisemmat
- Hitaampi tie

Prosentin tuijottelun sijaan pitäisi keskittyä enemmän säästöjen euromääräinen kasvuun. Esimerkiksi:


Henkilö saa kuussa nettona 2000 euroa. Säästöprosentti on 30, jolloin säästöön jää 600 euroa. Henkilö kiristää vyötä entisestään ja saa nostettua prosentin 40:en, säästöön jää 800 euroa. Henkilö etenee urallaan ja kuukausinettopalkka nousee 3000 euroon. 30%:n säästöprosentilla säästöön jää kuussa 900 euroa. Jos kulut pysyvät samoina kuin lähtötilanteessa (1400€/kk), jää henkilöllä säästöön 1600 euroa kuussa eli yli 53 %. Jos elintasoa halutaan hieman nostaa, onnistuu sekin säätämällä säästöprosentti vaikka 40:en, jolloin kulutukseen jää rahaa 1800 ja säästöön 1200 euroa.


Joillain bloggareilla säästöprosentti saattaa olla jopa 70. Ihailen sitä mieletöntä kurinalaisutta, jolla tuo saavutetaan. Kulut on minimoitu ja kaikki ylimääräinen laitettu poikimaan. Minun säästöprosenttini pyörii 25-35:n hujakoilla, jos oman asunnon lyhentäminen huomioidaan. Vaikka miten asiaa pyörittelen, en pysty sitä tuosta turhia kuluja karsimalla juurikaan nostamaan. Lapsiperheessä tarvitaan autoa, pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista ja on tiettyjä asioita, joista oman mukavuuteni vuoksi en halua luopua

Siinä missä joillekin mielekkäämpää ja helpompaa saattaa olla kulujen karsiminen, minulle sitä on tulojen nostaminen. En haaveilee taloudellisesta riippumattomuudesta tai aikaisemmin eläkkeelle jäämisestä. Minä nautin työnteosta ja näen palkkatason nostamaisen inspiroivana haasteena. Olen kuusivuotissuunnitelmani yhdeksi päätavoitteeksi listannut uralla etenemisen, joka tarkoittaa käytännössä esimiesasemaa ja bruttopalkkaan tonnia lisää. Aiempaa palkkakehitystäni tarkastelemalla ja määrätietoisella pyrkimisellä olen varma, että sen tavoitan.


Miksi talousblogeissa otetaan palkankehitys niin harvoin huomioon? Kukin lisää varallisuutta tyylillään ja tavoittelee, mitä haluaa. Ehkä kuusivuotissuunnitelmani toteuduttua olen saanut tarpeekseni työn teosta ja päätän tavoitella vapaarouvan elämää, kuka tietää. Nyt kuitenkin minä valitsen sekä suuret tulot että pienet menot.




torstai 27. lokakuuta 2016

Ruokakaappien tyhjennysviikko

Ruokabudjettia on jäljellä loppukuuksi 40 euroa. Edellisen viikon ruokalista on käyty läpi ja ruuat syöty, muutta silti kaapeista löytyy vaikka mitä. Hyödynnetään näitä ja yritetään saada aikaan viikon ruokalista.

Jääkaapista, pakastimesta ja kuivakaapista löytyy muun muassa seuraavia tuotteita:
  • Useampi paketti jauhelihaa
  • Kanasuikaleita
  • Koipireisiä
  • Possupaisti
  • Kasslerpihvejä
  • Possusuikaleita
  • Broilerin fileepihvejä
  • Metwurstia
  • Porsaan fileepihvejä
  • Bratwurstia
  • Kalanugetteja
  • Kukkakaaligratiini
  • Curryvihanneksia
  • Pakasteherneitä
  • Marjoja
  • Parsakaali
  • Tomaatteja
  • Porkkanoita
  • Perunoita
  • Hedelmiä
  • Kurkkua
  • Sipulia
  • Kaalia
  • Hiivaa
  • Kananmunia
  • Kuskusta
  • Riisiä
  • Makaronia
  • Jauhoja
  • Sokeria
  • Soijarouhetta
  • Oliiveja
  • Tomaattimurskaa

Itsekin olen yllättynyt, kuinka paljon kaappeihin on taas kertynyt ruokaa. Noillahan ruokkisi isommankin porukan. Lihoista manittakoon, että kaikki on ostettu joko tarjouksesta tai -30% - lapulla varustettuna ja pakastettu. 

Mitä noista valmistaa, että selvitään mahdollisimman pienillä lisäostoksilla?

  • Makaronilaatikko (makaroni, jauheliha, juustoraaste, maito ja kananmunat löytyvät kaapista)
  • Pizza (taikina-ainekset, oliivit, metwursti, sipuli, tomaatti ja juustoraaste löytyvät kaapista)
  • Kanacurry & riisi (broilerin suikaleet, curryvihannekset, tomaattimurska, riisi ja mausteet löytyvät kaapista)
  • Peruna-porkkanaröstit & makkara (peruna, porkkana, juusto ja makkara löytyvät kaapista)
  • Kaali-possuwok (kaali, porkkana, pähkinät, mausteet, possusuikaleet ja nuudelit löytyvät kaapista)
  • Kasslerpihvit & kukkakaali-parsakaaligratiini
  • Kalanugetit, porkkanat ja perunat, kermaviilikastike

Voila!  Kaikki löytyy kaapista. Tosin maitoa ja juustoa on ostettava lisää. Tähän vielä päälle leipää, jogurttia ja muutama herkku, niin eiköhän me päästä helposti alle budjetin. Parasta on, että hävikkiä ei synny ja rahaa säästyy!



tiistai 25. lokakuuta 2016

Korkoputki - Nordean vedätys vai vakuutus?

Kirjoitin viime viikolla käynnistämme Nordeassa avaamassa lapsille arvo-osuustilit. Pyysimme samalla pankkineuvojaa tarkistamaan asuntolainan marginaalin. Tällä hetkellä se on 0,95 %, mutta kuulemme jatkuvasti tutuilta, että he saavat 0,7 prosenttiakin.

Paikan päällä pankkihenkilö, tai pitäisikö sanoa myyjä, ei luvannut mitään, vaan alkoi lähinnä kauppaamaan lainan kylkeen sairaus- ja henkivakuutuksia. Henkivakuutus on sinänsä mielenkiintoinen, koska kuulemma kannattaisi ottaa tämä heidän turvatuotteensa normaalin henkivakuutuksen lisäksi. Tällöin saisimme vakuutetun kuollessa 150k vakuutusyhtiöltämme ja lainan anteeksi Nordeasta. Eikä maksa kuin 65€ ekstraa kuussa. Juu, ei olla kiinnostuneita. Lupasi palata marginaaliin parin päivän sisällä.


Alla viesti, joka tuli loppuviikosta:

Asuntolaina, ehdotus:
Yksi laina, korkosuojattuna. Korkosuojauksella varmistat kuukausierän ala- ja ylärajan. (min 926 e . max 965 e) korkoputken voimassaoloajaksi. Ylärajan ansiosta kuukausierä ei nouse yli 965 euron vaikka korot nousisivat kuinka korkealle. Korkoputkesta ei peritä erillistä palkkiota.
Korkosuojauksen voimassaoloaika 7 vuotta. Korkoputeken latiataso 0,45 %, kattotaso 0,85 %. (lopullinen korkoputken katto- ja lattiataso määräytyvät lainannostohetkellä)
Lainamäärä 216.268 e
Korosidonnaisuus 12 kk euribor
Todellinen vuosikorko 1 %
Laina-aika 22 v
Arvio koron määrästä laina-ajalta 23.000,17 e
Lainan hoitomaksu per kk 2,30 e
Lainan marginaali 0,68 %
LainaturvaPlus koko lainamäärälle yhteensä n. 65 e/kk, (vakuutus kuoleman varalta molemmille) Lainaan voidaan liittää LyhennysJousto 10 %. Asunnon vakuusarvo riittää nykyiseen lainaan.
Muutosta nykyiseen
  • Asp-laina ja tavallinen laina yhdistettäisiin
  • 3kk euriborista 12kk euriboriin
  • Marginaali tippuisi 0,95 %:sta 0,68 %:iin
  • Korkoputki seitsemäksi vuodeksi 0,45-0,85 %. Maksimikorko siis 1,53. Nykyisessä asp-lainassa 3,8 %:n korkokatto koko laina-ajalle.
Jos se kuulostaa liian hyvältä, ei se usein ole totta. Epäileväisenä ihmisenä kiinnitin huomiota korkoputkeen. En ole koskaan kuullutkaa asiasta, ja katson ensin mitä Nordea asiasta sanoo:

Kun lainassasi on Korkoputki, varmistat että lainan viitekorko ei nouse suojauksen voimassaoloaikana yli sovitun maksimitason. Mahdollisesta korkotason laskusta hyödyt Korkoputken minimitasolle asti. Korkoputken saat uuteen tai nykyiseen lainaan! Korkosuojaus ilman erillistä palkkiota.

Vieläkin kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuo "korkotason laskusta hyödyt Korkoputken minimitasolle asti"- lause epäilyttää. Googlataan lisää. Hesari kirjoittaa sivuillaan otsikolla "Nordean korkoputki ei ole ilmainen" seuraavaa:
Korkoputkessa on myös lattia, jonka alapuolelle viitekorko ei voi laskea. Korkolattia oli maanantaina 0,65 prosenttia, kun kuuden kuukauden euribor oli vain 0,11 prosenttia. Asiakas maksaa siis lainastaan heti kättelyssä 0,54 prosenttiyksikköä korkeampaa korkoa kuin ilman korkolattiaa. 150 000 euron lainassa se tarkoittaa 810 euron ylimääräistä korkokulua vuodessa.

Nykyiseen verrattuna me vaihtaisimme siis 0,95 %:n koron 1,13 %:n korkoon. Meille hyötyä alkaa syntymään vasta kun 3 kuukauden euribor on yli 0,18. Nyt ollaan -0,312%:ssaa. Jos saamme laskettua pelkkää marginaalia, tuo hyötyraja nousee. Mihin suuntaan korot ovat menossa ja kuinka nopeasti? Tällä hetkellä ennustukset povaavat plusmerkkisiä korkoja vasta vuodelle 2020. Kannattaako ehdotukseen suostua ja ottaa korkoputki vakuutukseksi? 

Menimme pankkiin neuvottelemaan edullisemmasta lainasta ja saimme ehdotuksen korkeammasta korosta ja lisäksi 65€/kk vakuutuksesta. Tämä korkeampi korko takaisi korolle tietyn rajan seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Henkisesti minulla on huijattu olo. Keskustelimme aiheesta myyjän kanssa pikaisesti puhelimessa ja tuosta alarajasta ei mainittu mitään, yritettiin vaan agressiivisesti myydä korkoputkea. Taidamme kieltäytyä tarjotusta marginaalista ja kilpailuttaa lainamme muilla pankeilla. 




lauantai 22. lokakuuta 2016

Kun introvertti luo uraa

Olen tähän asti kuvitellut, että introverttius olisi negatiivinen asia erityisesti työmarkkinoilla. Törmäsin Anna-lehdessä juttuun introverteistä ja siinähän todettiin, että introvertit menestyvät vaativissa ammateissa ja, että maailma on täynnä introverttejä johtajia.

Introverteistä on olemassa erilaisia harhaluuloja. Ajatellaan, että introvertti on epäsosiaalinen ja töksäyttelevä nörtti, jolla ei ole ystäviä tai joka ei osaa pitää hauskaa. Väärin. Introvertti ei usein pidä turhasta jutustelusta, vaan mieluummin intoutuu syvällisempään keskusteluun. Hän myös mieluummin vastaa kysymyksiin rehellisesti, eikä jaarittelemalla turhanpäiväisyyksiä. Hänellä ei ehkä ole kymmeniä kavereita, mutta sitäkin parempia ystäviä. Introvertti usein kärsii ärsykkeistä enemmän ja siksi viettää aikaansa ja pitää hauskaa rauhallisessa ympäristössä. Rauhallinen ympäristö on omiaan myös unelmoinnille, analysoinnille ja pohdinnalle. 

Itse olen, jos en nyt ihan umpi-introvertti niin ainakin lähempänä introverttia kuin ekstroverttia. Hain tähän varmistusta tekemällä testin introvertit.net-sivustolla. En pidä small talkista, vaan olen parhaimmillani kahdenkeskeisissä syvällisissä keskusteluissa. Nautin yksinolosta, ja tunnen itseni väsyneeksi oltuani ihmisten seurassa, vaikka minulla olisi ollut kivaakin. Minulla on hyvä keskittymiskyky, olen rauhallinen ja välttelen konflikteja. Kaikki nämä ovat tyypillisiä ominaisuuksia introvertille. Toisaalta on minussa ekstroverttiäkin, kun olen kiinnostunut rahasta ja vallastakin, olen valmis ottamaan riskejä ja välillä monen asian tekeminen samaan aikaan saa aikaan flow-tilan. Tuon pikatestin mukaan olen introvertti. Introverttiyttä on monenlaista, eivätkä kaikki piirteet kuulu kaikille.

Introvertti töissä


Kuten olen ennenkin todennut, en ole sosiaalisesti lahjakkain. Nautin ihmisten seurasta, mutta mieluummin sivusta seuraamalla. Töissä tulen kaikkien kanssa toimeen, enkä ajaudu konflikteihin, vaikka ilmoittelenkin asioita kaunistelematta. Jaarittelu turhauttaa ja välillä koen ahdistusta kahvihuoneessa. Pyrin johdattamaan keskustelua eteenpäin, jos se jumittaa paikoillaan. Hoidan aloitetut tehtävät aina loppuun.

Tällä hetkellä ekstroverttejä suositaan työnhaussa. On oltava hyvä esiintymään, verkostoitumaan ja heittämään läppää. Ryhmätyötaidot ovat tietenkin kaiken toiminnan edellytys. Työelämässä olen yrittänyt peitellä introverttejä taipumuksiani ja pyrkinyt olemaan sosiaalisempi kuin oikeasti olen. Sinänsä se on ihan ok, koska normaalit käytöstavat kuuluvat kaikille ja itsensä haastaminen kehittää. Anna-lehdessä haastateltu professori Liisa Keltikangas-Järvinen neuvoo olemaan oma itsensa. Jos kuitenkin kärsii introverttiydestä, voi hyvin leikkiä ekstroverttiä. Emme ole luonteenpiirteidemme orjia, vaan valitsemme käytöksen ja toimintatapamme. Siinä missä nyt työnhaussa ja työelämässä suositaan amerikkalaistyylistä sosiaalisuutta, tulevaisuudessa suositumpaa saattaa olla aasialaisten ihailema introverttius.

Vaikka ekstroverttius on yleisempää ja maailma on monelta osin rakennettu sitä tukemaan, introverttien kannattaa hyväksyä itsensä ja kääntää ominaisuutensa vahvuuksiksi. Introvertit usein ovat hyviä oppimaan ja keskittymään asioihin. He eivät ole niin impulsiivisia ja siksi ovat luotettavia. Introvertit ovat usein rehellisiä ja avoimia ystävilleen. Työpaikoilla introvertit ovat hyviä organisoimaan, neuvottelemaan, analysoimaan asioita ja harkitsemaan päätöksiä. Pitkäjänteisyys ja impulssien kontrollointi saa introvertin onnistumaan vaativissakin tehtävissä.

Koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Olen vähän häpeillyt introverttiyttäni. Ihan suotta. Se on osa minua, hyvine ja huonoine puolineen. On jotenkin vapauttavaa saada syy omille tunteille. Olen ajatellut kärsiväni torikammosta, kun ahdistun lievässäkin tungoksessa, mutta sehän kuuluu introvertin ominaisuuksiin. Jatkossa aion korostaa hyviä puolia ja kehittää niitä negatiivisempia.

Introverttius on synnynnäinen luonteenpiirre ja meistä 30 %:a luokitellaan introverteiksi. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?



torstai 20. lokakuuta 2016

Voit repiä laskun

Suomalaisilla on tapana enemmän valittaa kuin kiitellä asiakaspalvelua. Viimeisen kuukauden aikana olen soittanut kolme puhelua koskien epäselviä laskuja. Jokainen asiakaspalvelija oli varsin miellyttävä ja asiantunteva. Mikä parasta, näiden puheluiden avulla säästin yhteensä noin sata euroa.

1. Puhelu: DNA

DNA:lta tuli vajaa 13 euron lasku. Lasku sisälsi maksun maksumuistutuksesta, tv-kortista sekä tv-sopimuksesta ja hyvityksen kesken kuuta loppuneesta sopimuksesta. Lasku oli aiheeton maksumuistutusmaksua ja hyvitystä lukuun ottamatta. Hetken selvittelyn jälkeen mukava asiakaspalvelija lupasi hyvittää koko laskun.

2. Puhelu: Klarna

Sain taas maksumuistutuksen koskien lisätyöhöni ostamaani tarviketta. Maksoin laskun hieman myöhässä, mutta ennen kuin maksumuistutusmaksu oli lähtenyt. Asiakaspalvelija käski repiä muistutuksen ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

3. Puhelu: Isännöitsijä

Kun vauva syntyi, laitoin sähköpostia vastikevalvontaan, jotta vesimaksua korotettaisiin. En koskaan kuullut asiasta takaisin ja heräsin asiaan viime viikolla. Isännöitsijälle olisi ollut oikeus periä 90 euroa vesimaksuja jälkikäteen, mutta asiakaspalvelija ilmoitti, että sovitaan vesimaksu alkavaksi vasta marraskuusta.

Aiemmin kirjoitin siitä kuinka kannattaa valittaa, niin saa hyvitystä muiden tekemistä virheistä. Nyt on todettu, että kannattaa myös soittaa ja selvitellä omia mokiaan. Ne saatetaan unohtaa, jos toisessa päässä on reilu ammattilainen ja itse myöntää virheensä ja käyttäytyy asiallisesti. 

Sanottakoon vielä, että itsellä ei todellakaan ole tapana jättää laskuja maksamatta. Nyt niin sattui käymään kahdesti lyhyen ajan sisällä. Varmaan kertoo jotain allekirjoittaneen vireystilasta, joka saavutetaan, kun pari kuukautta herätään tunnin välein lähes joka yö tyynnyttelemään itkuista vauvaa. Mutta se on sitten eri tarina...



tiistai 18. lokakuuta 2016

Sijoitussuunnitelma lapselle

Kävimme tänään Nordeassa ja avasimme molemmille lapsillemme arvo-osuustilit. Me ja isovanhemmat siirrämme kummankin lapsen tilille 90 euroa kuukaudessa. Tarkoituksena on, että tästä 40 euroa laitetaan rahastoihin, 40 euroa osakkeisiin ja loput eli kymppi jää tilille. Molemmille lapsille ostetaan täysin samoja osakkeita ja rahasto-osuuksia samaan aikaan, joten kummankin tuotto tai tappio on sama ja näin ollen reilu.

Pähkäilin monenlaisia vaihtoehtoja ja summia mielessäni ennen kuin päädyin tähän ratkaisuun. Jopa mietimme, josko lapsien omistukseen ei siirrettäisi mitään, vaan itse sijottaisimme korvamerkittyä rahaa. Lasten kasvettua aikuisiksi, voisimme valvoa mihin rahat käytetään. Tähän ei lähdetty, vaan luotamme lapsiin, että he aikuiseksi kasvettuaan kykenevät järkeviin päätöksiin eikä rahoja törsätä turhuuksiin.

Koko summan automatisoitu sijoittaminen rahastoihin oli yksi varteen otettava vaihtoehto. Tähän ei kuitenkaan lähdetty, koska olen kiinnostunut syventämään omaa tietämystäni osakemarkkinoista. Tarkoituksena on ostaa osakkeita 40 eurolla joko kerran kuussa tai isommalla summalla muutaman kuukauden välein. Salkku hajautetaan noin kymmenen yrityksen osakkeisiin ja kulloisenkin kurssitilanteen mukaan valitaan niistä sijoituskohde. Sijoituskohteiksi pyritään valitsemaan ulko- ja kotimaisia osakkeita vakavaraisista yhtiöistä, jotka maksavat perinteisesti hyvin osinkoa. Nordea valittiin pankiksi prosentin hintakaton vuoksi, mikä on piensijoittajalle ehdottomasti edullisin diili.

Koska sijoituksia tullaan tekemään lähes kuukausittain seuraavat 16-18 vuotta, ajallisesti hajautuksen olettaisi syövän riskit melko vähiin. Riskiä hallitaan myös hajauttamalla maantieteellisesti ja sijoittamalla useaan eri yhtiöön.

  • Jos osakkeille onnistuttaisiin saamaan 8 prosentin tuotto, olisi 16 vuoden kuluttua kasassa 15 195, josta korkoja 7 515.
  • Jos rahastoista saataisiin 6 %:n tuotto, olisi niistä kasassa 12 755, josta korkoja 5 075.


Yhteensä säästöjä per lapsi olisi kertynyt 16 vuodessa 27 950 euroa. Mukava pesämuna vaikka asunnon ostoon.

Mainitaan nyt vielä, että osakkeet tai rahastot eivät ole millään muotoa riskittömiä ja huonolla tuurilla tämä muodostuu kalliiksi harrastukseksi. Todennäköistä kuitenkin on, kun säästetään lähemmäs 20 vuotta, että päädytään plussan puolelle, ja että sijoittaminen on kannattavampaa kuin rahojen tilillä seisottaminen.

Nordeasta mainittakoon vielä 1,95 euron kuukausittainen arvo-osuustilin säilytysmaksu. Jos edellisellä neljänneksellä tililtä ei olla veloitettu välityspalkkioita, perii Nordea tuon säilytyspalkkion. Sijoittamiseen kannattaa siis sitoutua, jotta unohtunut tili ei syö itse itseään.

Seuraavana vuorossa on Nordnetin arvo-osuustilien avaus ja siellä sopivan tai sopivien rahastojen päättäminen ja säästämisen automatisointi.



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Välipalakulut kuriin

Vaikka olemme onnistuneet pienentämään ruokakuluja parilla sadalla eurolla kuussa, mielestäni vielä on mahdollista järkeistää ostoksia joutumatta tinkimään elintavoista. Lähdin selvittämään kauppakuiteista ongelmakohtia. Viimeisen kahden viikon eli puolen kuun kuittien yhteissumma on noin 280 (30 € yli tavoitteen) ja se jakautuu seuraavasti:
  • Aterioiden raaka-aineet 101 €
  • Välipalat ja aamiaiset 51 €
  • Herkut 33 €
  • Lastenruuat ja vaipat 42 €
  • Juomat 38 €
  • Peruselintarvikkeet ja muut 15 €

Herkkuihin en aio kiinnittää edes huomiota tällä kertaa. Aterioiden raaka-aineet ovat mielestäni varsin maltilliset, kun noista syö kaksi aikuista lounaan ja päivällisen, ja yksi lapsi kaksi puolikasta annosta päivässä eli yhteensä 75 annosta, alle 1,5 €/annos.

Liian suuri osuus ostoksista on juomia ja välipaloja. Juomista noin puolet on maitoa ja loput kivennäisvettä, kahvia ja limua. Aikuisten olisi syytä nostaa hanaveden kulutusta ja ehkä harkita hiilihapostuslaitteen ostoa.

Tarkastellaan tarkemmin aamu- ja välipaloja. Tuohon 51 euroon voi lisätä vielä 7 euroa lastenruuista ja pääruuista, sillä hedelmäsoseita ja vihanneksia syödään myös välipalalla. Ostokset pitävät sisällään leipiä, näkkäreitä, juustoa, margariiniä, leikkeleitä, proteiinirahkoja, hedelmiä, kaurahiutaleita, lihapullia ja makkaraa. Suurinosa summasta tulee leipätarvikkeista päällisineen.

Ekonomimmi suunnitteli blogissaan ruokaostoksia välipaloineen. Me olemme tähän mennessä keskittyneet vain pääruokiin. Tässä hahmotelma viikon välipaloista kolmelle hengelle.

Aamupala 21 kpl
  • 16 x puuro (lisukkeeksi banaania, mehukeittoa ja hedelmäsoseita) 
  • 3 × iso proteiinirahka puolitettuna
Lapsen kerhoeväät 3 kpl
  • 3 x näkkileipä lisukkeineen+ hedelmiä
Välipala 16 kpl
  • 11 x hedelmä- tai vihannesannos
  • 7 x jogurttiannos
  • 5 x näkkäri lisukkeineen
Iltapala 21 kpl
  • 11 x puuro (hedelmäsoseella)
  • 4 × munakas
  • 6 x leipä lisukkeineen

Viikon kauppalistalla tämä tarkoittaisi
  • 1 kg puuroa 1€
  • 1 l mehukeittoa 1,70 €
  • 8 banaania 2 €
  • 0,5 kg päärynöitä 0,90 €
  • 6 omenaa 1,50 €
  • 500g viinirypäleitä 1,50 €
  • 1,5 l maustamatonta jogurttia 1,3 €
  • 3 x iso proteiinirahka 4,20 €
  • 1/4 näkkileipäpaketti 0,40 €
  • Reissumies-paketti 0,40 €
  • 1/3 kermajuusto 1,30 €
  • 1/3 leikkelepaketti 0,50 €
  • 1/3 margariinipaketti 0,40 €
  • 1/2 Iso kananmunapaketti 0,90 €
  • 1,5 kurkkua 1,20 €
  • 500 g porkkanoita 0,50 €
  • Hedelmäsoseet 2,00 €

Viikon välipaloille tulee hintaa 21,70 €. Kahdessa viikossa summa on 43,40, mikä on 25 % alkuperäistä vähemmän. Kuukaudessa säästöä tällä suunnitelmalla olisi mahdollista saada noin 29 euroa. 

Hedelmien ja kasvisten lajilla ei ole niin väliä, kunhan kasviksia tulee yhteensä viitisen kiloa ja kilohinta on alle 3 €, mielellään lähempänä euroa. Kannattaa tutkia tarjouksia ja ostaa sesongin kasviksia. Esimerkiksi nyt Lokakuussa satokausi on porkkanoilla, kukkakaaleilla, meloneilla, päärynöillä ja omenoilla.

Toinen asia mihin voisi panostaa on leivät, itsetehtyä ja vähemmän päällisiä. Jokaisen leivän päällä ei tarvitse olla kaikkea eli juustoa, kinkkua, kasviksia, margariiniä yms.

Haluan, että meillä syödään monipuolisia ja terveellisiä pääruokia ja välipaloja. Tämän listan kanssa se onnistuisi ja kulutkin olisivat maltilliset. Katsotaan viikon kuluttua miten olemme onnistuneet noudattamaan suunnitelmaa.



torstai 13. lokakuuta 2016

Tinkimisen jalo taito

..on taito, jota minulle ei ole luonnostaan suotu. Vaikka olen säästäväinen, tarkka rahoistani ja töissä minulla pitää pokka vaikeissakin tilanteissa, tinkimään en ryhdy. Jos olen ostopäätöksen tehnyt, olen asiaa harkinnut jo niin tarkasti, että epäonnistuneet kaupat harmittaisivat. Varsinkin Tori.fissä pelkään, että joku ehtii edelleni. Koen tinkimisen myös jotenkin nolona, vaikka ilahdun saadusta alennuksessa. 

Joitakin vuosia sitten olimme autokaupassa ostamassa ensimmäistä autoamme. Sovimme etukäteen, että vähän tingataan hinnasta pois. Kauppoja oltiin lyömässä lukkoon ja tuli puhe rahasta. Ehdotin, josko saisimme vetokoukun kaupan päälle. "Ei onnistu." "Ei se mitään, kättä päälle." Mitä tapahtui suunnitelmalle? Hyvä, ettei sentään ylimäärästä tarjouduttu maksamaan. Asuntokaupoilla aioimme ensin tinkiä 10 000 euroa, mutta juuri ennen sisään astumista päädyimme tarjoamaan 5000 alle pyynnin ja suostuimme 3500 euroon. Aika surkea suoritus sekin.

Voiko tinkimistä opetella?


Ehdottomasti voi. Itse olen edelleen huono tinkaamaan, koska en osta juuri mitään ja siten en voi harjoitella. Mieheni on kuitenkin kunnostautunut tinkimisenopettelussa ja tässä hänen vinkkinsä.


Viisi vinkkiä tinkimiseen

  1. Harjoittele anonyymisti ja kasvottomasti netissä. 
  2. Mitä kauemmin tuote on ollut myynnissä, sitä suurempi mahdollisuus saada tingittyä hintaa pois.
  3. Kannattaa tarjota lisäehtoja. Esimerkiksi "Tarjoan kympin ja voin hakea vaikka heti pois".
  4. Tuotteesta riippuen tinkaamisen voi aloittaa 20-50%:n alennuksella. Liian suuri ale karkottaa myyjän ja pieni taas on hyödytön.
  5. Mitä yleisempi tuote, sitä paremmat mahdollisuudet halvempaan hintaan.
+ älä yritä tinkiä ruokakaupassa, vaatekaupassa tai muissa pientavarakaupoissa, se on vain noloa. Käytetyn tavaran lisäksi tinkimistä kannattaa kokeilla asunto-, auto, huonekalu- tai elektroniikkakaupoilla.

Kävi sitten niin, että meidän vanhat vaunut irtisanoivat itsensä ja Torista katsottiin uudet. Mietin omassa päässäni, että muuten on hyvät, mutta vähän kalliit. Lähdettiin miehen kanssa katsomaan vaunuja ja sovittiin yhdessä mihin hintaan ollaan ne valmiit ostamaan. Hyväthän ne olivat ja tuli maksun aika. Katsomme toisiamme ja mies ehdottaa 30 euroa vähemmän kuin on pyynti. Myyjä suostuu! Näin helppoa se on.

Me säästämme vuosittain muutaman sata euroa, koska ostamme suuren osan tavaroista käytettynä (mm. lasten tarvikkeita, huonekaluja, pihakalusteita ja mobiililaitteita) ja tingimme hinnasta keskimäärin parikymmentä prosenttia, jos hinta ei miellytä.

Mitä onnistuneita tinkimiskokemuksia teillä on?



tiistai 11. lokakuuta 2016

Mothers in business

Vaipat, uhmaikä, sormiruokailu tai lasten sisäloiset - ei kiinnosta. Voiko äitikaverien kanssa keskustella urasuunnitelmista, kouluttautumisesta, sijoittamisesta tai perheen ja työn yhdistämisestä?

Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen huono verkostoitumaan. En lähesty uusia ihmisiä tai ole hyvä small talkissa. En ole kovinkaan kiinnostunut uusista ihmisistä, vaikka koenkin itseni sosiaaliseksi. En lähde verkostoitumistapahtumaan vain tutustumaan uusiin ihmisen, mielenkiintoisen aiheen takia kylläkin. Verkostoituminen on tärkeää uralla etenemisen kannalta, varsinkin kun puhutaan esimies- tai johtotehtävistä. Mitä voisin tehdä nyt äitiyslomalla asian eteen?

Tylsistyn helposti ja ylimääräiset opiskelutkin on kohta hoidettu. Haluan haastaa itseäni, mutta toisaalta olla perheen kanssa. Etsin itselleni tekemistä lasten kanssa. Läheisellä perhetalolla järjestetään vauvatapaamisia ja taaperohetkiä. Kertaakaan en ole paikalle mennyt, koska en ole erityisen kiinnostunut keskusteluista ventovieraiden kanssa. Ajatukseni myös poikkeavat usein muiden hiekkalaatikon kotiäitien suunnitelmista. Viimeistään kun kerron, että palaan töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä, saan osakseni ihmetystä ja pitkiä katseita. Miksi ihmeessä en halua jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia.

Olen törmännyn netissä useamman kerran yhdistykseen nimeltä Mothers in Business, jossa yhdistetään sekä uraintressit, verkostoituminen että lapset. Yhdistys on muutama vuosi sitten Aalto-yliopistolaisten uraäitien perustama. Toiminta-ajatus kuuluu:
Yhdistämme urahenkisiä äitejä ja tarjoamme heille mahdollisuuden ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen perhevapaiden aikana sekä työelämään paluun jälkeen. Voimaannutamme äitejä yhteensovittamaan uran ja perheen, ja edistämme uraäitien asemaa työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Toimintaan kuuluu muun muassa yritysvierailuja, koulutuksia, keskustelutilaisuuksia, työpajoja ja illanviettoja. Onko minulla mahdollisuus osallistua näihin, kun lasten hoitoonlaittaminen on hankalaa? No ON, koska suurimpaan osaan tapahtumista lapsen saa ottaa mukaan. Helsingin jaostossa on tänä vuonna tapahtunut muun muassa seuraavaa


  • Yritysvierailuja mm. Koneelle, Microsoftille, MPS-yhtiöille, Eduskuntaan ja Monsterille.
  • Morning clubeja, joissa aiheina mm. työnhaussa onnistuminen, paremmat unet, ohjelmoinnin alkeet ja headhunting
  • After workejä, joissa aiheena mm. Ammatillinen profiloituminen, päivähoitojärjestelyt ja tyyliä pukeutumiseen.

Paljon samoja eiheita, joista olen kirjoittanut myös täällä blogissani.

Tapahtumat ovat jäsenille maksuttomia. Periaatteessa vierastan maksullisiin kerhoihin liittymistä. Tämä maksaa kuitenkin vain 20 euroa ja sillä saatu jäsenyys on ikuinen. Ei siis missään nimessä paha hinta.

"Rakkaudesta uraan ja perheeseen" kuuluu slogan, joka voisi olla omani. Onko tämä kaikki liian hyvää ollakseen totta. Yritin etsiä netistä kokemuksia tai keskusteluja aiheeseen liittyen, enkä löytänyt juuri mitään. Onko kellään lukijoistani kokemusta asiasta?

Lisätietoa löytyy täältä: http://www.mothersinbusiness.fi




lauantai 8. lokakuuta 2016

Miltä näyttää menestyvä nainen?

Jakkupuku? Lyhyt tukka? Silmälasit? Kauluspaita? Korkokengät? Kallis kello? Merkkilaukku? Hyvä ryhti?




Menestyminen usein näkyy päälle päin, mutta on vaikea kuvata mitkä tekijät sen saavat aikaan? Itsestäni tuntuu, että kärsin töissä vähän uskottavuusongelmista ulkoisen olemuksen puolesta. Saatan olla turhan kasuaali, eivätkä takkuinen pitkä tukka ja henkkamaukan perusretkut ainakaan auta.

Teen toimistohommia suurehkossa pörssiyhtiössä. Pukupakkoa ei ole, vaan pukeutuminen vaihtelee farkuista ja kauluspaidasta pukuun, naisilla farkuista ja neulepaidasta hameeseen ja korkokenkiin. Ulkoisten asiakkaiden kanssa en ole tekemisissä, mutta haluan vakuuttaa kollegat ja esimiehet näyttämällä menestyvältä. Ennen kuin palaan töihin äitiyslomalta aion uusia vaatekaappini työvaatteiden osalta ja käydä kampaajalla. Ajatuksena on turvautua Stockmannin pukeutumisneuvojaa, jonka avulla saan hommattua itselleni muutaman tyylikkään ja laadukkaan vaatekerran. 

Teen pienen harjoituksen määrittääkseni itselleni, miten minä näen menestyneen naisen. Leikkasin naistenlehdistä ja mainoksista kasan naisten kuvia ja lajittelin ne. Tässä lajittelemisen tuloksia.


A: Liian kasuaali






Tähän kastiin kuulun nyt, kun kotona kuljen verkkareissa ja tennareissa. Liian kasuaalia ovat mukavat vaatteet, joille on paikkansa vapaa-ajalla, mutta jotka eivät töissä ainakaan lisää uskottavuutta. Farkut, urheiluvaatteet, epämääräiset puuvillapaidat ja neuleet, colleget ja trikoomekot kuuluvat tähän joukkoon.


B: Siisti, mutta ei tarpeeksi vakuuttava






Tähän joukkoon kuulun normaalisti töissä. Pukeudun siististi, mutta en anna kovinkaan menestynyttä kuvaa. Vaatteet ovat halpoja ja materiaalit huonolaatuisia. Minulla on kiusaus ostaa tähän kategoriaan kuuluvia vaatteita, mutta yritän nyt ajatella toisin. Neuletakki, mustat farkut ja puuvillamekot ovat tyypillisiä esimerkkejä siisteistä,  mutta silti tarkoitukseen vääränlaisista vaatteista.


C: Menestyjä






Tähän pyritään. Istuva jakku, hyvälaatuiset neuleet, kynähameet, istuvat kauluspaidat ja siistit mekot ovat osa tätä tyyliä. Väriä saa olla ja koruja.


D: Muut epäsopivat vaatteet






Ei ole työympäristöön sopivaa, jos näyttää liikaa paljasta pintaa tai käyttää liian lyhyttä hametta. Myös liian räikeät ja mauttomat vaatteet saattaisivat aiheuttaa luottamuspulaa. Vaikka pyritään siisteihin vaatteisiin, liiallista juhlavuutta on vältettävä. 


Vähän erilaista pohdintaa tällä kertaa. Tarkastelen asiaa nyt puhtaasti ulkoisen olemuksen eli tyylin näkökulmasta. Tärkeämpää menestyksessä oikeasti ovat ammattitaito, sosiaaliset kyvyt, itsevarmuus, asenne ja kunnianhimo. Ei kuitenkaan ole haittaa näyttää siltä mihin pyritään.

torstai 6. lokakuuta 2016

Säästöhaaste: lisää ostoksettomia päiviä

Viimeiset kaksi kuukautta ruokaostoksemme ovat olleet noin 500 euroa kuussa, mikä on kaksi sataa vähemmän kuin viime vuonna keskimäärin. Olemme tehneet kauppalistaa, vertailleet Lidliä S-ryhmään ja Prismaa S-markettiin, tyhjentäneet ruokakaappeja, hyödyntäneet halpisreseptejä, tutkineet kilohintoja, ostaneet alelihoja ja juosseet tarjousten perässä. Keinot alkavat olla loppu.

Viime kuussa kävin ostoksilla 19 päivänä. Näiden laskemisessa ei ole huomioitu tililtä maksettuja laskuja tai henkilökohtaista tililäni. Näinä 19 päivänä tein 26 korttiostoa, joista melkein kaikki ruokakauppaan. Varmasti suurimmalla osalla kerroista mukaan tarttui heräteostoksia. 

Haastan itseni käymään vähemmän kaupassa. Sopiva tavoite tälle kuulle voisi olla 13 käyntiä eli noin kolme/viikko. 


Kuinka usein sinä käyt kaupassa?





tiistai 4. lokakuuta 2016

Kilot vyötäröltä lompakkoon: unohdetaan syyskuu

Syyskuu takana ja herkkubudjettiin ei päästy. Itse lupailin budjetiksi 7€/viikko ja mies 10€/viikko. Yhteensä siis kuukaudessa herkkuihin oli budjetoitu 68 euroa. Totuus oli kuitenkin 95 euroa, lähes kolmekymppiä liikaa. Kolmeen kymppin mahtuu aika monta tikkaria, suklaapatukkaa ja omarmunkkia.

Kirjoitin aiemmin sokeriaddiktiostani ja ajatuksesta lopettaa herkut seinään. Tätä ei selkeästi ole tapahtunut. Päinvastoin ainakin tikkareita on mennyt tuplasti, ja limuakin tulee taas lipitettyä päivittäin. Hyi minä. En tällä kertaa viitsi laittaa herkkuja listaan, koska totuus hirvittää. Parempi vain unohtaa kaikki ahmitut herkut.

Nyt kun ruoskinta on tehty, keskitytään positiiviseen. Jälkimmäisen puoliskon syyskuusta vietin ilman suklaata. Se tuntui helpolta, joten mennään sillä linjalla tässäkin kuussa. Pieni puolustus herkkukuluille ovat synttärini, jotka ajoittuvat syyskuuhun. Söin herkkuja ja en kadu.

Mitä painonpudotukseen tulee, ollaan samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten. Eli kaikki raskauskilot ovat karisseet ja painoa on nyt noin 5 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Olen turvallisesti normipainon puolella, joten sillä saralla ei ongelmia. Lenkille olen päässyt 1-2 kertaa viikossa ja on ollut kiva huomata kuinka hyvin juoksu kulkee. Raskauden jälkeenkin jotain on ilmeisesti jäänyt lihasmuistiin. Jotta olisin tyytyväinen, paino saisi tippua vielä 4-5 kiloa.

Lokakuussa keskityn vedenjuotiin,  vältän suklaata ja pidän yhden tikkarin maksimipäiväannoksen.




Edellinen kuukausi löytyy täältä
Heinäkuu täältä
Aloitustilanne löytyy täältä

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Yhteenveto 9/2016: mätkyjä ja sähköjä

Varallisuus


Tilanne 1.10.2016 (4/72) suluissa lähtötilanne 1.6.2016


Asunnosta maksettu: 63 732 euroa (60 771)

Säästötilillä: 7 826 euroa (10 901)
Muilla tileillä: 797 euroa(?)
Käteisenä: 490 euroa (510)
Arvosuustilillä: 1 091 euroa (400)
Osakkeiden markkina-arvo: 3 253 euroa (324)
Rahastoissa: 4 094 euroa (2 459)

Yhteensä 81 283, tavoitteesta kasassa 51 %(75 296)

Puuttuu 78 717 euroa, ka 1 158 euroa/kk (84 704)
Säästöt ilman asuntoa 17 551, tavoitteesta 29 % (14 525)
Puuttuu 42 449 euroa, ka 624 €/kk (45 475)

Varallisuus karttui syyskuussa 1 256 euroa, ilman asunnon osuutta 512 euroa.


Menot vs budjetti


    Selvyyden vuoksi mainittava, että ruokatilile maksaa ja sieltä kuluttaa kaksi ihmistä, ja käyttörahat ovat vain minun. Käyttörahoissa on käyttötilin lisäksi käteisvarat. Säästösumma on eri kuin ylempänä esitetty, koska siirsin lisäksi edelliseltä kuulta jääneitä rahoja säästöön.


    Käyttötili


    Jäätiin hieman säästötavoitteesta ja syy siihen löytyy 385 euron veromätkyistä. Lisätuloja oli 180 ja ne auttoivat jonkin verran. Muuten pysyttiin melko hyvin budjetissa ja koirakulut olivat jopa plussalla vakuutuspalautusten vuoksi. 

    Ruokatili




    Ruokatilin menojen ja tulojen erotus oli lähes nolla. Suurinpana syynä tähän oli 191 euron sähkölasku, josta kirjoitin jo aiemmin. Tyytyväinen olen, että ruoka- ja autokulut olivat alle budjetin. Annoin itseni löysäillä ravintola- ja sisustuskuluissa, ei harmita. Täysin turha maksu oli 78 euron päiväkotimaksu, joka täytyi maksaa, vaikka kukaan ei päiväkodissa ollut. Jos olisin tehnyt keskeutyksen ajoissa, ei tuota maksua olisi peritty. No nytpähän tiedän.

    Varallisuus kasvoi ihan kiitettävästi. Säästöä jäi, vaikka ruoka- ja käyttötileillä ei ihan budjeteissa pysytty. Kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen.