Kuinka mahtavalta tuntuu, kun kaapit eivät enää pursua turhaa roinaa. Luulin, että ei meillä paljoa ylimääräistä ole, mutta niin vain kävikin, että paljon sai lähteä ja varmasti vielä enemmänkin olisi voinut hävittää.
Apua KonMari-metodista
Kirjoitinkin aikaisemmin, että aion hakea inspiraatiota japanilaisen siivous-/järjestelyguru Marie Kondon KonMari-metodista. Luin kirjan ja todellakin inspiroiduin. Metodi opettaa kuinka kyetään luopumaan tavarasta ja myös ylläpitämään saavutettua järjestystä. Ihmiset ovat tuon avulla kyenneet luopumaan mielettömästä määrästä turhaa roinaa. Kirja on vähän naiivi ja sisältää myös hihhulointia, joka tuntuu minulle vieraalta. Siitä huolimatta on neuvoissa paljon hyvää. Tässä itselleni parhaat poiminnat kirjasta- Tuoko tavara iloa?-ajattelu, muista eroon
- Vaatteiden viikkaus pystyyn, ei vaakaan
- Ei turhan tavaran säilyttämistä varastoissa, niitä ei tule käytettyä
- Esille vain asioita, joista nauttii
- Vetolaatikoiden hyödyntäminen, ei hukkatilaa kaappien perällä
- Kaikille oma paikka, ylläpitää järjestystä
- Pois kaikki rikkinäinen tai pieneksi mennyt
- Esineet, joilla tunnearvoa, saa säilyttää
- Tavarat käydään läpi yksitellen tavararyhmä ei huone kerrallaan
Jos olisin säilyttänyt kaikki tavarat, jotka tuovat iloa, ei minulle olisi paljoa jäänyt. Vaatteiden kanssa erityisesti olisi tiedossa ollut shoppailureissu. Kiersin siis vähän ja säilytin vaatteet, joita oikeasti käytän.
Miten tämä liittyy talouteen, säästämiseen tai sijoittamiseen? Nuo kirppiskassit tuovat lisätienestejä. Nyt myös olen paremmin kärryillä siitä mitä löytyy, joten ei tule ostettua liikaa. Esimerkiksi lasten vaatteista huomasin, että vauva pärjää oikein hyvin ainakin pari vuotta ja esikoinenkin vuoden kaapissa olevilla. Tärkein hyöty on mielenrauha. Ennen kun avasin kaapin, varaston oven tai lipaston laatikon, hyppäsi tavaramäärä silmille. Nyt on suorastaan liikaa tilaa. Löydän paremmin tavarat ja tiedän missä mikäkin on. Lisäksi tyhjemmät kirjahylly, työtaso ja nurkat tuovat visuaalista seesteisyyttä ennestään kaottiseen lapsiperhearkeen.
Nyt kun raivaus on tehty, on seuraava vaihe saada järjestys pidettyä. Tärkeintä on, että kaikelle on oma paikkansa. Pienten lasten kanssa käy usein niin, että siivouksen jälkeen tulee lapsi ja kaataa lelulaatikon keskelle huonetta, siitä sitten yksittäiset lelut ja muutkin tavarat vaihtavat paikkaa. Ei ole järkeä kulkea 2-vuotiaan perässä siivoamassa, vaan on opeteltava, että leikkien jälkeen siivotaan. Esimerkiksi ennen ulos lähtöä, ruokailua ja nukkumaanmenoa kerätään tavarat paikalleen. Me aloitamme siitä, että ainakin illalla tavarat löytäisivät omiin paikkoihin.
Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että kaapit todella voisivat pysyä järjestyksessä. Voi olla, että näin ei tapahdu, mutta ainakin aion nyt fiilistellä järjestystä.
Ihan kiitettävä määrä tavaraa, niin ylimääräistä kuin myytävääkin :) Osaatko selventää miten vaatteet viikataan pystyyn, itselle tuo ei oikein aukene millään. Myös tuo viimene ysikohta on hieman vaikea tajuta, jos kämppä on täynnä kamaa niin miten sen voi käydä tavaralaji kerrallaan läpi kun ei tiedä missä on mitäkin? Pitääkö ensin tehdä koko asunnon tavaroiden lajittelu ja sitten kyäd ne kunnolla läpi vai miten. Itse olen käynyt aina huone/kaappi kerrallaan, säästänyt sen mitä pitää säästää ja kaiken muun olen viskannut olohuoneen lattialle. Kun koko asunto on käyty läpi niin sitten käyn sen lattialla olevna rojuläjän vielä ajatuksella läpi ja tarkistan onko seassa kenties jotain tarpeellista :)
VastaaPoistaEli vaatteet viikataan tiiviiksi pötköiksi ja asetellaan vetolaatikkoon vierekkäin eikä pinoiksi. Kun avaa laatikon, kaikkien esim. paitojen selkämykset näkee kerralla. Ei tarvitse kaivaa pinon alta. Tavararyhmien läpikäynnissä oli oma järjestyksensä, mutta suunnilleen niin, että vaatteet, kirjat ja pikkutavara. Minäkin kävin suurimmaksi osaksi läpi huonekerrallaan, mutta esim asusteet, lasten lelut ja kirjat kaivoin eri kaapeista kerralla. Auttaa hahmottamaan todellista tavaramäärää ja myös jatkosäilytys tapahtuu yhdessä paikassa.
PoistaUnohtui mainita, että laitoin myös viisi kassillista lastenvaatteita kiertoon.
VastaaPoistaMinäkin kävin alkukesästä läpi vaatekaappia ja sain pari jätesäkillistä napapaitoja (varmaankin kutistuneet, maha ei ole tietenkään kasvanut :D) ja muita vaatteita. Nyt jätesäkit lojuvat työhuoneen nurkassa ja odottavat, että hankkiudun niistä eroon.
VastaaPoistaItsepalvelukirppikset tuntuvat kohtuuttoman kalliilta ja pelkään, että miesten vaatteet eivät mene siellä kaupaksi. Lapselta on myös jäänyt valtavat kasat vaatteita ja niille varmasti löytyy ostajat. Omille vaatteille olen miettinyt menisinkö kirpparipäivänä torille myymään vai antaisinko ilmaiseksi hyväntekeväisyyskirpparille.
Minä ajattelin yrittää ensin myydä kirppiksellä mahdollisimman paljon ja heittää sitten loput hyväntekeväisyyteen. Aika rankalla kädellä heitin pois jo nyt kaikki nukkaantuneet tai vähänkin kulahtaneet vaatteet (osan vein jo nyt uff:in laatikkoon). Kirppikselle jätin siis vain muutaman kerran käytetyt vaatteet. Hommasin hintalappuja 132 kappaletta ja eihän ne riittäneet puoliinkaan. Eipä se pöytäkään ole iso, joten toivottavasti tavaraa menee, niin voin käydä viikon aikana viemässä lisää. Ja kumma on jos en saa edes sitä pöydän vuokraa kuitattua.
PoistaTein itse vastaavanlaisen siivouksen noin vuosi takaperin, tosin ilman Konmarin neuvoja. Meillä lopputulema oli se, että meiltä lähti myyntiin jopa huonekaluja, koska huomasimme lipastot ja kaapit turhiksi. Ne olivat krääsän keräyskaappeja. Jotenkin jo pelkästään tilan tuntu talossamme oli huojentava.
VastaaPoistaJuuri tuo tilan tuntu on palkitsevaa. Ennen olen siivonnut kaiken piiloon ja ollut välittämättä kaappien sisällöstä. Nyt kun avaan kaapin, on siellä melkein tyhjää. Ihanaa!
PoistaSamanlaista projektia olen toteuttanut pikkuhiljaa, mutta vielä puuttuu motivaatiota saattaa homma loppuun. Lomakin meni jo. Kiitos kirjasuosituksesta, kokeilen, jos tuon lukemisesta olisi apua! Jään seuraamaan blogiasi, kiinnostavista aiheista kirjoitat :)
VastaaPoistaEn yleensä hurahtanut mihinkään. Mutta jonkin toivottavasti pysyvän muutoksen tuo kirja sai minussa aikaan. Ei voi muuta kuin suositella.
Poista